Pasi Järvinen, 34, on Mestiksen parhaita kiekollisia puolustajia. Pitkän peliuran tehnyt, neljästi puolustajien pistepörssin voittanut ”Pablo” on pelannut urallaan 342 Mestis-ottelua ja tehnyt niissä puolustajalle hurjat 260 tehopistettä. Järvisen kiekollinen pelaaminen on upeaa katsottavaa. Järvisen pelirohkeus on omaa luokkaansa, mies uskaltaa tehdä kaukalossa asioita, jotka saavat yleisön huokaamaan hämmästyksestä.
– Pelivarmuus kumpuaa kokemuksesta. Sen myötä uskaltaa tehdä erilaisia asioita, joita ei nuorempana uskaltanut edes ajatella.
Parhaina ominaisuuksinaan Järvinen pitää syöttö- ja pelinrakennustaitoa. Niiden lisäksi myös hyvä laukaus, erinomainen peliäly ja kyky tehdä oikea-aikaisia ratkaisuja ovat Järvisen kohdalla kuvaavia. Nopeuden puolustajakonkari nimeää suurimmaksi heikkoudekseen, mutta tosiasiassa miehen luistin liikkuu edelleen varsin verkkaisesti.
– Vauhti kun ei päätä huimaa niin pitää yrittää kiekkoa liikuttaa. Se ei väsähdä.
Mielikuva tavallisesta jääkiekkopuolustajasta on iso, ilkeä ja vähähampainen fyysinen pelote. Sympaattinen tervakoskelainen ei täysin tuohon stereotypiaan istu.
– Iso ja ilkeä, eli vähän niin kuin minä! Järvinen naurahtaa mutta vakavoituu jatkamaan:
– Olen kyllä joskus oikeasti miettinyt, että jos olisin ollut 10 senttiä pidempi niin olisinko pelannut erilaisen uran.
Pituutta Järvisellä on vain 171 senttiä. Hän on KooKoon lyhyin pelaaja ja koko Mestiksen lyhyin puolustaja. Pieni koko ei kuitenkaan estänyt jääkiekkoammattilaisen uraa.
– Vanhemmat ovat 155- ja 162-senttisiä eli minähän olen pitkä, tumma ja komea herrasmies. Dufvan Risto joskus sanoi, että pitää löytää oma tapa pelata ja sen minä olen ehkä tässä vuosien varrella löytänyt. Jonkunlaista pelisilmää kun kuitenkin löytyy niin olen oppinut pelaamaan omilla vahvuuksillani.
Onnistuminen Italiassa pelasti putkitöiltä
Toisin kuin usein luullaan, Pasi Järvinen ei ole Riihimäen Nikkareiden tai HPK:n kasvatti. Uransa hän aloitti kotikylänsä Tervakosken Pallo-Jehujen joukkueessa ja pelasi siellä 13-vuotiaaksi saakka.
– Olen ehdottomasti Pallo-Jehujen kasvatti ja ylpeä siitä. En tiedä mistä se Nikkarit-juttu on lähtenyt liikkeelle, olen pelannut koko urallani siellä vain yhden ottelun aikuisiällä.
Kaudelle 1989-90 Järvinen vaihtoi Pallo-Jehut Hämeenlinnan Pallokerhoon. Jo tuolloin kiekollinen pelaaminen oli Järvisen vahvuus – viimeisellä kaudellaan HPK:n A-junioreissa, 1996-97, mies voitti nuorten SM-Liigan puolustajien pistepörssin ja oli arvokkaana palana mukana HPK:n hopeajoukkuetta.
Hyvistä otteista huolimatta Kerhon edustusmiehistöstä, eikä mistään muustakaan SM-liigajoukkueesta, löytynyt Järviselle edes yhtä näytönpaikkaa. Tuolloin pienikokoisille kiekollisille puolustajille ei ollut tilausta. Liigaovien sulkeuduttua Järvisen nenän edestä, lähti hän Ismo Lehkosen valmennukseen Kokkolan Hermekseen, I-divisioonaan.
– Siellä kävin oikein kunnon Lehkosen koirankoppikoulun, vain viisi ottelua Hermeksessä pelaamaan päässyt mies muistelee.
