Helmikuun vähäiset ottelut eivät tuoneet suuria muutoksia divisioonan voimasuhteisiin. Ainoastaan Detroit Red Wings onnistui kasvattamaan etumatkaansa Nashville Predatorsiin. Tällä hetkellä näyttääkin, että Motownin punasiivet ovat lentämässä liian kaukaksi kantrikaupungin kiekkoylpeydeltä.
Keskisen divisioonan ja koko Läntisen konferenssin hännänhuiput Columbus Blue Jackets, Chicago Blackhawks ja St. Louis Blues säilyivät tiiviissä nipussa. Kolmikon piste-erot ovat niin tasaiset, että tyvipään järjestys saattaa muuttua jopa muutamien otteluiden vaikutuksesta. Voimasuhteet saneleekin joukkueiden motivaatio loppukauden merkityksettömiin otteluihin.
Chicago Blackhawks ja merkityksettömien otteluiden kuukaudet
Helmikuun pienimuotoinen vieraspelikiertue toi jälleen kerran tuttua jatkoa Chicago Blackhawksin murheellisen kauteen: kuudesta ottelusta saldoksi viisi tappiota ja vain yksi voitto. Kiertueen merkityksettömät kamppailut osoittivat, ettei joukkueessa enää ole minkäänlaista taisteluasennetta. Läntisen konferenssin toiseksi viimeisellä sijalla ja NHL:n kolmanneksi viimeisellä paikalla olevan joukkueen aneemisuuden toisaalta ymmärtää, etenkin kun pudotuspelihaaveet ovat siirtyneet hamaan tulevaisuuteen.
United Centerin Ice Show’n ja olympiatauon vuoksi kotiluolaan vasta maaliskuun 1. päivänä palaavan Blackhawksin helmikuiset murheet eivät jääneet ainoastaan kaukaloihin. Sadoista ja tuhansista nivusvammoista kärsinyt ja vaisusti esiintynyt puolustaja Adrian Aucoin loukkasi olkapäänsä tammi-helmikuun vaihteessa, joutui leikkaukseen ja sivuun koko loppukaudeksi. Aucoinin sairausloman vuoksi joukkueen kapteenin tehtävät nimettiin loppukauden ajaksi laitahyökkääjä Martin Lapointelle.
Kapteeniosaston muutosten lisäksi vaihtoruletti jatkui maalilla. Kakkosmaalivahtikisassa Adam Munron syrjäyttämä Craig Anderson palasi seuraan kuun 3. päivä waivers-listan kautta. Boston Bruinsissa ja St. Louis Bluesissa pikaisesti piipahtaneen yhdysvaltalaisen paluun seurauksensa lupaava Corey Crawford lähetettiin takaisin farmijoukkue Norfolk Admiralsiin. Kelvollisen paluun maalille tehnyt Anderson pystyi samalla ottamaan ainakin hetkellisen yliotteen epävarmemmin pelanneesta Munrosta.
Epätasaisia otteita nähtiin myös puolustuksessa. Tammikuussa Carolina Hurricanesista hankittu Danny Richmond ei kyennyt helmikuussa kummoisiin suorituksiin. Tuloksena olikin pressikatsomokomennus kuun 13. päivä. Sen sijaan tammi-helmikuun vaihteessa farmista kutsuttu James Wisniewski näytti myös Richmondille mallia pirteästä ja ennakkoluulottomasta pelistä. Puolustajana ja laitahyökkääjänä pelaamaan pystyvä nuorukainen kun liikkui energisesti ja taklasi hanakasti lähes kaikkea liikkuvaa.
Hyvin pelannut Wisniewski oli kuluvalla kaudella kaikkiaan jo seitsemäs Blackhawks-kokoonpanossa esiintynyt tulokaspuolustaja. Pirteät otteet tai rajapyykit eivät kuitenkaan merkinneet mitään olympiatauon koittaessa, sillä sekä Richmond että Wisniewski passitettiin tauon ajaksi farmiin. Yllättävän vaisut ja ylimieliset otteet Admiralsissa eivät uutta kutsua Blackhawks-puolustukseen tuoneet. Sen sijaan jättiläismäinen Dustin Byfuglien palkittiin hyvistä esityksistä kutsukortilla Chicagoon
Farmikomennuksia koettiin myös Blackhawks-hyökkääjien keskuudessa. Loukkaantumistenkin vuoksi ailahtelevasti pelannut laitahyökkääjä Pavel Vorobjev lähetettiin tammi-helmikuun vaihteessa Admiralsiin etsimään kadonnutta itseluottamusta ja hakemaan otteisiin varmuutta ja tasaisuutta. Koko kaudella vain kaksi maalia ampunut Patrick Sharp puolestaan sai maistella popcorneja helmikuun alussa pressikatsomossa tyytymättömän päävalmentaja Trent Yawneyn komennosta.
