Hockeytown hurmoksessa

NHL / Artikkeli
Vaikka Detroit on jo vuosia tiedetty faanaattiseksi kiekkokaupungiksi, niin tänä syksynä on totaalinen hurmos vallannut Red Wingsin kannattajat. Syynä ovat tietysti kesällä hankitut nimekkäät vahvistukset ja loistava alkukausi. Kun muut huippujoukkueet vielä hakevat kuvioitaan, etenee Wings-juna jo nyt lähes voitosta voittoon. 27 ottelusta on tullut peräti 22 voittoa. Ylivoima runkosarjassa on tehnyt Detroitista suurimman ehdokkaan Stanley Cupin voittajaksi.

Tuon hurmoksen sain itse kokea varsin erikoisella tavalla, nimittäin nettiradion välityksellä. Otteluita on tullut kuunneltua varsin useita, mutta erityisesti vierasottelut Phoenixia ja Columbusta vastaan yllättivät. Molempien matsien ajan selostuksen välistä raikui uskomaton ”Let’s go Red Wings” –huuto lähes koko ottelun ajan. Ja tämä oli siis vieraskentällä! Phoenixiin oli selostajan mukaan saapunut 10 000 Red Wings -fania ja halli siten loppuunmyyty. Detroit News –lehdessä haastateltu kapteeni Steve Yzerman oli yllättynyt fanien noinkin uskollisesta kannatuksesta - vierasotteluiden tunnelma on kuin pelaisi kotikentällä. Joe Louis Arena on ollut loppuunmyyty jo yli 200 kertaa peräkkäin joulukuusta 1996 lähtien. Voi vain kuvitella miten kiven alla lippujen saanti on tällä kaudella ollut, ja tämä onkin luultavasti osasyynä tähän vieraspelibuumiin.

Voittoja, voittoja, voittoja

Kauden ensimmäisissä otteluissa Wingsin peli ei vielä ollut kovin uomissaan, mutta pisteet irtosivat silti yllättävänkin helpolla. Heikkoudet olivat puolustuspelissä, mutta Dominik Hasek piti maineensa veroisesti joukkuetta huonoina hetkinä pystyssä. Tehokas hyökkäys on maaleillaan lisäksi kompensoinut puolustuksen virheitä. Puolustuspelikin on viime viikoina alkanut toimia, ja paras esitys nähtiin Los Angeles Kingsiä vastaan pelatussa ottelussa. Kingsit saivat koko ottelussa lauottua maalia kohti ainoastaan 10 kertaa. Kolmas erä tuntuu kuitenkin aiheuttavan ihmeellisiä vaikeuksia. Useasti monen maalin johto on hukattu kolmannen erän löysäilyyn, mutta koskaan se ei ole koitunut tappioksi. Tuntuu siltä että ottelut käänyvät aina tavalla tai toisella Red Wingsin voitoksi.

Maalivahdit vireessä

Hasek on pelannut paljon ja Legace muutaman pelin. ”The Dominator” on ollut vaikeuksissa otteluissa, joissa tulee vähän laukauksia, mutta niinhän se on joka maalivahdin kohdalla. Torjuntavireen ylläpito on vaikeaa, jos hyökkäykset vyöryvät pääosin vastustajan päätyyn. Vaikeuksista huolimatta tappioita on tullut vain neljä. Hankalissa otteluissa on Hasek kuitenkin ollut elementissään. Mm. Anaheimia vastaan pelattu nollapeli meni pitkälti Hasekin huipputorjuntojen piikkiin. Hasekin torjuntaprosentti on alkukauden 18 otteluista "vain" 90.9, eikä sillä ylletä edes 30 parhaan joukkoon. Se johtuu osaltaan juuri tuosta Detroitin maalia kohti ammuttujen laukausten vähäisestä määrästä. Päästettyjen maalien keskiarvo on Hasekilla 2,4/ottelu, eikä sekään oikeuta maalivahtipörssissä kuin 27. sijaan.

