Viime kesänä seitsemällä miljoonalla taalalla ei saanut edes Bobby Holikia, mutta tänä kesänä summalla sai sekä Teemu Selänteen että Paul Kariyan.
Mitä? Onko pelaajayhdistyksen ja omistajien välillä solmittu jo uusi sopimus, mutta siitä ei huomattu kertoa suurelle yleisölle? Ei ole, vaan Bobby Holikilla on jotakin mitä Teemu ja Paul haluavat enemmän kuin Bobbyn palkkashekkiä. Nimittäin kaksi Stanley Cup sormusta ja lukemattomia valokuvia missä hän nostelee, suutelee ja pajailee the Kannua - Stanley Cup pokaalia. Näiden kuvien vuoksi entiset Mighty Ducksit tyytyivät markkina-arvoaan pienempään palkkaan ja värväytyivät vapaaehtoisina Colorado Avalanchen miehistöön. Tai kuten Paul Kariya ilmaisi asian toisella kotimaisella, ”I came here for the hockey. It wasn't a money decision.”
Mitä Avalanche sai seitsemän miljoonan taalan pikkusummalla? Ainakin kaksi uskomattoman taitavaa pelimiestä pelaamaan yhdessä kahden viime kausien parhaan sentterin, parhaan maalintekijän ja eniten pisteitä takoneen puolustuksen kanssa. Lisäksi seura sai kantaaksen
ennakkosuosikin viitan, sillä harva tuntuu muistavan että hallitseva mestari on New Jersey Devils eikä playoffsien ensimmäisellä kierroksella pudonnut Avalanche. Mitä vielä? Hmmm. Varmuuden siitä, että ensi kaudella jokainen kotipeli Denverissä on loppuunmyyty - ja luultavasti suurin osa
vieraspeleistäkin. Ja ennen kaikkea mahdollisuuden palauttaa usko hyökkäävän kiekon voitonmahdollisuuksiin.
Forsberg-Hejduk-Tanguay ja Sakic-Selänne-Kariya. Yhdessäkään NHL-seurassa ei ole ollut näin paljon hyökkäystehoa sitten 1990-luvun alun Pittsburghin. Vaikka jokainen vastustaja tulee pelaamaan Avseja vastaan tiukkaa puolustussumppua, niin joukkueella on aivan realistiset
mahdollisuudet rikkoa maaginen kolmensadan tehdyn maalin raja, mihin ei ole pystynyt yksikään joukkue sitten Coloradon mestaruuskauden 1995-96. Siis sen saman kauden, jolloin Joe Sakic ja Peter Forsberg olivat pistepörssin kolmonen ja viitonen 120:llä ja 116:lla pisteellä. Ja Anaheimin dynaaminen duo Kariya-Selänne pörssin seitsemäs ja kahdeksas 108:lla pisteellä. Ei ole mitenkään mahdotonta, etteikö tuo tapahtuma toistuisi - siis että tuo nelikko ylittää sadan pisteen rajan - mutta silloin pörssisijoitus voi kaikilla neljällä olla kärkikymmenikön sijaan top viitosessa...
Mutta ei Batmanin ja Ihmepojan siirto kaikille Avalanchen pelaajille ollut yhtä suuri ilouutinen kuin Kariyan hyvälle kaverille Joe Sakicille. Vajaata päivää siirtouutisen jälkeen Steve Reinprecht huomasi olevansa maata kiertävällä radalla, jolla päätyi Buffalon kautta Calgaryn preerialle. Jos Reinprectin kannalta hyviä puolia hakee, niin ainakin ylivoima-aikaa on luvassa nyt enemmän kuin
Coloradossa olisi tullut. Samoin toiselle Avalanchen rajoitetulle vapaalle agentille, Bates Battaglialle, kahden uuden tähtihyökkääjän tulo joukkueeseen ei ollut paras uutinen. Jos kuusikko Sakic-Foppa-Hejduk-Tanguay-Kariya-Selanne pysyy terveenä, niin BB:n roolina tulee olemaan
kolmosketjun duunarilaituri. Pisteillä siinä roolissa ei pääse herkuttelemaan, vaikka kolmosen sentterinä häärii viimekautista Jeff Shantzia taitavampi mies, ennen draftia hankittu Andrei Nikolishin.
