No intensity – no victory
New Jerseyllä oli yllättäviä vaikeuksia jo Carolinaa vastaan, kun Hurrikaanit onnistuivat venyttämään ensimmäisen kierroksen ottelusarjan kuuteen otteluun. Vaikeudet jatkuivat ja vain pahenivat toisella kierroksella, kun Devilsiä vastaan asettui Toronto Maple Leafs. Devils oli jo kuilun partaalla pudottuaan otteluvoitoissa 3-2 –häviölle, tarjoten täten ratkaisun paikan Torontolle. Kahdessa viimeisessä ottelussa Devils kuitenkin esitti kauden parasta kiekkoaan – sitä peliä millä se kuittasi viime vuonna itselleen mestaruuden. Ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa New Jerseyn suoritus varsinkin oli täysin huimaava, murskavoitto Leafseista varmisti paikan konferenssifinaalissa.
Pittsburghin taival finaalipeleihin ei ole ollut yhtään helpompi. Avauskierroksella Washington Caps antoi tiukan vastuksen ja toisella kierroksella Buffalo Hasekin johdolla tarjosi vielä tiukemman haasteen. Pingviinit voittivat kaksi ensimmäistä peliä vierasjäällä, mutta sen jälkeen Sabres keksi miten he pystyvät ohittamaan erinomaisesti pelanneen Johan Hedbergin. Buffalo olikin jo vain reilun minuutin päässä jatkoon menosta, kun se johti kuudetta ottelua aivan sen loppuhetkillä. Omistaja/tähtihyökkääjä Mario Lemieux ei kuitenkaan ollut vielä aivan valmis menettämään kannattavien finaalipelien lipputuloja. Marion tasoitusmaalin jälkeen Martin Straka iski jatkoajalla voittomaalin. Sama toistui kuudennessa ottelussa, kun Penguins tasoitti jälleen kolmannessa erässä ja todellinen maalitykki Darius Kasparaitiksen muodossa nousi sankariksi jatkoajalla.
Luvassa on jälleen loistavaa pleijarihokia. New Jersey tulee sarjaan etunaan sen leveä materiaali ja paremmat kiekolliset puolustajat – tietenkin olettaen että Scott Niedermayer pystyy pelaamaan Tie Domin aiheuttaman aivotärähdyksen jäljiltä. Penguins on taas osoittanut olevansa erittäin kurinalainen joukkue, joka pystyy noudattamaan Ivan Hlinkan luomaa tiukkaa puolustustaktiikkaa. Pittsburgh onkin mielenkiintoinen joukkue juuri tuon puolustuspelinsä vuoksi, runkosarjassa run-and-gun –joukkueena tunnettu – eli puhtaana hyökkäysjoukkueena – Pens on saanut kaikki tähtihyökkääjänsäkin mukaan pelitapaan, joka perustuu tiukkaan oman pään peliin.
New Jersey taas ei ole esittänyt mestarin elkeitä kuin kahdessa viimeisessä pelissä. Tie Domin taklaukseen asti joukkue oli lähes unissakävelijä, joka kuvitteli ovien aukeavan itsestään. Sen tapauksen jälkeen jäälle luisteli taas yliaggressiivinen Devils, joka ei kyennyt kontrolloimaan tunteitaan jäällä. Tässä onkin yksi ottelusarjan ratkaisevista käännekohdista: Miten joukkueet pystyvät säilyttämään intensiteettitasonsa ilman, että tunnetilat menevät överiksi. Larry Robinson osoitti pystyvänsä saamaan rivinsä järjestykseen tarvittaessa, miten on Ivan Hlinkan laita?
Maalivahdit
Pingviinien maalilla jatkaa erinomaiset pudotuspelit pelannut, jo kolmeakymppiä lähentelevä tulokasvahti Johan Hedberg. Moose (=hirvi) lisänimen saanut Hedberg on osoittanut kuuluvansa tälle tasolle. Rauhallisesti pelaavaan veskariin Pittsburghin toiveet eivät ainakaan kaadu, sillä hän on jo osoittanut ettei tämän kauden menestys ole sattumaa. Pahimmat ongelmat Hedbergille tulevat maalinedustaruuhkissa, jossa miehen voimat ja kokemus eivät ole vielä riittäviä kestämään tiukkaa vääntöä nenän edessä.