Hermeksessä roolin jäätyä pieneksi, Järvinen lähti hakemaan vauhtia maakuntasarjoista, esimerkiksi Nivala Cowboyseista ja Kalajoen Junkkareista. II-divisioonapelejä miehen ei kuitenkaan kauaa tarvinnut kestää, sillä vain muutaman ottelun jälkeen Anatoli Bogdanovin valmentamasta TuTosta aukesi Järviselle uusi näytönpaikka. Myös Tutossa Järvisen vastuu jäi kuitenkin pieneksi eikä peli kulkenut – 24 ottelun jälkeen tilastoihin oli kirjattu vain yksi syöttöpiste, tehotilasto oli kymmenen astetta pakkasella ja siinä sinussa oli kertynyt 65 rangaistusminuuttia.
Seuraavalle kaudelle Järvinen siirtyi Hyvinkään Ahmoihin, puolustajalegenda Timo Blomqvistin valmennukseen. Vaikean edelliskauden jälkeen Järvisen peli-ilo oli kateissa eikä uran lopettaminenkaan käynyt kaukana.
– Istuttiin syksyllä isän kanssa saunassa ja pohdittiin tilannettani. Sanoin, että jos en tällä kaudella pääse pelaamaan niin lopetan ja tulen putkitöihin.
Alku Hyvinkäällä oli vaikea – 14 ottelussa syntyi vain yksi maali. Kun ura ei Suomessa tuntunut lähtevän nousuun, päätti Järvinen tarttua viimeiseen oljenkorteensa – ”Pablo” pakkasi laukkunsa ja lähti Jukka Jalosen valmennettavaksi Italian pääsarjan Allegheen. Päätös oli varmasti oikea, sillä Italiassa mies löysi kadoksissa olleet tehonsa ja iski 27 peliin 18 tehopistettä.
– Vielä ei ole tarvinnut putkitöihin lähteä.
Italiasta Järvinen palasi Ahmoihin ja toinen visiitti seurassa oli henkilökohtaisella tasolla menestys ja samalla läpimurto divisioonatasolle. Miehen 35 tehopistettä oikeuttivat puolustajien pistepörssissä kolmanteen sijaan.
– Se oli hyvä kausi. Meillä oli hyvä kenttä Lehtisen Jannen, Kaltevan Peten ja muiden kanssa, vaikka sitten lopulta putosimmekin sarjasta. Valmentaja katsoi riittävästi heikkouksia läpi sormien ja antoi pelata omaa peliä.
Kokemuksia hieman pienemmistä kiekkomaista
Läpimurtokauden jälkeen Järvinen siirtyi sarjanousija Mikkelin Jukureihin, jossa mies voitti mestaruuden ja puolustajien pistepörssin Risto Dufvan alaisuudessa. Hyvät otteet noteerattiin Tanskassa, jonne Järvinen siirtyi seuraavaksi kaudeksi. Yhden Herning-vuoden jälkeen miehen tie vei kuitenkin takaisin Mikkeliin. Toinen kausi Jukureissa toi toisen mestaruuden keväällä 2003.
Jukureista ”Pablon” piti siirtyä Saksaan, EC Ulm/Neu Ulmin joukkueeseen mutta seura joutuikin luopumaan sarjapaikastaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi ja Järvisen suunnitelmat muuttuivat. Saksa vaihtui Iso-Britanniaan ja EC Ulm/Neu Ulm Newcastle Vipersiin. Vaikean alun, kolmen tehopisteettömän ottelun, jälkeen Järvinen alkoi löytää tasonsa ja iski neljään seuraavaan peliin neljä tehopistettä ja jäi noissa otteluissa tehotilastossa 8 astetta plussalle. Tämä ei kuitenkaan riittänyt seurajohdolle ja Järvinen palasi Suomeen. Vielä samalla kaudella hän ehti edustaa vanhoja seurojaan, Ahmoja ja Hermestä kumpaakin 17 ottelussa. Newcastlesta Järvinen palasi Hyvinkäälle mutta Ahmojen palkanmaksuvaikeuksien myötä hän päätti kautensa Hermeksessä.
