Mestiksen mahdollisuudet vaihtelevat paljon: "Olen ikävä kyllä todistanut rumiakin tempauksia"

LIIGA, MESTIS / Haastattelu
Lehtisen Espoo United ja Lehtosen Ketterä pelasivat vastakkain kaudella 2017-2018.
Kuva © Petteri Äikäs petteri.aikas@jatkoaika.com
Jatkoajassa julkaistu kolumni Mestis-pelaajien joukkopaosta ulkomaan sarjoihin herätti keskustelua aiheen ympäriltä. Mestiksen nykytilasta ja sen asemasta suomalaisessa kiekkoilussa kertoivat näkemyksensä pitkän linjan Mestis-pelaaja, viime vuodet ulkomailla kiekkoillut Kai Lehtinen, sekä Ketterää menestyksekkääsi valmentava Maso Lehtonen.

Kai Lehtisen ja Maso Lehtosen näkemykset erosivat melko paljon toisistaan, mistä voidaankin päätellä Mestis-seurojenkin välillä olevan suuria eroja ammattimaisuudessa ja asioiden hoitamisessa.

Ensimmäiset varsinaiset Mestis-pelinsä jo kaudella 2010-2011 pelannut Lehtinen on ottanut kesän aikana etäisyyttä jääkiekkoon ja pohtii yhä peliuransa jatkoa.

– Mietin todella paljon peliuran jatkamista, mutta se tuntuu tällä hetkellä aika mahdottomalta. Käyn ammattikorkeakoulu kolmatta vuotta ja jos jatkaisin Mestistä koulu kärsisi, koska harjoitukset ovat aina aamuisin, enkä pääsisi aamuluennoille. Olen miettinyt myös niitä, jotka haluaisivat käydä töissä pelaamisen ohella. Eihän se kauhean optimaalinen tilanne työnantajalle olisi, jos työntekijä pääsisi töihin joka päivä vasta yhden aikaan, Lehtinen pohtii.

– Kysymykseni onkin, että mitä jos mentäisiinkin treeneihin koulupäivän ja työpäivän jälkeen? Mitä jos annettaisiin pelaajien tienata myös kiekkoilun ohella? Vähentäisikö se yhtään Mestiksen uskottavuutta tai ennemminkin vähentäisikö se sarjalta yleisöä, jos osa pelaajista tekisi töitä pelaamisen ohella?

Hyökkäävän puolustajan kommenteista paistaa huoli erityisesti Mestis-pelaajien taloudellisesta toimeentulosta.

– Yksinkertaisesti en tiedä tällä hetkellä yhtään jääkiekkosarjaa tästä maailmasta, missä palkka suhteessa työmäärään olisi näin huono kuin Mestiksessä. Veikkaan myös, että moni kokeneempi pelaaja jättäisi ulkomaille menemättä ja pelaisi Mestistä kotipaikkakunnalla ihan mielellään, jos aito mahdollisuus työntekoon pelaamisen ohessa olisi.

Neljännen kautensa Mestiksessä Ketterän penkin takana aloittanut Lehtonen näkee asiat eri kulmasta, ja nostaa myös esiin pelaajien erilaiset lähtökohdat sarjaan.

– Muutamille vanhemmille pelaajille olemme pystyneet Ketterässä tarjoamaan kesän ajaksi laadukkaita työpaikkoja. Yleisesti ottaen uskon, että meidän myyntivalttimme on laadukas arki ja panostus valmentamiseen. Olemme rakentaneet organisaatioon vahvaa urheiluosaamista taustoille, jolla pyrimme mahdollistamaan pelaajan maksimaalisen kehityksen. Yksi pelaajistamme käy osa-aika töissä, muutamat pelaajat opiskelevat pelaamisen ohessa.

– Suurin osa pelaajista keskittyy pääosin jääkiekkoon. Jääkiekkoilijan aikaikkuna nousta huipulle on melko lyhyt ja siksi moni pelaaja haluaa katsoa sen kortin loppuun asti, keskittyen täysillä harjoitteluun. Harjoittelemme suurimman osan viikosta kaksi kertaa päivässä ja pyrimme jatkuvasti hakemaan pelaajien jaksamisen ylärajoja.

Taloudellisiin resursseihin Ketterä-käskijäkään ei kuitenkaan ole täysin tyytyväinen, vaan näkee tässä isoimman yksittäisen kehityskohdan sarjassa.

– Taloudellisten resurssien lisäämisellä voisimme nostaa pelaajien palkkatasoa ja hyvinvointia. Edelleen jatkossakin tavoitteemme olisi tuottaa mahdollisimman paljon pelaajia liigaan. Nykyiset resurssit riittävät urheilullisuuden ja pelaajan kehittämistä mahdollistavan valmennuksen ylläpitämiseen.

