Albertan Yliopiston jäähalli, Clare Drake Arena,
Edmonton, syyskuun 3, 2001
Useimpien edmontonilaisten nukkuessa kotonaan pitkään kansallisen
vapaapäivän, "Labour Day":n aamua, Albertan Yliopiston
kaukalossa vedetään aamuharjoituksia kovaa.
Halli on nimetty legendaarisen yliopistovalmentajan Clare Draken
mukaan. Draken vetäessä harjoituksia iltapäivisin vuosia sitten,
paikallisen urheiluliikkeen luistintenteroittajalla nimeltä Kenny
Hitchcockilla oli tapana tulla katsomaan tilaisuuksia tehden
muistiinpanoja.
Pari vuotta sitten sama Hitchcock valmensi Dallas Starsin
Stanley Cupin mestaruuteen pitkälti vanhan Mr. Draken systeemeistä
sovelletulla pelillä. Viime kaudella Drake jopa palkattiin
Starsin vierailevaksi valmentajaksi leppoisien eläkepäivien
välillä.
Yliopistovalmentaja Rob Daumin vetämiin harjoituksiin osallistuvat
useimmat Edmonton Oilers-pelaajat, muutamia farmipelaajia,
ammattilaiseksi pyrkiviä sekä paikkakunnalla kesäänsä viettäviä
muita NHL-ammattilaisia.
Isokokoinen veteraani Louie DeBrusk luistelee mukana toivoen
puhelimen soivan jonain päivänä. Phoenix ei uusinut Louien
sopimusta ja tällä leirillä unelmaa voi vielä pitää hengissä.
Anson Carter, Ryan Smyth, Georges Laraque, Sean Brown, Daniel
Cleary, Oilersin uudet pelaajat Jochen Hecht, Jani Rita ja
maalivahti Jussi Markkanen sekä pieni Mike Comrie muitten
joukossa tekevät valmentajan esittämät harjoitukset ja sitten
aletaan pelaamaan.
Monet maksavat sata taalaa näitten samojen pelaajien näkemisestä
NHL-kaudella, mutta yliopistolle ei tänä koleisena lomapäivänä ole
vaivautunut kuin muutama katsoja, vaikka tilaisuus on ilmainen.
Harjoitusten päätteeksi pelataan sudden death-jatkoaikaa,
ensimmäisen maalin tehnyt joukkue saa rehentelyoikeudet taas
seuraavaan päivään saakka.
Mike Grier keltaisiin paitoihin pukeutuneessa joukkueessa yrittää
syöttää kiekon kaukalon kulmasta ja valkoisen joukkueen maalivahti,
Oilersin organisaatiossa pelaava Alexander Fomichev imuroi syötön
taakseen - hetken voisi kuvitella keltaisten voittaneen Stanley Cupin -
juhlinnasta päätellen!
Valkoisella puolella pelannut Mike Comrie ei pidä häviämisestä.
Ei edes kesällä. Ei edes harjoituksissa. "What a joke", hän tuhisee
lähinnä itselleen vihaisena - sitten aloittaa ampumisharjoituksensa
suurimman osan pelaajista jo suunnistaessa suihkuun.
Mike on jättänyt viime kauden puisen Bauerinsa pois ja on koko
kesän ajan kokeillut viime kaudella suuren läpimurron
NHL:ssä tehnyttä yhdestä kappaleesta tehtyä "Synergy"-mailaa.
Noin 130 NHL-pelaajaa pelasi mailalla viime kaudella, jolloin
vain yksi valmistaja - Easton - teki mailoja tällä tyylillä.
Alkavalla kaudella markkinoille on tulossa samantyyppisiä
keppejä lähes kaikilta merkittävimmiltä mailanvalmistajilta.
Liigan kovin ampuja, Al MacInnis, mielenkiintoisesti edelleen
pelottelee maalivahteja puumailalla.
Lasikuitu vs.puumailalla pelaamisen suhde NHL:ssä on
suunnilleen 50/50.
Ammuttuaan kymmeniä kiekkoja maaliin Mike lähtee jäältä.
Ohjelmassa on suihku, pieni lounas ja sitten voimaharjoitukset salilla
kuntovalmentaja Simon Bennettin ohjauksessa.
Myöhemmin Mike kehuu Jani Ritaa, jonka kanssa on pelannut monena
aamuna samassa ketjussa. Jani on valmistautumassa ensimmäiselle
NHL-leirilleen. Hän ei vielä osaa puhua englantia kovin hyvin, mutta
tuntuu ymmärtävän kaiken ympärillä tapahtuvan. Kanadalainen pieni
sentteri ja Jokereista tullut vauhdilla lentävä laituri...hmmmm - tämä
on tapahtunut Edmontonissa joskus aikaisemminkin.
