Pudotuspelit ovat tavallaan kuin uusi kausi. Jokaiseen peliin on pystyttävä löytämään taistelutahto ja riittävä liike, jotta vastustaja saadaan putoamaan kyydistä. Enää ei voida lähteä hakemaan eväitä, kaikkien einesten on nyt löydyttävä kauden aikana kasatusta eväslaukusta. Mikään osa-alue ei saa pettää, ja jos näin hetkittäin käy, on jonkun muun osa-alueen kyettävä se puute paikkamaan.
Maalivahtipeli arvoitus
Tapparan maalin suulla on liki jokaisesa ottelussa seissyt Tom Draper. Mies vaatii itseltään paljon ja ruoskii itseään ankarasti epäonistumisten jälkeen. Alkukauden Draper piti Tapparaa pystyssä hienoilla torjunnoillaan ja varmoilla otteillaan, mutta runkosarjan viimeiset kierrokset toivat esiin merkillisiä ailahduksia, jotka voidaan todeta ainakin sijoituksen romahtamisena maalivahtien torjuntatilastoissa. Hetkittäin mies yltyi huimiin suorituksiin, mutta tarjoili vastapainoksi kiekkoyleisölle hiuksia nostattavia hetkiä seikkailuillaan maalin takana. Draper haluaa osallistua aktiivisesti peliin ja siksi hän lähtee hanakasti kiekon perään. Silloin tällöin hän arvioi kuitenkin tilanteen väärin ja tuloksena on ollut useammin kuin kerran maali vastustajalle.
Viimeisessä runkosarjan ottelussa Jokereita vastaan Draper näytti jälleen löytäneen varmuutensa. Turhat kohellukset olivat minimissään ja mies seisoi maalin suulla itsevarmuutta uhkuen. Samalla itsevarmuus kipinöi myös puolustajissa, joille on omien suoritusten onnistumisen kannalta tärkeää, onko heidän takanaan mahdollisia virheitä paikkaamassa huippu- vai puolikuntoinen maalivahti. Draperin taidot tiedetään. Kyse on siitä, löytääkö mies Tosipelien koittaessa sen huippuvireen, jolla kannatellaan joukkuetta ratkaisevissa paikoissa.
Tapparalla on Draperin kaverina nuori maalivahtilupaus Sasu Hovi. Miehen peliaika ja ottelutuntuma on tällä kaudella jäänyt kohtalaisen vähiin, mutta kolme nollapeliä ja kylmähermoiset otteet ovat osoittaneet, että tiukan paikan tullen Draper ei ole korvaamaton.
Puolustus jälleen kasassa
Osasyynsä Draperin epävarmoihin otteisiin on myös sillä, että Tapparan puolustus on ollut jonkin aikaa levällään. Unohtaa ei sovi sitäkään, että Miska Kangasniemen loukkantumisen vuoksi Tapparan puolustuksessa on jouduttu peluuttamaan sekapareja. Loukkaantumiset ja sairastelut ovat toisaalta antaneet nuorelle Mikko Pukalle arvokasta peliaikaa. Kangasniemen merkitys puolustuksessa on suuri, sillä fyysisenä ja kovahermoisena miehenä hän on tuonut takalinjoille tarvittavaa ryhtiä ja rauhallisuutta. Kangasniemen paluun myötä myös kaksi muuta puolustajaparia ovat palanneet oikeisiin koostumuksiinsa.
Mikko Luoman esitykset ovat heilahdelleet kauden mittaan. Väliin on mahtunut muutamia synkkiä ajanjaksoja, mutta kokonaisuutena kausi on ollut jälleen esimerkillinen. Mailapeli on kehittynyt ja varsinkin liikkuminen ylivoimatilanteissa on ihailtavan kylmähermoista.
Jyrki Välivaara ja Pasi Puistola ovat ikäänkuin hakeneet tuntumaa läpi pitkän kauden. On ollut jaksoja, jolloin miesten kiekolliseen peliin on panostettu. Tälle vastapainoksi on tietyin aikavälein puututtu liikkuvuuden ja fyysisyyden lisäämiseen. Miesten kehitys onkin ollut tasaisen nousevaa ja aika ajoin ilmenneet nukahdukset on saatu minimiin.
Janne Grönvall ja Tuukka Mäntylä ovat olleet vuorotellen pimennossa. Mäntylän otteita ovat rasittaneet armeijan harmaat värit ja Grönvallin otteissa on ollut havaittavissa harmautta muista syistä. Ehkäpä mies on tuntenut hienoista epävarmuutta luottopuolustajan tehtävän vastuullisuudesta. Mäntylä on noussut kevään mittaan taas siihen rooliin, mitä häneltä on totuttu odottamaan. Mies taklaa koostaan huolimatta pippurisesti ja pitää isonkin hyökkääjän taitavasti pihdeissään. Aika ajoin nähdään myös hienoja kiekon ylöstuonteja ja itsevarmaa kiekollista peliä, varsinkin ylivoimalla.
Kauden mittaan oli hetkiä, jolloin Grönvallin odotettiin tekevän enemmän kuin olisi ollut aiheellista ja yleensä tuolloin otteet heikkenivät. Päästessään pelaamaan huomaamattomammassa roolissa miehen otteet ovat olleet jäätäviä. Eittämättä Grönvallin suhteen ovat voimavalmentaja Jaakko Kailajärvi ja kakkosvalmentaja Kari Makkonen tehneet lujasti työtä eritoten liikkuvuuden kehittämisessä Tämä on näkynyt lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna ailahteluna, mutta pitkän aikavälin seurannassa miehen kehityskäyrä on niin ikään ollut erinomainen. Viivapelissä on edelleen puutteita, mutta silläkin osa-alueella on menty eteenpäin.
