Those Damn Sutters
"Had it coming? All those Sutters had it coming."
-nimettömäksi jääneen henkilön kommentti
Pienestä Vikingin kylästä noin runsaan tunnin ajomatkan päässä
Edmontonista itäänpäin tuli peräti kuusi veljestä, jotka pelasivat
NHL:ssä yhteensä yli 5000 peliä, tehden 2.922 pistettä (1.316+
1.606), voittaen kuusi Stanley Cupia ja jättäen jälkeensä maineen,
joka tunnetaan kaikkialla jääkiekkomaailmassa ikuisesti.
Seitsemän veljestä pienessä 80 neliön maalaistalossa, yksi
ulkovessa - Sutterin veljekset oppivat nuoresta pitäen kilpailemaan
tosissaan. Seitsemäs veljes, Gary ei koskaan lähtenyt kotikylältä
jääkiekon perään.
Sutterin veljekset ovat kaikki edelleen eri tehtävissä jääkiekossa,
viisi NHL:ssä; Brent Sutter omistaa, johtaa ja valmentaa omaa
WHL-joukkuettaan Red Deer Rebelsiä.
Daryl Sutter on aina ollut yksi suurimpia suosikkejani jääkiekossa.
Todellinen vanhan koulukunnan mies, kuin hahmo mustavalkoisesta
elokuvasta; mies, joka uskoo omiin periaatteisiinsa eikä niistä
taivu milliäkään koskaan, oikein tai väärin. John Wayne.
Kun Sutter varattiin Chicago Blackhawksin toimesta vasta viimeisellä
11:a kierroksella (179) 1978 draftissä, hän ei ollut paikalla
ajelemassa limousiinilla agenttinsa kanssa kuten nykypäivän pelaajat.
Daryl Sutter oli kesätöissään tasoittamassa betonia kun joku
ilmoitti varauksesta - Sutter ei turhan takia keskeyttänyt valua
pettyneenä alhaiseen varausnumeroonsa.
Sutter ei saanut sopimustarjousta Chicagolta ja lähti Japaniin
pelaamaan vuodeksi. Japanissa seura kustansi asunnon ja ruokailun,
jopa auton, mutta Sutter kieltäytyi autosta, koska "kaikki
ajoivat väärällä puolella tietä" - pelaajapalkan lisäksi.
Darryl Sutter rikkoi kaikki mahdolliset piste-ennätykset Japanissa.
Hän oli 20-vuotias suoraan farmilta repäisty nuori mies.
Japanilaisjoukkueitten harjoitusten päätteeksi on tapana, että
nuoremmat pelaajat kumartavat vanhemmille pelaajille jäältä
poistuessaan. Sutter ei koskaan kumarrellut kenellekään - ei
siksi, ettei hän kunnioittanut japanilaista kulttuuria - vaan
siksi, että se olisi hänen mielestään ollut tekopyhää.
Japanin jälkeen tuli kutsu Hawksin leirille ja voitettuaan vuoden
tulokas palkinnon AHL-farmiliigassa Daryl Sutter teki kaikkien
muistiin jääneen NHL-uran Chicagossa. Ensimmäisellä kaudellaan
hän teki 40 maalia ja 24-vuotiaana hänet nimettiin jo joukkueen
kapteeniksi.
Darryl Sutterilla oli ehkä puolet siitä luontaisesta lahjakkuudesta,
mitä muilla NHL-pelaajilla oli. Tyypillinen kykyjenetsijän
raportti hänestä oli:"Geez, he can’t even skate."
Kahdeksan kauden aikana hän korvasi puutteensa
periksiantamattomuudellaan ja hirvittävällä yrityksellä.
Hän oli Blackhawksin sielu ja sydän koko peliuransa ajan.
Kaikille Suttereille tyypilliseen tapaan Darryl pelasi täysin itseään
säästelemättä, täysin pelottomasti ja maksoi siitä loukkaantumisten
muodossa. Viisi polvileikkausta, kaksi olkapääleikkausta,
leikkaus poskiluuhun ja silmää kannatteleviin luihin, nenäluun
leikkaus, nilkan leikkaus, kyynärpään leikkaus, kolme kertaa
kylkiluut rikki. Pahin loukkaantuminen tapahtui 1984 Minnesotassa -
Sutter oli tapansa mukaan maalin edessä aiheuttamassa tuhojaan
kun siniviivalta ammuttu kiekko muutti suuntaa toisen pelaajan
mailasta osuen Darryl Sutterin kasvoihin rikkoen poskiluun,
nenäluun ja silmää kannattavan luun (orbital bone) - Sutterin
silmä putosi paikaltaan. Sairaalassa silmämunaa kannattelemaan
asennettiin viritys ja tuki, joka on paikallaan tänäkin päivänä -
Sutterin kasvoilmeissä selvästi näkyvänä. Kiekon voima tuhosi
posken hermoratoja - tämän vuoksi Sutterilla ei tänä päivänäkään
ole paljoa minkäänlaista tuntoa suurimmalla osalla kasvoistaan.
Sutterista tuli sankari Chicagossa varsinkin hänen playoff-esitystensä
ansiosta. Keväällä 1985 hän rikkoi Bobby Hullin playoff-ennätyksen
tekemällä 12 maalia.
Darryl Sutter lopetti pelaamisen 29-vuotiaana - kroppa ei enää
kestänyt pelaamista ja jatkuvaa kipua. Sutter ei omasta mielestään
enää pystynyt antamaan kaikkeaan joukkueen eteen ja piti peliuransa
kahta viimeistä kautta omalta osaltaan kunniattomina, koska hän
oli missannut 25 peliä loukkaantumisten takia ja silti saanut
palkkansa, noin 200 tuhatta dollaria. Hän sanoi olevansa
Blackhawksille
velkaa ja otti tarjotun valmentajanpaikan vastaan.
Ammattilaisurheilija, joka omasta mielestään ei ansainnut palkkaansa.
A Tenacious Bastard
Valmentajana Sutter tuli niin Chicagossa kuin San Josessakin
tunnetuksi "sutterismeistaan", monotonisella äänellään murjaisemista
totuuksistaan, joista tässä parhaita:
"A coach can’t score goals, a coach can only prevent them."
"It’s not "What have you done for us lately?" It’s "What are you
doing for us right now."
"Just because you put on the same jersey doesn’t make you a team."
"The only good penalties prevent a goal, aid a teammate or
hurt somebody."
"Losing the puck at the attacking blue line is a crime."