Manny Legace on ollut kohta vuoden ajan voittamaton, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Edellinen tappio Legacen tilillä on viime vuoden joulukuun 27. päivältä. Vaikka Legace onkin pelannut pääosin heikkoja joukkueita vastaan, hän on silti pelannut erittäin varmasti ja esittänyt uskomattomia torjuntoja. Manny on pystynyt säilyttämään torjuntavireensä ilman farmista haettua peliaikaa ja on kaikissa harvoissa otteluissaan pelannut varmaa peliä. Tällä kaudella Legace on ollut maalissa seitsemässä ottelussa ja hänen torjuntaprosenttinsa on NHL:n kuudenneksi paras; 93,1. Myös Legacen maalikeskiarvo on tsekkivirkaveljeään pienempi, 1,96/ottelu. Detroitin maalivahtikaksikko on tällä hetkellä todella ideaalinen ja toimiva.

Puolustus elää

Puolustuksen johtohahmo on tietysti ollut Nicklas Lidström, joka on saanut peliaikaa yli 29 minuuttia/ottelu. Chelios on pelannut 4 minuuttia vähemmän ja hän johtaa puolustajien plus/miinus –tilastoa +19 lukemallaan. Lidström-Olausson –pari on ollut yhdessä lähes kaikki ottelut ja ruotsalaisyhteistyö on toiminut alusta lähtien hyvin. Chelios on pelannut lähinnä nuorten Kuznetsovin ja Fischerin parina. USA:n Olympiajoukkueen kapteeniksikin valittu Chelios on ollut mitä parhain vahvistus Wingsin pakistoon - nyt kun mies on terve. Steve Duchesne on pitänyt viimevuotisen tasonsa ja Mathieu Dandenault on joutunut välillä pelaamaan ”alkuperäisellä” pelipaikallaan oikeana laitahyökkääjänä. Uwe Krupp palasi pitkältä tauolta pariin peliin, mutta loukkaantui sitten uudestaan. Miehen pitäisi olla kohta taas pelikunnossa, ja hänen panoksensa tuo kaivattua fyysisyyttä puolustukseen. Jesse Wallin ei ole pääsyt pelaamaan ollenkaan, vaan on ollut koko alkukauden loukkaantuneena.

Hyökkäys mättää maaleja

Hyökkäykseen hankittiin Hull ja Robitaille, kaksi NHL:n parhaimpiin kuuluvaa maalintekijää, ja se on näkynyt. 3,56 tehtyä maalia/ottelu on runkosarjan ylivoimaisesti paras keskiarvo. Ainoana edes kolmen maalin keskiarvoon pääsevät vain NY Islanders ja Chicago. Ylivoima on alkanut kulkea loistavasti ja alun tehottomuuden jälkeen Detroitin yv-prosentti (23,2%) on kohonnut NHL:n parhaimmaksi. Ensimmäisissä otteluissa ketju Shanahan-Fedorov-Draper vastasi pääosin tehoista, varsinkin Shanahanin alku oli vahva.

Muutaman ottelun jälkeen Bowman luopui parivaljakkoketjuistaan ja kasasi ykköseen yli 1800 NHL-maalin miehet, Robitaille-Yzerman-Hull. Ketju toimi aluksi loistavasti ja oli todella tehokas, mutta sitten meno jostain syystä hiipui. Pelaajat huomasivat itsekin että he eivät saa enää toisistaan irti sitä mitä alussa. Scotty päätti pistää ketjut kokonaan uuteen uskoon ja vähän aikaa ykkönen oli Shanahan-Yzerman-Fedorov. Darren McCartyn palattua sairastuvalta vanha ”grind-line”, Maltby-Draper-McCarty, oli jälleen yhdessä. Sittemmin kentällisiä on jälleen muutettu, mutta yhtenäisimpänä on pysynyt Fedorovin vitja. Parhaat tehot on iskenyt huippuvireessä oleva Brendan Shanahan, 27 ottelussa on syntynyt tehot 17+16, joilla irtoaa NHL:n pistepörssin kakkostila Calgaryn Jarome Iginlan jälkeen. Luc Robitaille iski uransa 600. maalin Anaheimia vastaan, ja hänestä tuli 13 pelaaja joka on päässyt tämän huiman rajapyykin yli. Detroitista tuli samalla ensimmäinen joukkue, jossa on pelannut kolme yli 600 maalin tekijää (Robi, Yzer, Hull) samaan aikaan ja peräti samassa ketjussa. Nuori Pavel Datsyuk on jatkanut edelleen hyviä peliesityksiään tutkaprinsa Boyd Deverauxin kanssa ja tästä 23-vuotiaasta venäläisestä keskushyökkääjästä tulee vielä tärkeä lenkki Red Wingsin tulevaisuuden joukkueissa.

