Suomalainen juniorityö on jo pitkään osannut kasvattaa pelaajia, joilla riittää luisteluvoimaa ja asennetta. Muutamalla keskivertoa paremmalla pelaajalla pysyy häirinnästä huolimatta kiekko lavassa tai syöttö päätyy oikeaan osoitteeseen. Kylmähermoiset ratkaisijat ovat olleet puuttuva pelaajatyyppi, mikä on maksanut Suomelle monia arvokisamitaleita.
En ole 30 vuoden aikana nähnyt vastaavaa suomalaista pelaajaa enkä montaa ulkomaistakaan. Patrik Lainetta on syytä ihailla nyt ja tulevaisuudessa.
Onneksi Patrik Laine on ilmoittautunut pelastajaksi.
Laine on pelaajatyyppinä täydellinen nykykiekkoon: iso, taitava ja täynnä itseluottamusta. Ja kun laukaus on jo 17-vuotiaana ylivoimainen eurooppalaisille maalivahdeille, tulevaisuudesta on helppo povata mitalien ja palkintojen täyttämää.
Laine on itse sanonut haluavansa olla maailman paras jääkiekkoilija. Tällainen rehentely ja haihattelu ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin, mutta Laineen kohdalla kyse ei edes ole haihattelusta.
Nimetkääpä huviksenne ne pelaajat, jotka iskevät pudotuspeleissä tasoitusmaalin mielettömän tarkalla laukauksella pienestä kulmasta maalin kattoon? Tai varsinaisen peliajan viimeisellä sekunnilla tietäen, että onnistuminen on ainoa vaihtoehto?
17-vuotias Laine teki molemmat ja peräkkäisissä peleissä.
En ole 30 vuoden aikana nähnyt vastaavaa suomalaista pelaajaa enkä montaa ulkomaistakaan. Laine voi olla pelissä erän tai pari pimennossa, mutta päästessään laukomaan on kiekko todennäköisesti maalissa.
Tällä hetkellä Tappara-fanit saavat nauttia ja muut Liigaa seuraavat olla kateellisia ja katkeria Laineen suorituksista, mutta pian tämä superlahjakkuus auttaa Leijonia menestymään. Ja taistelee NHL:ssä parhaalle maalintekijälle jaettavasta Maurice Richard -trophysta.
Odotan jo riemulla sitä jääkiekon arvokisafinaalia, jossa Laine on Suomen kokoonpanossa. Koska silloin voin olla luottavainen, että tiukassa paikassa eivät kädet tärise vaan kiekko päätyy vastustajan maaliin.
Patrik Lainetta on syytä ihailla nyt ja tulevaisuudessa.