"Hit and hope." (miten pysäyttää Anaheimin Teemu Selänne)
"What I don’t understand is how a guy raised on a farm like him
could turn out to be a hippie."
(Mike Riccistä. Sutter sai myös vasta 18-vuotiaan farmilla
kasvaneen Patrick Marleaun vähän häpeämään kysymällä miten
paljon maata Marleaun isä olisi voinut ostaa Saskatchewanista
rahalla, jonka Marleau sijoitti uuteen Corvetteen, $53.000 US)
"We called them headaches, now they are called concussions."
(Sutterin kommentti lisääntyviin aivotärähdyksiin NHL:ssä)
Sutter uskoo old-time hockey:in ja systeemiinsä. Hänen mielestään
pelaaja-valmentaja erimielisyyksiä ei pitäisi olla olemassakaan -
valmentaja sanoo mitä tehdään ja pelaajan tehtävänä on tehdä
parhaansa, mutta ei ole. Sutterin duellit varsinkin tähtipelaajien,
kuten Jeremy Roenickin ja Eddie Belfourin kanssa Chicagossa
olivat legendaarisia.
Keväällä 1995 Sutter erosi omasta tahdostaan Blackhawksin valmentajan
paikaltaan, koska hänen Downin syndroomasta kärsivä poikansa
tarvitsi isäänsä. "You can replace me, my son can’t" oli Sutterin
lyhyt jäähyväispuhe Chicagossa. Tämän jälkeen hän vetäytyi
ranchilleen Albertaan kahdeksi vuodeksi perheineen ennen kuin
San Josen GM Dean Lombardi sai houkuteltua hänet takaisin NHL:än.
Kaiken tämän kerrottuani tuli aikamoisena yllätyksenä tieto siitä,
että San Jose Sharks oli erottanut Darryl Sutterin. Yleensä
valmentaja erotetaan pahan tappioputken vuoksi median ja fanien
painostaessa - Sutterin tapauksessa ei ollut kyse tästä.
En voi millään uskoa, että Sutterin - ja koko Sharksin valmennusryhmän
potkujen takana olisi GM Dean Lombardi - käskyn on täytynyt
tulla ylempää.
Sutterin potkut olivat mielestäni epäoikeudenmukaiset, koska
joukkueen johto piti ykkösmaalivahti Nabokovia ja puolustaja
Stuartia pitkään poissa jäältä sopimusneuvottelujen vuoksi. Senkin
jälkeen kun nämä pääsivät mukaan, vie jonkin aikaa ennenkuin
he ovat entisellään pelikunnossa.
Sharks pelasi 15 peliä vieraissa ja vain yhdeksän kotiottelua
Sutterin saadessa potkut. Ei reilu lähtökohta valmentajalle.
Sharks oli toki lännessä vain Nashvillen ja Calgaryn edellä
kun valmentajat erotettiin. Sutter oli valmentaja, joka paransi
joukkueensa runkosarjapisteitä viidellä kaudella peräkkäin.
Mutta moni valitsi Sharksin peräti Stanley Cupin voittajaehdokkaaksi
kauden aluksi - nyt joukkue saa taistella päästäkseen playoffsiin.
Darryl Sutter ehti sanomaan viikkoa ennen potkujaan, että Teemu
Selänne oli Sharksin paras pelaaja kahden ensimmäisen kauden aikana.
Hän nauroi väitteille, ettei hän vielä viime kaudella olisi pitänyt
Teemusta.
"He makes the players around him better," sanoi Sutter Selänteestä.
Darryl Sutter sanoi uskoneensa, että Teemu ottaisi jostain 4-5
vuoden sopimuksen $9-10 miljoonaa per kausi viime kesänä -
tunnetusti Selänne jäi Sharkseihin pienemmällä sopimuksella, koska
pitää seurasta ja uskoo sen menestymismahdollisuuksiin. Sutter
oli jo valmis toteamaan Selänteen lähtiessä:"It was a pleasure
coaching him."
Darryl Sutter on ainutlaatuinen henkilö. Hänen kunnioituksensa
saaminen on erittäin vaikeaa. Teemu Selänne onnistui siinä.
"He’s just always been a tenacious bastard", sanoi Brian Sutter
kerran veljestään. Heh
Kerran NHL-ottelussa Darryl Sutter oli hyvällä maalintekopaikalla
saamassa kiekon. Velipoika Brian pudotti veljensä kovalla
taklauksella - kylkiluita poikki. Darrylin kommentti pelin
jälkeen: "Olisin tehnyt samalla tavalla hänen asemassaan."
Darryl Sutter on aina valittanut, että valmentaminen on 24 tuntia
vuorokaudessa vievä stressaava työ, joka kuluttaa miestä, vanhentaa
ennenaikaisesti - ja palkaksi valmentajat ovat aina ensimmäisiä
poispotkittavien listalla. Miksi ihmeessä sitten hän haluaa
olla NHL-valmentaja?, kysyttiin Sutterilta kerran.
"Because"´- vastasi Darryl Sutter taputtaen rintaansa sydämen
kohdalta - "it’s in here"..
Tätä raporttia tehtäessä on tullut tieto, että San Jose on palkannut
uudeksi päävalmentajakseen Ron Wilsonin. Hyvä valinta, mutta
yllättävä siinä mielessä, että Sutterin tapaan Wilson on tunnettu
vaativana ja puolustuspeliä painottavana valmentajana - eli yksi
valmentaja sai potkut, ja sitten paikalle palkattiin toinen
samanlainen.??
Cowtownin valmentajalle potkut
Calgary Flames erotti odotetusti valmentajansa Greg Gilbertin sekä
tämän apulaisen Brad McCrimmonin tiistaina. Yleisesti uskottiin
Gilbertin saavan potkunsa kun Flames palaa kiertueeltaan Calgaryyn -
valmentajaa on vähän hankala erottaa kesken rankan roadtripin -
mutta nyt päätös tehtiin kun yksi ottelu oli kiertueesta jäljellä
Denverissä.
Gilbert sai valmentajana tahtonsa läpi ja pääsi eroon haluamistaan
pelaajista, Dave Lowry (joka oli ennen Gilbertin tuloa kapteeni),
Mike Vernon, Valeri Bure ja viimeisenä Marc Savard. Mahdollisesti
GM Craig Button antoi Gilbertin tahdon toteutua vielä kun lahjakas
Savard annettiin pois lähes ilmaiseksi, mutta sen jälkeen tulikin
valmentajan vuoro.