"You watch. You just watch.."
Kesällä 2000 bostonilainen tuomari määräsi oikeudessaan merkittävän
ennakkotapauksen ns. Van Rynin tapauksessa. Mike Van Ryn oli
New Jersey Devilsin ensimmäisellä kierroksella kesällä 1998
varaama Michiganin Yliopiston pelaaja, joka jätti yliopistokiekon
ja meni pelaamaan junnukiekkoa Sarniaan.
Ennen Van Rynin tapausta, NHL-seuroilla oli kaksi vuotta aikaa
tehdä sopimus pohjois-amerikkalaisten varaustensa kanssa - jos
sopimusta ei tässä ajassa tarjottu - pelaaja menisi uudelleen
draftiin.
Mutta Van Rynin tapauksessa välimiestuomari Lawrence Holden
määäräsi, että yli-ikäisenä viimeistä kauttaan A-junioreissa
pelaavan - vaikkakin alunperin yliopistosta varatun - Van Rynin
ei enää tarvinnut mennä uudestaan draftiin, ja samalla hänen
statuksensa muuttui UFA:ksi, yleensä vasta noin 31-vuotiaille
NHL-pelaajille kuuluva oikeus neuvotella vapaana agenttina
pelisopimus parhaan tarjoajan kanssa.
Van Ryn käytti tilaisuuden hyväkseen ja teki St.Louis Bluesin
kanssa kolmen vuoden $9.4 miljoonan arvoisen sopimuksen viikon
päätöksen jälkeen.
Mike Comrien tilanne oli vähän erilainen. Miken tapauksessa
hän ei ollut varma Oilersin kiinnostuksesta. Saadakseen
mahdollisuuden valita mahdollisimman sopiva NHL-mahdollisuuden
tarjoava seura, Mike teki kesällä 2000 päätöksen Van Rynin
tapaan pelata kausi yli-ikäisenä A-juniorina.
WHL:n mestarijoukkue Kootenay Ice tarjosi pelipaikkaa.
Nyt Edmonton Oilersin olisi tehtävä sopimus Miken kanssa ennen
kesäkuun 1. Päivää 2001, tai Mikestä tulisi UFA 20-vuotiaana.
Seuraavaksi oli saatava Oilers kiinnostumaan.
Elokuussa 2000 Mike osallistui Edmontonissa Albertan
Yliopistolla pidettävälle NHL-ammattilaisten kuntoleirille.
Albertan valmentaja Rob Daum pitää parin viikon leirin joka
kesän lopussa - leirillä luistelee melkein koko Oilersin
joukkue sekä ammattilaispelaajia muista NHL-joukkueista.
19-vuotias Mike Comrie teki vaikutuksen niin valmentajiin
kuin muihin pelaajiinkin tällä leirillä.
"Hän todella teki minuun vaikutuksen. Mikella on
poikkeuksellinen pelitilanteiden aavistuskyky sekä palava
intohimo pelata jääkiekkoa. Hänen pelikäsityksensä on niin hyvä,
että se erottaa hänet muista," sanoi yliopistovalmentaja Daum.
Tämä herätti Oilersin kiinnostuksen ja Mike sai kutsun
osallistua Oilersin rookie-leirille ja sen jälkeen NHL-joukkueen
leirille.
Mike oli leirin sensaatio, jonka päättäväinen yritys huomattiin.
Eräässä harjoituspelissä Comrie taklasi entisen Washingtonin
suurlupauksen Alexander Volchkovin jäähän puhtaalla taklauksella.
Tämä toi Volchinatorin puolella pelanneen veteraani Igor Ulanovin
paikalle ja Igor antoi Mikelle kovan mailaniskun sääreen
varoitukseksi. Mike lähti itseään päätä pidemmän Ulanovin perään.
Tämä sai Oilersin valmentajat hymyilemään - Kid Comrie on
tosissaan. Mike voitti joukkueen harjoituksissa pidettyjen pelien
epävirallisen pistepörssin.
Rookie-leirin lopussa Oilersin rookie campille osallistuneet
pelaajat pelasivat perinteisen ottelun Albertan Yliopiston
joukkuetta vastaan. Yleensä tämä ottelu on melko suosittu,
tällä kertaa Mike Comrien maine täytti yliopiston pienen hallin
katsomon äärimmilleen.
Comrie teki neljä pistettä ja oli ottelun tähti. Yleisö vaati
jo radion urheiluohjelmissa ja lehtien yleisönosastoilla Oilersia
tekemään sopimuksen tämän lahjakkuuden kanssa.
