HPK:n hyökkäystykistö pommitti Kerhon sarjakakkoseksi

LIIGA / Artikkeli
Hämeenlinnan Pallokerho lähti syksyllä alkaneeseen liigakauteen hyvistä asetelmista. Joukkue oli täydessä pelikunnossa ja harjoituskausi oli mennyt nappiin. HPK:lle ennusteltiin selkeää nousua verrattuna edellisen kauden pahaan pettymykseen ja yhdenteentoista sijaan. Harva kuitenkaan osasi odottaa, että joulutauolla Kerho komeilisi sarjataulukon kakkospaikalla ylivoimaisesti eniten maaleja tehneenä ryhmänä.

Iskukykyinen joukko kasassa

Hämeenlinnalaisten johtokaksikko, Harri Lintumäki & Risto Korpela, oli saanut kasattua kokoon HPK-fanien suureksi iloksi todella tasapainoisen ja hyökkäysvoittoisen joukkueen. Ennen kauden alkua suurimmat kysymysmerkit kohdistuivat HPK:n maalivahtiosastoon sekä siihen miten uudet tsekkivahvistukset sopeutuvat ryhmään. Optimistisimmat luottivat joukkueeseen jopa kotietuun oikeuttavan sijoituksen verran, hieman pessimistisemmätkin olivat vakuuttuneita siitä, että pudotuspelipaikka saavutetaan. Syyskauden aikana kuitenkin selvisi hyvin nopeasti, että tämän vuoden HPK:lla on paukkuja hyvinkin korkealle asti.

Puolustusta oli viime kaudesta vahvistettu kotiinpaluun pitkän kierroksensa jälkeen tehneellä Marko Tuulolalla sekä alkuperäisen suunnitelman mukaan myös Radek Martinekilla. Martinek kuitenkin karkasi NHL-jäille erinomaisten MM-kisojen jälkeen ja HPK hankki tilalle nuoren – ja huomattavasti halvemman - Vladimir Sicakin. Vaikka Martinekin lähdön myötä Kerho-pakisto ei enää ollutkaan aivan liigan kovimpia, niin jälkikäteen on helppo todeta kuinka HPK:lla kävi onni onnettomuudessa. Ilman Martinekin lähtöä ei HPK:n palkkabudjetista olisi millään irronnut tarpeeksi varoja Vladimir Vujtekin palkkaamiseen.

Pakistossa uusia nimiä olivat myös JYP:stä tullut Markus Kankaanperä sekä edellisellä kaudella Montrealissa Quebecin junioriliigaa pelannut IFK-kasvatti Tuukka Mäkelä. Pakiston täydensivät jo edellisten kausien luottomiehet Kimmo Peltonen, Sebastian Sulku ja Teemu Aalto sekä omat juniorit Teppo Tuomanen ja Janne Juppo.

Vaikka Martinekin lähdön myötä HPK:n pakkikaartia ei enää aivan liigan huippujen seurassa noteerattukaan, niin syyskauden aikana miehistöstä saatiin kaivettua esiin paljon piilossa ollutta potentiaalia. HPK:ssa hurjan tasonnoston viime kausien aikana tehnyt Sebastian Sulku nousi liigan puolustajien eliittiin. Sulku keikkuu yhä aivan puolustajien pistepörssin kärkipaikoilla ja Seba pääsi varamiehenä mukaan Eurohockey-kiertueen Ruotsin turnaukseen. Myös Sulun pakkipari Teemu Aalto on vihdoinkin näyttänyt miksi HPK-johto jaksoi mieheen yhä uskoa ja luottaa. Myös Aallon pistesaldo on täyttynyt kiitettävään tahtiin ja nuorukaisen lyöntilaukaus suoraan syötöstä kummittelee monen maalivahdin painajaisunissa.

