TOR - ARI 2.00
EDM - CAR 4.30
COL - NSH 22.00
LAK - STL 23.00
Mielipide

Joni Lindlöf - Tampereelta Kelownan kautta NHL:ään?

NHL, MAAJOUKKUE / Kolumni
Joni Lindlöf on yksi neljästä suomalaisesta junioripelaajasta, jotka tekivät suomalaisittain harvinaisehkon päätöksen ja lähtivät täksi kaudeksi Kanadan juniorisarjoihin kehittämään itseään kiekkoilijana. Tässä haastattelun ensimmäisessä osassa tamperelaislähtöinen laituri kertoo viime kaudesta sekä vilkkaan kesän tapahtumista NHL-varauksineen ja –harjoitusleireineen.

Pohjois-Amerikkaan pelaamaan siirtyminen jo juniori-ikäisenä on edelleen varsin harvinaista suomalaisittain, kuten myös pohjoismaalaisittain. Paljon useammin Kanadan junnuliigojen kokoonpanoista löytää esimerkiksi slovakki-, tshekki- tai venäläisnuorten nimiä kuin pohjoismaalaisten.

Täksi kaudeksi kuitenkin peräti neljä suomalaista kaveria siirtyi tahkoamaan CHL:n eli Kanadan junnuliigojen kaukaloita. Olli Havikari on yksinäinen suomalaissusi QMHJL-liigassa, ja Joni Lindlöfin lisäksi Western Hockey Leaguen eli WHL:n kaukaloihin tutustuvat Masi Marjamäki (Red Deer Rebels) ja Antti-Jussi Miettinen (Lethridge Hurricanes). Viides WHL:ään siirtynyt suomalainen on jo hieman iäkkäämpää kaartia,Mikko Mäkelä, joka toimii Lethridgen apuvalmentajana.

Tässä haastattelussa perehdymme miten Joni Lindlöf päätyi WHL-liigaan ja millaisia ajatuksia liiga hänessä herättää alkukauden kokemuksien jälkeen.

Läpimurtokausi junnumaajoukkueessa

Joni Lindlöf nousi viimeistään viime kaudella hyvien 18-vuotiaiden maajoukkue-esiintymistensä ansiosta NHL-scouttien tietoisuuteen, ja NHL-varaus tuli, vaikka loppukausi ei parhaimmalla mahdollisella tavalla mennytkään. Monelle suomalaiselle kiekkofanille Lindlöfin nimi ei NHL-varauksesta huolimatta välttämättä kerro paljoakaan, joten annetaanpa herran kertoa itse kuluneen vuoden tapahtumista.

Kaikki lukijamme eivät varmasti ole perillä tähänastisesta kiekkourastasi, joten voisitko kertoa junioriurastasi ennen viime kautta?

- Aloitin kiekon pelaamisen 7-vuotiaana Tapparan kaupunginosajoukkueessa (Tappara Atlanta), jossa kului neljä ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen kutsu kävi ikäkausijoukkueeseen, jossa ensimmäisen kauden pelasin "kakkosjoukkueessa" ja siitä eteenpäin "ykkösissä" aina viime kauteen saakka. Eli koko ikä on tullut Tapparassa tahkottua.

Viime kaudella pelasit Tapparan A-junnuissa ja olit joukkueen paras maalintekijä. Lisäksi pelasit 18-vuotiaiden maajoukkueessa ennen vuodenvaihdetta lähes piste per peli tahtia, joten tilastojen valossa voisi päätellä kiekollisen pelin olevan vahvuutesi. Mitä itse pidät vahvimpina osa-alueinasi ja mitkä vaativat vielä lisää kehittämistä?

- Omaksi vahvuudekseni voisin sanoa kohtalaisen hyvän luistelutaidon. Myös kokoa on tullut sen verran paljon, että pystyn myös kovempaan peliin tarvittaessa. Kehitettävää löytyy luonnollisesti joka osa-alueelta, etenkin voimaa pitää kerätä vielä paljon. Lisäksi puolustuspelaaminen tarvitsee hiukan hiomista.

18-vuotiaiden maajoukkueessa pelasit vahvan alkukauden ja olit tiimin parhaita pistemiehiä Kolmen maan turnauksen ja Viking Cupin jälkeen. Viimeinen valmistautumisturnaus MM-kisoihin eli Venäjällä helmikuussa pelattu neljän maan turnaus jäi kuitenkin sinun kohdaltasi väliin. Mitä tapahtui?

- Helmikuinen Venäjän reissu jäi väliin rannevamman takia. Se oli ihan normaali laitakahina treeneissä, käsi taittui laitaa vasten ja naps! Loukkaantuminen tuli kyllä suurena pettymyksenä, koska pelit A-nuorten sarjassa kulkivat todella hyvin juuri Viking Cupin jälkeen. Valinta 18-v MM-kisoihin kuitenkin tuli, ja näin täyttyi myös kauden henkilökohtainen tavoitekin.

Millaiset tunnot sinulle jäi MM-kisaturnauksesta ja omasta peliesityksestäsi? Suomihan tuli turnauksessa neljänneksi, ja itse keräsit kahdeksassa ottelussa maalin ja kaksi syöttöä.