Mike taas katsoi tässä vaiheessa näyttöjen riittävän ja hän
pakkasi pelikassinsa ajaakseen maasturinsa Cranbrookin
kaupunkiin Brittiläisen Columbian kalliovuoristoon liittyäkseen
Kootenay Ice:n A-juniorijoukkueeseen.
Samana iltana tämän kirjoittaja kysyi Comrien vanhalta
junnuvalmentajalta Garth Sandersonilta, voiko tämä kaikki
olla totta, voiko Mikestä todella tulla tähti NHL:ssä?
"You watch. You just watch", tuli vastaus vakavalla äänellä.
Takaisin junnuihin
Entisen WHL- ja NHL-pelaajan Ryan McGillin valmentama Kootenay
Ice oli edellisellä kaudella voittanut WHL:n mestaruuden.
WHL on yksi kolmesta kanadalaisesta "Major Junior"-sarjasta.
Tässä liigassa pelataan kovaa NHL-tyylistä peliä, otteluja on
paljon, harjoitukset joka päivä ja bussimatkustaminen kovaa.
WHL on tuottanut ammattilaiskiekkoon kovia nimiä, kuten
Bobby Clarke, Tiger Williams, Islandersin 80-luvun alun
dynastian Brian Trottier, Clark Gillies, Bob Nystrom sekä
Brent & Duane Sutter; myöhemmin mm. Theoren Fleury ja Joe
Sakic valmistautuivat NHL-uraansa pelaamalla tässä liigassa.
Mikelle kovaan fyysiseen junnusarjaan palaaminen merkitsi pientä
muutosta. WHL:n pelirytmitys ja pelityyli oli Miken mielestä
hyvää harjoitusta NHL-pelejä varten.
Mikestä tuli yksi harvoista NHL-pelaajista, joka voi sanoa
pelanneensa niin yliopisto- kuin juniorikiekkoakin ennen NHL-uraa.
Joskus NHL-pukukopeissa heitetään hyväntuulista herjaa näiden
kahden koulukunnan välillä.
"Pidin molempia hyvinä harjoituspaikkoina NHL:ä varten.
Nyt, kun pukuhuoneessa kinastellaan juniorisarjan ja yliopiston
paremmuudesta, ymmärrän molempia osapuolia. Vähän kuin
ymmärtäisi englantia ja suomea," sanoo Mike Comrie.
Cranbrookissa oli uuden jäähallin valmistuminen loppuvaiheissaan
syksyllä 2000 ja Ice joutui aloittamaan kautensa pelaamalla
ensimmäiset 10 ottelua vieraissa. Joukkue voitti niistä 8 ja
Mike otti paikkansa WHL:n pistepörssin kärjessä.
Ennen joulutaukoa Mike oli hyvää vauhtia menossa kohti Rob
Brownin WHL-piste-ennätyksiä; 37 pelissä 39 maalia, 40 syöttöä,
79 pistettä ja 79 jäähyminuuttia.
Syksyllä Mikeä kävi morjestamassa nykyisin scouttina toimiva
Dale Derkatch, joka itse pienikokoisena lahjakkuutena ja myös
Edmonton Oilersin varauksena oli samankaltaisessa tilanteessa
kuin Mike nyt joskus 80-luvun alussa.
Dale vieraili Oilersin leirillä, mutta ei onnistunut saamaan
paikkaa sen ajan kovassa joukkueessa. Nyt 20 vuotta myöhemmin
Derkatch uskoi Miken tulevan saamaan mahdollisuutensa.
Jouluaattona 2000 kotona Edmontonissa joululomalla käydessään
Mike pelasi vanhan tavan mukaan paikallisella pikkuhallilla
höntsäilyottelun vanhojen kavereittensa kanssa. Mike hymyili
hiljaisena kavereitten udellessa, koska Mike aloittaa Oilersin
paidassa - ehkä hän voisi jäädä samantien kotiin..
Mikestä oli tässä vaiheessa tullut kohutuin NHL:n ulkopuolella
pelaava pelaaja - media spekuloi paljon sillä, mitä tulisi
tapahtumaan 1. kesäkuuta, jos Edmonton ei Mikea sitä ennen
hanki sopimuksella joukkueeseensa.
Unelma toteutuu
Tapanin päivänä 2000 Mike Comrien agentti Rich Winter ilmoitti
Edmontonin medialle Miken tarjonneen palveluksiaan Oilersille.
Jos sopimukseen päästäisiin, Comrie olisi valmis luopumaan
mahdollisuudestaan tulla UFA:ksi kesäkuun alussa saadakseen
tilaisuuden pelata kotikaupunkinsa joukkueessa.
