Ensimmäisessä erässä Jukurit pommitti 32 laukausta, joista 14:ään D Teamin maalia vartioineelle Jarno Laitiselle merkittiin torjunta. Yksikään näistä ei mennyt maaliin saakka. Seuraavissa erissä Jukurit laukoi järjestyksessä 14 ja 5 kertaa. Kannatti kuitenkin ampua, vaikka paikat eivät olleet näissäkään erissä aina otollisimmilta sektoreilta. Nimittäin sekä toisessa että kolmannessa kaksi sarvipäälaukausta upposi verkon perukoille.
Toinen erä oli Jukureiden voittoa ajatellen suuressa roolissa. Vierailijoiden hallitseman ensimmäisen erän jälkeen D Team pääsi paremmin peliin mukaan. Esimakua tulevasta antoi 24 minuutin kohdalla viivavedollaan tolppaa kilauttanut jyväskyläläispuolustaja Vesa Kulmala. Muutama minuutti tämän jälkeen, Ilkka Kallioisen koukittua itsensä kakkoselle, D Teamin kakkoskentällinen sahasi viikinkipaitojen alivoimanelikon täysin pihalle. Jukurinelikko oli lähes yhdessä nipussa D Teamin oikealla hyökkäysalueella sisältäen niin ikään tilanteesta ulos pelatun maalivahti Ari Reunasen. Ensin Turo Asplund kilautti pelaajaruuhkan takaa tolppaa, sitten Samuli Piiroinen tökkäsi jatkokiekon maalinedustalta tyhjään maaliin.
– Ensimmäinen erä oli meiltä paras. Hallittiin peliä hyvällä liikkeellä. Toisesta erästä osasi odottaa vaikeaa sen jälkeen kun oltiin hallittu ekaa, muttei saatu maalia, jukuripäävalmentaja Pekka Lipiäinen totesi.
Jukurit kuitenkin toipui takaiskusta. Vain reilu minuutti jyväskyläläismaalin jälkeen pelikellon näyttäessä aikaa 28.40 Timo Kuuluvainen tasoitti ottelun. Kuuluvainen sai kiekon hyökkäyssinisen kohdilla ja toimitti sen vaarattoman oloisesti maalia kohti. Maalivahti Laitinen tuntui peittävän kulman hyvin, mutta niin vain kiekko löysi pienen raon D-vahdin kainalon alta. Se riitti.
Toinen oppitunti siitä, että laukominen ennen pitkää kannattaa – vaikka välillä voikin tuntua, että hakkaa vain päätä seinään – saatiin 38. minuutilla jukuripakki Ilkka Kallioisen sutaistua kiekon viivalta D Team -maalia kohti. Edessä oli hyvä maski takaamassa, ettei Laitinen maalilla kiekkoa näe. Ja Jukurit johti 1–2.
Aiemmin pelin oltua 1–1 D Teamin Kulmala oli saanut oivan tilaisuuden muuttaa pelin kulun toisenlaiseksi viemällä joukkueensa johtoon. Reunanen oli jo jäissä, ja Kulmalan tarvitsi vain nostaa kiekko hänen yli. Mutta jukurivahdin hasekmaisesti ylös nostamat jalat venyivät hämmästyttävästi kiekon eteen. Ja seuraavat – lopulta ratkaisevat – kaksi kertaa maalinteossa onnistuikin Jukurit.