Joukkueen peli on ollut surkeaa ja epäorganisoitua, Jarome Iginla
ei ole lähelläkään viime kauden pelivirettään, maalivahti Roman
Turek päästää jatkuvasti ensimmäisiä laukauksia taakseen helposti -
NHL-ykkösmaalivahtia ei pitäisi voida ohittaa ampumalla suoraan
päin, reboundit, ohjaukset jne. ovat eri asia. Detroitissa Calgary
voitti laukaukset 33-16, ja selvästi hallitsi peliä, mutta hävisi
huonomman maalivahtinsa takia. Turekin torjuntaprosentti ei
ole lähelläkään sitä, mitä monen miljoonan dollarin ykkösvahdilta
NHL:ssä odotetaan.
Valmentaja saa tietenkin aina maksaa työpaikallaan, vaikka joukkueen
huono menestys ei olisi hänen syytänsäkään. Joskus tulee ajatelleeksi,
että esimerkiksi Calgaryn tapauksessa seura sai minkä ansaitsi; miksi
myydä pois huippulahjakas maalivahti Jean-Sebastien Giguere, joka
on nyt Anaheimissa, (ja sitten palkita Turek käsittämättömällä
miljoonasopimuksella) tai antaa pois Martin St.Louis, joka on
tällä kaudella ollut NHL:n parhaita hyökkääjäpelaajia.
Calgaryn toimitusjohtajat ovat tehneet pahoja virheitä ja valmentajat
maksavat niistä.
Vuonna 1971 Les Canadiensin Stanley Cupiin valmentanut Al MacNeil
tuotiin Calgaryn sikariportaan toimistosta pelaajapenkin taakse
valmentamaan kunnes sopiva seuraaja Gilbertille löytyy.
Vanha Al on tainnut olla jo 20 vuotta pölyttymässä toimistossa;
hän ilmoitti TV:ssä valmentavansa ainakin tiistain ottelun "Colorado
Rockiesia" vastaan, heh. Tapio Levoa, Jukka Porvaria tai Vellu
Ketolaa ei kuitenkaan pelissä näkynyt..
Flamesin seuraavaksi päävalmentajaksi ei ole vielä nimetty ketään,
mutta farmijoukkuetta menestyksekkäästi valmentanut Jim Playfair
saattaa saada mahdollisuutensa.
Cooking with Oil
Edmonton Oilersin pukuhuoneessa vallitsee innostunut tunnelma
näinä päivinä. Joukkue on takkuisen alun jälkeen pelannut jo
seitsemän perättäistä ottelua häviämättä ennen lähtöään taas
uudelle roadtripille Tampaan, Miamiin ja Atlantaan keskiviikkona.
Oilersin pelaajat jäävät usein aamuharjoitusten jälkeen pukukoppiinsa
viettämään aikaa yhdessä, katsomaan TV:tä, jostain tilataan
lounasta, joka syödään yhdessä jne. Tästä joukkueurheilussa on
juuri kyse, yhdessäolosta. Jiri Dopitaa lukuunottamatta
yhdelläkään pelaajalla ei ole koskaan kiire kotiin hallilta.
"Olemme todella läheisiä toisillemme, tämä on yksi vahvuuksistamme,
kova joukkuehenki", sanoi piskuinen ykkössentteri Mike Comrie
tiistaina.
"Olemme samanikäisiä pienessä kaupungissa, kaikki asumme pienen
matkan päässä toisistamme ja se auttaa pysymään läheisinä. Voittaminen
antaa tietenkin itseluottamusta," sanoi kotikaupungissaan pelaava
Comrie, joka on katsonut "Boys on the bus"-videon (Suomessa Kurrin
kolmas) monta kertaa ja tietää 80-luvun Oilersin suurimman vahvuuden
olleen saman asian, joukkuehengen.
Anson Carter oli samaa mieltä: "Olemme todella läheinen joukkue.
Samanikäisiä ja samat elämänkokemukset juuri nyt läpikäyviä pelaajia.
Hyvä joukkuehenki näkyy ja tuntuu nyt kun menee hyvin, mutta
on varsinkin tarpeen silloin kun menee huonosti, silloin sitä vasta
tarvitaankin."
Tiistaina Öljyn vieraana kävi häviämässä jatkoajalla Minnesota Wild.
Minnesota ei jostain syystä ole vielä koskaan onnistunut voittamaan
Edmontonia olemassaolonsa aikana.
Huippuvireeseen taas päässyt Tommy Salo teki ehkä uransa erikoisimman
torjunnan ottelun toisen erän lopulla kun Stephane Veilleuxin
nollakulmasta lähettämä kiekko putosi Tommyn housujen sisälle
selkäpuolelle. Kuin ihmeen kaupalla pelipaita oli juuri sillä
hetkellä housujen päällä juuri siitä kohdasta. Hetkisen kukaan
ei tiennyt missä kiekko oli, kunnes Salo alkoi tuntea jotain
housuissaan.
"Tommy…pulled one out of his pants", sanoi valmentaja Craig
MacTavish hymy huulilla pelin jälkeen tietäen pääsevänsä kaikkiin
mahdollisiin "Tuli Sanottua"-kokoelmiin tällä murjautuksella.
Wild on ollut läntisen konferenssin suurin yllätys menestyksellään
tällä kaudella. Joukkueen menestyksen takana ovat samanlaiset
tekijät kuin muillakin voittoja ottavilla joukkueilla:
A) Kuten kaikilla hyvillä joukkueilla, myös Wild on saanut
maalintekotehoa muiltakin kuin ennakkoon maalintekijöiksi
leimatuilta tähdiltä. Hyvä esimerkki oli Bill Muckalt, joka
teki viisi maalia kauden kuudessa ensimmäisessä pelissä ennen
loukkaantumistaan. Edellisellä kaudella Muckalt ei maalannut
kertaakaan pelatessaan 70 peliä Ottawassa.
B) Joukkueen tuleva supertähti Marian Gaborik - Minnesotan
historian ensimmäinen varaus - on pelannut loistavasti.
C) Maalivahdit Manny Fernandez ja Dwayne Roloson ovat molemmat
onnistuneet vähintään kiitettävästi.
Minnesota pelaa kotonaan jatkuvasti täysille katsomoille - kaikki
kotiottelut loppuunmyytyjä sitten ensimmäisen NHL-kotiavauksen
lokakuun alussa 2000 - ja seura on jäädyttänyt faniensa kunniaksi
paidan numero yksi hallin kattoon.
Minnesota Wildin valmentaja Jacques Lemaire on peräti 11 Stanley
Cup-sormuksensa kanssa auktoritetti pelaajiensa keskuudessa, mies
jonka rautainen kokemus on hyväksi avuksi varsinkin nuorille
pelaajille.