Oiler GM Kevin Lowe oli lähestynyt Winteriä & Comriea jo ennen
Joulua sopimustarjouksella, johon Comrie vastasi
vastatarjouksella. Jos Lowe suostuisi tarjoukseen - Mike Comrie
olisi valmis tekemään pitkäaikaisen sitoumuksen Oilersin kanssa -
periaatteessa seuraavaksi 11 vuodeksi. (31-vuotiaana hänellä
tulisi olemaan seuraava mahdollisuus neuvotella sopimus UFA:na)
Perjantaina, joulukuun 29, 2000 Miken ollessa valmistautumassa
Cranbrookissa kotiotteluun Brandon Wheat Kingsiä vastaan - tuli
Kevin Lowelta puhelinsoitto. Lowe toivotti Miken tervetulleeksi
seuraan, jota hän oli palvonut pienestä pojasta lähtien.
"Mr.Lowe soitti ja onnitteli minua. Jouduin jättämään paljon
hyviä ystäviä Cranbrookiin, mutta tämä oli elämäni unelman
täyttymys. En ole koskaan voinut kuvitella pelaavani missään
muussa NHL-joukkueessa kuin Oilersissa."
Sopimus oli tehty. Painomuste olisi vain muodollisuus.
Mike pakkasi taas autonsa, hyvästeli isäntäperheensä ja ajoi
hallille. Hän pyysi saada pitää pienen puheen
joukkuetovereilleen selvittääkseen lähtönsä syyn.
"Se oli todella kova paikka Mikelle, monenlaisia tunteita,
joita oli vaikea selittää. Hänen oli pakko lähteä ja jättää
joukkue saman tien. Hän halusi joukkuekavereitten ymmärtävän,
että hän teki lähtönsä oman tulevaisuutensa vuoksi," sanoi
bantam-kiekossa Mikeä vastaan pelannut ja Kootenayssa neljä
kuukautta tämän joukkuekaverina ollut Tyler Beechey.
"Olemme tehneet tehtävämme. Lähetimme pelaajaan NHL:ään,"
sanoi itsekin aikoinaan Oilersin paitaa puolustajana kantanut
valmentaja McGill, joka kesken kauden menetti ykköspelaajansa.
Sitten Mike Comrie suuntasi auton keulan kohti kotia, kohti
NHL:ää.
Seuraavana päivänä Edmonton Oilers kutsui lehdistötilaisuuden
koolle kolmelta iltapäivällä, vain muutamaa tuntia ennen ottelua
Montreal Canadiensia vastaan.
"Be proud to wear it"
Itse Oilersin perustaja, harmaapäinen Wild-Bill Hunter antoi
tilaisuudessa Mikelle tämän oman Oilers-paidan, numero 89.
Hurja Bill, edmontonilaisen jääkiekon kummisetä, oli nähnyt
Miken pelejä pikkupojasta lähtien.
"Kanna tätä ylpeydellä. Tiedän, että tulemme olemaan ylpeitä
sinusta", lausui Hunter paitaa ojentaessaan.
"Tuo tulee olemaan kuuluisa numero."
Isä Bill Comrie oli haljeta ylpeydestä.
"Olen ylpeä molemmista pojistani. Kuten tiedätte, he ovat
olleet tuossa pukuhuoneessa kolmevuotiaasta lähtien. Tänään,
molemmat ovat Edmonton Oilersin jäseniä."
"Miken paidassa lukee M.Comrie ja meillä on jo toinen, jossa
lukee P.Comrie."
Mikelle tämä kaikki oli kuin unta.
"Olin haaveillut tuosta päivästä koko ikäni. Kun se sitten
toteutui, en pystynyt tajuamaan sitä todeksi. Kaikki tapahtui
niin nopeasti."
Agentti Rich Winter hieroi myös käsiään tyytyväisenä.
Miken sopimus oli yksi parhaista rookie-sopimuksista koskaan
NHL:ssä. Vain kolme aikaisempaa ensimmäisen vuoden pelaajan
sopimusta oli tehty suuremmilla numeroilla.
NHLPA piti sopimuksesta. NHL:n pomo Gary Bettman soitti
Edmonton Oilersin omistajaryhmän päällikölle Cal Nicholsille ja
onnitteli tätä sopimuksesta.
Kaikki olivat tyytyväisiä.
Mike sai ensimmäisen vuoden NHL-pelaajille maksettavan
palkkamaksimin sekä sen lisäksi kuuden kohdan bonuslisät,
bonusehtosysteemi, joka perustuu Joe Thorntonin aikoinaan
Boston Bruinsin kanssa tekemään paperiin.
