38 W - 12 L - 9 T - 2 OL = 87 pts.
28 W - 24 L - 9 T - 1 OL = 66 pts. (1999-00 61 peliä)
Johtoryhmä: GM Pierre Lacroix, päävalmentaja Bob Hartley
Joukkue on helmikuun alun takeltelustaan huolimatta säilyttänyt mahdollisuutensa President Trophyyn, sillä runkosarjan pahin vastustaja St. Louis Blues on myöskin kompuroinut. Takeltelustaan huolimatta Avs pystyi kolmannella neljänneksellä hyvään vauhtiin (20 peliä / 28 pts.) - kiitos tammikuun tappiottomien otteluiden putken. Vauhti on pysynyt koko kauden varsin tasaisena (I neljännes 31 pts, II neljännes 28 pts), ja joukkuella on yhä hyvät mahdollisuudet rikkoa organisaation yhden kauden piste-ennätys (107 pts.). Se kuitenkin edellyttää raskaan maaliskuun peliohjelman selvittämistä kunnialla.
Uusien rookieiden esiinmarssi ei ole ollut yhtä voimakasta kuin kauden alkupuoliskolla, sillä ainoastaan puolustaja Rick Berry tulokasrintamassa uusi nimi. Muita rookieta on joukkueessa useita - mv. Aesbicher, hyökkääjät Hinote, Parker ja Nieminen - mutta kolme ensin mainittua ovat olleet joukkueen mukana kauden alusta alkaen ja Nieminenkin on pelannut jo yli kaksikymmentä peliä.
Coloradon pelaajiin kohdistuvia kauppahuhuja alkoi liikkua ja lopulta Lacroix räjäytti potin - Losin Rob Blake hankittiin joukkueeseen. Kingseihin siirtyivät vakiokokoonpanosta Adam Deadmarsh ja Aaron Miller. Tuskinpa Blake-kauppa kauden viimeinen kauppa Lacroixilta oli, vaan hyökkäyspäätä tilkittäneen maaliskuun puolivälissä parilla kokeneella hyökääjällä.
Maalivahdit
G - Patrick Roy / David Aesbicher
Kun maalivahdeilla pelit kulkevat, niin he sanovat kiekkojen liikkuvan hitaasti ja olevan rantapallon kokoisia. Helmikuun alussa Roysta ja Aesbicheristä kaikki vedot taisivat näyttää Frederik Modinin ja Ray Bourquen laukausten yhdistelmiltä - tosi kovilta ja äärettömän tarkkoilta. Roylla oli vaikea vaihe, eikä voittoja joukkueelle herunut, kun myös kakkosvahti Aesbicher pelasi kuin alle oman tasonsa. Royn vaeltelut maalivahdinalueen ulkopuolella ja sekoilut mailapelissä maksoivat joukkueelle voiton parissakin pelissä. Jakson lopun onnistuneet pelit Lemieuxin ja Jagrin Pittsburghia ja nuorta Bostonia vastaan osoittavat Royn pelivireen palanneen.
David Aebischer on pelannut raivostuttavan epävarmasti. Kelle tahansa maalivahdille on hankalaa pelata Royn kakkosena, mutta toivottavasti nuori sveitsiläinen onnistuu palauttamaan muiden pelaajien ja organisaation uskon taitoihinsa. Ensimmäiseksi hänen pitäisi päästä tavastaan antaa vastustajalle maali heti ottelun alussa, sillä tällä kaudella Aesbicher on jo kuusi kertaa päästänyt maalin vastustajan ensimmäisellä laukauksella! Toiseksi Davidin pitäisi saada lisää pelejä, sillä pelaaminen kerran kahdessa viikossa on itseluottamuksensa menettäneelle nuorelle maalivahdille vaikein mahdollinen tilanne.
Toisaalta hänen lähettämisensä farmiin, jossa maalivahti saisi kaksi - kolme peliä viikonlopussa, olisi epäluottamuslause sekä Aesbicherille että farmijoukkueessa epävarmasti pelanneille organisaation kolmos- ja nelosvahdille Frederick Cassaville ja Philippe Sauvelle. Organisaation johto näyttääkin olevan Davidin kohdalla ”suo siellä, vetelä täällä”-tilanteessa. Tilanne voi ratketa parhaalla mahdollisella tavalla eli Aesbicher kääntää vaikeudet voitokseen ja pystyy pelaamaan vahvan loppukauden. Viime keväänä farmissa vastaavanlaisessa tilanteessa David tähän pystyi, joten ei se mahdotonta tälläkkään kaudella ole - epätodennäköistä kylläkin.
Puolustus
D1. (22 maalia) - Ray Bourque (5) / Rob Blake (17)
D2. (8 maalia) - Martin Skoula (5) / Greg DeVries (3)
D3. (3 maalia) - Nolan Pratt (0) / Jon Klemm (3)
Muut: Adam Foote (3), Rick Berry (0)
Ennen helmikuun alkupuolen syöksyä Adam Footen loukkaantuminen ei näkynyt puolustuksessa. Vaikka puolustus saakin hyökkääjiltä apua, niin maalivahtien takeltelu korosti joukkueen (ennen Blaken saamista) heikointa osa-aluetta. Raymond Bourquen peliaika on vaihdellut peleittäin varsin paljon eli 21 -31 minuutin välillä, mutta keskiarvo on kuitenkin pysytellyt alle 27 minuutin. Oletin ko. keskiarvon nousevan selvästi Footen loukkaantumisen myötä, mutta onneksi de Vries ja Aaron Miller nostivat suoritustasoaan ja Raymondia ei ole jouduttu pahasti ylikuormittamaan. Jon Klemm on jatkanut luotettavia otteitaan ja Martin Skoulankin on alkanut piristyä. Kolmannella neljänneksellä tsekki onnistui enemmän kuin tuplaamaan alkukauden maalisaldonsa kahdesta viiteen ja on jo tehnyt oman yhden kauden maaliennätyksensä.