Mestiksestä noustaan liigaan vaihtelevasti – ulkomaille suunnataan yhä enemmän

Mestis on tarjonnut viime vuosina erityisesti liigajoukkueiden lainapelaajille, sekä junioreille kasvualustan kohti isompia ympyröitä. Pidemmän linjan Mestis-jyrillä on ollut haastavampaa murtautua sarjaporrasta ylemmäs, vaikka virkistäviä poikkeuksiakin toki löytyy, esimerkiksi KalPaan siirtynyt IPK-ikoni Otto Huttunen.

– Mestiksen arvo näkyy erittäin tärkeänä portaana meidän sarjajärjestelmässämme. Suurimmalla osalla liigassa pelaavista pelaajista on Mestis-taustaa. Viime vuoden Mestiksen sopimuspelaajista kymmenkunta nousi liigaan ja lisäksi mukana on moninkertainen määrä pelaajia, jotka kävivät vuokralla Mestiksessä. Liigaan nousevien pelaajien lukumäärään vaikuttaa myös se, että Liigajoukkueet pitävät suurempaa määrä pelaajia ringissänsä ja lainaavat niitä Mestikseen, laskeskelee Lehtonen.

Kai Lehtisellä on omakohtaista kokemusta siitä, etteivät edes lukuisat onnistuneet Mestis-kaudet takaa liigaporttien aukenemista. Vuosien varrella liigapelejä on kertynyt tilille vain kaksi.

– Lahjakkaimpia yksilöitä sarja auttaa varmasti eteenpäin, he saattavat saada näyteikkunan eri joukkueisiin. Heille, jotka taistelevat pelipaikoista ja peliajasta, heille se on vaikea tie. Vaikea tie, koska tällaisille pelaajille ei vain oikein ole motivaation lähteitä Mestiksessä. Pelkästään päivästä toiseen pelipaikasta taistelemista huonolla palkalla ja minkä eteen? Divarin mestaruuden? Näkisin että nämä pelaajat ovat niitä, jotka nousevat Liigaan joukkueen mukana, jos Liiga olisi auki ja nousu olisi mahdollista.

– On ollut kuitenkin hieno nähdä, että liigajoukkueet ottavat omia, Mestikseen A-junioreista lähteneitä pelaajiaan takaisin. Näitä pelaajia on itseasiassa todella paljon. He ovat käyneet kasvamassa Mestiksessä muutaman vuoden ja päässeet takaisin tuttuun ja turvalliseen seuraan.

Lehtisen kertomat tarinat kuulostavat ummikon korvaan melkoisen karuilta. Viime vuosina kasvattajasarjaksi profiloituneessa Mestiksessä on statuksestaan huolimatta nähty tilanteita, joissa Mestis-seura on evännyt mahdollisuuden pääsarjapeleihin.

– Olen ikävä kyllä todistanut rumiakin tempauksia. Toivon, että näitä ei enää ole. Joukkueessani oli hyvin onnistunut pelaaja, jota sitten liigaan kyseltiin neljän pelin lainalle. Kuulin silloin, että Mestis-joukkue oli evännyt tämän lainan vaatimalla liigajoukkueelta älyttömän summan rahaa. Sitä ei tietenkään maksettu, eikä kyseinen pelaaja päässyt sitten koskaan näyttämään taitojaan Liigassa.

– Itselleni kävi samalla tavalla. Pelasin Espoo Unitedissa ja sain kuulla, että minua kyseltiin liigaan sekä ulkomaille. Minulle ei edes kerrottu asiasta, kuin vasta siirtorajan umpeuduttua. Minulla ei siis ollut mahdollisuutta edes käydä kysymässä, että miksi näin ja olisiko mahdollista, jos kuitenkin pääsisin lähtemään. Espoo United oli kuulemma vedonnut puolustajien loppumiseen. Olin iältäni 27 ja pelannut juuri mielestäni elämäni parasta lätkää koko kauden, mutta näin eteenpäin pääsyni oli estetty. Lopulta emme päässeet edes pudotuspeleihin ja seura meni konkurssiin kauden jälkeen, Lehtinen harmittelee.

Ulkomaan sarjoihin siirtyi siirtolistan mukaan viime kauden Mestis-pelaajista noin 40, ja trendi on ollut muutenkin viime kausina nouseva. Lehtonen ei ole kuitenkaan huolissaan, vaan näkee ulkomaat enemmänkin jääkiekon kehityksenä kansainvälisesti.

– Jääkiekon kasvu Euroopassa on tuonut uusia ammattilaissarjoja, joihin on nykyaikana helpompi lähteä ja saada yhteys. En koe, että ulkomaan sarjat kilpailevat Mestiksen kanssa liigaan tähtäävistä pelaajista. Useamman vuoden Mestiksessä pelanneet pelaajat, jotka eivät enää usko liigapaikkaan realistisesti tai eivät enää halua tavoitella liigaunelmaa, kokevat ulkomaat varmasti erittäin mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi.