Kuusi bonusehtoa ovat: 20 maalia, 35 syöttöä, 60 pistettä,
viiden parhaan joukossa Calder-äänestyksessä, yhdeksän parhaan
joukossa jääajassa joukkueessa, vähintään plus 10
plus/miinus-tilastossa jos joukkue pääsee playoffseihin ja
kolmen parhaan joukossa joukkuessa jos playoffsit missataan.
Miken tulee onnistua kahdessa näistä kohdista jonain kolmesta
sopimusvuodestaan saadakseen bonukset. Bonusten kera
sopimuksen arvoksi tulee kolmessa vuodessa noin 10 miljoonaa
US dollaria.
Bonukset ovat sidoksissa joukkueen pääsyyn playoffseihin, kuten
monella muullakin Oilersin pelaajalla. Mike pyysi bonusten
sitomista playoffiin pääsyyn itse, koska ei halunnut tulevien
joukkuekavereittensa luulevan, ettei hän välittäisi joukkueen
menestyksestä.
Mike oli viettänyt edellisen yön periaatteessa auton ratissa,
ja iltapäivän lehdistötilaisuutta jännittäessä, ilman nokosia,
ilman kunnollista ottelupäivän lounasta.
Silti Kevin Lowe ilmoitti lehdistötilaisuuden päätteeksi,
että Mike voi nyt mennä pukuhuoneeseen valmistautumaan illan
otteluun.
"Well, he’s getting paid, isn’t he?", sanoi Oilersin GM
ihmettelijöille.
"You want us to give him a day off on his first day on the job?"
Hockey Nights in Canada
Joulukuun 30. päivän iltana 2000, Mike Comrie esiteltiin Skyreach
Centren loppuunmyydylle katsomolle.
Ajaessaan Cranbrookista edellisenä iltana Mike ei ollut edes
kuvitellut pelaavansa seuraavana iltana Montreal Canadiensia
vastaan. Ottelu vielä televisioitiin koko Kanadaan maailman
pisimpään säännöllisesti esitetyssä urheiluohjelmassa "Hockey
Night in Canada":ssa.
HNIC on lauantai-illan instituutio Kanadassa, kuin sauna Suomessa.
Jokaisen jääkiekkoilijan unelma on pelata tuossa lähetyksessä
kuten niin monet lajin historian suuret nimet ovat vuosikymmenten
varrella tehneet.
Oilersin valmentaja Craig MacTavish ja Kevin Lowe olivat
päättäneet laittaa Comrien tuleen samantien, jotta tämä saisi
heti tutustua joukkuetovereihinsa. Heti ottelun jälkeen Oilers
lenstäisi St.Louisiin seuraavan illan peliä varten. Valmentajan
mielestä pelattuaan jo yhden ottelun kotona Miken olisi helpompi
tuntea kuuluvansa joukkueeseen lentokoneeseen noustessaan.
Mike nauraa allekirjoittaneen muistaessa, että hän voitti kolme
ensimmäistä aloitustaan NHL:ssä, se näytti niin helpolta:
"Se oli todellinen "dream moment" minulle. Yhtäkkiä olin jäällä,
pelaamassa Edmonton Oilersissa, Hockey Night in Canada:ssa.
Olin niin hermostunut, etten pystynyt keskittymään veryttelyssä
laukauksiini ollenkaan. Olin haaveillut tästä koko ikäni."
Mike ei onnistunut maalinteossa ensimmäisessä pelissään, vaikka
muuten pelasi hyvin.
Ensimmäinen NHL-maali tuli myös Hockey Night in Canada:ssa.
Tammikuun 22. kotiottelussa Detroit Red Wingsiä vastaan Mike
pääsi Daniel Clearyn syötöstä yksin Chris Osgoodin kanssa ja
teki ottelun voittomaalin.
Myöhemmin kevättalvella Oilers rikkoi seuran perättäisten
ottelujen voitto-ennätyksen voittamalla yhdeksän ottelua peräkkäin.
"Jos joku olisi kysynyt minulta, kuinka monta peliä 80-luvun
Oilers voitti peräkkäin, olisin arvannut, että ainakin 15."
"Itseluottamuksemme oli tuon voittoputken aikana niin korkealla,
että monessa ottelussa tiesimme voittavamme. Vaikka vastustaja
meni maalin johtoonkin, jokainen oli aivan varma, että tulemme
ja voitamme silti."
Lisää peliaikaa
Comrie piti pelipaikkansa showssa keskittymällä ensiksi
puolustuspeliin. Valmentaja MacTavishin huomattua, että Mikeen
voitiin luottaa myös ilman kiekkoa tämän jääaika ja vastuu kasvoi
tasaisesti kauden loppua kohden.