Mäkinen illan sankareita
Melkoisella energiamäärällä uurastanut jukurihyökkääjä Kalle Mäkinen oli illan ehdotonta eliittiä. Mies avitti monessa määrin Jukureita voiton tavoittelussa. Ensimmäisen erän aikana hän uurasti hyökkäyspäässä vaarallisesti ja oli lähimpänä maalintekoa kilautettuaan ylärimaa. Hän näytti D Team -pelaajille kaapin sijaintia pelaamalla tilanteet loppuun ja ottamalla rohkeasti kontaktia vihellysten jälkeenkin, sytyttäen samalla muuta jukurijoukkuetta. Kunniansa sai varsinkin kuulla maalivahti Reunasta päin ajanut Pirkka Lahtinen. Mäkinen myös kuumana pelaajana hankki D Teamille ottelun aikana rangaistuksen jopa isäntien hyökkäysalueella. Ja kolmannessa erässä Mäkinen lämäsi kiekon hyökkäyssinisen tuntumasta kiekon kohti D-veräjää siten, että Henrik Forsberg pääsi maalin arvoisesti väliin. 1–3-osuma muodostui koko ottelun voittomaaliksi. Eikä sekään tullut pomminvarmasta paikasta parhaalta maalintekosektorilta.
– Kalle on parantanut peliään, mikä on ruvennut tuottamaan pisteitä. Hän on kyllä ottanut paikkansa, Lipiäinen kommentoi Titaaneissa lainaotteluita välillä pelannutta Mäkistä.
Osa Mäkisen tavanomaista loisteliaammasta illasta johti varmasti juurensa siitä, että Mäkinen oli Jyväskylästä lähtöisin. Joukkueissa viiletti Mäkisen ohella monia muitakin vastapuolen kaupungin joukkueita edustaneita pelaajia.
– Näillä riittää ainakin näyttöhaluja. Täältä lähteneet pelaajat haluavat näyttää entisessä kotihallissaan. Kaverukset kentällä virnuilevat ja ottavat toisistaan mittaa, haluavat näyttää kumpi on parempi, Lipiäinen sanaili vastustajan kaupungissa aiemmin pelanneista miehistä.
– Rehtiä, kovaa kisailua käyvät, D Teamin päävalmentaja Jukka Ahvenjärvi puolestaan asiaan totesi.
Vaikka D Team vielä 36. minuutilla Tuomo Laukkasen löysänlaisella, Reunasen hörppäämällä vedolla kavensi, maalilla oli vain kosmeettinen merkitys. Kirivaihde jäi vain näennäiseksi, ja Jukurit iski minuutti ennen loppua lopullisen niitin. Toisessa erässä kahdesti jukurimaalia vaarallisesti hätyyttelemään päässyt Kulmala menetti tilanteessa omalla alueella kiekon karkeasti Timo Kuuluvaiselle. Kuuluvainen ajoi kiekon maalille, josta Jesse Rohtla löi ottelun viimeisen niitin.
Lipiäinen oli sanojensa mukaan ”äärimmäisen iloinen” kovalla taisteluilmeellä läpi ottelun pelanneesta joukkueestaan.
– Olimme laittaneet kaikki ketjut uusiksi. [Petri] Lehtonen ei pystynyt pelaamaan, mutta joukkue kasvoi ja näytti pystyvänsä pelaamaan ilman pistekunkkua. Toimitettiin kiekkoa maalille, ja tänään meni sisään, Lipiäinen iloitsi.
Ahvenjärvi oli tyytyväinen siihen, että D Team pystyi petraamaan esityksiään ottelun kuluessa, mutta jäi harmittelemaan hukattuja paikkoja, joita isännillä oli vaarallisina eniten toisessa erässä.
– Mekin sekoitimme kenttämme. Se saattoi olla syy vaikeaan ensimmäiseen erään. Jukurit tuli juuri niin kovaa kuin ajateltiin, mutta me emme pystyneet alussa pelaamaan omaa D:n yksinkertaista ylöspäin suuntautuvaa peliä. Peli parani kolmatta erää kohti, mutta tällä kertaa kävi näin.
– Vastustaja teki hyvää tukityötä maaleissa, maskia ja vaarallisia tilanteita. Meilläkin oli vastaavia, mutta niistä ei mennyt sisään. Pelillinen identiteetti ja pelilliset asiat kuitenkin ottelussa toimivat, Ahvenjärvi pohti.