Eurooppalaisvahdiksi Hedbergin mailapeli on kuitenkin jopa erinomaista. Saatuaan aikoinaan San Josen sopimustarjouksen ryhtyi Hedberg katsomaan videoilta entisen Flyers-vahdin Ron Hextallin mailapeliä ja harjoitteli kesällä pystyäkseen samaan. Kotiyleisö Iglussa saanee jälleen hurrata kauden todellisen yllättäjän otteille muoviset hirvensarvet päässään, luvassa on myös paljon muuausta jokaisen hienon kopin jälkeen. Ruotsalaisen itseluottamus on nyt huipussaan, mutta mikäli Devils pystyy järkyttämään sitä riittävästi, niin Hedbergkin saattaa alentua tavallisen kuolevaisen tasolle.
Devils marssittaa taas maalinsuulleen jälleen kerran NHL:n parhaaksi maalivahdiksi ehdolla olevan Martin Brodeurin. Torontoa ja Carolinaa vastaan Brodeur ei ole vielä venynyt huipputasolleen kuin ajoittain. Devils-vahdin pudotuspelitilastot puhuvat kuitenkin puolestaan ja kertovat Martyn olevan kovan paineen alla parhaillaan. Taistelu Curtis Josephia vastaan leimattiin lehdistön toimesta ennen sarjan alkua kamppailuksi Kanadan ykkösvahdin tontista olympialaisiin.
Pitkään näytti siltä, että CuJo vetää pitemmän korren tuossa kilvassa, mutta viimeisessä kahdessa ottelussa Brodeur näytti jälleen kenelle kruunu kuuluu. Brodeurin suoritustaso ja –varmuus ovat aivan eliittiluokkaa eikä Devilsien tarvitse huolehtia maalivahtipelistään tippaakaan. Joukkueen puolustajat luottavat veskariinsa täydellisesti ja yhteispeli toimii saumattomasti. Brodeurin mailapeliä pidetään yleisesti maailman parhaana ja tällä hetkellä ainoa todellinen haastaja on USA:n MM-kisajoukkueessakin nähty nuorukainen Rick DiPietro. Tällä osa-alueella joukkueet ovat kuitenkin melko tasaväkiset johtuen Moosen hurjasta vireestä ja itseluottamustasosta.
Puolustukset
Pingviinien puolustus on melko nimetön eikä joukkueesta löydy hyökkäyssuuntaan yhtä hyvin pelaavia pakkeja kuin Devilseillä. Hlinkan puolustustaktiikka on kuitenkin sisäistetty joukkueessa niin hyvin, että puolustuksella ei toistaiseksi ole ollut suuria ongelmia. Joukkueesta löytyy paljon varmoja perussuorittajia, jotka hoitavat oman ruutunsa mallikelpoisesti ja hötkyilemättä.
Bob Boughner, Janne Laukkanen ja Darius Kasparaitis kantavat suurimman vastuun puolustuksen toimivuudesta. Kokeneita ja taitonsa moneen kertaan näyttäneitä miehiä, mutta selvästi nimettömämpiä kuin vastustajallaan. Hyökkäyspelin rakentelusta suuri vastuu – ehkä liiankin suuri – kaatuu tulokas Andrew Ferencen nuorille harteille. Tekeekö Ference ”rafalskit” ja nousee tulokasvuotenaan ratkaisevaan rooliin pudotuspeleissä? Pensien puolustajilta onkin turha odottaa pitkiä puolustuksen puhkaisevia läpisyöttöjä tai koko jään kuljetuksia. Pittsburghin avauspeli perustuu siihen, että kiekko vain toimitetaan varmasti maailmanluokan hyökkääjätähtien lapaan, jotka kyllä saavat sen vietyä sisään alueelle.