Ruusukimppuja hyökkääjille ei ole syytä jaella, sillä Blackhawks-hyökkäys on 145 tehdyllä maalilla NHL:n tehottomin sakki. Jotain kertonee myös se, että jopa kaikkien inhoama Blackhawks-omistaja Bill Wirtz myönsi organisaation tekemät virheet pelaajahankinnoissa. Kun vanha jääräpää kuten Wirtz ymmärtää, että kokoonpano rakennettiin vanhaa NHL:ää varten fyysiseksi, kovaksi ja rautaisella asenteella pelaavaksi, mutta hitaaksi ja puukätiseksi, joukkueen rungossa todellakin on reikiä.
Paikoitellen onkin tuntunut, että runsaasti johtajuutta pursuava joukkue on rakennettu ainoastaan pukukoppia varten. Pelkkä johtajuus on kuitenkin tuonut erittäin laihoja tuloksia. Esimerkiksi NHL:n heikoin ylivoimaprosentti kertoo luonnollisesti pelaajiston heikosta taitotasosta ja lahjakkuuden vähyydestä, mutta myös rutinoituneen valmennuksen puutteesta. Epätoivoisessa tilanteessa mainio alivoimapeli ja helmikuussakin peliään parantanut Jim Vandermeer ovat lopulta hyvin laiha lohtu.
Vaikka Wirtzillä on luottoa Yawneyyn ja vaikka Blackhawks-käskyttäjä on vasta keltanokka NHL-tasolla, ei hänkään saa puhtaita papereita. Yawney saattaa olla erinomainen pelaajavalmentaja ja nuorten lupausten kehittäjä, mutta taktikkona hän ei ole vakuuttanut. Kuun 13. päivä Anaheim Mighty Ducksia vastaan pelatussa ottelussa alkuperäisestä ilmoituksesta poikennut, mutta silti jäälle isketty väärä aloitusviisikko ja siitä tuomittu jäähy kuvaavatkin lohduttoman hyvin sekavaa valmennusta ja kautta.
Lohtua kauteen voivat tuoda avainpelaajien kuten Nikolai Habibulinin tervehtymiset. Ykkösvahdin odotetaan palaavaan kaukaloon noin 1-3 viikon päästä. Paluut voivat piristää joukkuetta ja tuoda voittoja loppukauden merkityksettömistä otteluista. Voitot puolestaan saattavat nostattaa pelaajien itseluottamusta, mutta pelkällä itseluottamuksella ei voiteta mestaruuksia. Mestaruuksia voitetaan huippupelaajilla ja huippupelaajia saadaan muun muassa varaustilaisuuksista korkeilla varausvuoroilla - varausvuoroilla, joiden saantia merkityksettömien otteluiden voitot uhkaavat.
1. Tyler Arnason 56 13+27=40
2. Kyle Calder 54 13+26=39
3. Mark Bell 57 19+16=35
4. Martin Lapointe 57 13+14=27
5. Rene Bourque 53 10+14=24
Columbus Blue Jacketsin hyvät otteet jatkuivat
Columbus Blue Jackets pelasi helmikuun hienosti, vaikka olympiatauko katkaisikin tiiviin pelirumban. Kuun aikana sinitakit pelasivat kuusi ottelua, joista voittoja tuli kolme. Vierasvoitot Calgary Flamesista ja Edmonton Oilersista varmistivat seuran historian pisimmän voittoputken - 5 ottelua - mutta putki katkesi Vancouverissa 7-4 tappioon.
Helmikuun ainoa Blue Jackets -pelaajakauppa ei suuria otsikoita saanut. Kokenut puolustaja Cale Hulse lähetettiin Calgary Flamesiin kuun viimeisenä päivänä. Vaihtokaupassa paluupostina Blue Jackets sai farmihyökkääjä Cam Seversonin. Jos kauppa ei suuria mullistuksia tehnyt kokoonpanoon, se ainakin osoitti organisaation halukkuuden kaupata kokeneita pelaajiaan pois.