Värikkään, neljä joukkuetta ja kolme maata käsittäneen kauden jälkeen Järvinen lähti taas hieman eksoottisempaan kiekkomaahan, Ranskaan. Ranskan pääsarjajoukkueessa sinivalkoisia värejä pitivät yllä myös Tommi Hämäläinen ja Petri Lehtonen. Vielä runkosarjassa Järvisen peli ei kulkenut toivotulla tavalla, mutta pudotuspeleissä hän oli kahdeksalla tehopisteellään auttamassa joukkuetta pronssille.
Grenoblesta Järvinen lähti Norjan pääsarjaan, I.H.K. Spartan joukkueeseen kaudeksi 2005-06. Kausi Spartassa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Järvinen pelasi vain 15 peliä ja teki niissä kolme syöttöpistettä – kausi oli miehelle ensimmäinen maaliton sitten kauden 1997-98.
– Norjassa pääsin pelaamaan ihan hyvin, mutta ei vain kulkenut. Se oli vaimolle ehkä ensimmäinen sellainen kerta, kun tuli mieleen, että mitähän nyt? Peli ei kulkenut, lapset oli pieniä ja oltiin perhana Norjassa.
Iso-Britannia, Tanska, Ranska ja Norja ovat kaikki vielä pieniä kiekkomaita, mutta I-divisioonassa loistaneelle Järviselle ne tarjosivat mahdollisuuden pelata jääkiekkoa ammatiksi.
– Matkailu avartaa. En ollut Suomessa ylimmän tason pelaaja eikä nuorten Mestis-palkkioilla elänyt. Halusin pelata jääkiekkoa ammatikseni ja menin sinne, missä se oli mahdollista. Niiltä kausilta on paljon hyviä muistoja.
– Jotain tarjouksia oli Suomestakin, mutta jotenkin tuntui, että halusin jotain muuta. Mukavuudenhaluisena halusin omat kesäharjoitukset, elämänkokemusta ja enemmän palkkaa. Siinä oli mielestäni kolme ihan hyvää syytä lähteä ulkomaille.
Paluu Suomen kaukaloihin
Norjasta Järvinen palasi Mestikseen, tällä kertaa jälleen Turkuun ja TuToon, jota valmensi eräs Hermeksen ajoilta Järviselle tuttu, kaljupäinen herrasmies, Ismo Lehkonen.
– Kymmenen vuoden jälkeen tiemme kohtasivat uudelleen. Hermeksessä en mahtunut kokoonpanoon eikä ollut mitään käyttöä, mutta TuTossa tultiin pelillisesti paremmin juttuun. Paljon ollaan välillä eri mieltä pelistä ja muista jääkiekkoon liittyvistä asioista, mutta se on sellainen miehekäs vuorovaikutus. ”Ika” antaa minun pelata omaa peliäni niin kauan kun tulosta tulee.
Ja tulosta TuTossa tuli. Kahden kauden, 2006-07 ja 2007-08, aikana Järvinen teki runkosarjassa ja pudotuspeleissä yhteensä 96 pelissä yhtä monta tehopistettä ja tehotilasto jäi käsittämättömät 77 pykälää plussalle. Jälkimmäisen kauden päätteeksi Järvinen pääsi myös nostamaan Mestiksen mestaruuspystiä joukkueensa kapteenina.
– Kyllä se +46 toisella kaudella TuTossa on uran paras saavutus.
Miehen loistavat otteet noteerattiin myös SM-Liigan puolella. Järvinen pääsi debytoimaan SM-Liigassa 31-vuotiaana TuTon mestaruuskauden syksyllä, jolloin hän kävi puolustajaparinsa Kai Syväsalmen kanssa HPK:ssa kahden ottelun lainalla.
Kolme Mestiksen mestaruutta, yhtä monta puolustajien pistepörssin voittoa ja yksi tehotilaston voitto olivat meriittejä, jotka saivat Tampereen Ilveksen kiinnostumaan Järvisen palveluksista. Try-outin kautta ”Pablo” lunasti itselleen yksivuotisen sopimuksen, mutta kausi meni täysin piloille harjoitusottelussa tulleen polvivamman vuoksi. Kuntouduttuaan Järvinen pääsi pelaamaan Ilveksessä yhteensä 10 ottelua, mutta se oli kuitenkin laiha lohtu, syksyllä uransa parhaassa kunnossa olleelle puolustajalle.
– Kukapa sen tietäisi, hyvinkin saattaisin pelata. Se on jäänyt kaivelemaan. Olin silloin erittäin hyvässä kunnossa ja pelasin erittäin laadukasta lätkää. Ehjänä jos olisin pysynyt koko kauden Tampereella, niin voi olla, että pelaisin.
” Kouvolassa ihmisen on hyvä olla! ”
Epäonnistuneen Ilves-kauden jälkeen Järvinen siirtyi HPK:hon kokeilemaan siipiään. Tulos jäi kuitenkin laihaksi eikä kolmen kuukauden testijakso tuonut pidempää sopimusta. Kun liigaovet sulkeutuivat toistaiseksi, suuntasi Järvinen takaisin Mestikseen. Uusi seura löytyi Kymijoen rannalta Kymenlaaksosta. Marraskuussa 2009 hän solmi KooKoon kanssa yksivuotisen pelaajasopimuksen.
– HPK:ssa kun ei vauhti riittänyt liigakarkeloihin, niin sitten oli mietinnän paikka. Lopettaako, lähteäkö ulkomaille vai mitä tehdä? Ulkomailta tuli vain taloudellisesti huonoja tarjouksia mutta sitten vähän kuin taivaanlahjana ”Ika” tuli tänne ja se oli sitten aika luonnollinen yhtälö.
KooKoosta ja Kouvolasta Järvisellä on vain hyvää sanottavaa. Organisaatio on menossa kovaa vauhtia eteenpäin ja unelma SM-Liigasta tiedostetaan myös pelaajien keskuudessa.
– Organisaatio kehittyy koko ajan ja taustajoukot tekevät kovasti hommia. Niitä pitääkin tehdä, kun unelma siintää siinä, että pelataan Liigaa Kouvolassa.
– Kouvolassa ihmisen on hyvä olla! Ainoa miinuspuoli on se, että perhe ei ole täällä vaan Tervakoskella ja sitä väliä joutuu aika paljon ajelemaan.
Järvinen on nyt pelannut KooKoossa lähes 14 kuukautta. Kapteenin C-kirjainta rinnassaan kantava Järvinen näkee, että organisaatio on tässä ajassa kehittynyt selvästi.
– Se näkyy sellaisissa pienissä asioissa, joita kehitetään koko ajan. Viime kaudella fysioterapia ei toiminut, nyt se toimii. Viime kaudella oli varustepuolella ongelmia mutta enää ei ole. Mestiksessä on paljon seuroja, joissa palkansaaminen ei ole aina niin varmaa mutta täällä palkat maksetaan ajallaan.
– Taustajoukot tekevät paljon hommia myös ottelutapahtuman ympärillä ja sekin on kehittynyt kovasti. Katsojia Kouvolassa on jo paljon, vaikka vieläkin enemmän saisi tottakai olla ja vielä enemmän saisi kannustaa - se on Suomessa sellainen juttu, mitä kaivataan aina lisää.
Viime kaudella KooKoo notkahti välierissä D Teamia vastaan. Nyt joukkue on laajempi ja valmennustakin on paranneltu Lauri Paalasmaalla, Petri Mattilalla ja Jukka Ropposella. Miten kapteeni vertailee viime ja tämän kauden KooKoo-joukkueita?
– Hyökkäys on nyt laajempi, maalivahtipeli on astetta paremmalla tolalla ja harjoittelu on muuttunut viisaammaksi Paalasmaan tultua mukaan.
Puolustajat kuuluvat KooKoossa Mattilan vastuualueeseen. Järvisellä on miehestä vain hyvää sanottavaan.
– Mattilan myötä puolustajien harjoittelu on parantunut selvästi. Nyt saadaan esimerkiksi paljon rakentavaa palautetta.