"NHL:ssä pelaaminen todella avasi silmäni. Kaikki tapahtuu
niin nopeasti, jokainen pelaaja on nopea, voimakas ja taitava.
Halusin pitää huolta velvollisuuksistani puolustuspäässä aluksi,
jotta pitäisin paikkani joukkueessa. Muut pelaajat kohtelivat
minua hyvin auttaessaan sopeutumisessa NHL-vauhtiin.
Omasta mielestäni onnistuin aika hyvin."
Red Berensonin opit menivät hyvään käyttöön.
Kovassa kuuden ottelun playoff-sodassa Dallas Starsia vastaan
Mike oli yksi Oilersin parhaista pelaajista. Hän blokkasi
ratkaisevia laukauksia ensimmäisessä ottelussa, taisteli, teki
pisteitä, otti vastaan todellisia playoff-tällejä Derian
Hatcheriltä ja Mike Keanelta ja jatkoi pelaamista kuin mitään
ei olisi tapahtunut.
"Kun joutuu taklatuksi sillä tavalla on ensimmäinen ajatus, että
on pakko nousta heti ylös. Peliin on päästävä mukaan heti.
Ottelun jälkeen joku kysyi taklauksista enkä edes muistanut
niitä enää."
Neljännessä pelissä Edmontonissa Oilersin oli pakko voittaa
tasoittaakseen pelisarjan ennen sen siirtymistä takaisin Dallasin
sohjoon. Ensimmäisessä erässä Doug Weight sai
ottelurangaistuksen taklattuaan Richard Matvichukia selästä.
Hurjana pauhaavan kotiyleisön edessä Miken oli otettava
ykkössentterin vastuu tärkeimmässä mahdollisessa tilanteessa.
Miken maali ratkaisi ottelun jatkoajalla ja räjähdytti tunnelman
kattoon. Playoff-ottelun sankari loppuunmyydyssä pelissä
Edmontonissa. Aivan kuin Wayne Gretzky ja Jari Kurri silloin
kun Mike katsoi pelejä katsomon puolelta pikkupoikana.
"Se oli jälleen yksi "dream moment". Päällimmäinen ajatukseni
oli, että me voitimme pelin."
Voiton jälkeen Mike vaikutti yllättävän synkältä pukuhuone-
haastatteluissa. Samana iltana Kootenay Ice oli pudonnut
playoffseista.
Tappio Dallasille kirveli Oilersin playoff-menestyksissä koko
ikänsä mukana elänyttä Mikeä raskaasti, vaikka hän oli ollut
joukkueen jäsen vasta neljä kuukautta.
Jos eri liigoissa tehdyt pisteet lasketaan yhteen, Mike Comrien
kausi 2000-01 oli peräti 104:n pisteen kausi.
Muutosten kesä
Edmonton Oilersin GM Kevin Lowe pilasi öljyfanien juhlatunnelmat
Kanadan Itsenäisyyspäivänä heinäkuun 1., ilmoittamalla Oilersia
kapteenina johtaneen Doug Weightin myymisestä St.Louisiin.
Kevin ei halunnut myydä parasta pelaajaansa ja joukkueensa
todellista sielua - kyseessä oli realiteetti, jolle pienen
budjetin seura ei mahda mitään. Weight olisi voinut pelata
Edmontonissa vielä yhden kauden, mutta sen jälkeen hän olisi
ollut vapaa valitsemaan parhaan tarjouksen mistä tahansa ja
Oilers ei olisi enää ollut oikeutettu saamaan mitään vaihdossa.
Allekirjoittaneen mielestä Lowen olisi kannattanut yrittää edes
tarjota Weightille yhden vuoden sopimusta ja yrittää vakavasti
menestystä playoffseissa vielä yhden kerran. Kaupassa saatujen
pelaajien, kuten Jochen Hechtin ja Marty Reasonerin tasoisia
pelureita saa NHL-treideissä jokaisen viikon jokaisena päivänä.
Oilers ei koskaan tarjonnut Doug Weightille sopimusta -
fakta, joka ihmetytti Weightin agenttia.
Dougin lähtö jätti suuren aukon täytettäväksi keskikentälle -
muista henkisistä asioista nyt puhumattakaan. Yhtäkkiä
pienestä Mike Comriesta tuli NHL-joukkueen ykkössentteri.
Paineet kaudella 2001-02 tulevat olemaan paljolti 21-vuotta
täyttävän Miken harteilla. Comrie itse näkee mahdollisuuden.
"Tämä on todellinen mahdollisuus monelle pelaajistamme astua
suurempaan rooliin ja minulle tämä on tilaisuus tulla pelaajaksi,
jota valmentajat voivat käyttää kaikissa tilanteissa."
