Heinon kenttä jyräsi alleen tehokasta jälkeä viime aikoina tehneet HIFK:n ykkösvitjan Lennart Petrell – Kim Hirschovits – Ilkka Pikkarainen. Tämä ketju yhdessä pakkiensa Joni Haverisen ja Ilkka Heikkisen kanssa oli kentällä kaikkien avauserän kolmen maalin aikana.
Pelicansin liike myrkkyä vieraille
Ottelun ensimmäinen kymmenminuuttinen mentiin kuin piirileikkiä helsinkiläisten päädyssä. Avausmaalia edelsi kolmen vaihdon verran melkoista mylläkkää Jani Niemisen vartioiman maalin edessä. Lopulta Kari Sihvonen ampui tarkasti avausmaalin Niemisen kilpikäden puolelta.
Erän jälkipuoliskolla myös HIFK pääsi vierailemaan pari kertaa vaarallisesti lahtelaisten kenttäpuoliskolle. Kotijoukkue oli kuitenkin edelleen tehokas. Maaleilla harvoin mässäilevä Marko Pöyhönen teki viiden minuutin välein liigauransa toisen ja kolmannen maalin. Etenkin kolmatta maalia edelsi koko ketjun huikea pitkän tovin kestänyt hyökkäyskaruselli, josta vieraiden ykkösketju pääsi vaihtoon vasta maalin synnyttyä.
Vieraat vaikuttivat hitailta liukkaiden lahtelaisten käsittelyssä. Päätykiekkoihin ennätti lähes aina ensin lahtelaispelaaja. Jollei, niin kiekko karvattiin joka tapauksessa itselle hyvin ajoitetuilla taklauksilla. Avauserän 3-0-numerot mairittelevat HIFK:ta. Kolmen maalin takaa-ajoasemassa toiseen erään osattiin odottaa aggressiivista ja liikkuvampaa vierasjoukkuetta. Aggressiivisuutta saatiin, mutta liikettä ei.
HIFK yritti kuumentaa – ja istui itse jäähyllä
Toisen erän alussa jatkui sama tahti kuin tähänkin saakka. Aloitusvoiton jälkeen Pelicans rakensi mainion maalintekopaikan jo 20 sekunnin pelin jälkeen. HIFK pysyi potkun perässä. Selkeätä nujakointihalukkuutta oli havaittavissa, mutta Pelicansin maltti piti ja jäähyllä istui ainoastaan HIFK. Kymmenen minuutin aikana vieraat ottivat viisi kakkosta – tai oikeastaan kuusi, sillä Jari Kauppila lirutti 4-0-osuman kuudella kolmea vastaan siirretyn rangaistuksen aikana. Toisen erän alkupuoliskon jäähysumasta valmentaja Kari Jalosella oli selkeä näkemys:
- Jos ei pinna kestä tappiota, niin ei koskaan osaa voittaakaan. Se on selvä, että kolmen maalin takaa-ajoasemassa ei voittoa jäähyboxista voi saada. Se neljäs maali, joka siihen tuli antoi Pelicansille jo sellaisen karkumatkan, joka on paha ajaa kiinni, mietiskeli Jalonen.
Vaikka onnistumiset osuivat pääosin Heinon kentän kohdalle, täytyy tunnustusta antaa myös muille Pelicans-ketjuille. Ilman Jani Niemistä kahden ensimmäisen erän luvut olisivat olleet paljon rumemmat. Torjunnat ennen päätöserää kertovat kaiken oleellisen: Pelicansin Tommi Nikkilä 12 – HIFK:n Jani Nieminen 33.
Kolmas erä oli jo sitten jäiden polttelua. Kotijoukkue ei ottanut minkäänlaisia riskejä, vaan lähinnä heitteli kiekkoa punaviivalta ristikulmaan. IFK rakenteli kosmeettisen kavennuksen pelatessaan kahden miehen ylivoimalla. Paritansseiltakin vältyttiin, vaikka Markus Kankaanperä kävi välillä kuumana kuin hellakoukku ja kotijoukkueen Leo Komarovilla oli tämän tästä paljon asiaa HIFK:n Arttu Luttiselle. Vieraat saivat kiekon toistamiseenkin Tommi Nikkilän selän taakse, mutta maalia ei hyväksytty, koska Kim Hirschovits toimitti kiekon maaliin potkaisemalla.
Sanottua
Valmentaja Kari Jalonen, HIFK:
- Kyllä meidän valmistautumisessa varmasti on ollut virheitä ja mun täytyy valmentajana ottaa siitä osa piikkiini ilman muuta.
- Meiltä puuttui pelistä yksi tärkeä elementti eli kamppailujen voittaminen. Siinä Pelicans oli ensimmäisestä vaihdosta viimeiseen vaihtoon selvästi meitä edellä. Jääkiekko on kuitenkin taistelu- ja kamppailupeli ja se meiltä oli hukkunut jonnekin Tepsi-pelin jälkeen. Se kaivetaan nyt sitten huomenna harjoituksissa esiin.
- Viimeinen erä oli sitten enää pelailua. Ei me päästy koko pelin aikana siihen kamppailu- ja taisteluilmeeseen, jota lähdettiin hakemaan. Pelicansin lähtö oli kyllä nälkäinen ja ennen kaikkea tulivat vahvasti laajalta rintamalta.
Valmentaja Hannu Aravirta, Pelicans:
- Duunaripojat (Sihvonen-Heino-Pöyhönen) ovat olleet tehokkaita joulun jälkeen. Ne on vastanneet meidän tehoistakin. Kova energia on ja se vaan tuo hyviä asioita. Tietysti onnistuminen ruokkii onnistumista, itseluottamusta tulee lisää ja uskallat tehdä vähän juonikkaampia asioita. Joskus syksylläkin sanoin, että duunarimiehet ansaitsisivat onnistumisia maalienkin muodossa. Tänään niitä tuli. Ja pelasivat vielä kaiken lisäksi todella tulikuumaa Hirschovitsin kenttää vastaan.
- Oli odotettavissa, että ensimmäisen erän jälkeen kentällä tapahtuu vähän muitakin asioita kuin pelkästään kiekon siirtelyä. Me oltiin valmiita siihen. Tällä kertaa me ei menty mukaan siihen, joskus on menty ja mäkin olen ottanut jonkun kakkosen tollaisessa tilanteessa. Tänään oltiin sopivan viileitä. Kylmä pää, lämmin sydän on hyvä yhdistelmä.
- Kolmanteen erään lähdettiin siitä, että eka vitonen pelataan ihan kassakaapinvarma juttu. Siinä jo suurin into IFK:lta häipyi. Napattiin sitten harmittavasti pari kevyttä jäähyä, josta meidän nolla rikkoutui, mutta hyväksyttäköön.
- Se mihin ketjuun Sindel jatkossa sijoitetaan on positiivinen päänvaiva valmentajalle. Mä uskon että noi 12 hyökkääjää tiesi tänään sen saman asian, että Sindel on tulossa. Tilanne on hyvin avoin. Katsotaan peli kerrallaan. Pitää löytää Sindelille se pelillisesti oikea pelipaikka ja toisaalta antaa jatkoluottamusta niille, jotka on osoittaneet sitä ansaitsevansa vielä enemmän kuin jotkut toiset - tyyppiä Pöyhönen tänään.