Ykköspakkipari Tuulola-Peltonen on ollut odotetun varmaotteinen. Pisteitä ei välttämättä ole kertynyt yhtä kovaan tahtiin kuin Aallolla ja Sululla, mutta puolustuspäässä kaksikko on ollut lähes ohittamaton. Veteraanit kantavat suuren vastuun varsinkin alivoimatilanteissa. Pakkiparin rauhallisen varmat otteet ovat antaneet myös heidän edessään hyökänneelle HPK:n ykkösketjulle itseluottamusta painaa hyökkäyspäässä sata lasissa tietäen, että takaa löytyy pari, joka pystyy paikkaamaan hyökkääjien virheitä. Kolmannen parin ovat muodostaneet suurimman osan kaudesta Sicak ja Kankaanperä. Tämäkin kaksikko saa syyskauden osalta puhtaat paperit, sillä pari on hoitanut peruspakin tehtävät juuri niin näkymättömästi kuin sopii toivoa. Sicak on parantanut peliään kuin sika juoksuaan, alkukaudesta nuoren tsekin peli ei vielä ollutkaan sillä tasolla, että miestä olisi voinut hyvällä omallatunnolla kutsua ulkomaalaisvahvistukseksi.

Kokonaisuuten HPK-pakistolle täytyy antaa selvästi kiitettävä arvosana. Vaikka HPK:n peli onkin enemmän nojannut kovaan hyökkäyskalustoon, niin puolustuspää on hoitanut oman tehtävänsä mainiosti. Useimmissa otteluissa Kerhon maalivahdit ovat selvinneet hyvin helpolla, harvemmin HPK-veskareille on tullut torjuttavaksi paljolti yli kahtakymmentä laukausta. Puolustuksesta on myös löytynyt tehoja hyökkäyspäässä ja ylivoimalla pakit ovat olleet erittäin hyviä. HPK:n pakisto nojaa enemmänkin nopeuteen ja taitoon kuin kovuuteen ja voimaan, joten on mielenkiintoista nähdä miten tämä porukka pärjää pudotuspeleissä.

Hyökkäys on paras puolustus

HPK-fanin vilkaistessa sarjataulukkoa kiinnittyy huomio tietysti ensimmäisenä siihen seikkaan, että Pallokerho komeilee toisella sijalla vain muutaman pisteen kärkijoukkue Tapparaa jäljessä. Hyvin nopeasti kuitenkin verkkokalvolle ilmestyy myös luku 124, joka kertoo HPK:n tehtyjen maalien lukumäärän. Kerho on paukuttanut syyskauden otteluissa ylivoimaisesti eniten maaleja ja joukkueen hyökkäyspeli on ollut todella nautinnollista katseltavaa. Maaleja on tullut kuin liukuhihnalta huolimatta siitä, että ketjumiehiä on koeteltu vuorollaan loukkaantumisilla. HPK:n huikaiseva liike ja hyökkäyspelin luovuus on jättänyt monta vierailijaa nopeasti jyrän alle Rinkelinmäen kaukalossa.

Alkukaudesta suurin huomio kiinnittyi tietysti uskomattomassa vireessä olleeseen ykkösketjuun, jossa Tommi Santalan laidoilla viilettivät pikakiiturit Eero Somervuori sekä Antti Miettinen. Ketju pelasi yhteen samaan tapaan kuin HPK-ketju aikoinaan. Kauden alussa pistepörssin kärkipaikat miehittivätkin yhden ketjun miehet. Jo viime kaudella lopullisen läpimurtonsa tehnyt Santala esitti kauden ensimmäisissä 17 ottelussa todella upeita otteita. Ennen kauden alkua ei kaikissa piireissä vielä luotettu siihen, että Santalasta olisi todelliseksi ykkössentteriksi. Tommi kuitenkin näytti epäilijöille pitkää nenää ja ennen surullisesti päättynyttä TPS-ottelua ei ollut kysymystäkään siitä kuka oli liigan paras keskushyökkääjä.

Kyseisessä ottelussa TPS:n Marco Tuokon luistin viilsi Santalan pohjetta ja alunperin nuoren hyökkääjän toivottiin tekevän pikaisen paluun liigajäille. Pitkällisten tutkimusten jälkeen kuitenkin paljastui, että viilto oli vahingoittanut Santalan akillesjännettä ja Tommi leikattiin viime viikolla. Vaikka leikkaus onnistuikin täydellisesti, niin Santalan kausi on mitä suurimmalla todennäköisyydellä ohitse – ilman loukkaantumistaan Santala saattaisi hyvinkin tässä vaiheessa kommentoida valintaansa olympiakisoihin.