– Usein näissä ulkomaan sarjoissa harjoittelu on hieman kevyempää kuin nyky-Mestiksessä ja maksettava korvaus saattaa lyhyellä aikajaksolla olla korkeampi. Myös kokemukset ovat asia mitä ei voi rahalla mitata.

Espoo Unitedin konkurssin jälkeen itsekin ulkomaan kierrokselle lähteneen Lehtisen ajatukset trendistä ovat synkempiä.

– Mielestäni tällä hetkellä suurin ongelma on pelaajien siirtyminen ulkomaille. Kadotamme huikeita pelimiehiä ulkomaille ja usein käy niin, että he eivät palaa takaisin vaan lopettavat. Lähtijät ovat niitä, jotka ovat jo Mestiksessä kärkeä, mutta tie liigaan ei vain aukea, vaikka pelitaidoiltaan siellä voisi pelata. Nuoret pojat joutuvat ottamaan isoa vastuuta miesten sarjoissa, joka johtaa taas sarjojen tason heikentymiseen.

– Olemme kadottaneet mielestäni punaisen langan pelaajien tasaisessa kehityksessä liigatasolle. Tuntuu, että tällä hetkellä kehitämme pelaajia ulkomaille emmekä omiin sarjoihimme. Hyvät Mestis-pelaajat lähtevät ulkomaille ja liigassa läpimurron tekevät pelaajat lähtevät ulkomaille.

Mestis on muuttunut paljon vuosien varrella ja etsii yhä identiteettiään

Lehtinen on nähnyt Mestiksestä kaksi versiota: sen, jossa Sport, Jukurit ja KooKoo kilvoittelivat täysillä liiganoususta ja nykyisen mallin, jossa liiga on suljettu, isoimmat seurat nostettu pääsarjaan ja tavoite lähinnä kehittää pelaajia.
– Aloitin sarjassa vuonna 2010, jolloin se oli juuri muuttunut erittäin kilpailulliseksi. Kuparisaaressa kaikui vieläkin Ässiä vastaan liigakarsintojen jatkoajalla ammuttu tolppa, joka olisi nostanut sisään mennessään Vaasan Sportin liigaan.

– ¬Suurin ero tähän päivään on, että kolme kovinta Mestis-joukkuetta lähti liigaan. Ne seurat, joiden peleissä kävi yleisöä ja joilla oli edes vähän varaa maksaa palkkojakin. Silloin kun pelasin ensimmäisiä kausiani Sportissa, joukkueessa oli pelaajia, jotka tienasivat yli 50 000€ kaudesta. Joukkueessa oli veteraanitason pelaajia, jotka kertoivat tulleensa Mestikseen, koska saivat sieltä enemmän rahaa kuin liigasta, muistelee Lehtinen.

Palkkataso on tullut Lehtisen mukaan noista päivistä merkittävästi alaspäin, vaikka peli on edelleen laadukasta ja ennen kaikkea viihdyttävää.

– Nykyään kovatasoinen Mestis-pelaaja saa ehkä juuri ja juuri 10 000€ kaudesta ja suuntaakin mielellään ulkomaille. Itse pelin taso ei kuitenkaan ole muuttunut näin huomattavasti huonompaan suuntaan, pelaajat eivät ole näin paljon huonompia kuin silloin.

Lehtinen on seurannut sivusta, miten sarjan käytännöt ovat vähän kerrallaan muuttuneet. Kun mahdollisuus nousta joukkueena on kadonnut, ovat myös pelaajien motiivit muuttuneet.

– Eroja tähän päivään löytyy sopimuksista muutenkin kuin rahallisesti. Nykyään tehdään vain vuoden mittaisia sopimuksia liiga- tai ulkomaanoptiolla. Eihän se palvele organisaation kehittymistä tai joukkuelajissa joukkueen hitsautumista yhteen, kun jätkät ympärillä vaihtuvat ihan koko ajan. Tähän kun lisätään liigalainat, niin soppa joukkueen sisällä on valmis.

– Mestis vaikuttaa tänä päivänä enemmänkin yksilöurheilulta. Jokainen pelaaja haluaa itse nousta ja päästä eteenpäin, koska joukkueena se ei ole mahdollista. Olen erittäin iloinen, että olen kokenut sen ajan jääkiekossa, kun henkilökohtainen tilastointi oli vähän mitä oli ja joukkueena yritettiin nousta ylempään sarjaan. Sitä yhteisöllisyyden tunnetta mitä koin Bluesissa A-nuorissa ja kolmena ensimmäisenä vuotena Vaasan Sportissa en ole sen koommin kokenut, puolustaja muistelee haikeana.

