Pittsburgh Penguins kävi Jokereilla kylässä ja lensi sitten Tukholmaan kohtaamaan Ottawa Senatorsin. Samalla viikolla New York Rangers pelasi kaksi ottelua Sveitsissä ja avasi viikonloppuna NHL-kautensa Tampa Bayta vastaan Prahassa.
Nämä tapahtumat olivat voitto jääkiekkoilulle, hyvä tapa kerätä mediahuomiota ja levittää kiekkoglamouria Euroopassa. Näytöksellisissä otteluissa todellisesta kansainvälisestä kiekkokamppailusta nähtiin kuitenkin vain pieni häivähdys. Paljon isompaa häivähdystä nähdään Euroopassa tästä viikosta alkaen.
Jos 20 miljoonan dollarin pelaajabudjetilla operoiva Magnitogorsk ei herätä kiinnostusta pelatessaan Oulussa, on tässä maassa jotain pahasti vialla.
Homman nimi on Mestareiden liiga, Champions Hockey League, CHL. Jos yleisö ei ole vielä ehtinyt täysillä ostaa tätä ideaa, joukkueet ovat varmasti tosissaan. Jokainen alkusarjan otteluvoitto on pisteiden lisäksi 50 000 euron arvoinen, puhumattakaan niistä rahoista, mitä loppukierroksille selviävät joukkueet tienaavat.
Tätä jääkiekko on kaivannut. Kun 12 huippujoukkuetta mittelevät tosissaan Euroopan herruudesta, kiekkokatsojien on syytä herätä kansallisista umpioistaan.
Vuosikaudet Eurooppa on etsinyt itselleen kiinnostavaa seurakilpailua. Pienen hiljaisuuden jälkeen hätäratkaisuksi löytyi kuuden suuren maan mestarijoukkueen Super Six, joka kuitenkin oli vajaan viikon rykäisy, jossa epäonnekas sattuma saattoi romuttaa ennakkosuosikin finaaliunelman. Verettömän turnauksen saama huomio oli hädin tuskin Spengler Cupin yläpuolella.
CHL on toisenlainen tarina. Rahaa on jaossa niin paljon, että pelien on pakko kiinnostaa ainakin osallistuvia seuroja, eikä sarjasysteeminä ole mikään hätäinen pikaturnaus. Kahdentoista kivikovan ja motivoituneen joukkueen kilpailu on urheilullisesti mielenkiintoinen mittelö.
Yleisölle on tarjolla paljon laajempi tarttumapinta kuin Super Sixissä. Nyt kärppäfanin suosikkijoukkue ei mittele satojen kilometrien päässä kotoa puolueettomalla areenalla, vaan Pohjois-Suomen pedot kohtaavat vastustajansa sekä kotona että vieraissa − ja mahdollisesti vielä pudotuspeleissä. Se synnyttää taistelupareja.
Internet-aikakaudella yleisön on myös helpompi pysyä perillä vierasmaalaisista joukkueista kuin joskus 90-luvun eurocupien aikaan. Nyt tiedonnälkäinen kuluttaja löytää nopeasti CHL:n kotisivuilta joukkueiden kokoonpanot ja yllättyy siitä, kuinka suuri nippu sarjassa on entisiä SM-liigan tähtiä Jaroslav Bednarista, Jukka Voutilaisesta ja Johan Davidssonista lähtien − puhumattakaan muista maajoukkuetason pelaajista ja Eurooppaan palanneista NHL-joukkueiden entisistä luottomiehistä.
Suomessa pelit alkavat hankalaan aikaan puoli yhdeksältä, mutta kun yhdestäkin voitosta saa paljon rahaa, seurojen on raavittava kaikin keinoin kotiyleisön tuki taakseen. Espoossa ja Oulussa pitää satsata pelien markkinointiin ja luoda kattava ja toimiva, siis oikeasti toimiva, ilmaisbussijärjestelmä, jotta kiekkoa rakastavilla varhaisnuorillakin olisi turvallinen tie otteluun ja takaisin.
CHL:stä on vaikea keksiä mitään negatiivista, muuta kuin kateellisten jorinoita. Maiden lajiliitot ja pääsarjojen katto-organisaatiot saavat hyvän korvauksen, samoin osallistuvat seurat. Pelikalenteri ei ole kohtuuton. Tarjolla on huippu-urheilun draamaa.
Suomalaiset heräävät hitaasti, mutta nyt on varaa ottaa hidas lähtö, kun Kärpät aloittaa CHL-urakkansa keskiviikkona Berliinistä. Sen jälkeen on kaksi viikkoa aikaa latautua Metallurg Magnitogorskin kohtaamiseen Oulussa.
Jos 20 miljoonan dollarin pelaajabudjetilla operoiva Magnitogorsk ei herätä Suomessa enempää kiinnostusta kuin saipat ja kalpat, joista nyreät kiekkokyynikot aina jaksavat valittaa, on tässä maassa jotain pahasti vialla.
Samaan aikaan Kärpät−Magnitogorskin kanssa Blues pelaa Sveitsissä SC Berniä vastaan, todennäköisesti loppuunmyydyn katsomon edessä. Varsin realistinen skenaario on, että Oulussa ottelussa on 5000 katsojaa ja Bernissä 17 000 katsojaa. Yritä siinä sitten selittää, kumpi on kovempi kiekkomaa.
Jatkoaika julkaisee CHL-ennakkonsa tulevana keskiviikkona.
Kirjoittaja on Jatkoajan päätoimittaja.