Anaheim ei ole aiemmin Stanley Cup -voittoa päässyt juhlimaan. Sama kohtalo on ollut Ottawalla, jolle finaalisarja on historian ensimmäinen. Ducksilla taas on kokemusta finaaleista, joskin muistot ovat katkeria. Keväällä 2003 Anaheim sai vastaansa finaaleissa New Jersey Devilsin, joka pokkasi pytyn seitsemännessä ottelussa. Nyt Ducksilla on uusi tilaisuus Stanley Cup -voittoon. Ja joukkueella riittää varmasti nälkää.
Ankkojen marssi Detroit -sarjassa ei ollut suurta näytöstä, vaan voitto tuli todellisen taistelun jälkeen. Kolmannessa ottelussa koettu 0-5-kotitappio oli omiaan herättämään Randy Carlylen luotsaaman miehistön. Seuraavaan kotiotteluun Ducks ryhdistäytyi, ja tasoitti sarjan.
Viidennessä ottelussa Joe Louis Arenalla Anaheimille oli jo käydä huonosti. Viimeisellä minuutilla kuitenkin Scott Niedermayer onnistui pelin tasoittamaan, Niclas Lidströmin suosiollisella avustuksella. Jatkoerässä Andreas Lilja teki sarjan kannalta todella ratkaisevan virheen. Nousu oman maalin takaa, ja kiekon menetys Andy McDonaldille. Anaheimin ykkössentteri tarjoili Teemu Selänteelle paikan, ja tehotykki ei erehtynyt.
Ratkaisua haettiin seuraavassa ottelussa Honda Centerissä, ja Anaheim karkasikin jo selvään johtoon. Päätöserässä Red Wings kuitenkin heräsi taisteluun, mutta räpiköinti oli lopulta turhaa. Anaheim piti niukkaan voittoon, ja matkasi finaaleihin.
Finaaliparista Anaheimilla on ehkä niukasti laadukkaampi materiaali, mutta Ottawa nokittaa leveydellä. Anaheimin tehoja syö Chris Kunitzin puuttuminen kokoonpanosta. Ykkösketjun laituri on hyvin suurella todennäköisyydellä loppukauden sivussa, ellei ihmeitä tapahdu. Teemu Selänne nosti tasoaan hurjasti Red Wings -sarjan edetessä, mutta ykkösketjun sentteriltä Andy McDonaldilta odotetaan nähtyä parempaa.
Todd Marchant on toiminut Kunitzin stunttina, ja onkin esiintynyt edukseen. Ottawan ykkösketju on kuitenkin Anaheimin vastaavaa reippaasti edellä. Dany Heatley-Jason Spezza-Daniel Alfredsson -kombinaatio on Anaheimin saatava kuriin, mikäli aikoo kannusta taistella.
Spezzan ketjun vartiointiliikkeenä toimii Samuel Påhlssonin johdattelema vitja, joka on NHL:n parhaita, ellei paras. Påhlsson napsii tärkeitä aloitusvoittoja, ja laiturit Travis Moen sekä Rob Niedermayer tekevät valtavasti töitä joukkueen eteen. Ketju on Anaheimille kaikki kaikessa.
Tärkeä on myös kakkosketju, joka on käytännössä Anaheimin ykkösnyrkki. Nuoret Dustin Penner, Ryan Getzlaf ja Corey Perry ovat olleet huimassa vireessä. Erityisesti Getzlafin otteet ovat säväyttäneet pitkin kevättä. Miehessä on potentiaalia vaikka kuinka pitkälle. Anaheimin nelosketju on hyvinkin arkinen, eikä sille tule herumaan erikoisemmin peliaikaa. Tämä saattaa taas näkyä väsymyksenä muiden ketjujen otteissa, mutta tässä vaiheessa kautta väsymys tuskin on ratkaiseva hidaste.
Jean-Sebastien Giguere oli suuressa roolissa Red Wingsiä vastaan. Kanadalainen intoutui hienoon torjuntavireeseen, ja Ottawalla tuleekin olemaan täysi työ miehen ohittamisessa. Parhaimmillaan Giguere on suorastaan maaginen. Ottawan tolppien välissä esiintyy Ray Emery. Tällä osa-alueella Senators häviää selvästi Ducksille, vaikka Emery onkin mainiosti pelannut.
Puolustuspää on Anaheimilla edelleen timanttia. Scott Niedermayer ja Chris Pronger ovat todellisia tähtiä, ja taustatukea antavat Sean O'Donnell ja Francois Beauchemin. Tämä nelikko haukkaa valtaosan peliaikakakusta. Kent Huskins, Joe DiPenta ja Ric Jackman pelaavat hajaminuutteja. Ducksin peräpää on Ottawan vastaavaa tasokkaampi.
Veikkaus:
Sarjasta on tulossa äärimmäisen tasainen, ja allekirjoittanut ei lähde mitään suurempia veikkauksia heittämään. Ainoa arvioni on se, että sarja venyy seitsemänteen peliin. Parempi voittakoon.
