Tappara näytti pelin hengen saman tien, kun Janne Ojasen johtama kentällinen pyöritteli raumalaisia miten tahtoi heti ensimmäisestä vaihdosta alkaen. Ensimmäinen maali antoi kuitenkin odottaa itseään pelitapahtumiin nähden yllättävänkin kauan.
| bonusmateriaalia Illan teema:Ojasen ja Kontiolan orkesteri soittaa tehokkaasti
[lue lisää] Kuvakooste ottelusta
[katso kuvat] |
Petri Kontiola toi kiekon vasemmalta alueelle, ja keskellä eteni ketjun toinen laituri Teemu Nurmi. Kaikki - tai ainakin kentällä olleet vierasjoukkueen miehet - odottivat syöttöä Nurmelle. Takaa rynni kuitenkin tilanteeseen Ojanen, jolle Kontiola antoi millintarkan jättösyötön. "Olli" näytti nuoremmilleen, että maankuulu one-timer on yhä olemassa, ja kiekko löysi tulisen laukauksen jälkeen tiensä oikeaan alakulmaan.
Tappara-ylivoima murskaavan tehokasta
Lukko sai pian tilaisuuden yrittää tasoitusta ylivoimalla. Vieraat eivät kuitenkaan saaneet aikaiseksi mitään muuta kuin Tommi Hannuksen idioottimaisen jäähyn hyökkäysalueella. Tasavajaalla Kontiola oli lähellä syöttää Tuukka Mäntylän maalintekoon, mutta tämä kaatui tai kaadettiin avopaikassa. Seurauksena raumalaisleirissä katkeruutta herättänyt estämisjäähy Petri Lammassaarelle ja 5-3-ylivoima Tapparalle.
Heti kärkeen Timo Vertala oli maalin edessä avopaikassa, mutta laukoi ohi. Hetken ehti näyttää siltä, että vieraat selviävät pahimmasta, mutta lopulta Ojasen kentällinen iski. Ensimmäistä jäähyä oli jäljellä enää neljä sekuntia, kun Kontiola ja Ojanen löysivät klap-klap-syötöillä vapaan Nurmen takatolpalta. Scott Langkow oli maalissaan surullisen yksin, eikä tilannetta auttanut yhtään se, että hän sai patjansa ensi yrityksen tielle. Nurmi sai takoa kaikessa rauhassa niin monta kertaa, että kiekko lipui lopulta maaliin.
Tappara sai jatkaa 5-4-ylivoimalla, ja edellisestä ehti kulua vain 37 sekuntia, kun kakkosylivoiman miehet värkkäsivät puolestaan kauniin osuman. Mika Viinanen antoi suorasta hyökkäyksestä napakan syötön eteenpäin Stefan Öhmanille, joka ohjasi kiekon rystyllä maalin yläkulmaan. Taululla lukemat 3-0, peliä pelattu 14.26 - ja kaikki olisivat yhtä hyvin voineet lähteä kotiin.
Jossittelua raumalaisittain
Vaikka sanonta kuuluu, että jääkiekko-ottelu kestää 60 minuuttia, ei siihen tuntunut uskovan 3-0-maalin jälkeen edes Lukosta kukaan. Ottelun jälkeen saatiinkin odotetusti kuulla kritiikkiä tuomarilinjasta.
- Ensimmäisestä erää leimasivat kova taistelu ja tiukat kaksinkamppailut. Mielestäni tuomarilinja oli niissä selvästi puolueellinen. En sano, ettei useimpiin jäähyihin ollut aihetta, mutta aina tuntui lähtevän pelkästään meidän mies, Lukon valmentaja Jarmo Tolvanen kritisoi päätuomari Mika Sinkkosta.
- Ja sitten tämä tilanne, josta tuli ottelun ratkaisu. Lammassaari nosti siinä kaverin mailaa, ei siinä ollut edes vartalokontaktia. Siitä sitten kahden miehen ylivoima Tapparalle, päivitteli Tolvanen.
Tolvasen kritiikki oli sikäli oikeutettua, että erityisesti Lammassaaren jäähy oli kevyesti vihelletty, ja ottelu todella ratkesi tuohon tilanteeseen. Kovin pahasti ei Tolvanenkaan jaksanut aiheesta kuitenkaan sydämistyä, ja se olisikin ollut turhaa. Tappara oli jatkuvasti potkun verran edellä, ja vastapainoksi vierailta jäi kyllä viheltämättäkin ottelussa melkoinen läjä kakkosia. Missään vaiheessa Lukko ei esittänyt mitään sellaista, jolla olisi Tapparan pystynyt haastamaan. Voittajasta olisi tuskin tullut epäselvyyttä, vaikka ratkaisu olisi tullut jollakin toisella tavalla.