Mike ei pidä itseään ainoana, jonka on marssittava Weightin
vanhoissa - ja suurissa - saappaissa.
"Jokaisen 20 miehen on tässä ryhmässä tehtävä parhaansa, se
on meidän ainoa toivomme. Doug Weight on supertähti ja hänen
menettämisensä oli kova takaisku, mutta meidän on pakko ajatella
asiaa toisella tavalla; yksi mies ei voi tehdä mitä Weight teki
Oilersin puolesta viime kaudella - siihen tarvitaan kaikkia."
"Kaikkien hyökkääjien on astuttava suurempaan rooliin, jotta
hyökkäyspelimme saadaan tasapainoon. Tulemme kaipaamaan
Dougia pukukopissa, mutta meillä on siellä muita, jotka ovat
jo johtajatyyppejä ja heidän on nyt pakko ottaa Dougin paikka."
Silti esikuvalle ja ystävälle hyvästien jättäminen oli kova paikka
Mikelle. Doug teki lyhyen paluun Edmontoniin saapumalla Albertan
yliopiston kuntoleirille harjoittelemaan vanhojen kavereittensa
kanssa vielä viimeisen kerran ensimmäisen viikon ajaksi - kantaen
Oilers-kassiaan ja luistellen Oilers-housuissaan ja kypärässään
vielä kerran - ennen lähtöään USA:n olympiajoukkueen leirille.
"Doug teki kaikkensa auttaakseen minua kaikin tavoin
ensimmäisellä kaudellani. Hänen luokseen pystyin aina menemään
kysymään neuvoa ja opin paljon pelkästään seuraamalla hänen
pelaamistaan ja valmistautumistaan peleihin."
Kesän lopulla jääkiekkoraamattu The Hockey News julkaisi
artikkelin "The Good Hands People", jossa rankattiin paras
mailankäsittelijä kussakin NHL-joukkueessa. Mike Comrie
oli neljän kuukauden perusteella jo arvostettu Edmonton
Oilersin ykköskynäilijäksi - suuri kunnia.
"He is my brother and my best friend.."
Vielä kymmenen päivää ennen training campin alkua Mike joutui
olemaan läsnä veljensä Paulin lehdistötilaisuudessa, jossa tämä
kylmän rauhallisesti ilmoitti joutuvansa lopettamaan NHL-uransa
pahan aivotärähdyksen vuoksi.
On aina surullista, kun vasta 24-vuotias lupaava urheilija joutuu
loukkaantumisten takia lopettamaan, mutta Paulin tapauksessa
ajatukseen oli jo ehditty tottua, siksi mies itsekin näytti
pystyvänsä suhtautumaan asiaan realistisesti.
Paul oli nopea laituri, joka yliopistouransa jälkeen teki
vaikutuksen Oilersin harjoitusleirillä syksyllä 1999. Ennen
runkosarjan alkua pelatussa harjoitusottelussa Montreal
Canadiensia vastaan Paul teki kolme maalia Jeff Hackettin
selän taakse Montrealissa.
Paul pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa ikimuistoisena iltana
lokakuun 3. 1999 New York Rangersia vastaan. Ennen ottelua
pidetyssä haikeatunnelmaisessa seremoniassa vedettiin Oilersin
historian tunnetuin paita numero 99 Skyreach Centren kattoon.
Wayne Gretzkyn juhlassa paikalla olivat myös Mark Messier,
Dave Semenko, ja Suomesta asti saapunut Jari Kurri.
Juhlan jälkeen Gretzky seurasi suurimman osan ottelusta perheensä
kanssa ystävänsä Bill Comrien luksusaitiossa.
Myöhemmin syksyllä Paul lähetettiin noin 15 ottelua pelattuaan
Hamiltoniin farmijoukkueeseen saamaan enemmän kokemusta.
Tammikuun alussa Paul Comrien jääkiekkoura päättyi kahteen
samassa pelitilanteessa vastaanotettuun päähän kohdistettuun
tälliin - toinen edestä ja toinen takaa.
Samana päivänä oli Hamilton Bulldogsin toimistolle tullut
Oilersilta määräys lähettää Paul Comrie takaisin Edmontoniin
seuraavan päivän koneella..
Comrien perheen unelma kahden veljeksen pelaamisesta samassa
NHL-joukkueessa ei koskaan toteutunut. Paul siirtyy töihin
isänsä luomaan firmaan turvanaan Denverin Yliopistossa
pelaamisen ohessa suoritettu kauppatieteen tutkinto.
