Sharks varmisti pudotuspelipaikkansa jo kauan sitten, mikä olikin joukkueelle varsin hyvä asia ottaen huomioon loppukautta kohden kasaantuneet loukkaantumisongelmat. Sairastupa on molemmilla joukkueilla varsin tyhjä, vaikkakin San Josessa on vielä pari nimeä loukkaantuneiden listalla. Kumpikaan heistä, niin kauppatakarajalla juuri Anaheimista hankittu Kent Huskins kuin harjoitusottelussa jalkansa murtanut Torrey Mitchell, ei ole pelannut Sharksin paidassa yhtään ottelua tällä kaudella. Kumpienkin pitäisi kuitenkin olla tarpeen vaatiessa kutakuinkin valmiita hyppäämään kentälle.
Joukkueet ottivat ennakkoasetelmia pudotuspelejä kohden runkosarjan viimeisissä otteluissa, kun Sharksin 3-2 voittoon päättyneessä ottelussa alkoi rähinöinti päätösvihellyksen jälkeen. Anaheimin pelaajien mielestä Sharks pelasi viime hetkien pyörityksen aikana sääntöjä rikkoen ja he päättivätkin kostaa vähintään yhtä kyseenalaisin ottein. Näiden kahden joukkueen välillä on nähty kovia otteita ennenkin, joten ottelusarjasta voi muodostua erittäin rumaotteinen elleivät tuomarit saa pidettyä pelaajia kurissa.
Hyökkäysmateriaaleissa hyvin vähän eroja
Molemmilla joukkueilla on pätevät hyökkäyskalustot jotka eivät vertailussa juuri toisilleen häviä – keskushyökkääjiä lukuun ottamatta. Ducksin kakkossentterinä on esiintynyt Andrew Ebbett joka hyvistä otteistaan huolimatta on vielä kokematon eikä tehnyt kuin kahdeksan maalia runkosarjassa. Sharksilla puolestaan on varaa pitää keskushyökkääjä Patrick Marleauta laitahyökkääjänä kun kahden ensimmäisen hyökkäysvitjan keskipaikat menevät Joe Thorntonille ja Joe Pavelskille. Hyvänä pudotuspelisuorittajana tunnettu Marleau pelasikin uransa parhaan kauden Thorntonin laidalla tehden 37 maalia.
Kokonaisuutena Anaheim ei kuitenkaan juuri häviä Sharksille, sillä heidän laiturinsa ovat pelanneet erinomaisen kauden. Nuori Bobby Ryan nousi parrasvaloihin tehdessään hulppeat 31 maalia tulokaskaudellaan ja Teemu Selännekin teki hienot 16 ylivoimamaalia, joka oikeutti runkosarjassa viidenteen sijaan.
Sharks vie aloituksia kovemmalla teholla kuin Ducks, kun paras Anaheimin aloittaja Erik Christensen koukkii kiekon omilleen 55,7% tehoilla mutta muut aloittajat jäävät 50% tienoille. Sharksilta kovin aloittaja on kolmosketjun sentteri Marcel Goc (58%), Thorntonin ja Pavelskin tullessa kannoilla 55-56% tehoilla. Kiekon hallintaan perustuvaa peliä pelaava Sharks hyötyy aloitusvoitoista huomattavasti.
Tämä ottelusarja on Joe Thorntonin paras mahdollisuus hiljentää epäilijänsä. Vastustajalla on heittää jäälle huippupuolustajat pysäyttämään suurikokoinen keskushyökkääjä joten onnistumisetkin ovat sitä vakuuttavampia. Toisaalta jos Thornton ei onnistu, Sharksin mahdollisuudet selvitä jatkokierroksille heikkenevät huomattavasti.
Tasaiset puolustuspäät
Edelliskausina lähes dominoivaa puolustuspeliä esittänyt Anaheimin mahtikaksikko Chris Pronger, Scott Niedermayer saa vastaansa liigan parhaimpiin kuuluvan kuusikon jota johtaa kesällä Tampa Baystä hankittu sulavaotteinen Dan Boyle. Kesällä Sharks-pakistoon lisättiin myös Kings-veteraani Rob Blake. Kaksikon panos onkin ollut varsin huima. Veteraanipuolustajat tekivät yhteensä 102 pistettä, molemmat pelaten yli 21 minuuttia ottelua kohden, Boyle jopa lähes 25 minuuttia per peli.
Parivaljakkoa säestivät erinomaisesti Marc-Edouard Vlasic jonka virheettömät otteet puolustuspäässä saivat seuraa hienoista onnistumisista hyökkäyspäässä sekä lujaa laukova saksalainen Christian Ehrhoff.
Kovaluinen ruotsalaispuolustaja Doug Murray oli runkosarjan aktiivisin haipaita taklauspuuhissa 175 osumallaan.
Ducks-puolustus on pitkälti Prongerin ja Niedermayerin varassa, mutta kauppatakarajalla hankittu Ryan Whitney on varsin pätevä kiekollinen puolustaja ja juuri pudotuspeleihin mennessä toipunut Francois Beauchemin täydentää kärkinelikon josta moni joukkue olisi kateellinen. Jos Beauchemin on täydessä kunnossa, Carlyle peluuttanee Pronger-Niedermayer kaksikkoa jatkuvasti Thorntonia vastaan. Tässä Sharksin kotietu ratkaisee paljon, viimeisen vaihdon oikeudella lienee tässä ottelusarjassa suuri merkitys.
Joukkueet ovat varsin tasaiset myös maalinsuulla. Pudotuspeleissä mahtavia otteita esittänyt Jevgeni Nabokov saanee vastaansa Jean-Sebastien Gigueren, jolla on Stanley Cup sormus parin vuoden takaa.
Jonas Hiller on esiintynyt erinomaisesti runkosarjassa, mutta Gigueren kokemus vienee pidemmän korren valmentaja Randy Carlylen miettiessä maalivahtien peluutusta. Sharksin selkeänä kakkosmaalivahtina pelaa Brian Boucher, joka harvoissa otteluissaan esiintyi varsin mainiosti.
Erikoistilannepelaaminen ratkaisee sarjan Sharksille
Liigan ainoa joukkue jonka yli- ja alivoimaprosentit olivat kärkiviisikossa jotakuinkin läpi kauden, Sharks, saa vastaansa yhtä tulisen ylivoiman. Ducksin kärkiviisikko laukoo kovaa ja ahnaasti. Sharksin ylivoimaprosentti runkosarjassa, 24,2% oikeutti kolmanteen sijaan tilastoissa, kun taas Ducksin 23,6% nousi viidenneksi. Molempien joukkueiden ylivoimat ovat olleet erinomaisessa kunnossa runkosarjan loppupuolella.
Kahden tasaisen joukkueen eroksi nousee alivoimapelaaminen, joka Sharksilla oli liigan viidenneksi parasta ja Ducksilla liigan 23. parasta. Ottaen huomioon Anaheimin jäähyalttiuden ja Sharksin kurinalaisuuden, heikko alivoimapeli on Ducksin akilleen kantapää. Huonoon aikaan otettu jäähy saattaa ratkaista koko ottelusarjan, eikä Ducksia ainakaan auta se, että joukkueen aktiivisimmat jäähyilijät ovat pistepörssin kärkikaksikko Getzlaf ja Corey Perry.
Ennustus: Ottelusarja taittuu Sharksille kuudennessa pelissä.
