Lausetta "elinvoimainen Mestis on Suomi-kiekolle elintärkeä" on toisteltu viime kausina eri yhteyksissä useampia kertoja. Lause on kuitenkin jäänyt sanahelinäksi, Mestis jatkaa näivettymistään ja pian voidaan jopa kyseenalaistaa, onko se edes enää sitä.
Tänä kesänä nähtiin joukkopako, kun lähes 40 viime kauden Mestis-pelaajaa siirtyi ulkomaiden sarjoihin. Tie ei ole vienyt perinteisiä väyliä Ruotsin alemmille tasoille, kuten esimerkiksi viime kaudella, kun ulkomaille siirtyjiä oli kolmisenkymmentä, tai esimerkiksi Norjan pääsarjaan, vaan entistä enemmän Keski- ja Itä-Eurooppaan.
Aiemmin Mestis oli lähes kaikille liigaan pyrkiville nuorille pakollinen väliporras nuortensarjojen ja pääsarjan välillä. Aivan viime vuosiin asti Mestis on tarjonnut ponnahduslaudan jo juniori-iän ohittaneille, mutta hiukan vanhemmalla iällä läpimurtonsa tehneille kiekkoilijoille.
Miksi Mestis-pelaajien sopimuksiin vaaditaan nykyään liigapykälän lisäksi ulkomaanpykälä? Miksi esimerkiksi Hokkiin jo sopimuksen tehnyt Janne Kettunen päätti lähteä ulkomaille tarjouksen tultua? Miksi Mestis-pelaajat näkevät Slovakian tai Ranskan kotimaan kakkossarjaa parempana paikkana pelata?
Syitä on iso kirjo. Euroopan sarjoissa tarjotaan ylläpidon lisäksi parempaa palkkaa, peleissä on panosta, mikä näkyy myös katsomossa, ja tästä seuraa vahva merkityksen tunne. Onhan vuosi ulkomailla varmasti äärettömän hieno kokemus monessakin mielessä.
Sitten seuraa syy-seuraussuhteiden noidankehä: Mestiksestä on yhä vaikeampi ponnistaa liigaan. Pelaajat siirtyvät ulkomaan sarjoihin, jolloin sarjan taso laskee entisestaan ja kuilu sarjojen välillä kasvaa lisää. Mestiksen ei enää koeta auttavan pelaajia uralla eteenpäin.
Hyvä vastakkainen esimerkki nähdään heti rajan takaa Ruotsista. Paikalliselle kakkostasolle Allsvenskaniin ei Mestis-miehillä ole nykyisin mitään asiaa, kun taso on niin paljon kovempi. Sen sijaan monet liigatason runkopelaajat löytävät paikkansa Ruotsista kakkostasolta, kun vastaavasti SHL on Liigaa niin paljon edellä.
Mestistä tahkoavat enää pian vain liigaseurojen juniorien ylijämäpelaajat. Tämä johtaa väistämättä siihen, että myös Liigan ja sitä kautta suomalaisen jääkiekon taso tippuu pelaajamateriaalin heiketessä. Niitä arvokkaita miesten pelejä ei riittävän kovalla tasolla enää saada mistään Liigan kynnyksellä oleville nuorille.
Koronapandemia vieläpä hillitsi tänä kesänä omalta osaltaan siirtoja ulkomaille, hirvittää vain ajatellakin, miltä siirtolista näyttäisi normaalioloissa.
Mestis satsasi isosti markkinointiinsa ja nosti muutenkin viime kaudella profiiliaan yleisön silmissä. Tämä ei kuitenkaan riitä millään yksin, koska yleisöä kiinnostaa aito kilpailu aidoista panoksista. Yleisö tuo sponsoreita ja TV-näkyvyyttä, jotka tuovat rahaa. Raha tekee sarjasta houkuttavamman paikan kehittymiselle, jolloin taso nousee kovempien pelaajien myötä.
Mestis-seuraajille on ollut jo pitkään selvää, että sarjassa pelataan hyvää, vauhdikasta ja viihdyttävää kiekkoa nuorten tulevaisuuden toivojen tähdittämänä, glamourin ulkopuolella. Sarjan tilanteesta on voitu olla montaa mieltä, mutta ainakin itse peli on ollut kunnossa. Nyt myös tuo päätuote on aidosti vaarassa.
Levy toistaa itseään, mutta volyymi kovenee, kun mitään ei tapahdu: Avatkaa liiga, palauttakaa karsinnat ja pelastakaa Mestis. Pian se on liian myöhäistä.