Bowman tyytyväinen

Valmentaja Scotty Bowman on ollut erittäin tyytyväinen alkukauteen. Viime kaudesta Detroitin peli on muuttunut täysin, kun puolustusvoittoisesta pelityylistä on tullut paljon hyökkäävämpi. Ottelut ratkeavat hyvin usein jo alkuunsa, eikä pisteiden eteen tarvitse puurtaa yhtä tuskaisesti kuin viime kaudella. Ratkaisijoita löytyy joka ketjusta, ja kaikki ketjut osaavat myös puolustaa. 67-vuotias Bowman on ollut muutoksesta niin innoissaan, että on puhunut jatkavansa Red Wingsin penkin takana vielä pitkään. Hän ei osaa mielestään elää ilman valmentamista, koska jääkiekko on hänen elinvoimansa. Puheet sivuun siirtymisestä voidaan näin ollen jättää muutamaksi vuodeksi syrjään, ellei mitään yllättävää satu tapahtumaan.

Larionov Olympia-turnaukseen, Fedorov epävarma

Venäjän Olympiajoukkueen päävalmentaja Vjatsheslav Fetisov pyysi Larionovia joukkueeseen pari kuukautta sitten ja Igor lupasi miettiä asiaa. Tammikuussa 41 vuotta täyttävälle Larionoville olympiatauko olisi varmasti tehnyt terää, mutta mies päätti silti lähteä edustamaan maataan. Larionov tuo uskomattoman määrän kokemusta Venäjän joukkueeseen ja hänen olemuksensa varmasti rauhoittaa mahdollisesti sekavaa pukukoppi-ilmapiiriä. Hän pelasi Olympialaisissa 1984 ja 1988 voittaen Neuvostoliitolle kultaa molemmilla kerroilla.

Lisäksi Fetisov on pyytänyt aiemmin kieltäytynyttä Sergei Fedorovia joukkueeseensa. Liigassa on paljon huipputaitavia venäläisiä, mutta Fedorov on oikeastaan ainut, joka on voittanut paljon, ja jolla on kokemusta todella tärkeiden otteluiden voittamisesta. Fetisov tarjoaakin Fedoroville johtavaa roolia, eikä ”ison egon omaava” sentteri ilman sitä varmaan kisoihin lähdekään. Kiusana on lisäksi pieni loukkaantuminen, joka estää Fedorovia osallistumasta aloituksiin. Larionovin valinta joukkueeseen varmasti edesauttaa Fedorovin osallistumisinnokkuutta, ja se saattoi olla Fetisovilta taktinen veto Sergein saamiseksi kisoihin.

Jatko-ohjelma vahvasti kotipainotteinen

Wingsin Carolina -kohtaamisesta (13.11.) lähtien on Detroitilla melkoinen kotiotteluiden suma 25.1. asti. Sillä välillä olevista 33 ottelusta peräti 23 pelataan Joe Louis arenalla. Tämän turvin Red Wingsin pitäisi kasvattaa reilu piste-ero muihin, jotta vieraspainotteinen loppukausi riittäisi tuomaan runkosarjavoiton. Vahvasti putki on alkanutkin, kahdeksasta ottelusta ainoastaan Chicago on onnistunut viemään pisteen ”The Joelta” 4-4 tasurillaan. Toisaalta, tuskin se vieraspainoitteinen loppukausi kovin vaikeaksi koituu, jos tuo kannattajien hurmoksen tuoma "kotietu" jatkuu edelleen myös vierasotteluissa.

Kentälliset ottelussa New Jerseytä vastaan:

1.Maltby-Yzerman-Hull

Lidström-Olausson

2.Shanahan-Draper-Fedorov

Dandenault-Chelios

3.Robitaille-Larionov-McCarty

Fischer-Duchesne

4.Deveraux-Datsyuk-Holmström

Legace

(Hasek)

» Lähetä palautetta toimitukselle