Pekka Saravo on täyttänyt roolinsa hyvin ja hänet Tapparan valmennusjohto voi laittaa koska hyvänsä pelaamaan kenen hyvänsä parina. Reilut taklaukset ja tarkka liikkuminen takaavat, että Pekan kentällä ollessa ei maaleja synny puolihuolimattomasti. Mikko Pukka sen sijaan on varamies, jonka otteet lupaavat kyllä hyvää tulevaisuutta ajatellen. Varmasti mies tulee pudotuspeleissäkin peliaikaa saamaan, mutta etupäässä muut seitsemän hoitavat ne tehtävät.
Kokonaisuudessaan Tapparan puolustus on pudotuspelejä silmälläpitäen uomissaan. Mukana on taitoa ja kokoa, liikkuvuutta ja asennetta sekä ratkaisuvalmiutta ja -kykyä, rohkeutta ja sisua. Vastustajilla ei ole helppo työ päästä pyörittämään peliään Tapparan puolustusalueella.
Entäpä sitten hyökkäys?
Maaleja tarvitaan, vaikka kuinka rakennettaisiin peliä puolustuksen kautta. Hyökkääjille on pitkin kautta tolkutettu puolustuspelin vastuullisuutta, mutta loppujen lopuksi maalien määrä ratkaisee. Tapparan hyökkäysarsenaali on erinomainen. Mukana on monta erityylistä pelajaa; yhtä monta kuin on ratkaisijoitakin. Toiset, kuten esimerkiksi Marko Mäkinen ja Arto Kuki ovat voimakkaita pelaajia, jotka tekevät tilaa pienemmille ja ketterämmille ketjukavereilleen itsekin ratkaisuihin kyeten.
Toisekseen, mukana on taiturimaisia pelintekijöitä, kuten vanha kehäkettu Aleksander Barkov, mies ja pitkä maila. Kun hänen rinnalleen asetetaan kovia rannelaukauksia paukutteleva Jussi Tarvainen ja yksi Suomen kovimmista työmyyristä, Marko Ojanen, on kauhukolmikko valmis tuhotöihin.
Ratkaisijoiden rintamaan on noussut myös positiivinen uutuus, Sami Venäläinen. Kaveri tuntuu saavan onnistumisistaan jatkuvasti lisää vauhtia ja itseluottamusta. Pelipaikka Janne Ojasen vierellä teki miehen kehityksen kannalta enemmän kuin hyvää. Ja kun Ojasesta puhutaan, eivät positiiviset sanat miehestä jää vain sivulauseen arvoon, sillä yhtä elämänsä kausista pelaava tapparalainen on kantanut joukkuetta silloin, kuin muita ei olisi aina huvittanutkaan. Jotteivät kehut menisi yksin Ojaselle, täytyy mainita se mies, joka Ojasen syötöt useimmiten maalin survoo. Jani Hassinen on pitkään tehnyt uutta tulemistaan liigassa. Vihdoin Jukka Rautakorven alaisuudessa ja Janne Ojasen ketjukaverina miehen kyvyt ovat jälleen päässeet päivänvaloon. Ketjun kolmas lenkki, Johannes Alanen on niin ikään vihdoin lunastamassa niitä odotuksia, joita häneen on kohdistettu kohta jo puoli vuosikymentä. Hurja pelitempo ja hiljalleen löytyvä röyhkeys maalintekotilanteissa ovat tuoneet ansaitusti paikan ykköskentällisessä.
Erinomainen asia täyden neljän kentällisen peluutuksen kannalta on Jaakko Uhlbäckin kuntoutuminen juuri ratkaisupelien alla. Käden murtuma on nyt kunnossa ja viime vuoden finaalipeleissä kovia kokenut sisupussi on kolmosketjussa merkittävässä roolissa, yhdessä kesken kautta Tapparaan palanneen Roman Meluzinin ja Esa Pirneksen kanssa.
Sitten mennään
Tapparan neljännevälierävastustaja on Espoon Blues, joka on ollut jo useamman vuoden piikki Tapparan lihassa. Kotiotteluissaan Tappara on espoolaisille vielä pärjännytkin, mutta vieraisilla on vastapainoksi hävitty välillä rumastikin. Tämän ajatuskuvion kautta kotietu tulee nousemaan tässä otteluparissa merkittäväksi, mutta siihenkään ei pidä liikaa luottaa. Blues on vaarallinen joukkue, josta löytyy ratkaisijoita useamman kentällisen verran.
Kun ottelut keskiviikkona alkavat, täytyy kaikkien osa-alueiden toimia alusta lähtien. Espoolaisille ei saa antaa henkistä yliotetta, jollaiseksi saattaisi muodostua esimerkiksi tappio avausottelussa. Viimeisen runkosarjakohtaamisen kaltaisia virheitä ei saa ilmetä, mikäli mielii päästä otteluparista jatkoon. Myös Bluesin maalin suulla seisoo mies, jonka otteet täytyy kyetä himmentämään. Jarmo Myllys on eritoten tiukkojen pelien mies, eikä hänen ohittamisensa tule olemaan helppoa. Toisaalta täytyy muistaa, ettei se ole mahdotontakaan.