Yksi mielestäni cooleimmista Lemairen "joukkue on enemmän kuin
osiensa summa"-filosofian ilmentymistä on uuden kapteenin valitseminen
jokaiselle kuukaudelle erikseen. Kapteenin C:n saaminen pelipaitaan
Minnesotassa tarkoittaa sitä, että pelaaja on läpäissyt valmentaja
Lemairen testin - hän on saanut kiekkolegendan kunnioituksen, mitä
ei ole helppoa saada.
Viime sunnuntain harjoituksissa oli aika antaa kapteenin C joulukuun
kapteenille. Koko joukkue hurrasi ja löi mailoillaan jäätä kun
valmentaja Lemaire antoi kapteenin harjoituspaidan raskaan sarjan
miehenä tunnetulle roikaleen kokoiselle Matt Johnsonille, joka
Wild-tradition mukaan sai luistella yksin ympäri kaukalon joukkueen
uutena kapteenina muitten hurratessa sivulta.
Raskaan sarjan mies NHL-seuran kapteenina on aika erikoinen veto.
Marty McSorley kantoi varakapteenin A:ta joskus LA:ssä, Bob
Probert samoin Chicagossa. Mutta kapteenina?
Johnson pelaa Wildin nelosketjussa - ketjussa, jonka tehtävä on
yleensä mennä jäälle aina vastustajan tehtyä maali, "oikaisemaan
kurssi",
noin seitsemän minuuttia per peli, ketjukavereinaan vanhentuessaan
aina vaan paraneva Jim Dowd ja rookie Stephane Veilleux.
Valmentaja Lemaire ilmeisesti arvostaa Johnsonin joukkueen eteen
tekemää työtä, vaikka jääaika on nelosketjun pelaajalle tyypillinen.
On erikoista, että joukkueen kapteenina on mies, joka saattaa
välillä joutua istumaan kolmannen erän kokonaan penkillä kun
pelataan kolmella ketjulla ja paljon erikoistilanteita tiukassa
ottelussa. Kapteenina pelaaja joutuu kommunikoimaan tuomareitten
kanssa ja toimimaan kuriirina Lemairen lähetellessä viestejä
tuomareille pelaajapenkiltä.
Kaksi vuotta sitten Wildin hankittua Johnson Atlantasta, valmentaja
Lemaire piti tälle puhuttelun sanoen, että Johnsonin oli kehityttävä
luistelijana ja kiekonkäsittelijänä, jos hän haluaisi pelata
vakituisesti, vain tappeleminen ei riittäisi. Aikaisemmin NHL-urallaan
Johnson joutui pelkästään tuohon rooliin LA:ssä ja Atlantassa.
Sen jälkeen Matt Johnson on kehittynyt kovalla työllä ja ansainnut
arvostuksensa joukkueessaan, hänellä on jo 90 jäähyminuuttia tällä
kaudella, mutta hän kääntää toisen posken vähän useammin kuin
aikaisemmin.
Wildin Antti Laaksonen on ainoa pelaaja, joka on pelannut kaikki
Minnesota Wildin seurahistorian NHL-pelit.
Laaksosen mukaan Wildin maine lähes pelkästään puolustuspeliin
keskittyvänä joukkueena ei ole täysin totuudenmukainen - vasta
tällä kaudella joukkueen hyökkäyspeli - ylivoimapeli sen mukana -
on alkanut tuottamaan tulosta. Antti itse on joukkueensa tärkein
alivoimaspesialisti.
On totta, että aikaisempiin kausiin verrattuna nyt Minnesota on
lisännyt luistelunopeutta ja parantunut maalinteossa - tämä tekee
joukkueesta aiempaa mielenkiintoisemman katsoa.
Laaksonen kehui suurta huomiota herättänyttä hiljaista joukkuekaveriaan
Marian Gaborikia kovasti työtä tekeväksi lahjakkuudeksi, pelaajaksi
joka pelaa kahden suunnan peliä.
Kannattaa pitää silmällä Marian Gaborikia NHL-jäillä. Hänessä on
jotain erikoista. Vähän nopeampi luistin kuin muilla, vähän
kovempi laukaus - huippuvaarallinen hyökkäyspäässä. Muutaman
vuoden päästä hän tulee dominoimaan otteluja - hän on pelaaja,
jonka pää pysyy kylmänä.
Love Child
Marian Gaborik on Minnesota Wildin mielenkiintoisin pelaaja.
Tällä kaudella vieläkin vasta 20-vuotias oikea laituri on jo nyt
pelannut kaksi kolmen maalin peliä ja yhden kuuden pisteen ottelun.
Gaborik täyttää 21-vuotta helmikuun 14. päivä eli Valentinen
(ystävän?) päivänä, todellinen "love child" siis.
Minnesota Wild otti riskin tuodessaan Gaborikin NHL-peleihin
vasta 18-vuotiaana kaksi vuotta sitten, mutta tämä on kahdessa
kaudessa kehittynyt huimasti, sanoen itse sopeutumisen elämään
Pohjois-Amerikassa ja kieleen olleen alussa vaikeinta, nyt jo
paljon helpompaa. Gaborik on hiljainen ja ujo nuori mies - ei
ollenkaan ylimielinen - hän antaa mieluummin peliesitystensä
puhua puolestaan. Niinpä hänestä on kysyttävä joukkuekavereilta.
Joukkueen ikänestori on 37-vuotias edelleen NHL:n nopeimpiin
luistelijoihin kuuluva pienikokoinen Cliff Ronning. Ronningilla
on urallaan puolet enemmän pisteitä koossa kuin kenelläkään
joukkuekaverilla Minnesotassa - 820 pistettä jo 1043:ssa NHL-pelissä.
Miten jääkiekkoilija pystyy pitämään rakkautensa jääkiekkoon
läpi vuosikausien samalla tavalla kuin Ronning on tehnyt on
ihailtava asia. "I have a passion for the game", sanoi Ronning.
"Minulla on nuoret ja nopeat ketjukaverit. (Gaborik ja Pascal
Dupuis) Seisoskelen vain ja annan heidän tehdä suurimman
työn kiekon kanssa", hän valehteli.
Tämän kirjoittanut katseli Ronningin B-junnupelejä aikoinaan
Burnaby Winter Clubissa, vanhaan tyyliin Ronning edelleen
sitoo ylipitkät luistimennauhansa nilkkojensa ympäri - samalla
tavalla kuin Guy Lafleur ennen teki. Tätä en ole nähnyt kenenkään
muun NHL-pelaajan enää tekevän.
