Ensimmäinen finaali alkoi tarkalla pelaamisella ja vähillä maalitilanteilla, kun ensimmäinen kunnon veto nähtiin vasta reilun seitsemän minuutin kohdalla. Sama tahti jatkui jossain määrin läpi pelin.
HIFK johti ottelua ensimmäisen ja toisen erän jälkeen ja lisäsi johtoaan kolmannen erän puolivälin jälkeen Robert Nyholmin maalilla numeroihin 3-1. Nyholm pääsi laukomaan maalinsa lähietäisyydeltä kova maalinedustahässäkän jälkeen, kun Bluesin maalilla Iiro Tarkki oli menettänyt jo kilpensä ja mailansakin.
– Kilpi siinä lähti, mutta en nähnyt tarkemmin miten, Bluesin Petri Matikainen tyytyi kommentoimaan tilannetta.
Blues ei kuitenkaan lannistunut Nyholmin maalista, vaan otti maalivahdin pois hyvissä ajoin kolme minuuttia ennen loppua ja kavensi lukemiksi 3-2 minuuttia myöhemmin. Asialla oli Petri Lammasaari lähes nollakulmasta.
Bluesin kiri ei kuitenkaan riittänyt, vaan ensimmäinen kiinnitys mestaruuteen jäi HIFK:n koppiin.
Paljon ylivoimaa
Ottelun alkupuolisko sujui HIFK:n hallinnassa. Isännät tekivät 1-0 maalin ensimmäisen erän toisella ylivoimallaan, kun Jerry Ahtola siirsi neliön keskeltä maaliin Mikko Kousan kovan syötön.
Toisessa erässä Blues karvasi hieman aktiivisemmin, mutta HIFK oli jälleen ensin maalinteossa. Tällä kertaa ylivoimaosuman viimeisteli puolustaja Toni Söderholm.
– Olin jo vetämässä, mutta edessä oli joku blokkaamassa. Kun lauoin, maalilla oli hyvin maskia, HIFK:n kahdessa ensimmäisessä maalissa mukana ollut Söderholm kuvasi tilannetta, jossa hän malttoi mielensä erittäin hyvin.
Blues laittoi pelin kuitenkin tiukaksi heti HIFK:n toisen maalin jälkeen. Vieraiden kahden miehen ylivoimalla erän lopussa tuotti tulosta. Ville Lajusen veto osui vielä maalin ylärimaan, mutta jatkotilanteessa asialla oli oli Cami Miettinen, joka sai lirutettua kiekon Riksmanin ohitse.
Toinen erä ja ottelu kokonaisuudessaan oli suhteellisen rikkinäinen. Toisessa erässä jäähyjä puhallettiin seitsemän kappaletta ja kahdessa muussakin neljä molemmissa. Ottelun tuomarikaksikko Jari Levonen - Antti Boman sai lopulta vihellettyä jäähyt lähes tasan ja molemmille yhden kahden miehen ylivoimatilanteen.
Organisoitunut Blues
Kokonaisuudessaan ottelu ei tarjonnut erikoisia hienoksia, mutta nousi intensiteetiltään finaalien tasolle.
– Aika huikea ensimmäinen finaali. Ehkä olimme piirun verran parempia. Aloitteellisuus, rohkeus ja rentous olivat pelissä. Kolmas erä oli meiltä hyvä esitys, HIFK:n Kari Jalonen kuvasi tapahtumia.
Ottelussa Blues osoitti, että se pystyy jäädyttämään vastustajansa karvauspelin puolustuspään rauhallisella kiekollisella pelillään. HIFK ei pääsytkään painamaan peliä aikaisempien kierrosten tapaan jatkuvasti hyökkäyspäähänsä ja Blues oli tullut peliin suunnitelmallisesti.
– Blues oli niin kova kuin se on keväällä ollut. Sitkeä ja organisoitunut, Jalonen kuvasi vastusta.
– Pitää pystyä parempaan peliin. Varsinkin henkilökohtaisella tasolla on parannettavaa, Matikainen kuitenkin harmitteli tiukkaa tappiota bussin ovella.
HIFK:n riveistä puuttui ottelusta pudotuspeleissä loistanut Lennart Petrell, joka kärsii ns. alaraajavammasta. Petrellin paikan otti HIFK:n kakkosketjussa Max Wärn, joka esiintyikin kelvollisesti.
– Ei voida jäädä kaipailemaan, niitä jotka ovat pois. On pilkahdus siitä, että voisimme saada hänet mukaan sarjaan, Jalonen valotti.
Finaalit jatkuvat nopealla tahdilla, kun toinen ottelu pelataan heti perään torstaina Espoossa.