Antti Miettinen vastasi HPK:n syyskauden suurimmasta yllätyksestä. Nuorukaiselta osattiin viime kauden perusteella odottaa nousua päteväksi liigahyökkääjäksi, mutta Antilta saatiinkin jotain paljon parempaa. Alkukausi Santalan ketjussa oli huikea, mutta vasta Santalan loukkaantumisen myötä nähtiin kuinka taitava ja monipuolinen pelaaja Miettinen onkaan. Miettisen esitykset nostivat nuoren HPK-kasvatin kertaheitolla yhdeksi koko liigan parhaista pelaajista. Kevätkaudella Miettiseltä odotetaan lisää samaa, ja mikäli uuden kanukkivahvistuksen Mike Harderin tulon myötä Antti pääsee takaisin laiturin tontille, niin tehoja on luvassa luultavasti entistäkin enemmän.

Vaikka Miettisen nousu liigan kärkikaartiin onkin ollut häkellyttävä, niin yhtään ei sovi myöskään vähätellä Eero Somervuoren esityksiä kaukalossa. Viime kaudella Somervuori ei sopinut valmentaja Teijo Räsäsen kuvioihin ja Jokereissa näytönpaikkansa loppuun kuluttanut Eero istui suurimman osan kaudesta vilttiketjussa. Keväällä Somervuori pääsi kuitenkin jäälle ja näytti osaamisensa paukuttaen maalejan kuin liukuhihnalta. Tällä kaudella Eero jatkoi siitä mihin jäi ja nuorukaisen tehosaldot Kerhon ykkösketjussa sekä vikkelän laiturin loistava liike nostivat miekkosen kerralla samaan kategoriaan kuin Miettisenkin, liigan tähtikaartiin.

Aivan alkukaudesta HPK-fanien joukossa ehdittiin jo ihmetellä mihin olivat jääneet tsekkihyökkäjien tehot. Ykkösketjun rellestäessä jäivät kakkosketjun ulkolaiset näiden varjoon. Myöhemmin syksyllä kolmikko Vladimir Vujtek, Zdenek Nedved sekä Tomas Kucharcik kuitenkin näytti, että myös heiltä sopii odottaa ratkaisuja. Vujtek kuittasi itselleen joulutauolle lähdettäessä liigan pistepörssin kärkipaikan täysin ansaitusti. Vladi on ollut juuri niin hyvä kuin etukäteen miestä mainostettiin. Vujtekin jalkakikat ovat purreet sekä vastustajien puolustajiin että kotiyleisöön. Taitoa riittää vaikka muille jakaa ja peli kulkee kuin unelma. Vujtek on myös vahvasti tyrkyllä Tsekin olympiajoukkueeseen.

Syys- ja lokakuussa varjojen maille surffaillut Nedved vastasi huutoon Santalan loukkaannuttua. Välittömästi saatuaan paikan ykkösketjussa alkoi tehoja tulemaan ja miehen maalisaldo varmasti tyydyttää valmennusjohtoa. Nedved ja Vujtek ovat siis tehoilleet odotetun kovaan tahtiin, mutta positiivisin yllätys kolmikosta on selvästi ollut Kucharcik. Ässissä heikon kauden pelannut kokenut tsekkisentteri on ollut HPK:n kokoonpanon yksi tärkeimmistä palikoista. Kuha on yksi liigan parhaista karvaajista ja tsekki on onnistunut puolustavassa roolissa sekä kulmakahinoissa erinomaisesti.

Muista hyökkääjistä yllättäjiin lukeutuvat myös Erkki Rajamäki sekä Pasi Määttänen. Rajamäen piti olla nelosketjun rymistelijä, mutta Erkki onkin oman tehtävänkuvansa lisäksi kunnostautunut maalintekijänä. Määttäsen alkukausi taas oli lievä pettymys, mutta saatuaan komennuksen keskushyökkääjäksi on Mätsky nostanut syyskauden saldonsa selvästi positiiviseksi – veteraani löytyy jopa jo pistepörssin kärkipäästä. Myös nuoret hyökkääjät Janne Laakkonen, Kasper Kenig, Olli Sillanpää, Harri Suutarinen sekä Janne Lahti ovat kaikki hoitaneet oman roolinsa mainiosti. Tehojakin tälle viisikolle on kertynyt hieman odotettua – ja jopa toivottua – enemmän.