"That was a long time ago", hymyili Ronning tiistaina Edmontonissa
aamuharjoitusten jälkeen muisteluille Burnabyn ajoista hallissa
jolle vievän tien nimi on viime kesän jälkeen "Joe Sakic Way".
Ronning kehui ketjukaveriaan Gaborikia, sanoen tämän kanssa
pelaamisen tehneen jääkiekosta jälleen hauskan pelin pelata.
"Minnesota Wildilla on onnea että on saanut Gaborikin kaltaisen
lahjakkuuden. Hän on pelaaja, jonka ympärille koko joukkue
voidaan rakentaa, yksi NHL.n taitavimmista pelaajista."
"Hän on oppimishaluinen jääkiekkoilija, hiljainen kaveri,
erittäin hyvä kahden suunnan pelaaja. Hän on jo nyt, noin
nuorena "game-breaker", pelaaja, joka pystyy ratkaisemaan
otteluja yksinään. Minulla on onnea saada pelata hänen kanssaan."
Ronning kehui Minnesotan pelaajista myös paljon aliarvostettua
puolustaja Filip Kubaa, joka pelaa välillä 30 minuuttiakin per
ottelu.
Minnesota Wildin tulevaisuudensuunnitelmissa voi olla tilaa Mikko
Koivulle, jonka seura varasi ensimmäisellä kierroksella 2001.
Seura on ilmeisesti tyytyväinen Koivun esityksiin alle 19-vuotiaitten
turnauksessa marraskuussa, tämän parantuneeseen tehoon SM-liigassa
ja vahventuneeseen fysiikkaan. (Kun Wild varasi Koivun tämä painoi
vain 182 paunaa, nyt lähellä 200).
Wildin apuGM Tom Thompson sanoi Twincities.com:issa Koivun
olevan jo valmis NHL-peleihin muuten, mutta hän tarvitsee lisää
voimaa ja räjähtävyyttä jalkoihinsa voidakseen käyttää taitojaan
hyväkseen nopeassa NHL-pelissä.
Thompson sanoi seuran luottavan Koivun kykyihin, mutta ensin
hänen tulee olla valmis tekemään muutto suuren veden toiselle
puolelle myös kaukalon ulkopuolella. Aikaisemmin Wildilla oli
pelaajia, kuten Maxim Sushinsky ja Peter Bartos, jotka eivät
sopeutuneet hyvin elämiseen ja ammattilaisurheilemiseen USA:ssa.
"He’s as ruthless as can be.."
Vancouver Canucks päätti juuri mahtavan kymmenen pelin voittoputken
häviämällä Islandersille Saarella.(ennätys on 1992-93 Pittsburgh
Penguinsillä, 17 voittoa peräkkäin)
Canucksin menestyksen salaisuudet eivät ole oikeastaan mitään
salaisuuksia ja niistä on tälläkin palstalla kirjoitettu aikaisemmin.
Erikoistilannepelaaminen, NHL:n ykkönen alivoimapelissä, GM Brian
Burken oivat pelaajakaupat, joitten tuloksena nykyjoukkueen
runko on hankittu (Näslund, Cloutier, Bertuzzi, Jovanovski),
erityisesti Markus Näslundin loistava peli viime aikoina ja joukkueen
NHL:n ykköspelaaminen vieraissa. Veteraanipelaaja Trevor Lindenin
panos on myös aina muistettava.
Mielenkiintoinen tilasto Canucksin kymmenen ottelun voittoputkessa oli
se, että joukkue oli tappioasemassa ainoastaan 33 minuutin ajan
voittoputken 600:sta minuutista. Eli se oli todella hauskaa Kanadan
länsirannikon kiekkofaneille niin kauan kuin sitä kesti.
Phoenix Coyotesin laituri Tony Amonte antoi aika kovan lausunnon
Chicago Blackhawksin GM Mike "Venäjä" Smithistä muutama päivä sitten:
"He’s as ruthless as can be. He’d cut out his mother’s eyeballs to
get the job done."
"They’re never going to win with him at the helm," sanoi Amonte,
joka ei pitänyt tavasta, jolla Smith kohteli häntä Amonten pyydettyä
lisää rahaa tultuaan vapaaksi agentiksi. Smithin mielestä Amonte
oli yliarvostettu. Amonten mielestä Smith taas on negatiivinen
mies, joka aina yrittää riidella ihmisten kanssa osoittaakseen
ylemmyytensä. Smith ei tarjonnut sopimusta Amontelle, mutta
on tehnyt hulppeita sopimuksia esimerkiksi Bobo Mironoville
ja Alexander Karpovtseville - pelaajille, jotka eivät ole tuoneet
suurta menestystä Chicagossa. Yleisö on osoittanut mielipiteensä
jäämällä kotiin.
Theoren Fleury missasi Blackhawksin harjoitukset perjantaina Los
Angelesissa nukuttuaan pommiin joukkueen hotellissa Marina Del
Reyssä. Hawks on palkannut miehen nimeltä Jim Jenkins pitämään
Theo raittiuden tiellä - mutta myös Jenkins nukkui pommiin.
Miehet ottivat taksin LA Kingsin El Segundossa sijaitsevalle
harjoitushallille, mutta taksikuski ei osannut paikalle - miehet
saapuivat hallille vasta kun Hawksin 70-minuutin harjoitus oli
päättymäisillään - $60:n maksu pyörimisestä mittarissa.
Fleury odottaa edelleen vihreää valoa ja pelilupaa NHL:n päihderyhmän
lääkäreiltä päästäkseen pelaamaan. Valmentaja Brian Sutter ei
voi tehdä asialle mitään, NHL tekee Fleuryä koskevat päätökset.
Coloradon Joe Sakic on enää muutaman maalin päässä vieläkin
maagisesta 500:n maalin rajasta. 30 pelaajaa on tuossa 500-maalin
kerhossa - ensimmäisenä kerhon oven aukaisi Rocket Richard 45
vuotta sitten.
Jo 14 pelaajaa on ylittänyt 600 maalia, näistä Dino Ciccarelli ja
Dave Andreychuk eivät todennäköisesti koskaan pääse Hockey Hall
of Famen jäseniksi - kaikki muut 500:n maalinkin miehet ovat siellä jo.
Jari Kurri on ainoa eurooppalainen 500:n maalin kerhon jäsen.
