Mielipide

Yhden aikakauden loppu

LIIGA / Kolumni
Hämeenlinnaan kuusi vuotta sitten Italian ja Englannin kierroksensa tuntemattomuudesta saapunut Jukka Jalonen jätti HPK:n sankarina – tuttu pronssimitali kaulassaan. Jalosen kuuden kauden pesti Hämeenlinnassa kulki alusta loppuun asti onnellisten tähtien alla.

Vielä vuonna 2001 Jalonen ei juuri herättänyt Hämeenlinnassa suuria riemunkiljahduksia, kun riihimäkeläisen valmentajasopimus HPK:hon julkistettiin. Sen jälkeen Jalosen, seuran ja joukkueen yhteinen kuuden vuoden taival on kuitenkin osoittanut, että seurajohdon päätös valmentajan palkkaamisesta oli uuden vuosituhannen paras veto.

Jalosen ja toisen valmentajan Timo Lehkosen kuuden valmennuskauden aikana HPK oli joka kerran kilvoittelemassa SM-liigan mitalipeleissä. Tuloksena oli peräti neljä pronssia, yksi neljäs sija ja kirkkaimpana kruununa viime kauden mestaruus. Vaikka HPK olikin tuttu vieras pronssipeleissä jo ennen Jalosen tuloa, on saavutus silti lähes uskomaton Pallokerhon käytössä olevat resurssit huomioiden.

On HPK:n valmentajavelho jäänyt muistiin muustakin kuin vain joukkueen kestomenestyksestä. Pelaajien kehittäjänä Jalonen on näyttänyt olevansa huippuluokan taituri. Pallokerho on tuttuun tapaan joka kevät menettänyt riveistään edelliskauden runkomiehet ja tilalle on nostettu pelaajia, joiden nimet eivät juuri antaneet mielikuvia huippuhankinnoista.

Niin vain kuitenkin Jalosen aikana HPK:ssa on pelaaja toisensa jälkeen lyönyt itsensä läpi. Virta on käynyt HPK:sta kiivaana niin NHL-jäille, maajoukkueeseen, Eurooppaan kuin SM-liigan suurseuroihinkin. Samaan aikaan Pallokerho ja Jalonen ovat keränneet pelaajien keskuudessa niin kovan maineen, että HPK pystyy kilvoittelemaan siirtomarkkinoilla monista sellaisista pelimiehistä, joista muut saman kokoluokan seurat voivat vain unelmoida.

Jalosen HPK opittiin kuuden vuoden aikana tuntemaan myös ”iloisen” jääkiekon lähettiläänä. Kerho hyökkäsi ja mätti maaleja varsinkin Jalosen pestin alkuaikoina, kun pelaajamateriaalikin oli siihen kuin nakutettu. Kun muiden joukkueiden kohdalla vielä 2000-luvun alkupuolella lentelivät kahvasyytökset leiristä toiseen, edusti Jalonen opeillaan toista ääripäätä.

Vuosien varrella Jalosen ja HPK:n pelityyli muuttui tasapainoisemmaksi, mutta silti koko Jalosen aikakauden päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi hyökkäävä, luova ja uskalias jääkiekko, jossa pelaajien osaamista ei kahlittu. Iso osa pelaajien kehittämisessä Jalosen kohdalla olikin, että pelaajien annettiin pelata taitojaan hyödyntäen eikä epäonnistumisista rangaistu.

Viimeisen pronssiottelun 7-2-iloitteluvoitto Bluesista kiteytti hyvin Jalosen pestin Kerhon peräsimessä. Pelaajat nauttivat pelaamisesta ja samaan tapaan kotiyleisön katsojat saivat tarjolle tyylikkään näytöksen. HPK:n penkin taakse jää Jalosen jäljiltä iso aukko, jonka täyttämisessä Matti Alatalolla on kova työ. Yhtälö jossa sama mies tuo menestystä, kehittää pelaajia ja tarjoaa katsojille positiivisia kokemuksia tarkoittaa, että Hämeenlinnassa jäivät torstai-iltana tyhjäksi todella isot saappaat.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös