Vuosi oli 2008. D-Kiekko oli juuri palauttanut Mestiksen Jyväskylään. Päävalmentaja Jukka Ahvenjärven tuuletuksesta välittyneeseen riemuun oli mahdoton olla yhtymättä. Kaikesta näkyi, että Mestiks-kiekolla oli paikkansa Jyväskylässä. Mitä sitten tapahtui?
Menestyksellisesti D-Kiekko, silloinen D Team, nykyinen JYP-Akatemia on ylittänyt kaikki odotukset. Seura taisteli itsensä finaaleihin pelattuaan vasta toista kautta Mestiksessä. Seuraavan kauden pronssimitali oli jatkumoa prosessille, joka loi tiiviin fanipohjan joukkueen ympärille.
Tai siis, olisi pitänyt luoda.
Kuluneen kauden yleisökeskiarvo JYP-Akatemian kotiotteluissa oli 379 katsojaa. Lähes neljänneksen vähemmän kuin edellisellä kaudella. Akatemian ongelmaksi on muodostunut oman identiteetin luominen suurelle yleisölle, jota joukkueen nimi ei ainakaan edesauta.
Jyväskylän katukuvassa Akatemian olemassaoloa on lähes mahdoton havaita ja otteluiden markkinointi on lähes olematonta. Projektin voisi aloittaa esimerkiksi sillä, että organisaation verkkokaupasta voisi ostaa edes yhden pelkästään JYP-Akatemialle tehdyn fanituotteen.
Laittakaa nyt herranjumala niitä fanituotteita myyntiin.
Ongelmaa kuvastaa, että Akatemia on nähty taloudellisessa mielessä pelkästään menoeränä JYPille. Sellaisena se on myös pysynyt. Manchesterissa jatkuvaan taloudelliseen tappiotulokseen on jo totuttu, mutta eikö Jyväskylässä kannattaisi edes yrittää voitollista tulosta? Turun-malli on osoittanut, että faneja voi riittää samassa kaupungissa sekä SM-liiga että Mestis-joukkueelle. Ironista onkin, että juuri TUTOn ottelut keräsit suurimmat yleisöt Akatemian kotiotteluihin kuluneella kaudella.
Harmillisinta tässä kaikessa on, että pelillisesti JYP-Akatemia on tarjonnut kuluneella kaudella Jyväskylän viihdyttävintä kiekkoa. Nuori joukkue pelaa erittäin rohkeaa ja ennakkoluulotonta jääkiekkoa, ja onpa kaukalossa nähty jopa kovia taklauksiakin – ilman ulosajoja. Päävalmentaja Jukka Ahvenjärvi on pystynyt tuomaan pienellä budjetilla toimivasta joukkueesta esiin kaiken potentiaalin ja pelaajista huokuu, että epäonnistumia ei tarvitse turhaan pelätä.
Jopa joukkueen jatkuva pelaajaruletti on kuluneen kauden aikana ollut eräänlainen myytti. Koko kauden aikana JYP-Akatemian matkassa oli yhteensä 42 pelaajaa, mikä on vähemmän kuin monella muulla Mestis-joukkueella. Joukkue ansaitsisi arvostusta paljon enemmän.
Mestis-kiekon suosion juurruttaminen jyväskyläläisten arkeen on toki haastavaa. Suhteellisen pienessä kaupungissa riittää pääsarjatason joukkueita moneen lähtöön, ja emoseura JYP vie jääkiekkofanien suurimman huomion. Joukkue rakentuu nuorista, vielä tuntemattomista pelaajista, eikä tähtipelaajia Akatemian kokoonpanossa tule näkymään. Entä sitten?
Tämän kaiken voisi pyrkiä kääntämään voimavaraksi. Joukkue pursuaa tulevaisuuden lupauksia, joilla kaikilla on mahdollisuus lyödä itsensä tulevaisuudessa läpi liigaympyröissä, jopa korkeammallakin tasolla. Joukkueessa oli kauden aikana yhteensä 24 A-juniori-ikäistä pelaajaa. Se on enemmän kuin kenelläkään muulla.
Tilaisuus innovatiiviseen markkinointiin olisi siis olemassa. Mielikuvien luomista suurten tarinoiden syntykotina, vaihtoehto SM-liigan esittämälle jääkiekkoparodialle tai taistelu sarjan nuorimpana joukkueena suurempiaan vastaan (älkää nyt kuitenkaan talvisodanhenkeä mainitko). Mahdollisuudet olisivat rajattomat. Eikö kannattaisi edes yrittää?
Kaikkea toivoa ei ole ehkä kuitenkaan vielä menetetty. Jyväskylä on osoittautunut olevansa urheilukaupunki. Ehkäpä vielä joku kaunis päivä kaduilla liikkuu jääkiekkoihmisiä, jotka sanovat ylpeästi olevansa JYP-Akatemian kannattajia.
Mutta laittakaa nyt herranjumala ennen sitä niitä fanituotteita myyntiin.