Mielenkiintoisesti Kurri, Wayne Gretzky ja Mike Bossy tekivät
kaikki 500:t maalinsa tyhjään maaliin. Kaikkien aikojen maalivahti
Patrick Roy taas on saanut olla maalissa peräti kolmen pelaajan
juhlamaaleissa - enemmän kuin kukaan muu - Steve Yzermanin,
Joe Mullenin ja Brendan Shanahanin 500:t menivät ohi Royn.
Edmonton Oilersin Kari Haakana lähetettiin kahden ottelun ajaksi
farmijoukkue Hamilton Bulldogsiin tällä viikolla. Kari joutui
lentämään koko päivän Kanadan läpi keskiviikkona ja jäälle pelaamaan
lähes heti Hamiltoniin saavuttuaan - toivottavasti osaa nukkua
lentokoneessa. Lauantaina Haakana liittyy takaisin Oilersin
muonavahvuuteen Miamissa. Edmonton Oilers aikoo pitää Haakanan
NHL-joukkueessaan. Tässä tilanteessa jos hänet lähetettäisiin
pysyvästi farmiin, Haakana päätyisi todennäköisesti toiseen
seuraan waiver draftin kautta.
Valmentaja Barry Trotzilla on Nashvillessä pelkästään huonoa tuuria:
joukkue häviää pelejä yhdellä maalilla jatkuvasti; nyt Trotzin ainoa
hyökkäyspäässä kunnostautunut pelaaja Andreas Johansson sai
olkapäänsä sijoiltaan ja on syrjässä noin kuukauden.
Nashville Predators lupasi kausikorttilaisilleen rahat takaisin jos
joukkue ei mene playoffsiin. Predsin johto ei halua käyttää
rahaa pelaajiin - päivä päivältä näyttää enemmän siltä, että
rahaa tullaan käyttämään kausikorttien takaisinmaksuun ellei
peli parane.
Predsillä on vain viisi voittoa viimeisistä noin 40:stä pelistään
jos viime kausikin lasketaan mukaan. Joukkueen kaksi nuorta
lupausta, Scott Hartnell ja Denis Arkhipov ovat olleet todella
tehottomia viime aikoina, vain kaksi maalia yhteensä viimeisissä
25 pelissä.
Tom Barrassosta tuli jo tämän kauden neljäs St.Louis Blues maalivahti,
joka on joutunut keskeyttämään ottelun loukkaantumisen takia kun
hän selkävaivojen takia luovutti kesken Calgary Flamesia vastaan
perjantaina.
Aikaisemmin kaudella Reinhard Divis (vatsalihasvaiva), Fred
Brathwaite (nivus) ja Curtis Sanford (nilkka) ovat jo tulleet
Bluenote-maalilta kesken pelin.
Ykkösvahti Brent Johnson on farmijoukkueessa Worcesterissa testaamassa
nilkkaansa ja on pian tulossa takaisin. Bluesilla tulee pian olemaan
kolme maalivahtia, mutta valmentaja Joel Quenneville haluaa vain
kaksi - jos ja kun Barrasso ja Johnson tervehtyvät, Brathwaite
tulee olemaan tuo kolmas mies.
Freddie Brathwaite on voittanut kahdeksan peliä joukkueelleen ja
on hyvä joukkuepelaaja. Ikävää, että hän saa lähteä.
Too Much Turkey
Toronto Maple Leafsin vieraillessa Philadelphiassa vähän yli viikko
sitten USA:n Kiitospäivänä, joukkue etsi ravintolaa, jossa ei
tarjoiltu Kiitospäivän kalkkunaa, koska kalkkuna sisältää nukuttavaa
"tryptophan"-nimistä myrkkyä. Ilmeisesti kotijoukkue Flyers oli
santsannut kalkkunan ja muusin kanssa, koska putosi 3-0 Leafsille.
Bobby Clarke ilmoitti, ettei treidaa Pavel Brendliä pois - heh,
tarkoittaako tämä sitä, että Brendl on pian muualla?
Keith Primeaun nimi on myös esiintynyt huhuissa. Yhdeksän
eri päävalmentajaa viimeisten 10 vuoden aikana kierrättänyt
Flyers on ilmoittanut, ettei valmentajaa tällä kertaa eroteta.
Joten treidejä on tulossa.
LA Kingsin valmentaja Andy Murray ei ollut huvittunut viime
perjantaina Anaheimissa kun yleisölle esitettiin suurelle valotaululle
huumorimielellä tehdyt "viisi syytä miksi pelin katsominen Duck
Pondissa on parempaa kuin pelin katsominen Kingsin hallissa Staples
Centerissä" kesken ottelun.
Murrayn mielestä listalta oli unohtunut pari muutakin syytä, kuten
varsinkin se, että Anaheimin ankkalammen katsomossa on yleensä
reippaasti enemmän tilaa katsojille vaikka venytellä jalkojaan..heh
Floridan valmentaja "Iron Mike" Keenanin ja länsirannikolle treidatun
puolustaja Dmitri Yuskevichin välit eivät ilmeisesti olleet läheiset.
Yuskevich ei ollut tyytyväinen alati vaihtelevaan jääaikaansa;
yhdessä pelissä hän sai pelata 30 minuuttia, seuraavassa ehkä vain
18 pelaten superjunnu Jay Bouwmeesterin kanssa.
"I can’t play 30 minutes, because I play a physical game", sanoi
Yuskevich. "Only Chris Pronger can do that."
Florida Panthers treidasi veteraanipakin pois säästääkseen
budjetissaan; seuralla ei olisi ollut varaa dariuskasparaitismaiseen
tarjoukseen Yuskevichille ensi kesänä kun tästä tulee vapaa agentti.
(Kasper sai $27 miljoonaa viidestä kaudesta)
Pelaajapalkkioista kirjoitteleminen tällä palstalla ei ehkä ole hyvä
idea, koska tämän kirjoittaja ei niistä tiedä mitään eikä oikeastaan
ole edes kiinnostunut. Kaikki luvut tms. ovat yleensä lainauksia
muista julkaisuista, eivät suoran käden tietoa ja siksi virheitä
voi tulla turhan takia. Viime viikolla tällä palstalla kirjoitettiin
Atlantan Pasi Nurmisen kahden suunnan sopimuksesta - luvut oli
lainattu kanadalaisesta lehdistöstä - nyt vaikuttaa siltä, että
Nurmisella on sopimus, joka muuttui tietyn pelimäärän
jälkeen yksisuuntaiseksi. Oli miten oli, toivottavasti Nurminen
pääsee pelaamaan.