Devilsien pakistoa on ehditty kehua maasta taivaisiin. Niedermayerin loukkaantuminen jätti puolustukseen ison aukon, mutta pitkään pressiboksissa istumaan joutunut Ken Sutton näytti kentälle päästyään, että joukkueesta löytyy todella paljon syvyyttä. Nyt Niedermayer on kuitenkin heti sarjan alusta lähtien käytettävissä ja tilanne näyttää todella valoisalta. Scott Stevens on ikävuosistaan huolimatta yhä NHL:n paras taklaaja ja osoitti ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa etteivät hyökkäyspäänkään taidot ole vielä kadonneet.
Niedermayer&Rafalski on kaksikko jolle Pensillä ei ole asettaa vastinetta. Erinomaisesti kiekkoa ylöstuovat ja peliä avaavat Devils-starat pystyvät aiheuttamaan vastustajilleen pahoja ongelmia luomalla ylivoimahyökkäyksiä sekä kääntämällä peliä nopeasti pois omista. Jo usean vuoden ajan Brodeur on tämän pakiston takana pelatessaan ollut siitä onnellisessa tilanteessa, että vastustajia ei päästetä kovin usein kokeilemaan maalintekoa. Vastustajan on todella vaikea saada riittävän korkeita laukaisumääriä Devils-veskaria vastaan. Tällä osastolla selvä etu menee Devilseille, tosin Pensien tiukka puolustustaktiikka saa kaiken irti kalustosta ja näin kaventaa etumatkaa.
Hyökkäykset
Mitä Pittsburghin hyökkäyksestä voisi vielä sanoa, mitä ei ole jo todettu moneen otteeseen? Todellisia staroja täynnä oleva ketjusto, josta kuka tahansa pystyy ratkaisemaan otteluita huikeilla yksilösuorituksillaan. Olkapäävammansa jälkeen Jaromir Jagr teki vaikuttavan paluun kaukaloon ja näytti miksi pistepörssin voitot tuntuvan aina päätyvän samaan osoitteeseen. Jagr on jo moneen otteeseen väläytellyt tämän kauden jäävän viimeisekseen Pensin riveissä ja haluaa lähteä kaupungista voittajana. Jagrin kunnianhimo tuntuu tällä hetkellä olevan todella korkealla tasolla ja tähden pysäyttäminen on lähes ylitsepääsemätön tehtävä Devilsienkin kovalle pakistolle.
Omistaja-hyökkääjä Mario Lemieux on taas hienon alun jälkeen vaipunut hieman pienempään rooliin. Kovien pudotuspelisarjojen rasitus rupeaa tuntumaan vanhan miehen raajoissa, vaikka hän ei sitä haluakaan myöntää. Tämä ei kuitenkaan ole Mariota estänyt nousemasta ratkaisijaksi. Tasoitusmaali minuutti ennen loppua kuudennessa pelissä oli merkki siitä kuinka todelliset huiput nousevat ratkaisuhetkillä sankareiksi – vaikka sitten pelkän tahdonvoiman avulla. Ja tämän kaksikon jälkeen taso ei juurikaan heikkene. Kovalev, Straka, Lang, Hrdina, Stevens; kaikki erinomaisia pelureita. Sen sijaan mentäessä kolmos- ja nelosketjuihin joutuu Pens antamaan hieman tasoitusta vastustajalleen. Vaikka nuoren Milan Kraftin nostaminen farmista kesken pudotuspelien toi joukkueelle peluuttamiskelpoisen nelosenkin, niin silti tämä tasoittaa eroja selvästi.
Devilsien A-ketju oli unten mailla Leafs-sarjan alussa. Viimeisissä otteluissa tuli kuitenkin todellinen räjähdys, nyt tämän kolmikon pysäyttäminen tulee olemaan vaikea tehtävä – ellei jopa mahdoton. Sykora ja Elias ovat taas siinä runkosarjasta tutussa putkessaan, jossa kaksikon yhteispeli toimii saumattomasti kuin telepaattisen yhteyden avulla. Jason Arnott on osoittanut miksi Devils-johto kehuu miestä kursailematta, Arnie tekee rajusti likaisia hommia tsekkikaksikon eteen. Scott Gomez on ollut pudotuspeleissä huimassa vireessä ja pystynyt tuomaan peliinsä uuden ulottuuvuden. Alaskan meksikaani menee häikäilemättä maalin eteen eikä enää pelkää pieniä mustelmia. Tämä Gomezin otteiden kohentuminen on puolestaan nostanut myös ketjun venäläiskaksikon Nemchinov&Mogilny huipputasolle.