Koska pudotuspelit ovat jo karanneet käsistä, jokavuotiset siirtohuhut ovat nousseet pintaan. Kokenut Luke Richardson oli viimeiset ottelut ennen taukoa seitsemäntenä puolustajana ja häntä ollaan kauppaamassa pois ennen NHL:n siirtorajaa. Kun junnutähti Gilbert Brule palaa sairastuvalta tauon jälkeen, joukkueessa on viisi keskushyökkääjää. Jan Hrdinan jatkosta on oltu epävarmoja ja hänen tulevaisuutensa Blue Jacketsissa ei näytä todennäköiseltä.
Mikäli joukkue ei kauppaa muualle paria pelaajaa enempää, se on selvä merkki, että ensi kauteen panostaminen on alkanut. Ensi kaudeksi on jo kasassa kelvollinen runko, jonka eteen on hyvä rakentaa voittava joukkue.
Tauon jälkeen joukkueella on kolmen pelin vieraskiertue, jonka aikana vastaan asettuvat Colorado Avalanche, Los Angeles Kings ja Anaheim Mighty Ducks. Kolmikosta voittokin olisi kohtuullinen saavutus. Koska Blue Jacketsilla ei ole mitään hävittävää, saattaa sen peli ailahdella laidasta laitaan. Tällöin selvää kuvaa joukkueen kunnosta ei kuitenkaan saada.
1. David Vyborny 56 16+28=44
2. Nikolai Zherdev 57 19+20=39
3. Bryan Berard 44 12+20=32
4. Rick Nash 30 17+11=28
5. Sergei Fedorov 40 6+20=26
Detroit Red Wings - Kultainen helmikuu
Helmikuussa Red Wings ehti pelata vain kuusi ottelua olympiatauon vuoksi. Taukoa edeltäneistä viidestä ottelusta Wings voitti jokaisen ja joukkueen peli kulki parhaiten mitä tällä kaudella punasiiviltä on nähty. Lisäksi Wingsin vahva ruotsalaisedustus toi Torinosta kotiin peräti 5 olympiakultaa, joka oli suurin määrä yhdestäkään NHL-joukkueesta. Lisäksi vielä Tsekin kapteenina pelannut Robert Lang saalisti kisoista pronssimitalin itselleen.
Lopulta Detroit-pelaajia oli olympialaisissa peräti 10 kappaletta. Tomas Holmström valittiin loukkaantuneen Markus Näslundin tilalle ja Niklas Kronwall hälytettiin välierä- ja finaaliotteluihin Mattias Öhlundin loukkaannuttua. USA:n Mathieu Schneiderin ja Chris Chelioksen kisat päättyivät Suomea vastaan hävittyyn puolivälierään, Kanadaa edustanut Kris Draper taasen putosi puolivälierissä Venäjää vastaan. Pavel Datsjuk ja Robert Lang pelasivat täydet kahdeksan ottelua päätymällä pronssiotteluun asti, jossa Langin johtama Tsekki veti pitemmän korren.
Ruotsin joukkueesta Nicklas Lidström, Holmström, Henrik Zetterberg ja Mikael Samuelsson pelasivat kaikki ottelut voittoisaan finaaliin asti. Finaalissa Lidström ja Kronwall pelasivat pakkiparina tehden molemmat yhden maalin ja olivat näin finaalin suuria ruotsalaishahmoja. Hyökkääjäkolmikko Holmström- Zetterberg- Samuelsson pelasi yhtenäisenä ketjuna kisojen kaikissa otteluissa ja Zetterberg onnistui finaalissa jo kolmantena Detroit-pelaajana maalinteossa. Hauskasti voisi sanoa, että olympiafinaali Suomi – Detroit päättyi 2-3 –lukemin punasiipien voittoon.
Oikeastaan kaikki Wings-pelaajat olivat olympialaisissa parhaimmillaan. Schneider oli USA:n tehokkain puolustaja 1+2=3 pisteellä ja Lidström oli puolustajista turnauksen paras 2+4=6 pisteellään. Datsjuk oli Venäjän paras pistemies 1+7=8 tehoillaan. Chelios ja Draper onnistuivat puolustusrooleissaan ja Zetterbergin ympärille rakennettu Ruotsin kakkosketju oli vahva. Zetta teki kahdeksassa ottelussa 3+3=6 pistettä ja Samuelsson sekä Holmström iskivät 1+3=4 mieheen. Robert Lang oli ainoa pieni pettymys. Tsekki saalisti vain neljä syöttöä kahdeksassa ottelussa ja otti ratkaisuhetkillä typeriä turhautumisjäähyjä.