Iivo Hokkasesta ja vähän muustakin
Ensimmäisellä KooKoo-kaudella Järvinen voitti neljännen kerran urallaan puolustajien pistepörssin Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
– Kaksi kautta TuTossa ja nyt nämä kaksi kautta KooKoossa ovat olleet henkilökohtaisesti tuloksellisesti hyviä. Olen sen kopissakin sanonut, että nyt kun olen pelannut riittävän kauan tietyllä tasolla, niin saan pelata joukkueen parhaiden pelaajien kanssa ja siinä onnistumisia tulee.
– Pelityylini on sellainen, että tarvitsen erittäin hyvän sentterin näyttääkseni hyvältä, niin kuin esimerkiksi nyt tuo Iivo (Hokkanen).
Järvinen nosti jo viime tammikuussa, Jatkoajan kuukauden pelaajan haastattelussa Hokkasen esiin pelaajana, jonka kehitystä kannattaa seurata tarkkaan. Järvisellä on selvästi myös kykyjenetsijän lahjoja, sillä Hokkanen on tällä kaudella noussut kolistelemaan Liigaportteja. Hän johtaa Mestiksen pistepörssiä viiden pisteen erolla toisena olevaan SaPKon Jan-Mikael Järviseen. Kenet Järvinen tämän kauden KooKoosta nostaisi esiin tulevaisuuden tähtipelaajana?
– (Ville-Vesa) Vainiola on vähän sellainen on/off-pelaaja, jolla olisi eväät pelata samanlaista huippulätkää jokaisena iltana, kuten Iivo nyt. Nyt nousevien kykyjen ennustaminen on vähän vaikeampaa, kun meillä on vähän varttuneempaa (Marko) Tuomaista, (Jani) Keinästä eikä (Kory) Bakerkaan enää mikään nuori poika ole. (Jiri) Veistola pelaa sitä omaa peliään, ja sitä hänellä on eväät pelata missä sarjassa tahansa menestyksekkäästi. On mielenkiintoista nähdä, miten hänen ura etenee, Järvinen innostuu analysoimaan.
Viime kaudella Järvinen pelasi yli 28 minuuttia per ottelu. Tälle kaudelle lukema on hieman pienentynyt, se on ”enää” 26 ja puoli minuuttia ottelua kohden, mikä on sekin kuitenkin eniten koko Mestiksessä.
– Nythän pelasin alkukaudella vieläkin enemmän kuin viime kaudella. Se oli ihan hullua, onneksi on saatu kuormaa tasoitettua niin energiaa riittää vielä keväälläkin. Kyllä vieläkin haluaisin pelata sen 24 minuuttia, se olisi sellainen hyvä määrä.
Täksi kaudeksi ”Pablo” sai myös uuden puolustajaparin. Viime kaudelta tuttu Toni Niemi vaihtui paluumuuttaja Tuomas Gärdströmiin.
– Molemmat ovat hyvin samantyyppisiä pelaajia. ”Tume” pelaa nyt aikalailla samalla tavalla kuin ”Omppu” (Niemi) viime kaudella. ”Tume” on sellainen helpostiluettava peruspakki, jonka vierellä on helppo pelata.
Vaikeasta alusta…
KooKoon alkukausi ei ollut aivan samanlaista ruusuilla tanssimista, kuin monet olivat odottaneet. Peli oli sekavaa ja hetkellisesti KooKoo tippui pudotuspeliviivan alapuolellekin.
– Pelihän oli aivan paskaa, suoraan sanottuna. Oltiin siinä vaiheessa aika väsyneitä.
Väsymyksen takana oli valmennusjohdon tietoinen riski, erittäin rankka treenikuuri kauden alla.
– Viisi viikkoa mentiin todella reippaasti. Kahdesti päivässä oli jää ja oheinen, luisteltiin todella paljon. Vähän varmaan sitäkin hintaa maksettiin siinä jossain vaiheessa mutta ei tätä peliä voi harjoittelemattakaan pelata.
Kapteenille joukkueen rämpiminen ei ollut mukavaa seurattavaa.
– Kyllä siinä tuli unettomia öitä vietettyä itse kullakin. Moneen kertaan istuttiin alas pelaajien ja valmentajien kanssa.