Viime viikolla vein kaupungissa vierailleita suomalaisia katsomaan
Oilersin harjoituksia. Ensimmäinen kysymys ei ollut kuka on
joukkueen paras luistelija, mailankäsittelijä, ampuja tai taklaaja,
vaan "kuka näistä tienaa eniten?". En edes tiennyt vastausta..
Sain sellaisen käsityksen lukemani perusteella, että joulun jälkeen
Halifaxissa pelattavissa junnujen MM-kisoissa Suomi tulee pelaamaan
mahdollisimman pitkälle rooliutetulla joukkueella. Team Canada
taas lähtee samalla filosofialla kisoihin kuin Wayne Gretzky
joukkoineen kokosi viime talvena olympiakultaa Salt Lake Cityssä
voittaneen joukkueen - ensin kerätään kaikki parhaat pelaajat,
sitten vasta aletaan miettiä kuka pelaa missäkin.
Jesse Niinimäen poissaolo Suomen joukkueesta oli Edmontonissa
lehdessä ilmoitettu asia - niin tarkasti Öljyn varauksia seurataan.
Tosin Jesse on varamiehenä listalla ja voi loukkaantumisten
sattuessa päästä vielä kisoihin.
Jostain syystä Boston Bruinsin pelaajat loukkaavat ranteitaan
enemmän kuin muut. Anson Carter, Jason Allison ja Kyle McLaren
joutuivat kaikki ranneleikkaukseen pelatessaan Beantownissa.
Sergei Samsonov oli jäällä veryttelyssä Montreal-ottelussa perjantaina
muovista valmennettu tuki ranteessaan ja pelasi Pittsburghiä
vastaan lauantaina. Samsonov on pelannut vasta viisi peliä tällä
kaudella rannevamman vuoksi ja voi joutua vielä puukotettavaksi -
jos leikkausta tarvitaan, Samsonov tulee olemaan syrjässä kolme
kuukautta.
Bruinsin surkea yleisömenestys jatkuu edelleen - Fleet Centerillä oli
vain 10600 maksanutta katsojaa katsomassa Carolina Hurricanesia.
Vahinko, koska Bruins on todella kova joukkue.
Huhuiltu pelaajakauppa Coloradon kanssa on ilmeisesti ainakin
toistaiseksi jäissä - Boston ei halunnut sotkea joukkueensa kemiaa
juuri nyt tekemällä suuren treidin, vaikka pitkällä tähtäyksellä
kahden nuoren pelaajan saaminen olisi ollutkin hyvä kauppa.
Huhujen mukaan kauppoja ei syntynyt senkään vuoksi, ettei
Colorado halunnut liittää mukaan Radim Vrbataa, jonka Boston
olisi halunnut Alex Tanguayn kanssa. Jossain vaiheessa kovanaama
Scott Parkerinkin nimi oli mukana neuvotteluissa.
Jopa Don Cherryä vihaavien neitikiekkofanienkin on pakko myöntää
Cherryn olleen oikeassa viisi vuotta sitten ennustaessaan, että
Joe Thorntonista tulee Sergei Samsonovia parempi NHL-pelaaja.
Thornton sai seuralta viime viikolla hulppean jatkosopimuksen,
ansaitusti. Joe Thornton on NHL:n paras power forward tällä
hetkellä, täysin peloton hyökätessään maalille - jokainen joukkue
ottaisi tämän pelaajan jos pystyisi.
"He didn’t even play in the Olympics and we won anyhow", möyrysi
Cherry Hockey Night in Canadassa. Heh
Viime kaudella Cherry totesi Simon Gagnen olevan parempi pelaaja
kuin Joe Thornton. Tällä kaudella Cherryn kommentit Ed Belfourista
olivat Grapesin omasta mielestä: "Sometimes to be kind you have to
be cruel. It’s tough love."
(Eddie meni Patrick Royn ohi viime viikolla nollapeleissä, nyt 62)
Cherry kritisoi ankarasti Kevin Sawyeria, koska tämä edellisenä
iltana oli kalastanut jäähyn Kip Brennanille, muttei tee mitään
suojellakseen Paul Kariyaa, jota jahdataan siksi enemmän kuin
ketään muuta tähtipelaajaa NHL:ssä.
Carolinan maalivahti Kevin Weekes tulee missaamaan ainakin viikon
aivotärähdyksen takia Detroitin Kirk Maltbyn tönäistyä puolustaja
Brett Hedican omaa maalivahtiaan päin perjantain ottelussa.
Nyt on vihdoinkin Arturs Irbellä mahdollisuutensa uusine suojuksineen..
Muutama paikallinen harrastelijakiekkoilija Edmontonista on menossa
osallistumaan Wayne Gretzkyn "Fantasy Camp":ille Phoenixissä
helmikuussa. Pelaajat saavat viiden päivän ajan pelata kiekkoa ja
hengailla Väinön ja tämän vanhojen NHL-kavereitten kanssa, asua
hienossa hotellissa ja nauttia täydellisestä NHL-huollosta kaikkine
jääkiekkovarusteineen jne. Leirin hinta lentoineen on $9.999 US -
yksi leirille matkaavista sai lipun lahjana rakkaalta vaimoltaan.
Vaimo ei lähde Arizonan aurinkoon mukaan..
Vuoden 2004 työehtoneuvotteluihin ollaan jo nyt valmistautumassa -
väitetään neljän NHL-seuran; LA, Buffalo, Montreal ja Boston -
avanneen kirjanpitonsa pelaajayhdistykselle - NHLPA:lla oli
oikeus valita ne joukkueet, kenen kirjanpidon halusi nähdä.
NHLPA on aina ollut epäilevällä mielellä seurojen ilmoittamien
kannattavuuslukujen suhteen. Pelaajat eivät usko seurojen
menettävät kuorma-autollisia rahaa, kuten väittävät.
Dallas Starsin valmentaja Dave Tippetillä on mielestäni todella
kunniallinen sääntö pelaajilleen: Ei tahallisia kaatumisia.
(No diving) Tämä sääntö tulisi olla jokaisella NHL-valmentajalla,
jäähyjen kalastamisesta sukeltelemalla on tullut häpeällinen
ongelma NHL:ssä.
Dave Tippett on muutenkin mielenkiintoinen uusi tuttavuus NHL:ssä.
Hän päätti olla sanomatta pelaajilleen mitään viime kaudesta - koko
joukkue aloitti puhtaalta pöydältä uuden valmentajan kanssa.