Uudessa tilanteessa ovat myös viime kaudella Rocket Richard palkinnon pokannut Milan Hejduk ja ylivoimapelin viivamiehet Derek Morris ja Rob Blake. Selänteen ja Kariyan tulo joukkueeseen kyseenlaistaa näiden herrojen paikan joukkueen ykkösylivoimassa - ja maalinpörssin voittaakseen
tai puolustajien pistepörssissä pärjätäkseen pelaajan täytyy saada runsassti ylivoima-aikaa. Yksi ensi kauden mielenkiinotisimmasta kysymyksistä onkin, millaiset ylivoimakuviot päävalmentaja Tony Granato laatii. Forsbergin ja Sakicin paikkaa ylivoimalla on vaikea kyseenalaistaa ja ykköspakki Blakea peluutettiin viime kaudella välillä maskimiehenä ja välillä viivapelotteena.
Näiden kolmen miehen lisäksi kentällä on vapaana kaksi paikkaa ja tyrkyllä on neljä runsaaseen yv-aikaan tottunutta miestä: Hejduk, Kariya, Selanne ja Morris. Kahden tähden ego saa kolauksen, mikä voi olla joukkuehengen kannalta huono asia.
Päättyneellä kaudella suurin ongelma ei ollut ylivoima, vaan todella huono alivoima. Tätä ongelmaa ratkaisemaan Lacroix hankki Andrei Nikolishinin.
Chicagosta ostettu vorkutalainen on juuri sellainen pelaaja, jota joukkue kaipasi viime kevään pudotuspeleissä. Vaikka venäläisiä
pelaajia usein pidetään tuittuilevina primadonnina, niin kolmekymppinen Nikolishin on hyvä todiste siitä, että luulo ei ole tiedon väärti. Juntturamaisen ruumiinrakenteen omaava Niko on erittäin hyvällä työmoraalilla varustettu vääntäjä ja erinomainen aloittaja, vaikkei ole mikään
varsinainen taklauskone. Kolmosketjun sentteriksi hänellä on varsin hyvät kädet ja pelisilmä - piste-ennätys 51 pojoa -, mutta jalat voisivat liikkua hieman nopeammin ja keveämmin. Kulunut vuosi oli Andreille uran heikoimpia, sillä hän loukkasi syksyllä polvensa eikä sen vuoksi pystynyt pelaamaan täysipainoista kautta. Suunnilleen NHL:n keskipalkkaa (1,79 miljoonaa taalaa) vuodessa ansaitsevaa Nikolishinia pidetään esimerkillisenä pukukoppi- ja joukkuepelaajana. Hänen sopimuksensa ulottuu sopivasti kauden 2003-04 loppuun.
Tapahtuneet siirrot eivät olleet Riku Hahlin kannalta parhaita mahdollisia uutisia. Nikolishinin hankkiminen heikensi suomalaisen mahdollisuuksia valloittaa kolmossentterin paikka ja Selänne-Kariya -sopimus pudotti Battaglian kolmosen vasempaan laitaan. Kolmosen oikeassa
laidassa tullee viillettämään ärsyttäjä Dan Hinote tai jopa Vaclav Nedorost. Ainoa paikka, joka ex-kerholaiselle näyttäisi olevan tarjolla, oli nelosen keskellä tai laidassa. Eikä aivan mahdotonta ole, että kahden viime kauden tapaan Riku aloittaisi kauden farmissa. Toisaalta taas Hahlin tyyppisen puolustuspelin ekspertin Sergei Soinin oikeuksien kauppaaminen vahvisti pitemmällä
tähtäimellä nuoren suomalaisen asemaa organisaatiossa. Harjoitusleiri ja joukkueen terveystilanne tulevat ratkaisemaan missä päin mannerta Riku kautensa aloittaa.
Omista lähdetään eli löytyykö niitä lupaavia nuoria?
