Boston Bruins varasi Joseph Eric Thorntonin kesän 1997 varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana. Samana syksynä alkoi NHL-ura, joka jatkuu vielä 21 vuotta myöhemmin.
Urallaan 1500 runkosarjaottelun rajapyykin saavuttanut Thornton on tehnyt pelaamissaan peleissä 1431 tehopistettä. Pudotuspeleissä Thornton on pelannut 160 ottelua tehden pelaamissaan peleissä 123 tehopistettä.
Thorntonin uran suurimmat saavutukset ovat kuitenkin tulleet maajoukkuepaita päällä. Kanadan maajoukkueessa pelatessaan Thornton on voittanut World Cupin kaksi kertaa ja olympiakultaa yhden kerran. Näiden lisäksi palkintokaapista löytyy alle 20-vuotiaiden MM-kulta sekä aikuisten MM-kisojen hopeamitali keväältä 2005.
Seuratasolla Thorntonin palkintokaappia koristaa Sveitsin mestaruus työsulkukaudelta 2004-05.
Henkilökohtaisella tasolla Thornton on voittanut NHL:n pistepörssin ja runkosarjan arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn kertaalleen. Thornton voitti molemmat palkinnot kaudella 2005-06.
Yksikään toinen pelaajaa NHL:n historiassa ei ole onnistunut voittamaan kumpaakaan palkintoa pelattuaan kauden aikana kahdessa eri seurassa. Thornton voitti molemmat.
Thornton on valittu kerran urallaan NHL:n tähdistökentälliseen, minkä lisäksi hänet on valittu kolme kertaa kakkostähdistöön. All-Stars pelissä Thornton on esiintynyt kuusi kertaa.
Aikakautensa paras pelinrakentaja
Thornton on ollut käytännössä läpi uransa erinomainen pelinrakentaja. Kanadalaisen 1032 syöttöpistettä on enemmän kuin kellään muulla koko sarjassa kauden 1997-98 alun jälkeen.
Henrik Sedin on ainoana pelaajana Thorntonin lisäksi yltänyt yli 800 syöttöpisteeseen samalla aikavälillä. Uransa viime kauteen lopettanut Sedin syötti urallaan 830 maalia.
Thorntonilla on pidemmän uran ansiosta toki huomattavasti enemmän pelejä kuin monilla muilla tämän aikakauden suurilla tähdillä. Tilanne tosin ei juurikaan muutu, jos ajanjakson rajaa vuoden 2005 työsulun jälkeiseen aikaan.
Tuolla ajanjaksolla Thornton on pelannut 991 peliä syöttäen pelaamissaan peleissä 771 maalia, eniten NHL:ssä. Vain Sidney Crosby ja Sedin ovat pystyneet Thorntonin lisäksi syöttämään yli 700 maalia kauden 2005 alun jälkeen.
Kymmenen parhaan joukkoon Thornton on sijoittunut kauden 2000-01 jälkeen 12 kertaa.
Minimissään 200 peliä pelanneista pelaajista vain Crosbylla (0.81) ja Connor McDavidilla (0.81) on parempi syöttökeskiarvo peliä kohden kuin Thorntonilla (0.78) vuoden 2005 työsulun jälkeen.
NHL:n kaikkien aikojen syöttötilastossa 12. sijalla oleva Thornton on ollut läpi uransa tasainen pelaaja. Kolmen syöttöpörssin voittonsa lisäksi keskushyökkääjän tontilla operoiva Thornton on sijoittunut viisi kertaa kolmen parhaan joukkoon syöttöpörssissä. Kymmenen parhaan joukkoon Thornton on sijoittunut kauden 2000-01 jälkeen 12 kertaa.
90 syöttöpisteen maagisen rajan Thornton on ylittänyt urallaan kahdesti, kausilla 2005 ja 2006. Kyseisen rajapyykin on ylittänyt NHL-historiassa vain 12 pelaajaa, Thornton on ainoana pystynyt siihen 2000-luvulla. Thornton on lisäksi yksi viidestä pelaajasta, joka onnistunut ylittämään haamurajan useammin kuin kerran. Vain Mario Lemieux ja Wayne Gretzky ovat Thorntonin lisäksi pystyneet syöttämään 90 maalia tai enemmän peräkkäisillä kausilla.