Niklas Kronwall teki onnistuneen paluun puolustukseen. Mies ehti pelata kolme peliä Detroitissa ja olympiatauon ajaksi Kronwall lähetettiin AHL:n Grand Rapidsiin hakemaan pelituntumaa. Pesti kuitenkin keskeytyi, kun miestä tarvittiin jo Ruotsin maajoukkueessa. Kahdessa ottelussaan hän pelasi erinomaisesti, välierässä sai syöttöpisteen ja finaalissa teki jopa maalin. Vain luoja tietää mitä tästä kaverista Lidströmin rinnalla vielä kehittyy. Muuten puolustuksessa ei ole ihmeempiä tapahtunut. Jokainen on hoitanut oman roolinsa ja kaikki Jiri Fischeriä lukuun ottamatta ovat pelikunnossa.
Vahva helmikuinen vire löytyi kasaamalla ruotsalainen viisikko Zetterbergin ja Samuelssonin ympärille. Laidassa on vaihdellut vuoroin Johan Franzén ja Holmström. Puolustuksessa luutii takana Lidström ja vuoroin Andreas Lilja tai Kronwall. Kaverien yhteispeli on yksinkertaisesti vain toiminut ja kolmikon työmoraali on korkea. Sitä ei ainakaan haittaa se, että maanmiehet asuvat kaikki käytännössä toistensa naapureina ja viihtyvät vapaa-ajalla yhdessä.
Helmikuun tehokkain pelaaja oli Pavel Datsjuk, joka kuudessa ottelussa teki 2+7=9 tehopistettä. Häntä säesti Henrik Zetterberg 3+5=8 pisteellään ja ottelun vähemmän pelanneena. Kaverukset pelaavat edelleen yhdessä ylivoiman erikoisketjussa Holmströmin kanssa. Sekä ylivoima että alivoima on koko kauden ollut Wingsin vahvuus, mutta juuri näissä olympiataukoa edeltäneissä otteluissa Wingsin peli oli todella tehokasta myös tasakentällisin. Se yleensä merkitsee valmennustiimille eniten ja Babcock olikin erityisen tyytyväinen olympiataukoa edeltäviin esityksiin.
Pelien taas tauon jälkeen jatkuttua tuli hyökkäyksen yllättävimpänä uutisena Tomas Kopeckyn nostaminen farmista ylös. Wings aikoo huilauttaa olympialaisissa tahkonneita avainpelaajiaan ja nyt on Kopeckyn vuoro päästä haistelemaan NHL-ilmapiiriä. Kyseessä on varmasti monille tuntematon kaveri, mutta hän jos joku kookkaana voimahyökkääjänä on kaivattu mies tulevaisuuden Red Wingsiin. Slovakkia pidettiin jo varmana floppina lukuisten heikkojen alasarjakausien jälkeen, mutta nyt mies on saanut pelinsä farmissa raiteilleen. Edessä on muutama peli ylhäällä ja jälleen paluu farmiin.
Täydet ottelut olympialaisissa pelannut kuusikko saanee levätä tulevissa peleissä pari miestä kerrallaan, joten tämä sekä ruotsalaisten kultajuhlat saattavat nostaa hieman vastustajien osakkeita heti tauon jälkeisissä otteluissa. Ratkaisupelien lähestyessä voikin nostaa esiin sellaisen turhan historiafaktan, että NHL-pelaajien liityttyä olympiakisoihin on Stanley Cup päätynyt molempina kisavuosina Detroitiin. Mitenhän tällä kertaa?
1. Pavel Datsjuk 58 21+46=67
2. Henrik Zetterberg 55 26+35=61
3. Nicklas Lidström 57 11+42=53
4. Brendan Shanahan 58 26+27=52
5. Mathieu Schneider 55 19+24=43
Nashville Predators putosi kyydistä
Helmikuun alkupuoli osoitti, ettei Nashville Predatorsista ole taistelemaan divisioonan voitosta. Detroit Red Wingsin vahvan vireen jatkuessa kärsi Predators kolme perättäistä tappiota, mitkä repäisivät eron jo yhdeksään pisteeseen. Olympiatauolta palattaessa päävalmentaja Barry Trotzilla on paljon mietittävää.