- Juuri loukkaantumisen takia menetin parhaan pelituntuman, ja voiman puute kädessä vaivasi yhä, joten en saanut itsestäni parasta esille niissä kisoissa. Jäi hieman vaivaamaan, koska olisimme helposti voineet sijoittua pari pykälää ylemmäksi. Mutta sekin on vaan sitten sitä kuuluisaa jossittelua... Kokemuksena kisat olivat kuitenkin aivan loistavat.

Kuinkas tämän kauden maajoukkuekuviot? Nimeäsi ei ole näkynyt maajoukkuelistoilla. Jäävätkö maajoukkuekomennukset väliin automaattisesti nykyisen sijaintisi vuoksi, vai eikö muuten vaan ole kuulunut kutsua leijonapaitaan?

- Juu, ei ole maajoukkueeseen kutsu käynyt tänä vuonna. En tiedä vaikuttaako täällä pelaaminen valintoihin, mutta en kyllä oikeastaan edes odottanut tällä kaudella "kakskymppisissä" pelaavani. Siellä on tänä vuonna sen verran kova porukka, että meikäläisen tavoitteet maajoukkueen osalta siirtyy seuraavan vuoden kotikisoihin. [20-vuotiaiden joukkue koostuu tänä vuonna pitkälti –83 syntyneistä pelureista. Ainut joukkueeseen mahtunut hyökkääjä Lindlöfin ikäluokasta eli –84 syntyneistä on Sean Bergenheim. Toim. huom.]

NHL-varaus toi mukanaan leiritäyteisen kesän

Viime kesän juhannusviikonloppuna suomalaisille Caps-faneille kantautui ehkä hieman yllättävä, mutta kaikin puolin miellyttävä uutinen NHL:n varaustilaisuudesta, kun Washingtonin kerrottiin varanneen Joni Lindlöfin. Capitals-historian aikana joukkueessa ei ole pelannut montaakaan suomalaista, eikä heitä ole myöskään varattu kuutta enempää koko seuran 27-vuotisen historian aikana. Viimeisin varaus oli vuodelta 1995, jolloin Miikka Elomo varattiin ensimmäisellä kierroksella. Tätä edeltävät varaukset olivat 80-luvun alkupuolelta, jolloin Tero Toivola, Timo Iljina, Juha Nurmi, Risto Jalo ja Timo Blomqvist kelpuutettiin Caps-varauksiksi.

Juhannussunnuntaina tähän suomalaisrivistöön liittyi uusi nimi, kun organisaatio varasi Lindlöfin seitsemännellä kierroksella, draftin 209. pelaajana. Heti seuraavalla viikolla Lindlöf varattiin vielä toiseenkin kertaan, kun WHL-seura Kelowna Rockets poimi tamperelaislaiturin oikeudet Kanadan junioriliigojen ulkomaalaisdraftissa (CHL:n Import-draft) 30. pelaajana.

Juhannuksena tuli sitten tuo NHL-varaus. Mistä sait tiedon, että Washington oli varannut sinut? Odotitko varausta ja oliko sinulla etukäteen mitään aavistusta siitä mikä seura saattaisi sinut valita?

- Draft-tapahtumia seurailin tiiviisti internetistä tyttöystävän kanssa, tai oikeastaan vasta n.5:nnestä kierroksesta eteenpäin, koska tavallaan "tiesin", ettei arpa aikaisemmin osu kohdalle. Sitten hetkeä myöhemmin agentti Krister Kaukinen soitti ja kertoi hyvät uutiset. Pieni aavistus varauksesta jo oli,
mutta minkäänlaista tietoa seurasta ei ollut.

Olit alkukesästä vielä Tapparan kesäringissä mukana, kunnes lähdit heinäkuussa Capsien rookie-leirille. Missä vaiheessa päätit, että pelaatkin ensi kauden Kanadassa etkä Suomessa? Mitkä olivat suurimmat syyt tähän päätökseen ja oliko Capitals-organisaatiolla päätökseen mitään osaa tai arpaa?

- Siirto tänne Kanadaan oli sitten toinen juttu. Koko idea oli alkujaan Kaukisen Krissen, joka suositteli pelaamista rapakon takana. Siinä sitä sitten pähkäiltiin ja tultiin siihen tulokseen, että täällä on paras mahdollisuus kehittyä. Tälläkään kertaa seurasta ei ollut tietoa, vaan tarkoituksena oli vain päästä tänne oppimaan pohjoisamerikkalaista peliä. Joten Washingtonilla ei ollut osaa eikä arpaa tässä valinnassa, koska päätös oli jo tehty ennen NHL:n draftia. Kuitenkin tieto pelaamisestani täällä oli heille mieluisa, koska näin ollen he näkevät enemmän otteluitani ja saavat paremman kuvan sopeutumisestani kanadalaiseen kiekkokulttuuriin.

Heinäkuussa alkoi sitten kesän ”leiriurakka”, kun kävi kutsu Capitalsien rookie-leirille. Mitä tällainen rookie-leiri piti sisällään?