Pudotuspeleissä Thorntonin tahti on ollut runkosarjapelejä maltillisempaa. 2005 työsulun jälkeen pelatuissa pudotuspeleissä on Thornton syöttänyt 84 maalia 125 ottelussa. Vain Crosby ja Jevgeni Malkin ovat olleet Thorntonia tehokkaampia maalien järjestelijöitä. Pisteitä Thornton on tehnyt kymmenenneksi eniten.
Tehnyt ketjukavereistaan parempia jo kahden vuosikymmenen ajan
Moni pelaaja on hyötynyt siitä, että on päässyt pelaamaan Thorntonin ketjun laidalla isokokoisen kanadalaisen yli 20 vuotta kestäneen uran aikana.
Osalle uran ainoat hyvät kaudet ovat osuneet niille kausille, kjolloin he ovat pelanneet Thorntonin kanssa samassa ketjussa, osalle kyseessä on ollut hyvän uran huippuhetki.
Jonathan Cheechoo on monelle ensimmäinen pelaaja joka tulee mieleen puhuttaessa pelaajista, jotka ovat hyötyneet Thorntonin rinnalla pelaamisesta. Eikä syyttä, syöttelihän Thornton Cheechoon aina maalipörssin voittoon asti kaudella 2005-06.
Cheechoo teki tuolloin yhteensä 56 maalia. Thornton oli syöttäjänä 39 maalissa, vaikkei pelannut joukkueessa kuin 58 peliä. Kokonaisuudessaan Cheechoo teki NHL-urallaan yhteensä 170 runkosarjamaalia, Thorntonin nimi jäi tilastoihin syöttäjän kohdalle maaleista 89:ään.
Thorntonin nimi löytyy syöttösarakkeesta 70 Murrayn tekemän maalin kohdalta.
Cheechoo ei kuitenkaan ollut ensimmäinen pelaaja, joka hyötyi Thorntonin kanssa pelaamisesta. Jo pari kautta aiemmin Glen Murray oli pelannut uransa parhaat kaudet Thorntonin rinnalla.
Murray uran kohokohta osui kaudelle 2002-03, jolloin 82 ottelussa syntyi tehot 44+48=92. 30 Murrayn tekemässä maalissa syöttäjänä toimi Thornton. Uran toiseksi parhaat pisteet, 41+30=71, Murray teki edeltävällä kaudella.
Murray ja Thornton pelasivat samassa joukkueessa noin kolmen kauden ajan. Tänä aikana Murray teki 123 maalia NHL:ssä. Valtaosa maaleista syntyi maestro-Thorntonin esityöstä, sillä Thorntonin nimi löytyy syöttösarakkeesta 70 Murrayn tekemän maalin kohdalta.
Thorntonin laidalla pelatessaan Murray rikkoi 40 maalin rajapyykin kaksi kertaa, ja teki kolmannellakin kaudella 32 maalia. Ilman Thorntonia pelatessaan hän ei onnistunut ylittämään kertaakaan 30 maalin rajapyykkiä.
Moni muukin pelaajaa on pelannut uransa parasta kiekkoa päästyään pelaamaan Thorntonin kanssa samassa ketjussa. Cheechoon lisäksi Sharksista on helppo nostaa esiin kolme nimeä: Devin Setoguchi, Patrick Marleau ja Joe Pavelski.
Setoguchi pelasi toisella NHL-kaudellaan (2008-09) pääasiasiallisesti samassa ketjussa Thorntonin kanssa tehden 81 pelaamassaan ottelussa tehot 31+34=65. Thornton syötti Setoguchin 31 maalista 19.
Setoguchi menetti kuitenkin paikkansa Thorntonin ketjussa seuraavalla kaudella Dany Heatleylle. Myöhemmin urallaan päihdeongelmista kärsinyt Setoguchi teki uransa toiseksi parhaalla kaudellaan 22 maalia ja 41 pistettä.
Samassa varaustilaisuudessa Thorntonin kanssa varattu Marleau on pelannut upean uran. Eikä hänen uran saavutuksiaan himmennä yhtään se, että hänkin iskenyt uransa parhaat maalilukemat Thorntonin rinnalla.
112 maalin kohdalta löytyy Thorntonin nimi syöttösarakkeesta.
Marleaulla oli takanaan yksi uransa huonoimmista kausista, kun hänet siirrettiin Thorntonin ketjuun kauden 2008-09 aluksi. Edellisellä kaudella vain 19 maalia tehnyt 30-vuotias Marleau syttyi Thorntonin rinnalla uuteen liekkiin tehden neljällä peräkkäisellä kaudella 30 maalia tai enemmän.