Pelailua ja namuttelua
Avauserän jälkeen kävi juuri niin kuin Rautakorven Tapparan tuntevat pelkäsivätkin: loppuosa pelistä oli melko tylsää nähtävää. Tappara oli lisätä johtoaan moneen kertaan, mutta lukemat 3-0 tulosvetolapulleen raapustaneet saivat olla rauhassa pääasiassa kolmesta syystä. Ensinnäkin suurin hyökkäysinto oli avauserän jälkeen laantunut. Toisekseen Scott Langkow esitti maalillaan erinomaisia otteita, ja kolmanneksi kotijoukkue sortui hieman namuttelemaan ja sooloilemaan.
- Saatiin niin hyvä avauserä, että olihan siitä vähän vaikea jatkaa. Hieman jotkut ryhtyivät sooloilemaan, ja omalla kentällisellä meni vähän namutteluksikin. Mutta eiköhän valmentaja ole tyytyväinen 3-0-voittoon, ja joukkueena opitaan tästäkin taas jotain, mietiskeli tyytyväinen kapteeni Janne Ojanen.
Ojanen itse oli 1+1-tehoistaan huolimatta yksi tuhlareista. Heti toisen erän alkuun tärväytyi yksi hieman tuurilla tullut paikka. Näyttävin kuvio nähtiin toisen erän lopulla, kun Ojanen jakoi vielä tyhjältä takatolpalta poikittain Nurmelle, jonka mailan raumalaispakki ehti kuitenkin nostaa ja nätti maali jäi syntymättä.
Lukko haahuili kaukalossa odotellen, että piina päättyisi. Hyvin kuvaava tuokio ottelusta oli raumalaisten "etsikkoaika" toisen erän puolessavälissä, kun Timo Vertala pantiin istunnolle estämisestä. Lukon ylivoiman aikana paras paikka tuli Tapparalle, kun Viinanen sai puolittain tuurilla purkukiekon mukaansa, ja oli päästä yksin läpi. Vastassa oli kuitenkin Antti Bruun, joka jäi tilaamaan kahvin lisäksi vielä pullaakin Viinasen pidettyä miestä pilkkanaan. Vastassa oli enää Langkow, mutta Viinanen päätti jakaa kaverillekin. Marko Mäkisen alivoimamaali jäi syntymättä vain Langkow'n huikean torjunnan ansiosta.
Vaisu, vaisumpi, Lukko
Päätöserä noudatti samaa käsikirjoitusta kuin toinenkin sillä poikkeuksella, että Mika Lehtokin sai maalillaan venyä muutamiin torjuntoihin. Pääosa näistä tuli tilanteista, jotka Pasi Saarela loi itselleen hyökkäysalueen voitetun aloituksen jälkeen. Mies olikin raumalaisten parhaimmistoa, sillä hän sentään pakotti Lehdon töihin. Silti ei voi olla miettimättä, että aikaisemmilla kausilla Pasi Saarela olisi kyllä täräyttänyt ainakin yhden maalin päästessään vapaasti laukomaan B-pisteiden välistä useampia kertoja.
Raumalaisten tekopaikat on kaikkineen lueteltu, kun mainitaan että Tommi Hannus iski kertaalleen ylivoimalla paluukiekon tyhjästä maalista rystyltä ohi. Kehuja vieraille onkin vaikea jakaa. Langkowta ei käy maaleista juurikaan syyttäminen, ja kaksi erää hän torjui loistavasti. Saarela pääsi paikoille, ja nuorten Jaakko Hagelbergin ja Jarkko Kauvosaaren yritys oli ihan hyvää.
Muiden osalta tuntui siltä, kuin kaukalossa viilettäisi joidenkin tunnettujen pelaajien sukunimikaimoja. Shayne Toporowskin läsnäolon kaukalossa huomasi ensi kertaa, kun mies mussutti toisen erän lopulla itselleen kympin. Pauli Levokari teki saman tempun päätöserän lopulla, mutta Tolvanen ei halunnut lähteä syyttelemään pelkästään pelaajiaan - hänestä tuomarilinjaan turhautuminen oli ymmärrettävää. Vaikka vääryydet siis olivatkin tapahtuneet jo paljon aiemmin.
