Jo pelin ensipotkuista oli havaittavissa, että suurta kiekkojuhlaa ei tulla näkemään. Molempien ryhmien peli oli tahmeaa ja vauhti puuttui ajoin täysin, ottelutapahtumia leimasivat myös räikeät virheet, joita ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään maalien muodossa.
Avauserä meni lievästi HPK-merkkisesti. Kerhon kiekollinen hallinta oli lähes täydellistä, mutta kulmissa pyöriminen seisovin jaloin ei kovin usein hyviä maalipaikkoja luo. Muutamia paikkoja HPK sai kuitenkin aikaan, mutta Pelicansin maalia vartioinut Pasi Kuivalainen otti mustan kiinni varmaotteisesti kerta toisensa jälkeen.
Pallokerhon kulmissa pyöriminen koitui vierasryhmän kohtaloksi aivan erän loppuhetkillä. Pitkä pyöritys Kaanien päädyssä päättyi kiekonmenetykseen ja kotijoukkueen Oliver Setzinger karkasi laidalta vastahyökkäykseen. Itävaltalaisnuorukaisen lyöntilaukaus upposi kolme sekuntia ennen summerin soittoa Joni Puurulan selän taakse helponlaisesti.
HPK karkaamassa
Jos ensimmäinen erä oli HPK:n tuloksetonta hallintaa, niin toisessa erässä vierailijat saivat myös kaivattua tulosta aikaan. Kerhon tasoitusosuma lähti David Printzin lavasta, ruotsalaispakki palasi lauantaina kokoonpanoon muutaman katsomossa istutun pelin jälkeen. Tomas Kucharcikin voittaman aloituksen jälkeen Printz sai kiekon siniviivalla ja pääsi haastamaan Kuivalaisen. Löysä ranneveto kierähti nolosti Kuivalaisen mailan alta sisään.
Kova paine ja runsaat laukaukset eivät tuottaneet tulosta HPK:n johtomaalin etsinnässä, mutta kahden miehen ylivoima sen sijaan auttoi asiaa. Kuivalainen torjui ensimmäisen viivasta tulleen laukauksen sekä Jan Pardavyn jatkoyrityksen täysin vapaasta paikasta lähietäisyydeltä, mutta Tommi Santala pääsi ronkkimaan kiekon viimein maalin perukoille.
Johto-osuman jälkeen HPK oli useaan otteeseen lähellä lisätä maalitiliään, mutta onni ei ollut tänään myöden. Aivan erän loppuhetkillä nähtiin ehkä yksi pelin mielenkiintoisimmista episodeista. Pelicansin Lasse Jämsen ja HPK:n Tommi Santala kaatuivat yhtä aikaa keskiympyrässä ja Jämsen yritti irrottaa mailaansa jäässä mahallaan makaavan Santalan alta lyömällä tätä nyrkillä takaraivoon. Tämän jälkeen Santala katseli Jämseniä tuimasti ja potkiskeli tämän mailaa puolen metrin päähän. Sekavahkosti koko ottelun tuominnut Jukka Pakaslahti puhalsi Santalalle kahden minuutin jäähyn ja seuraukset näkyivätkin kolmannessa erässä...
Sekavaa sekoilua
Kolmannessa erässä jo aiemmin nähtävissä ollut sekoilu sitten huipentui. Molemmat joukkueet yrittivät kerätä kuukauden virhe- ja harhasyöttötilin täyteen yhdessä erässä.
HPK oli päässyt vaipumaan pahasti uneen toisella erätauolla, Pelicans-käskijä Petteri Hirvonen sen sijaan oli herätellyt omansa huippuiskuun erän ensimmäisille minuuteille. Erän aloittaneella ylivoimalla syntyi ensin tasoitusmaali, josta vastasi Jan Latvala. Johtomaali seurasi alle minuutin päästä, kun sekoilu HPK:n maalilla saavutti lakipisteensä. Jostain hässäkän keskeltä Jarkko Väänänen onnistui ujuttamaan kiekon ohi Puurulan.