Puolitoista vuotta kestänyt raskas toipilasaika Edmontonissa
oli Paulille kovaa aikaa. Hän yritti pitää toiveita kiekkouran
jatkamisesta yllä harjoittelemalla säännöllisesti, mutta pää
ei kestänyt vähänkään kovempaa menoa jäällä. Lopettaminen
jäi lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi.
Omien unelmiensa haihtuessa päänsärkyihin ja pahoinvointeihin,
jatkuviin lääkärillä käymisiin jne. Paul osoitti todellisen
veljesrakkautensa kannustamalla Mikeä koko ajan ja ollen
todella onnellinen pikkuveljen menestyksestä.
"Paul oli aina esikuvani ja suurin kannustajani. Kun hän pääsi
Albertan junnuliigaan, minä halusin mennä perässä - kun hän
sai stipendin yliopistokiekkoon, minä halusin seurata hänen
luomaansa polkua."
"Kun pääsin Oilersiin, Paul antoi minulle paljon hyviä neuvoja,
tuli aina viemään lentokentälle ja hakemaan - hänen
kannustuksensa oli minulle todella tärkeää."
"Kukaan ei ole ollut NHL-urastani niin onnellinen kuin Paul.
Hän on veljeni ja paras ystäväni."
2001-02 Todellisen läpimurron aika?
Mike Comrie harjoittelee kesäisin samanlaisella intensiteetillä
ja päättäväisyydellä kuin pelaa talvisin.
Jo viiden vuoden ajan Miken harjoitteluohjelmista on vastannut
henkilökohtainen kuntovalmentaja Simon Bennett.
Sama mies treenaa myös Paul Comrien ja harvinaisen kovakuntoisen
53-vuotiaan Bill Comrien kanssa.
"Olen harjoitellut Simonin ohjelmilla jo viidettä kesää.
Harjoittelen kuutena päivänä viikossa koko kesän noin 3-4 tuntia
päivässä."
Mike vuokraa itse jääaikaa paikallisesta hallista kaksi kertaa
viikossa kesäisin ja kutsuu aina paikalliset kiekkoilijat vuorolle
mukaan.
Tämän lisäksi hän suorittaa voimaharjoitukset salilla neljästi
viikossa ja menee yliopistolle luistelemaan luistelunopeutta
kehittävään laitteeseen kahdesti viikossa. Mike suorittaa
kestävyysharjoituksia kuntopyörällä tai jollain muulla
salilta löytyvällä vempeleellä tai juosten vielä päälle
muutaman kerran viikossa.
Mike ampuu yhä edelleen kotitalonsa takapihalla levyltä satoja
kiekkoja kesäisin kehittääkseen laukaustaan. Joka päivä.
"Simonin kehittämä ohjelma pitää minut kiireisenä koko kesän,
mutta olen jo huomannut miten sen tekeminen auttaa jäällä."
"Haluan kehittyä paljon vielä jalkanopeudessa, voimassa ja
laukomisessa."
Mike Comrie saattaa olla liian pieni, ei tarpeeksi nopea
luistelija eikä varsinkaan vielä tarpeeksi kokenut vastatakseen
suuriin odotuksiin ja paineisiin alkavalla jääkiekkokaudella.
Tai niin monet asiantuntijat ovat kausiennakoissaan kirjoittaneet.
Mike Comrielle tämä ei ole mitään uutta.
You just watch.
Lähdeluettelo
Haastattelu syyskuun 6., 2001.
Artikkelit:
"Comrie poised to sign $10M deal with Oilers", Jim Matheson,
Edmonton Journal, joulukuun 30, 2000
"Comrie comes home, Now grown up, Mike Comrie signs with
the team he grew up with", Robin Brownlee, Edmonton Sun,
joulukuun 31, 2000
"Last words as junior, Mike Comrie says goodbye to teammates in
Cranbrook", Scott Zerr, Edmonton Sun, joulukuun 31, 2000
"Signed, sealed, delivered, Bonus clauses key to Mike Comrie’s
three-year, $10-million US deal with the Oilers", Jim Matheson,
Edmonton Journal, joulukuun 31, 2000
"Comrie carries weight, Young Mike gets overtime winner;
ties series at two", Robert Tychowsky, Edmonton Sun,
huhtikuun 18, 2001
"The kid is all right! Comrie goal worth its weight in gold",
Terry Jones, Edmonton Sun, huhtikuun 18, 2001
"Reluctant Hero", Terry Jones, Edmonton Sun, huhtikuun 19,
2001
"Kid Comrie Played Like a Veteran", Joanne Ireland, Edmonton
Journal, huhtikuun 24, 2001
"The Kid Can Take The Heat", Scott Zerr, Edmonton Sun,
heinäkuun 3, 2001
Kid Comrien tarina, osat 1 & 2 on omistettu Aleksille.
