Hän ei todennäköisesti juokse kadulla vastaan Tolstoi kädessään myöhästyessään RKP:n viini-illalliselta. Tuskin se pohojosen murrekaan koskaan poistuu noiden Tappajahaissa käytettävien efektileukojen välistä. Keskiverto nyrkkeilyvedonlyöjäkin olisi kateellinen itsensä ehostamiseen käytettävästä kultamäärästä.
Huutaa joka ämyriin, että "saatana sitä" ja "saatana tota". Juristiksi itsensä kouluttanut kurinpitäjä joutui puuttumaan, että "ei meidän pelissä tällaisia saa sanoa!"
Mutta kun se "vittu" vaan sanoo. Ammattivalmentajan tutkinnon – ei mitään muuta – suorittanut jätkä. Juntti. Kai Suikkanen.
Tapasin miehen ensimmäistä kertaa Turussa syksyllä 2008. Mietin, että mikä tänne etelään on pumpsahtanut. Kahden metrin syötöt menevät ohi, mutta mitä sitten – onhan tässä aikaa opetella. Ei ollut. Kun ne opeteltiin heti, niin oli sitten aikaa järjestää sensaatioon vaadittavia elementtejä kuntoon myöhemmin.
Wanhoissa Suomi-filmeissä voi tavata samanlaista ryhtiä. Siellä jossain pellolla kasketaan, kiroillaan ja vedetään vähän röökiä. Suikkanen tosin nuuskasi – ei tiettävästi enää. Etelä on jotain muuttanut sentään.
Muuten hän on edelleen pesunkestävä juntti. Kiroilee ja kaskeaa niitä jokaisen toimittajan unelmalauseita. Yliopistopiireissä haudataan naamat käteen, mutta so fucking what? Katsokaa taululle – vittu.
Pelicansin nostaminen liigakarsinnoista välieriin vajaassa vuodessa on järkyttävän kova suoritus. Lahtelaisten oma Matti Schreck, Ilkka Kaarna, voi kätellä itseään paitsi hyvästä taloushoidannasta, myös tämän juntin tuomisesta elitismin kehtoon – Lahteen.
"On se ihmeellinen mies", sanoi eräs TPS:n pelaaja vanhasta valmentajastaan.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Asiat joko hoidetaan tai ei hoideta. Suikkanen hoitaa. Sillä primitiivisellä toimintamekanismillaan, joka toimii urheilumaailmassa. Ei se kiroilu koskaan lopu. Eikä se lätkäjätkän kyyristys nouse mikrofonia ylemmäs lehdistötilaisuudessa.
Yhteiskunnassa ihmisillä on erilaisia ammatillisia rooleja. Parkanossa syntyneen valmentajan tehtävä on voittaa lätkässä. Siinä hän on tällä hetkellä tämän maan paras.
Suikkanen ei lällättele menestyksellään. Se olisi sitä kieroilua, joka on pesiytynyt itseään ei-junteiksi kutsuvien maailmaan. Paljon mieluisampaa on mennä aamulla hallille ensimmäisenä, tehdä työt ja lähteä kotiin.
Juuri niin kuin wanhan ajan ryhdikkäät kaskijätkät tekivät. Ne juntit. Vuolevat muuten jotain tänäkin vuonna.
Kirjoittaja on Jatkoajan päätoimittaja, joka itsekin tykkää käyttää mörköä ylähuulessa.
Twitter: @emilelo