Joukkueiden välinen ero näkyy sitten syvyydessä. Devils heittää kolmoseensa kokeneen ja erittäin varman Bobby Holikin johtaman kolmikon. Holikin hommiin kuuluu todennäköisesti Pensien ykkösketjun vartiointihommat, rooli jossa samat miehet pääsivät näyttämään taitojaan jo Sundinin ketjua vastaan. Mukana menossa on myös John ”Mad Dog” Madden jota allekirjoittanut on muistanut hehkuttaa jo pitemmän aikaa. Nyt myös päättävät tahot ovat havainneet Hullu-Koiran erinomaisuuden puolustavana hyökkääjän ja asettivat tämän ehdolle Selke-palkinnon saajaksi, joka jaetaan NHL:n parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Suuri etu Devilseille tulee, kun tarkastellaan sentteriosastojen mittoja. Arnott, Holik ja Corkum ovat Pensien vastaaviin pelureihin verrattuna massiivisia järkäleitä. Pitkän sarjan aikana isot miehet saavat väsytettyä pienempiään kovilla taklauksilla ja rajuilla kulmaväännöillä. Kaiken kaikkiaan tämä osa-alue menee ennakkokaavailuissa melko lailla tasamerkeissä. Penseillä on kirkkaampia tähtiä aivan kärkipäässä, mutta Devilseiltä löytyy selvästi enemmän syvyyttä.
Yhteenveto
Luvassa jälleen loistavaa taistelua, jossa kaksi todella hienoa ja taidokasta joukkuetta ottavat mittaa toisistaan. Niedermayerin paluu on Paholaisille todella suuri asia ja terveenä olleessaan antaa Devilseille ulottuvuuden, jota Penseillä ei ole. Kuten aina niin maalivahtipeli on suuressa roolissa. Pystyykö tulikuuma Hedberg peittoamaan suoritusvarman Marty Brodeurin? Toinen aina kriittiseksi menestystekijäksi nostettu elementti ovat tietysti erikoistilanteet. Devilsien ylivoima takerteli alussa, mutta pääsi pikku hiljaa erinomaiseen vireeseen. Pittsburghin alivoima ei ole mitenkään erityisen hyvää joten tässä saattaa piillä yksi sarjan ratkaisuista. Myös Pensien ylivoima on huippuluokkaa, mutta toisaalta Devilsien alivoima on kenties jopa liigan parasta. Viiden hyökkääjän peluuttaminen kostautui muutamaan otteeseen jo näissä pudotuspeleissä eikä kenenkään valmentajan tuota strategiaa kannattaisi käyttää ainakaan silloin, kun vastassa ovat John Madden ja Jay Pandolfo. Live by the sword, die by the sword.
Penkin takana taas Devilseillä näyttäisi olevan selvä etu. Larry Robinson on kokeneempi koutsi, ainakin NHL:n pudotuspeleissä. Robinson onnistui saamaan joukkueensa Leafsia vastaan erinomaisesti aisoihin siinä vaiheessa, kun näytti siltä että peli on karkaamassa käsistä. Hlinka on taas välillä esittänyt todella nerokkaita vetoja, mutta toisaalla liian usein sortunut alokasmaisiin virheisiin. Devils on joukkue täynnä voittajia, Pens taas on joukkue, jossa näitä kavereita on liian vähän. Tämä on minun mielestäni tämän kaksikon välillä suurin ero ja tulee loppujen lopuksi ratkaisemaan sarjan New Jerseyn eduksi. Helppoa taivalta Stanley Cup –finaaliin Devilseille ei kuitenkaan ole luvassa, vaan sarjassa nähdään mitä todennäköisimmin vähintäänkin kuusi ottelua.