Minkäänlaista loppukiriä ei nähty, ei myöskään aikalisää. Lukko yksinkertaisesti luovutti. Pisteet irtoavat liigassa harvoin näin helpolla.
- Pyrittiin olemaan valmiita, mutta Tappara tuli kyllä heti alusta todella kovaa, Tolvanen selvitti ottelun jälkeen.
- Toki meillä oli yritystä ensi erän jälkeenkin. Toiseen erään saatiin hieman fiilistä mukaan, mutta kolmanteen ei enää. Täytyy kyllä nostaa hattua vastustajallekin, Tappara on todella vaikea vastustaja kun se on päässyt ottelussa johtoon, Tolvanen kehui.
Vajaa viikko sitten Lukko onnistui kaatamaan HPK:n, ja moni odotti, että joukkue saisi siitä jonkinlaista henkeä päälle. Miksi näin ei sitten ole käynyt?
- Olemmehan me sen jälkeen ihan hyviäkin otteluita pelanneet. Toissapäivän peli Tapparaa vastaan oli tiukka, se olisi voinut päättyä ihan miten päin tahansa, Tolvanen totesi.
Tappara osaa taas voittaa
Tapparan puolella kehuja on helpompi jakaa, ja valmentaja oli - aivan kuten kapteenikin ounasteli - kokonaisuuteen tyytyväinen.
- Kolme pistettä ja nollapeli on aina hyvä suoritus. Pelin vanhetessa emme kyllä enää olleet parhaimmillamme, Jukka Rautakorpi pohti.
- Lauantain ottelu Lukkoa vastaan oli täysin erilainen kuin tämä, ja pyrimmekin jatkamaan samalla taisteluhengellä. Ensi erässä onnistuimmekin siinä todella hyvin, loimme hurjan määrän tekopaikkoja.
- Voittaminen on jääkiekossa muutakin kuin yrittämistä, ja nyt taktiikkamme oli onnistunut. Vahva alku, hyvä maalivahtipeli ja toimiva ylivoima, siinä olivat tänään tärkeimmät voiton avaimet, Rautakorpi totesi.
Aiempiin kotiotteluihin verrattuna isoin parannus on tapahtunut ylivoimassa, joka oli nyt todella tehokasta. Kontiola on suorastaan liekeissä, ja nyt kun Ojanen on kuntoutunut alkukauden vammoistaan, on parivaljakon ympärillä kasassa todellinen tehovitja, jota Nurmi hyvin täydentää. Positiivisen erityismaininnan ansaitsevat myös Viinanen ja Öhman, jotka pelasivat ehjän ottelun. Lehto torjui maalillaan kaiken, ja siihen mahtui 1-2 ihan pahaakin paikkaa.
Teemu Laineella ja Timo Vertalalla riitti myös yritystä kuin pienessä kylässä, ja paremmalla onnella maaleja olisi tullut. Pieni itsekkyys ratkaisuissa kuitenkin vaivaa - mutta jonkunhan täytyy laukoakin. Nelosketju pelasi pirteästi, ja pitkästä aikaa kirvespaidassa esiintynyt Ilpo Salmivirta toi hyvin leveyttä hyökkäykseen.
Miinuspisteiden jako tulee lähinnä tyylistä: vaikka onkin ymmärrettävää, että maalien mättämisen nälkä ensimmäisen erän jälkeen väheni, on se yleisön kannalta tylsää. Toisaalta Tappara osaa taas voittaa, eikä näillä otteilla ole pelkoa pistemenetyksistä viimeisessä erässä kuten edellisessä kotiotelussa IFK:ta vastaan. Yksilöiden osalta on negatiivisia arvioita vaikea esittää: olivatko esimerkiksi Greg Hawgoodin löysähköt otteet lähinnä pelitilanteen aiheuttamia, vai pitäisikö niistä aidosti huolestua.
Vaikka Tappara hakeekin aktiivisesti vahvistusta hyökkäykseen, ei sillä tällä hetkellä näytä olevan suurempaa hätää. Nytkin Quinn Hancock oli kokoonpanosta poissa, mutta Rautakorven mukaan Kontiolan peluuttamista sentterinä ei edes harkittu. Hankintojen suhteen tähtäin onkin varmasti keväässä. Kannattajilla onkin parin rupukauden jälkeen taas aihetta kinkunsyönnin lomassa luoda toiveikkaita katseita kevätkauteen.