Järvisen oma alkukausi oli pisteiden valossa heikohko mutta nyt hän on noussut takaisin omalle paikalleen, puolustajien pistepörssin kärkeen.
– Se on sellainen oletus, että pitää johtaa pistepörssiä tai olen pelannut huonosti. Sellainen ollijokinen-syndrooma, vaikka tekisi 20 maalia Floridassa ja joukkue ei pääse pudotuspeleihin niin se on hänen vika, tai jos tekee 10 maalia ja pääsee niin taas pelasi huonosti.
– En kuitenkaan omasta mielestäni pelannut siinä alkukaudellakaan mitenkään erityisen huonosti, ei ollut mitään viiden ottelun huonoja jaksoja. Syöttövirheitä ehkä tuli enemmän, mutta ihan kohtalaisesti omasta mielestäni pelasin.
Järvinen sai alkukaudella ammattilaisuransa ensimmäisen pelikiellon. Mestiksen kurinpitäjä Jami Kauppi asetti ”Pablon” kolmen ottelun pannaan, tämän taklattua Jukureiden Tomi Leivoa päähän. Itse tilanteesta ei tuomittu Järviselle minkäänlaista rangaistusta, mutta Kauppi muisti miestä pelikiellolla.
– Se oli ihan paska päätös ja olenkin siitä Jamin kanssa jutellut. Kun se kerran osui päähän, niin yksi pelisi ollut okei, mutta että kolme peliä? (Jukureiden päävalmentaja Jarno) Pikkarainenkin sanoi heti tilanteen jälkeen suoraan, että ei mitään. Ehkä Kauppi halusi antaa kolme peliä, kun en yleensä taklaa niin se luuli, että nyt yritin sitten kunnolla teurastaa. Jos näinkin pieni mies osuu päähän, niin sekin jo vähän kertoo siitä, että missä se pää on ollut.
…voittoputkeen
Marraskuun maaottelutauolla joukkueen peli-ilme muuttui selvästi parempaan suuntaan. Tauon jälkeisistä 12 ottelusta KooKoo on voittanut 11. Mitä ihmeitä tauon aikana tehtiin?
– Yksinkertaisesti levättiin. Nyt joukkueen ympärille on tullut sellainen hyvä ilmapiiri mutta vieläkään en todellakaan ole tyytyväinen siihen, miltä pelimme näyttää.
Järvisellä on oma näkemyksensä siitä, kuka on ollut voittoputken suurin yksittäinen tekijä – maalivahti Mikko Rämö.
– Rämö on erittäin hyvä maalivahti ja pelannut todella hyvin. Se on jo vähän sisäpiirin vitsi, että alkukaudella Rämö ei aina ollut vastustajan veskaria parempi, mutta viimeiset 20 peliä se on ollut.
– Meillä on hyvä joukkue kasassa. Tuomainen toi kaivattua särmää ja taikuri Hokkanen saa muut näyttämään paremmilta, ne on isoja asioita.
Järvinen on nyt 34-vuotias mutta edelleen uransa huipulla. Montaa vuotta hän ei kuitenkaan usko enää jatkavansa, ainakaan Mestiksessä.
– Katsotaan nyt, mihin tämä KooKoon laiva tässä menee. Varmuudella uskaltaa kuitenkin sanoa, että montaa vuotta en enää Mestistä pelaa. Sillä tavalla tämä on iso vuosi itsellekin.
– Ulkomaille ei enää ole palavaa halua, mutta jos joku riittävän eksoottinen ja hyväpalkkainen tarjous tulisi, niin voisihan sekin olla mahdollisuus.
TuTossa Järvinen voitti ensimmäisellä kaudella puolustajien pistepörssin ja toisella uudelleen pistepörssin mutta myös kapteenina mestaruuden. KooKoossakin miehen ensimmäinen kausi toi puolustajien pistepörssin voiton ja nyt toisella kaudella hän on joukkueen kapteeni. Toistuuko Kouvolassa sama, kuin Turussa pari kautta aiemmin?
– Haha, toivottavasti! Pistepörssin voitto tosin on vain seurausta joukkueen hyvästä pelaamisesta.