Parhaimmillaan Marleau ylsi 44 maalin kauteen Thorntonin kanssa pelatessaan. Marleau pelasi kausien 2008-2012 aikana pääasiallisesti Thorntonin rinnalla 322 pelin ajan tehden pelaamissaan peleissä 149 maalia. Thornton oli rakentamassa maaleista 64:ää syöttäjänä.
Joe Pavelski oli pelannut Sharksissa jo viisi kautta ja 347 peliä ennen kuin hänet siirrettiin Thorntonin ketjuun kaudella 2011-12. Pavelski oli tehnyt parhaimmillaan 25 maalia yhden kauden aikana ennen siirtoa Thorntonin ketjuun.
Ensimmäinen kausi Thorntonin ketjussa tuotti Pavelskille kuitenkin jo 31 maalia, Thornton oli syöttämässä maaleista 24:ää. Parhaalla kaudellaan 41 maalia tehnyt Pavelski on onnistunut maalinteossa 221 kertaa sen jälkeen, kun hänet siirrettiin Thorntonin laidalle. 112 maalin kohdalta löytyy Thorntonin nimi syöttösarakkeesta.
Pavelskin maalimäärät ovat kuitenkin laskeneet hieman parin viime kauden aikana. Samaan aikaan Thornton on kärsinyt loukkaantumisista, minkä lisäksi hän on jäänyt ensimmäistä kertaa sitten kauden 2000-01 NHL:n syöttöpörssissä 20 parhaan ulkopuolelle.
Stanley Cup kruunaisi pitkän uran
Thornton joukkueineen on ollut hakemassa pudotuspelimenestystä 17 eri kaudella. Vain kolmella kaudella Thorntonin edustama seura on tippunut pois pudotuspeleistä. San Jose Sharksin kanssa tämä on käynyt vain kerran, kaudella 2014-15. Thorntonilla itsellään on takana 16 pudotuspelit, sillä viime keväänä hän ei pystynyt pelaamaan.
Jokaisen jääkiekkoilijan suurta unelmaa Thornton pääsi tavoittelemaan Sharksin kanssa keväällä 2016. Pittsburgh Penguins osoittautui kuitenkin tuolloin liian kovaksi palaksi voittaen Stanley Cupin otteluvoitoin 4-2.
Finaalipaikan lisäksi Sharks on ollut kaksi kertaa konferenssifinaaleissa ja viisi kertaa pudotuspelien toisella kierroksella.
Voitto kuitenkin puuttuu, mutta tällä kaudella siihen on parempi mahdollisuus kuin ehkä kertaakaan aiemmin.
Sharksin ja Thorntonin Stanley Cupin tavoitteluun on laitettu lisää panoksia viimeisien kuukausien aikana. Viime kevään pudotuspelejä auttamaan hankittiin Evander Kane, joka sopeutui uuteen joukkueeseen nopeasti.
Thornton otti uuden tulokkaan hyvin vastaan ollen ensimmäinen Sharks-organisaatiosta Kanelle soittanut henkilö. Ennen Thorntonin Kanen oli tavoittanut Buffalo Sabresin GM ja pelaajan oma agentti. Loukkaantuneena tuolloin ollut Thornton oli myös se, joka kävi hakemassa Kanen lentokentältä tämän saapuessa San Joseen.
Ennen kauden alkua Sharks-GM Doug Wilson lisäsi vielä puita kiukaaseen hankkimalla seuraan kaksinkertaisen Norris Trophy -voittajan Erik Karlssonin. Karlssonin hankinnan myötä Sharks nousi niiden joukkueiden kastiin, joilta voidaan realistisesti odottaa pitkää kevättä.
Pitkän uransa ehtoopuolella oleva Thornton oli siirrosta luonnollisesti mielissään:
— Pierre LeBrun (@PierreVLeBrun) 13. syyskuuta 2018
Vuosi sitten julkaistulta NHL-historian 100 parhaan pelaajan listalta ei Thorntonin nimeä löytynyt, todennäköisesti joukkuemenetyksen puutteen takia. Hall Of Fame -valinnan pitäisi olla kuitenkin itsestäänselvyys jo nykyisilläkin näytöillä uran päättymisen jälkeen.
Ennen Hall Of Fame -valintaa Thornton hakee kuitenkin pitkälle uralleen samaa kruunua kuin muiden muassa Lanny McDonald, Raymond Bourque ja Teemu Selänne ennen häntä. Stanley Cup kruunasi edellä mainittujen pelaajien muutenkin huikean uran, ja saman se tekisi myös Joe Thorntonille.