Suurimman epävarmuustekijän Predatorsin ylle luo maalivahtiosasto. Tomas Vokounin ote on alkanut uhkaavasti lipsua, eikä penkin alle mennyt olympiaturnaus luottamusta tsekkiin lisää. Muut maalivahdit eivät pysty torjuntavastuuta kantamaan, joten pulmia voi olla luvassa. Oman pään peli kaipaa myös varmempaa otetta.
Predatorsin hyökkäyksen ykkösnimi helmikuussa oli veteraani Yanic Perreault. Tuskinpa kukaan olisi uskonut, että tryoutin kautta paikkansa saanut peluri nousisi ykkössentterin paikalle, mutta näin vain on käynyt. Toki hyvien pelien lisäksi tähän on vaikuttanut sekin, että Predatorsin keskushyökkääjäosastolta puuttuu huippuosaamista. Hyökkääjä Mike Sillinger on aloittanut vaisusti.
Pelaajarintamalla helmikuu oli hiljainen. Jamie Allison ja Jeremy Stevenson vaihtoivat waivers-listan kautta seuraa. Reservipuolustaja Allison matkasi Florida Panthersiin ja laitahyökkääjä Stevenson Dallas Starsiin. Kenties hiljaisuus enteilee sähäkkää toimintaa siirtorajan alla.
Loppukauden ajan kantrikaupungissa taisteltaneenkin lähinnä kotiedun puolesta. Pudotuspelipaikka on suhteellisen varma, mutta sijoitus on vielä täysin auki. Syksyn pelivire pitäisi kuitenkin jostain kaivaa esiin, mikäli Predators haluaa pitää kiinni mahdollisuuksistaan kotietuun.
1. Paul Kariya 58 19+39=58
2. Steve Sullivan 54 26+24=50
3. Yanic Perreault 58 20+28=48
4. Mike Sillinger 55 23+20=43
5. Kimmo Timonen 57 8+34=42
Elonmerkkejä St. Louisissa
St. Louis Blues esitti ennen taukoa hyviä otteita häviämällä vain yhden ottelun viimeksi pelatuista seitsemästä. Voittoja voi yrittää selittää pelin vapautumisella, joka on tyypillistä kun joukkueen ei enää tarvitse ottaa paineita tuloksesta.
Tärkein uutinen maalivahtirintamalla oli Patrick Lalimen kutsuminen Bluesiin helmikuun alussa. Lalime pääsi kentälle Vancouver Canucksia vastaan ottelun toisessa erässä Curtis Sanfordin loukkaannuttua, ja tuloksena oli voitto. Seuraavassa ottelussa Calgary Flamesia vastaan Lalime ja Blues joutuivat antautumaan jatkoajalla. Viimeisen ottelun ennen taukoa pelasi Sanford, ja tuloksena oli Bluesin voitto. Jason Bacashihua on poissa toistaiseksi.
Puolustuspäästä löytyy yksi Torinon kultamitalisti, Christian Bäckman, jolle valmentaja Mike Kitchen antaa ensimmäisissä peleissä säästeliäästi minuutteja. Valmentajan toinen seurattava on Bryce Salvador, joka tekee paluun olkapäävamman jälkeen. Pitkäaikaissairas Eric Brewer saa keskittyä jo tulevaan golf-kauteen, tosin olkapää saattaa siinäkin olla esteenä.
Hyökkäyksestä on pois Jamal Mayers maaliskuun loppuun, ja Jeff Hoggan maaliskuun puoliväliin. Petr Cajanek joutui jättämään Torinossa pronssiottelun väliin rannevamman vuoksi eikä hänen tilanteestaan ole tietoa. Tulokas Lee Stempniakin viime aikojen maali-iloittelu antaa odottaa paljon tästä miehestä, joka on viimeisessä seitsemässä ottelussa tehnyt kuusi maalia ja antanut kaksi syöttöä, ja tämän päälle lisätään vielä kaksi rankkarimaalia.
Joukkueen loppukausi tullee olemaan vapautunutta pelaamista ja henkilökohtaisten taitojen näyttämisen aikaa. Nuoret tulevat jatkossakin saamaan paljon vastuuta, ja nyt siihen täytyy vain vastata. Patrick Lalime voi myös positiivisilla otteillaan tehdä Bluesin maalivahtiosastosta vakaamman.
1. Scott Young 53 10+27=37
2. Petr Cajanek 50 7+29=36
3. Dean McAmmond 53 15+12=27
4. Dallas Drake 47 2+21=23
5. Keith Tkachuk 16 11+12=23