Footella menee tervehtymisen vielä viikkoja ja toivottavasti joukkue ei joudu kärsimään toista yhtä vakavaa puolustajan loukkaantumista. Voitollisessa Pittsburgh-pelissä sekä luottopakiksi noussut de Vries (olkapää) että monikäyttöinen laituri/pakki Eric Messier (jalka) loukkaantuivat, mutta näiden loukkaantumisten vakavuudesta ei ole tätä kirjoitettaessa tietoa. Kunhan kaikki sairastuvalla olevat pakit tervehtyvät, niin Hartleyllä on haastava tehtävä löytää sopivat pakkiparit.
Tällä hetkellä Coloradon kuusi kärkipakkia (Boyrque, Blake, Foote, Skoula, de Vries, Klemm) kestää vertailun minkä tahansa NHL-joukkueen kanssa, mutta seitsemännen puolustajan paikka on hieman hakusessa. Rookie Rick Berry on alkanut väsyä NHL-vauhdissa ja Nolan Pratt ei ole pysynyt mukana vauhdissa alun alkaenkaan. Farmissakaan ei ole yhtään edes NHL-kokeilukelpoista pakkia. Ja pahinta on että joukkueella on edessä otteluohjelmaltaan kauden raskain kuukausi eli 15 pelin (9 vieraissa) maaliskuu.
Hyökkääjät
1. (91 maalia) - Alex Tanguay (24) / Joe Sakic (34) / Milan Hejduk (33)
2. (47 maalia) - Chris Drury (17) / Peter Forsberg (22) / Ville Nieminen (8)
3. (28 maalia) - Shjon Podein (12) / Steve Reinprect (12) / Dan Hinote (4)
4. (7 maalia) - Chris Dingman (1) / Dave Reid (1) / Eric Messier (5)
Muut: Stephane Yelle (4), Scott Parker (1)
Avalanchen kolmannella neljänneksellä Sakic, Tanguay ja Hejduk ovat olleet erinomaisia, ovat he sitten pelanneet yhdessä samassa ketjussa tai erikseen. Jaromir Jagr on ajanut Sakicin ohi pistepörssissä, mutta tähän asti ehjän kauden pelanneen Joen suoritusta ei voi moittia - esimerkillistä työtä kapteenilta. Tanguay on osoittanut olevansa kauden paras toisen vuoden pelaaja. Viime kauden maalimäärä (17) ei todennäköisesti tuplaannu, mutta 30 maalin raja on saavutettavissa. Uuden piste-ennätyksensä quebeciläinen on jo tehnyt ja palkittiinpa hänet jo NHL:n viikon pelaajanakin. Milan Hejduk on tehnyt yli 30 maalia jo toisena perättäisenä kautena ja tavoittelee 40 maalin rajaa.
Ilahduttavaa on ollut Peter Forsbergin ja koko kakkosketjun piristyminen. Peter on noussut joukkueen sisäisessä pistepörssissä kakkoseksi, mutta ei pysty tavoittamaan kapteeni Joeta, jos Sakic vaan pysyy terveenä. Kakkosketjun positiivisin yllättäjä on ollut Ville Nieminen. Niemisen luistelu on kehittynyt huimasti kolmen farmissa vietetyn vuoden aikana ja puolustuspelikin sujuu paremmin kuin Tapparan aikoina. Hyökkäypäässä vahvuudet ovat samat kuin SM-liigassa: maalille ajetaan suoraviivaisesti vaikka se pakki roikkuisikin kädessä, ja maalin edessä huidotaan oli se kiekko lähellä tai ei. Ja tulosta on tullut kiitettävästi, koossa on 8 maalia ja 11 pistettä. Vielä kun turhien jäähyjen määrän saisi laskemaan, niin paikka vakiokokoonpanossa olisi varma ensi kaudeksikin.
Kolmosketjussa peliaikaa ovat saaneet Podein-Yelle ja pakki/laituri Eric Messier sekä ennen Blake-kauppaa myös Deadmarsh. Sairastuvalla runsaasti aikaa viettäneen Yellen tilalla on välillä pelannut Dan Hinote. Reinprechtin tulo joukkueeseen vaikuttaa kolmos-nelosketjujen kokoonpanoon, mutta vain Hartley tietää miten niitä tullaan sekoittelemaan. Kolmannella neljänneksellä valmentaja Bob on istuttanut molempia tappelijoitaan (Parker, Dingman) useissa peleissä samanaikaisesti katsomossa.
Loukkaantumisten vuoksi myös farmimiehet Joel Prpic ja Brad Larsen käväisivät pikaisesti ylhäällä, mutta palasivat lähes välittömästi takaisin Herseyhin. Vaikka lisäloukkaantumisia sattuisikin, niin kovin montaa miestä ei ’Lanche voi Hersheystä ottaa. Ensinnäkin pelaajiston taso siellä ei ole riittävän hyvää ja lisäksi Bears on kärsinyt koko kauden omien pelaajien runsaista loukkaantumisista. On jopa mahdollista että Hershey Bears jää AHL:n pudotuspelien ulkopuolelle ja pudotuspelipaikan varmistaminen vaatii Prpicin ja Larsenin kaltaisten pelaajien peluuttamista Hersheyssä.