Hetken aikaa näytti jo, että HPK tyytyisi tappioasemaansa, mutta jälleen tilanne muuttui nopeasti. Tero Lehterä toi kiekon vauhdikkaasti hyökkäysalueelle sisään ja passasi laatan vähintäänkin yhtä vauhdikkaasti takatolpalle syöksyneelle Jyrki Louhelle. Louhi sai kuin saikin kiekon ohjattua maalin ylänurkkaan ja pääsi osumansa kunniaksi vinguttamaan mailakitaraansa.
Ottelun kaunein maali – ja yksi koko pelin harvassa olleista huippuhetkistä – tuli tasan neljä minuuttia ennen varsinaisen peliajan umpeutumista. HPK:n ykköskentällisen pitkän pyörityksen jälkeen Antti Miettinen päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Miettinen murtautui kulmasti vauhdilla ja voimalla, tiukka rannelaukaus upposi aivan Pelicans-maalin yläkulmaan ja riemu oli ylimmillään vierailijoiden leirissä.
Juhliminen oli kuitenkin ennenaikaista, siitä piti huolen Kerhon katastrofaalinen vaihtovirhe. Emämokan seurauksena Jan Latvalalla oli helppo työ napsauttaa pitkä ja komea avaussyöttö suoraan Lasse Jämsenin lapaan vastustajan siniviivalle. Jämsen polki läpiajoon ja iski kiekon tyylikkäästi ohi Puurulan.
Näin 60 minuutin jälkeen oltiin tasalukemissa ja siirryttiin jatkoajalle. Ylimääräisen viisiminuuttisen aikana molemmat hyökkäsivät suurellakin riskillä ja ottelu olisi voinut ratketa äkkikuolemamaalin lähes kymmenestä eri tilanteesta. Maalivahdit pitivät pintansa ja näin olleen pisteet tasattiin Lahden synkässä alkutalven illassa. Jatkoajalla myös Pakaslahti oli laittanut pillinsä taskuun ja jätti päivänselviä jäähyjä viheltämättä. Pakaslahti varmisti, ettei hän olisi ratkaisija ja näin varmisti, että lopputuloksena oli tasapeli – sisutonta toimintaa.
Onnistujia, onko heitä?
Kummastakaan joukkueesta ei plussan puolelle selvinnyt kuin muutama pelaaja. Joukkueina puhtaammat paperit ansaitsee Pelicans, sillä se onnistui punnertamaan pisteen itselleen selvästi niskan päällä olleelta vastustajalta. HPK taas pitkän miinuksen, koska voitto oli hämeenlinnalaisille silmien edessä kultatarjottimella. Pelicansin fanit olivat ottelun jälkeen myös tyytyväisiä ainakin yhteen seikkaan, jumbosija on menneisyyttä.
Pelicansin, ja koko ottelun, paras puolustaja oli Jan Latvala, jonka avut hyökkäyspäässä vastasivat kahdesta maalista. Oliver Setzinger oli myös pirteällä pelipäällä. Printzin laukausta lukuunottamatta Pasi Kuivalainen pelasi lähes virheettömän ottelun, 38 torjunnan joukkoon mahtui monta loistokoppia.
HPK:sta plussan keräsivät Tommi Santala ja Tomas Kucharcik varmoilla otteillaan. Kunniamaininnan ansaitsevat myös raskaan työn raatajat, Erkki Rajamäki ja Olli Sillanpää, jotka jaksoivat painaa ja painia läpi ottelun. Joni Puurulalle ei sattunut tänään paras mahdollinen päivä. Pari maalia lipsahti taakse helponlaisesti ja epävarmuus paistoi ylimmälle penkkiriville asti.
HPK:lle otteluraportin tähdet jakoi Tinja, 4v.