Erikoistilannepelaaminen on tietenkin Tippettin erikoisuus - hän
oli tässä tehtävässä viime kaudella LA Kingsissä - Kingsin ylivoima
oli NHL:n ykkönen. Mutta, kuten sanotaan: hyvät pelaajat tekevät
hyvän valmentajan. Rookievalmentaja ei ole voittanut Stanley
Cupia sitten kevään 1986 (Jean Perron, Habs) - Tippettillä on
hyvä mahdollisuus.
Kaatuminen jäähyjen kalastamiseksi ei ole mitään uutta, eikä edes
eurooppalaisten pelaajien tuoma epidemia - jo Bill Barber ja Dino
Ciccarelli tekivät mainetta muikkusukeltajina aikoinaan.
Maalivahti Kristian Antilalla on ollut takkuinen alkukausi
Pohjois-Amerikassa. Edmontonin 1998 varaama Antila ei saanut
peliaikaa AHL:n Hamiltonissa, koska hän oli vasta neljäntenä
pelipaikkansa "depth chart":issa ja tuli marraskuun puolivälissä
lähetetyksi CHL:n Wichita Thunderiin. Ensimmäisessä ottelussaan
CHL:ssä Antila päästi seitsemän maalia ensimmäisistä 22:sta
laukauksesta Memphisiä vastaan ja hänet otettiin pois maalilta.
"A good guy who did dumb things.."
Pari viikkoa sitten tuli tieto 70-luvun hurjimpiin NHL- ja WHA-hahmoihin
kuuluneen Steve Durbanon kuolemasta maksakirroosiin vain 50-vuotiaana.
Durbano vietti viimeiset vuotensa Kanadan Luoteisterritoriossa
Yelloknife-nimisessä kaupungissa, joka on kaukana pohjoisessa,
Helsingin korkeudella.
Steve Durbano oli NY Rangersin ensimmäisen kierroksen varaus
vuonna 1971, 6"1 210 lbs kovasta pelityylistä ja lämäristään
NHL:n toivelistalla ollut pakki.
Durbano ehti pelata NHL:ssä 220 ottelua, ottaen näissä 1127
jäähyminuuttia eli 5.1 minuuttia per peli. Hän oli NHL:n jäähykuningas
kaudella 1975-76 370:llä minuutilla.
Durbano oli osa ensimmäistä pelaajakauppaa, jossa pelaajia siirtyi
WHA- ja NHL-seurojen välillä. Detroitin GM Ted Lindsay myi
Durbanon ja Lämäristä tutun Dave "Killer" Hansonin (yksi Hansonin
veljeksistä) WHA:n Birmingham Bullsiin - treidissä Detroitiin
saapui #14 Vaclav Nedomansky ja Tim Sheehy.
Jo NHL:ssä Steve Durbano herätti huomiota pelottomilla otteillaan -
kerran ottelussa pelättyä Philadelphia Flyersia vastaan Flyersin
huoltaja soitti jatkuvasti suutaan pelaajapenkin turvasta Durbanolle.
Durbano tukki huoltajan suun tehokkaasti keihästämällä tätä
mailallaan suoraan suuhun. Tämän jälkeen koko Philadelphian
joukkue kävi Durbanon kimppuun, Durbano jatkoi tappelemista.
Birminghamilla oli 1977-78 koossa yksi jääkiekon historian
pelottavimmista
ryhmistä joukkueessa, jossa luistelivat mm. "Killer" Hanson,
Frank "Never" Beaton ja Gilles "Bad News" Bilodeau pähkähullun
Durbanon lisäksi. Valmentajana oli nykyisin 73-vuotias Minnesotan
scouttina toimiva Glen Sonmor ja tämän apulaisena surullisenkuuluisa
vieläkin ECHL:ssä samalla tyylillä valmentava nykyisin 69-vuotias
John Brophy.
Nuoret lahjakkuudet Kenny Linseman, Mark Napier, Rod Langway ja
John Garret olivat joukkueen taitopelaajia. Mutta Durbanon
johtama hasardiryhmä teki temppuja, joista vieläkin puhutaan.
Kerran playoff-pelissä Winnipegiä vastaan "Killer" Hanson repäisi
Bobby Hullilta peruukin päänahasta laitakahinassa. Hull poistui
pukuhuoneeseen ja palasi jäälle kypärä päässä tehden kaksi
maalia. Tapaus, jolle noin kymmenenvuotias Brett Hull nauroi
katsomossa kaksinkerroin ja nauraa vieläkin.
Durbano oli pelaaja, jonka tempaukset oikeasti pelottivat muita
pelaajia. Hän oli jonkinlainen varhainen versio Link Gaetzista;
kaikki valot eivät aina olleet päällä tällä veijarilla.
Kerran hän ampui kiekon kohti erotuomari Bill Fridaytä tämän
vihellettyä tuomion, josta Durbano oli eri mieltä. Pelin jälkeen
Friday valitti Bullsin GM Gilles Legerille, että Durbano olisi
voinut tappaa hänet laukauksellaan.
Tähän Leger totesi laukauksen olleen vain varoituslaukaus - jos
Durbano olisi halunnut satuttaa tuomaria, hän olisi sen tehnyt.
Kerran Durbano marssi Bullsin toimistoon vihaisena, koska valmentaja
Brophy oli tälle velkaa $400 uhaten katkaista tämän molemmat
jalat ellei taaloja ala näkyä. Brophy pyysi paikallaolleita
toimimaan todistajina, koska Durbano oli esittänyt vakavan
uhkauksen tosissaan. Mutta GM Leger sanoi Brophylle, että
ehkä hänen on parempi yksinkertaisesti maksaa velkansa..
"Look, it’s only $200 bucks a leg", opasti Leger.
Steve Durbano valitettavasti eli elämänsä samalla tavalla kuin
pelasi ammattilaiskiekkoilijana. Uran jälkeen hän oli lukuisia
kertoja vaikeuksissa poliisin kanssa, vietti joitakin vuosia
vankilassa huumerikoksesta ja kuoli liian nuorena - ei sinänsä
yllätyksenä kenellekään.
The Hockey News teki neljä vuotta sitten kolmen sivun jutun
Steve Durbanon elämästä Kanadan pohjoisessa. Artikkelin
kirjoittaja David Shalter sanoi, ettei hänen haastattelemansa
mies ollut millään tavalla ilkeämielinen ihminen. "Hän vaikutti
hyvältä jätkältä, joka teki typeriä temppuja."
"I plan on dying here. This is my final chapter", kertoi Hockey
Newsille yksi 70-luvun pahamaineisimmista gooneista.
Jounin NHL-raportit Sport FM-radiossa joka torstai - hyvää
itsenäisyyspäivää.