- Kesän rookie-leiri oli ehkä enemmän tutustumista joukkueen toimintaan ja uusiin pelaajiin. Varsinkin ensimmäinen viikko oli todella tylsä, koska meillä oli vain yksi kuivaharjoitus päivässä. Harjoitukset oli painotettu ihan perusasioiden opetteluun, joita Suomessa mennään jo d-junnuissa. Toinen viikko olikin jo taas mieluisampi, sillä lisäksi tulivat vielä jääharjoitukset. Vaikka se periaatteessa olikin ns. "helppo" leiri, se otti todella koville, koska lämpötila oli koko kahden viikon ajan +35 asteen paikkeilla. Niinpä ulkona pidetyt ns. kevyet harjoitukset muuttuivat kuluttaviksi.

Rookieleirin jälkeen seuraava etappi oli sitten syyskuun alkupuolella Traversessa pidetty rookie-turnaus, johon otti osaa viiden NHL-seuran nuoret lupaukset. Capitals voitti tuon turnauksen tappiottomalla pelillä, ja itse pöllytit maaliverkkoa kerran neljässä ottelussa. Mitä tuosta turnauksesta jäi itsellesi päällimmäisenä mieleen?

- Traversen turnauksesta jäi ihan hyvä mieli. Ensimmäinen peli oli itseltäni hiukan sekava, koska en oikein tiennyt mitä tuleman piti. Loppua kohden otteet kuitenkin paranivat selvästi, ja myös jännitys katosi täysin. Ei se kuitenkaan niin paljon kovempaa peliä ollut kuin luulin. Vauhti tietty oli kova alusta loppuun asti, koska kaikki havittelivat paikkaa joukkueesta. Traversesta siirryttiinkin sitten suoraan itse harjoitusleirille, joten ei siinä paljon aikaa ollut laiskotella.

Kuten mainitsitkin, heti turnauksen jälkeen alkoi sitten varsinainen harjoitusleiri Washingtonissa. Miltä tuntui, kun kaukalossa viiletti samaan aikaan itsesi kanssa NHL:n kirkkaimpia tähtiä kuten Jagr, Bondra ja Kölzig?

- Olihan se hiukan outoa pelata Jagrin ja kumppanien kanssa, koska aikaisemmin heitä on katsellut vain telkkarista tai lukenut juttuja lehdistä. Välillä kesken pelien sitä vaan penkillä jäi tuijottamaan, että ei perkele, toihan on "Jaageri". Mutta sitten kun meni taas jäälle, ei sitä enää kerinnyt miettiä, että ketäs kaikkia siellä nyt oikein on, vaan sitä vaan yritti mennä täysillä muiden mukana.

Kuinka nämä kokeneet NHL-pelaajat suhtautuivat teihin rookie-pelaajiin leirillä? Oliko porukassa kastijako, vai tulivatko konkarit juttelemaan ja antamaan neuvoja junnuille?

- Ei siellä leirillä mitään jakoa konkarien ja junnujen välillä ollut. Se oli vähän niinku, että kenen seuraan sattui eksymäänkään, niin kyllä ne ihan rehdisti alkoi juttelemaan mukavia. Vaikka kyllä siellä aina silloin tällöin joku junnu joutui pilailun kohteeksi, mutta ei siellä mitään vihaa meitä tulokkaita kohtaan ollut. Samanlaisia sällejä ne näytti siellä olevan kuin muutkin. Tietysti vapaa-aikana kaikki pyöri enemmän taas niissä omissa porukoissaan, jotka oli jo ennestään tuttuja. Eivätkä he oikeastaan mitään neuvoja antaneet, mutta jos jotain kysyi niin kyllä ne aina mielellään auttoi.

Traversen turnauksessa ja harjoitusleirillä pääsit tutustumaan Capsien uuteen päävalmentajaan, Bruce Cassidyyn. Millaisen vaikutelman hän jätti itsestään?

- Bruce Cassidysta en oikein paljoa osaa kertoa. Kuitenkin erittäin pätevän tuntuinen valmentaja, joka osasi pitää myös huumoria yllä. Varsinkin harjoitukset, jotka hän veti, olivat todella hyviä ja kovatempoisia.

NHL-varauksestasi eteenpäin vietit käytännössä melkein koko loppukesän Caps-organisaation silmien alla. Millaisilla terveisillä Caps-organisaatio lähetti sinut harjoitusleiriltä takaisin Kelownaan?

- Ihan positiivista palautetta tuli leirin jälkeen. Kertoivat vaan, että pitää jatkaa sillä omalla tyylillä, jota he ovat nähneet ja minkä takia he mut varasivat. Voimaa pitää myös kerätä reilusti lisää ennen kuin on asiaa niihin peleihin.

Haastattelun toinen osa julkaistaan tämän viikon perjantaina ja tuolloin käsitellään alkaneen kauden tapahtumia ja sitä, millaisena liigana Joni näkee WHL:n alkukauden kokemuksien jälkeen.

» Lähetä palautetta toimitukselle