Kahden ensimmäisen erän jälkeen monen oli varmasti vaikea kuvitella olevansa Järvenpään jäähallissa. Tulostaululla komeili Salamoiden 0-5-johtoasema, ja tästäkin huolimatta lehtereillä majailivat vielä lähes 500 vapaalipun saanutta koululaista. Heistäkin suurin osa intoutui ottelun tuoksinassa takinkääntöön, ja ottelun ylitettyä puolivälin oli Salamoiden iäkäs faniryhmä kokenut todellisen nuorennusleikkauksen. Ainoaksi jännityksen aiheeksi katsojille jäikin se, kuinka monta taitoluistelijaa erätauon väliaikanäytöksessä kaatuu. Pettymys yleisön joukossa oli varmasti suuri, kaikki pysyivät pystyssä.
Palataanpa ajassa reilu puoli tuntia taaksepäin. Jan Lehden viimeiseen otteluun lanseeraama kaikki pelaa –taktiikka oli onnistunut enemmän kuin hyvin. Neloskenttä oli tosin ottanut jo sen perinteisen vastustajan avausmaalin tililleen, mutta normaalista poiketen hyllytystä ja ketjujen tiivistystä ei tapahtunut. Muuten esimerkiksi Sami Taanonen oli kantanut vastuunsa ykköskentän keskellä mallikkaasti.
Toiseen erään siirryttäessä meno kentällä muistutti kuitenkin enemmän peruskoulun liikuntatuntia kuin jääkiekko-ottelua. Puolustuksen täydellisiä merkkausvirheitä, halutonta luistelua ja flipperiä kiekon poukkoillessa laitojen, luistimien ja silloin tällöin myös mailanlapojen kautta maaliin. Ja aivan kuin liikuntatunneilla näytti nytkin maalin edessä seisovan vahti, jonka muut olisivat sinne pakottaneet. Kenttäpelaajien luottamus oli täysin nollissa, ja valmennusjohdon päällimmäisiä ajatuksia ei ollut vaikea arvata.
Totuuden nimissä ei Heikki Kokkosen päätöstä kaudelle voi juurikaan kehua. Joulun jälkeen alkanut pelillinen alamäki saavutti viimeisen etappinsa toisessa erässä. Muutenkin oli vaikea kuvitella, että kyseinen mies piti vielä syksyllä Haukkoja pystyssä sarja-avauksessa Mikkelissä. Ottelun henkeen sopi hyvin, että puolivälin krouvin lähestyessä alkoi luukkua availlut Jaakko Valkama etsiä maskiaan vaihtopenkin takaa ja kiristellä räpylän remmejä käteensä sopiviksi.
Lehden päätös kaikkien tasapuolisesta peluuttamisesta koski myös maalivahteja. Tämä junnupeleistä tuttu ilmiö vain hukkui Kokkosen sysimustaan kaksiminuuttiseen, jossa selän taakse upposi kolme kiekkoa helpohkosti ja ripeään tahtiin. Tämän valossa Lehden päätöstä saattoi pitää jopa loogisena ja ennakkoon arvaamattomana.
Päätöserä pelailtiinkin sitten vain pois kellosta. Höntsämeininki sai jatkoa, kun Fredrik Vara poistui aikaisessa vaiheessa pukukopin suojiin. Syykin selvisi pelin jälkeen. Ei loukkaantumishuolia, vaan irronnut luistimen terä, itse asiassa jo toinen terä samassa pelissä. Iloinen täytyy vain olla, että panokset eivät olleet tämän suuremmat. Muuten avainpakin puuttuminen pelin ratkaisuhetkillä olisi saattanut jopa harmittaa.
Jälleen yksi mestiskausi on Haukkojen osalta ohi, ja tulevan kauden alkuun on lähes puoli vuotta aikaa. Täytyy vain odotella innolla, mitä uudet tuulet joukkueen taloudellisessa tilassa tuovat mukanaan. Jos joukkueen täyspäiväisenä valmentajana jatkavaa Lehteä on uskominen, ei ensi kauden viimeisessä runkosarjan pelissä illan kaltaista esitystä nähdä, vaan rantapalloja saavat jään pinnasta noukkia aivan muut joukkueet.