Kesken kauden potkut saanut Bob Hartley antoi vähemmän imartelevan kommentin Avs-organisaation nuorista toivoista. Hänen mielestään sekä joukkueessa pelaavat että farmitasolta
NHL:ään pyrkivät nuoret eivät ole lainkaan niin hyviä kuin Avalanchen johtoryhmä uskoo. Totta onkin, etteivät esim. Alex Tanguay ja Martin Skoula ole pystyneet nostamaan peliään NHL:n huipputasolle, mutta kummasti poikien peli petraantui, kun päävalmentaja vaihtui. Mutta oli Hartleyn lausunnossa totta enemmän kuin vain toinen puoli. Vaikka johtoporras antoi training campin yhteydessä nuorista leiriläisistä kehuvia lausuntoja, niin todellisuudessa yksikään nuorista lupauksista ei pystynyt tunkeutumaan pelaavaan NHL-kokoonpanoon.
Minusta ei ollut yllättävää, ettei toissakauden bearseista löytynyt uusia ykkös- ja kakkosketjulaisia, mutta pettymys oli etteivät Vaclav Nedorost, Steve Moore, Jordan Krestanovich, Brian Willsie ja kumppanit pystyneet vakavissaan haastamaan emäseuran taantuvia kolmos- ja nelosketjun duunareita. Nuorista pelaajista ainoastaan Riku Hahl on parin viimeisen vuoden aikana pystynyt ottamaan pelipaikan joukkueen raatajaketjuista. Laadukkaiden kolmos- ja nelosketjulaisten puutetta olikin yksi keskeisiä syitä miksi ennakkosuosikki Colorado putosi altavastaaja Minnesotalle.
Nikolishinin, Kariyan ja Selänteen hankinta toi ainakin vuodeksi vastauksen tähän ongelmaan,
mutta pitempiaikaista ratkaisua ei ole näköpiirissä. Hershey Bears putosi AHL:n playoffseissa
ensimmäisellä kierroksella, kun joukkueen tehokkain hyökkääjä Brian Willsie oli ykkösjoukkueen
mukana NHL:ssä. Kukaan muista hyökkääjistä ei pystynyt astumaan Willsien saappaisiin, vaan Bearsien paras pistemies pudotuspeleissä oli puolustaja Bryan Muir.
Pari positiivista pilkahdusta Bearsien hyökkääjistössä runkosarjassa kuitenkin oli. Isokokoinen, mutta hidasjalkainen Charlie Stephens tehoili varsinkin alkukaudesta ja kävi piipahtamassa parissa pelissä ylhäälläkin. Stephensin loppukautta varjosti törmäily kaukaloiden ulkopuolella, sillä hän joutui maaliskuun alussa baari-illan päätteeksi tappeluun. Eikä kauden jälkimmäisellä puoliskolla kaukalossakaan mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Bears-valmentaja Mike Foligno
käskytti Stephensin välillä katsomon puolelle hakemaan kovempaa yritystä.
Toinen valonpilkahdus oli pieni pikakiituri Marek Svatos. Ikävä kyllä Svatosin kausi päättyi jo ennen puoltaväliä, mutta ensi kausi kertonee onko pienikokoisesta slovakista AHL- tai NHL-tason ammattilaispelaajaksi. Svatostakin kehnomman aloituksen ammattilaisuralleen sai Sergei Kliazmin, joka ei ehtinyt pelata edes kymmentä peliä ennen kuin polvivammaa seurannut leikkaus päätti hänen kautensa. Farmijoukkueen pettymyksiä olivat Jordan Krestanovich, Steve Moore ja Mikhail Kuleshov, joista ei näytä kehittyvän NHL-tason peluria. Ensi kaudeksi farmijoukkueesta ei näytä
löytyvän vahvistusta Avalanchen nelosketjuun, mutta ainahan voi toivoa että tämän kauden pettymysten vastapainoksi jokin nuori farmipelaaja yllättäisi ensi syksynä positiivisesti ja raivaisi tiensä harjoitusleiriltä avauskokoonpanoon.
Avalanchen parhaat hyökkääjälupaukset löytyvät viime kaudella Kanadan juniorisarjoista. Ruotsalainen Jonas Johansson pelasi WHL:ssä ennen loukkaantumistaan erittäin tehokkaasti, mutta loukkaantui marraskuussa nuorten maajoukkueen turnauksessa. Toisessa juniorisarjassa OHL:ssä
viidennen kierroksen valinta Cody McCormick kunnostautui sekä piste- että jäähypörssissä. Loistokauden pelanneen voimalaiturin kanssa solmittiinkin hyvissä ajoin ennen draftia kolmen vuoden sopimus. Kovana työntekijänä ja taklaajana tunnettu McCormick valittiin kauden päätteeksi OHL:n ykköstähtikentälliseen. Kuitenkaan kummankaan näistä pelaajista ei uskota pystyvän pelaamaan NHL:ssä vielä ensi kaudella. Johansson palaa varmasti Kamloopsiin ja on yksi ensi vuoden nuorten MM-kisojen mielenkiintoisimpia pelaajia. McCormick hionee taitojaan kaksi seuraavaa kautta
AHL:ssä.
