- Molemmat joukkueet saisivat mennä kotiin harjoittelemaan ylivoimaa. Suoraviivaisuutta kaivataan, ja pakeille pitäisi syötellä viivaan. Meillä on Murphylla hyvä pyssy siellä, mutta sitä ei käytetä, totesi Ilveksen kakkosvalmentaja Jarmo Jamalainen ottelun jälkeen.
Tilastot tukevat vahvasti Jamalaisen lausuntoa: Pelicansille vihellettiin kuusi kaksiminuuttista ja yksi viisiminuuttinen, Ilvekselle kymmenen kakkosta. Molemmat joukkueet saivat kokeilla ylivoimaa myös viidellä kolmea vastaan, mutta kiekkoa ei maaliin jäähyjen aikana saatu – lukuun ottamatta Ville Leinon alivoimamaalia.
Tasapaksua alusta alkaen
Pelicansin ykkösketju osoitti puutteelliset puolustustaitonsa heti ensimmäisessä vaihdossa puolustaja Martin Cechin kiekonmenetyksen jälkeen, mutta vieraiden Radim Kucharczyk päästi isännät pälkähästä ottamalla täysin turhan jäähyn hyökkäyspäässä. Pelicansin uudistetut ylivoimakuviot olivat kuitenkin niin pahasti hukassa, että pelinrakentelu muistutti aivan jotain muuta kuin liigatason kiekkoa.
Ajassa 13.17 Ilves pääsi, jälleen Cechin virheestä, 2-1-hyökkäykseen, jonka Marko Luomala päätti maalivahti Mikko Rämön suojuksien kautta maaliin. Pelicansin silminnähden tuskastunut päävalmentaja Petteri Hirvonen suomi Cechiä kiertelemättä ottelun jälkeen, ja harmitteli muutenkin runsasta virhemäärää.
- Voisi sanoa, että tämä oli huono jääkiekko-ottelu. Aikamoisia lahjoituksia annettiin vastustajalle.
Pelicansin musta hetki ratkaisee ottelun
Hirvosen harmittelemat virheet ratkaisivat ottelun toisessa erässä. Vapaaksi unohtuneen Raimo Helmisen hyvä ohjaus maalin takakulmalta meni ohi, ja Ville Koistisen tolppalaukaus sai aikaan lisää sydämentykytyksiä, mutta sitten Pelicans-puolustaja Jermu Pisto varasti show’n. Hän leipoi kiekkoa pitkään oman maalin takana, eikä alhaalta vauhtia hakenut Oliver Setzinger yllättäen saanutkaan syöttöä häneltä. Sen sijaan Pisto lähti yrittämään käsittämätöntä, pitkää avaussyöttöä, joka kopsahtikin Ilveksen kärkikarvaaja Antti-Jussi Miettisen säärisuojan kautta maaliin.
Vajaa minuutti myöhemmin Ilves katkaisi Pelicansin selkärangan. Puolustaja Koistinen laukoi siniviivalta, ja kiekko meni onnekkaasti Erkki Rajamäen kautta maaliin. Tässä vaiheessa Pelicans vaihtoi maaliin Carl Grahnin, mutta pelaajien into oli selkeästi kadonnut. Kotijoukkue ei pitkään aikaan saanut rakennettua yhtään kunnollista hyökkäystä, kun taas Ilves oli lähellä lisätä johtoaan useampaankin kertaan.
Pelicansin hengettömyyden myötä peli vaikutti pelatulta jo ottelun puolivälissä, mutta erän lopulla yksi onnistunut vastahyökkäys palautti uskon. Daniel Widing karkasi laidalta puolittain läpi, Ilveksen maalivahti Juha Pitkämäki torjui yrityksen, mutta Widingiä seurannut Toni Mäkiaho napautti reboundin sisään.
Piristyminen näkyi välittömästi. Jani Keinänen oli pääsemässä nokikkain Pitkämäen kanssa, mutta Helminen esti yrityksen vilpillisesti. Hetkeä myöhemmin myös Marek Vorel passitettiin jäähyaitioon, mutta erätauko tuli Pelicansin kannalta huonoon aikaan.
Aina vaan enemmän jäähyjä
Pelicans pääsi siis aloittamaan kolmannen erän kahden miehen ylivoimalla. Kun ensimmäinen jäähy oli juuri umpeutumassa, päätuomari Laaksonen päätti antaa isännille lisää harjoitteluaikaa. Toni Dahlman sai jäähyn koukkaamisesta, vaikka todellisuudessa Jari Kauppila kompuroi itsekseen Dahlmanin katselleessa vierestä. Pelicansin ylivoimassa oli jo enemmän ideaa kuin aikaisemmin, mutta maalit jäivät puuttumaan.
Pian Pelicansin takaa-ajo vaikeutui huomattavasti, kun Ville Viitaluoma suuttui yhtäkkiä Ilveksen Martin Hlavackalle pelin ollessa vihelletty poikki. Kova huitaisu osui onneksi polvisuojiin, mutta sitä seurannutta lyömistä Laaksonen ei painanut villaisella. Vaikka kummempaa tappelua ei edes syntynyt eikä mitään vakavaa tapahtunut, Viitaluoma sai huitomiskakkosen lisäksi viisiminuuttisen ja automaattisen pelirangaistuksen käytöksestä. Kun Ossi Grönholmille vihellettiin muutamaa minuuttia myöhemmin koukkaamisjäähy, Ilves pääsi kokeilemaan kaksi minuuttia viidellä kolmea vastaan, mutta menestys oli yhtä huono kuin kotijoukkueellakin.
Pelicansin selvitettyä alivoimansa oli taas pian ylivoiman vuoro, kun Ville Snellman komennettiin jäähylle poikittaisen mailan takia. Isännät saivatkin hyvän mahdollisuuden nousta takaisin taisteluun voitosta Ilveksen alimman miehen syöttöyrityksen kimmottua Toni Mäkiahon luistimesta maalin edessä yksin olleelle Jani Keinäselle. Tämä malttoi harhauttaa Pitkämäen tyylikkäästi ulos tilanteesta, mutta hätäinen ujutus ei mennyt sivurautaa lähemmäksi. Hetkeä myöhemmin pelikaanimaalivahti Grahnin, joka hoiti osuutensa muuten kelvollisesti, huono avaus meni suoraan Marko Luomalan lapaan. Tällä kertaa hän kunnostautui 2-1-hyökkäyksessä syöttäjänä vapauttamalla Ville Leinon iskemään sinetin ottelulle.
- Tämä oli erikoinen peli. Lopputulos oli OK, sillä Pelicans tuli erittäin aktiivisesti päälle, Jamalainen sanoi lehdistötilaisuudessa.
Petteri Hirvosella taas ei ollut paljon ilonaiheita.
- Ollaan kuin lapsia, peli vie meitä liikaa. Ei pysynyt ajatus ollenkaan kasassa. Jos olisimme voittaneet 15 peliä putkeen, ymmärtäisin tällaisen yhden notkahduksen, mutta että jatkuvasti, Pelicans-luotsi pyöritteli päätään.
Hirvosen tuskaisuutta kuvaa valittaminen lehdistötilaisuudessa niinkin mitättömästä asiasta kuin Ilveksen maalivahdin housujen mahdollisesta ylisuuruudesta.