Lehtoselle Mestis ei ole valmentajan roolissa yhtä pitkältä ajalta tuttu, kuin Lehtiselle pelaajana, mutta näkemyksiä sarjan muutoksista myös Vuoksen rannoilta löytyy.

-– Totta kai Mestis on muuttanut muotoaan ja nuorentunut kymmenen vuoden takaisesta. Sama kävisi kaikille muillekkin sarjoille, jos kolme suurinta organisaatiota vietäisiin pois. Esimerkiksi Veikkausliiga olisi vähän erinäköinen, jos HJK, KuPS ja Inter vietäisiin pois yhtäkkiä. Karkeasti ottaen kolme joukkueellista ammattilaispaikkoja vietiin pois ja ne on pitänyt uudestaan luoda tyhjästä, eli Suomi-sarjasta.

Tämä näkee kuitenkin koko sarjan kehityksen lähteneen taas oikeaan suuntaan liiganostojen jälkeen.

– Mestis on joka vuosi kohottanut lukemiaan ja hitaasti nostanut profiiliaan tämän muutoksen jälkeen, sarja on urheilullisesti nostanut entisestään profiilia ja urheilupuoli on Euroopan tasolla huippuluokkaa. Sen takia Mestis on edelleen ykkösvaihtoehto liigapaikasta haaveilevalle pelaajalle. Pidän myös järkevänä, että harva seura on ottanut älyttömiä riskejä ja sitä kautta satoja tuhansia velkaa, mikä myös aikaisemmin oli tapana. Tulevat vuodet ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä ja nykyinen koronatilanne voi muuttaa tilanteita.

Mestiksen arvo suomalaiselle jääkiekkoilulle

Lehtonen uskoo vakaasti Mestiksellä olevan oman tärkeän paikkansa suomalaisessa jääkiekossa.

– Mestis on monella paikkakunnalla kaupungin ykkösjuttu, ollen tärkeä asia ihmisille. Mestiksessä yhdistyy kiihkeä kamppailu sijoituksista ja halu menestyä sekä pelaajien kasvattaminen.

Myös henkilökohtaisesti hän näkee sarjan mielekkäänä paikkana valmentaa, ja oivana kasvualustana myös valmentajille.

– Mestiksessä valmentaminen on itselle ainakin unelmatyötä. Valmennusarki on ammattimaista ja tiimini kanssa saamme täyden urheillisen tuen sekä panostuksen seurajohdolta. Sarjassa pelataan taktisesti hyvää ja vauhdikasta jääkiekkoa. Koen että sarja kehittää valmentajaa erinomaisesti ja antaa päivittäin haasteita.

Myös Lehtinen myöntää sarjan kovan tason, mutta on huolissaan pelaajien toimeentulon lisäksi seuroista.

– Mestis on hyvä sarja ja kyllä se auttaa pelaajia ylöspäin, mutta se saattaakin koitua tämän sarjan omaksi kohtaloksi. Sarja kehittää pelaajia ulkomaille tai liigaan, mutta joukkueet siellä eivät saa oikeastaan mitään.

Lopuksi ikuinen kysymys sarjajärjestelmästä: pitäisikö liigan olla auki, miten tämä toimisi ja miten Mestistä voidaan kehittää, jos liigan ovet pysyvät kiinni?

– En usko, että kukaan tietää faktana oikeata vastausta, miten sarjajärjestelmästä saisimme toimivamman, mutta uskoisin että sarjajärjestelmiä tulisi muuttaa. Näkisin että koko suomalaista jääkiekkoa voisi kehittää esim. A ja B Liigan perustamisella, joiden väliin tulisi karsinta, mietiskelee Lehtonen.

Lehtisen vastaus puolestaan tarjoaa erilaista ratkaisua.

– Liiga on suljettu ja sille ei nyt voi mitään. Ratkaisuja pitäisi miettiä sen ulkopuolelta. Olen hämmästellyt Mestiksen sitkeyttä siinä, miten joukkueet kaikista taloushuolista huolimatta jatkavat yrittämistä olla ammattilaisjoukkueita. Mestiksessä pidetään aamuharjoituksia ja pelataan 50 pelin runkosarjaa, siihen kun laskee pudotuspelin mukaan, niin se on lähemmäs 70 peliä kauteen. Mikä saa tämän sarjan joukkueet ja päättäjät niin ylpeiksi, että sen täytyy esittää ammattilaissarjaa?

– Pelaajana näen ongelmia erityisesti Mestiksen ja Liigan erimielisyyksissä. Miten kaksi Suomen parasta sarjaa ei voi tehdä yhteistyötä. Jääkiekossa käytetään usein termiä muiden "muroihin kuseminen" ja se sopisi tähän aika hyvin, päättää Lehtinen.

» Lähetä palautetta toimitukselle