Avseilla vilkas draftiviikonloppu
Koska Colorado Avalanchella ei ollut ensimmäisen kierroksen eikä kolmannen kierroksen varausvuoroa, niin GM Pierre Lacroix keskittyi parantamaan organisaation tilaa kaupoilla. Viilailun ja diilailun seuraksena joukkueseen tuli kaksi kaivattua palasta; kolmosketjun sentteri ja nuori
puolustajalupaus. Menopuolella oli sheriffi Scott Parker, Sergei Soinin pelaajaoikeudet sekä myöhemmin sovittava varausvuoro.
Scott Parkerin kauppaaminen San Joseen viidennen kierroksen varausvuoroon merkitsi viisi kautta kestäneen ”pelätystä WHL-goonista hallitsevaksi NHL-fighteriksi” -projektin päättymistä. Vuoden 1998 draftissa ensimmäisellä kierroksella varatun Parkerin ura Denverissä oli pettymysten putki. Alaskassa kiekko-oppinsa ammentaneen kalifornialaisen ensimmäinen NHL-kausi päättyi
tyrmäystappioon Bob Probertille, minkä jälkeen hän viettikin puolitoista kautta AHL:ssä. Viimeiset
kolme kautta WHL:n kasvatti pyöri NHL:ssä jäähyaition, lehdistökatsomon ja penkin pään välillä. Fanien suosikki Parker ei onnistunut vakuuttamaan kyvyistään sen paremmin Bob Hartleytä kuin Tony Granatoakaan, vaan molemmat päävalmentajat istuttivat häntä mielummin penkillä kuin
käyttivät kaukalossa. Tappelijana Parksie ei pystynyt nousemaan aivan liigan kärkeen, mutta ehti kuitenkin kerätä reilut neljä ja puolisataa jäähyminuuttia ja maineen varteenottettavana ottelijana. Kahdessasadassa pelaamassaan NHL-pelissä Parker saalisti vain neljä maalia ja neljätoista pistettä. Parkerin dumppaaminen vahvisti keväällä hankitun monsterin Chris McAllisterin ja
jatkosopimuksen saaneen D.J. Smithin asemaa joukkueen hierarkiassa.
Varaustilaisuuden jälkimmäisenä päivänä varatuista hyökkääjistä kaksi oli eurooppalaisperäisiä. Neljännellä kierroksella varattu prahalaissyntyinen David Svagrovsky pelasi viime kauden Seattlessa WHL:ssä ja seitsemännellä kierroksella otetun isokokoisen ruotsalaisen Linus Videllin
huhuttiin siirtyvän ensi kaudeksi Kanadan juniorisarjoihin. Mutta joko huhu ei pitänyt paikkaansa tai Videll ei päässyt sopimukseen yhdenkään seuran kanssa, sillä yksikään juniorijoukkue ei varannut häntä CHL:n ulkomaalaispelaajien varaustilaisuudessa.
Viime vuotiseen tapaan Avsien pääskoutit suosivat varaustilaisuuden jälkimmäisillä kierroksilla
yliopistokiekkoilun kautta NHL:ään pyrkiviä pelaajia. Toivottavasti tämän ”university”-suuntauksen ensimmäiset hedelmät alkavat pian kypsyä, sillä myös farmijoukkue
Hershey Bears tarvitsee pelaajia. Tosin Hersheyn Tampa Bay Lightningin kanssa solmima sopimus vähentää Avs-juniorien tarvetta - ja samalla kehitysmahdollisuuksia - AHL-tasolla.
Jorinoita Avalanchen puolustuksen tilanteesta ja Mikko Viitasesta löytyy tuosta. Ja maalivahtitilanteesta tuosta.