HPK:n hyökkäysarsenaalia ei voi arvostella mitenkään muutoin kuin täyden kympin arvoiseksi. Tehoja on löytynyt laajalta rintamalta ja loukkaantumisten sattuessa on sivussa olleiden tilalle löytynyt aina paikkaajia, jotka ovat pystyneet nostamaan omaa pelitasoansa. HPK:n hyökkäyspeli on ollut koko syyskauden iloista katsottavaa, joka saa kannattajien hymyt nousemaan. Ykkösketjun pistetehtailu, tsekkien taikatemput, nuorukaisten into ja yritys sekä veteraanien perusvarmat otteet. Kerholla on kasassa hyvin tasapainossa oleva ketjusto, jonka tulivoima tuli syyskaudella todistettua. Raskaan tykistön pommitus vastustajien maalivahteja kohtaan jatkuu kevätkaudella.

Maalivahtiosaston sekoilua

HPK lähti liikkeelle kauteen kahden nuoren ja kokemattoman maalivahdin voimin. Tsekkivahti Zdenek Smid nappasi hienosti menneen harjoituskauden perusteella ykkösvahdin tontin ja Joni Puurulan odotettiin hoitavan kakkosveskarin tehtävät. Toisin kuitenkin kävi. Puurula sairastui jo heti alkukaudesta salmonellan jälkitautiin, joka piti nuorukaisen pitkään sivussa ja siirsi Jonin liigadebyytin hamaan tulevaisuuteen. Sen jälkeen Smid joutui kantamaan koko taakan yksin. Nuori tsekki pelasikin useimmiten erittäin hyvin ja HPK keikkui sarjataulukon kärkipäässä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun yhtäjaksoisten pelattujen pelien sarja vain kasvoi kasvamistaan, niin Smid alkoi väsyä sekä henkisesti että fyysisesti.

Kerho tarvitsi vahvistusta maalivahtiosastolleen, varsinkin kun Puurulan paluuajankohta oli vielä hämärän peitossa. HPK:n onneksi Ilves hankki maalilleen Bruce Racinen ja näin Mika Pietilä saatiin HPK:n joukkueeseen mukaan. Pian Pietilän mukaantulon myötä Smid loukkasi polvensa Pelicans-hyökkääjä Lasse Jämsenin römähdettyä miehen jalan päälle. Smid on sen jälkeen joutunut huilaamaan ja nuorukaisen loppukauden kohtalo selviää tiistaina suoritettavassa polven tähystyksessä. Sitten torjuntavastuu olikin yksin Pietilälle ja hämeenlinnalaisille jo ennestään tuttu Body selvisikin urakastaan kiitettävin arvosanoin.

HPK:n maalin suulla oli siis syyskaudella melkoinen pyörremyrsky. Smid torjui alkusyksystä mainiosti, sen jälkeen mukaan mahtui liian paljon liian helppoja maaleja. Kokonaisuutena nuoren tsekin syyskausi HPK:n maalilla oli kuitenkin hyvä. Mikäli miehelle olisi pystytty tarjoamaan edes ajoittainen lepotauko, niin esityksetkin olisivat todennäköisesti pysyneet tasaisimpina. Puurulan syksy taas meni taas täysin penkin alle. Kovin odotuksin ja vahvalla itseluottamuksella liigauraansa aloitellut nuori vahti joutui kokemaan karvaan pettymyksen. Kevätkaudella Puurulalle on tarjolla kakkosvahdin tontti sekä myös vihdoin peliaikaa mikäli Smidin kausi on ohitse. Jos Smid taas pystyykin vielä pelaamaan, niin HPK:n johto ja valmennus on vaikeiden ratkaisujen edessä.

Mika Pietilä saa syksystään Kerhossa puhtaat paperit papukaijamerkin kera. Smidin loukkaantumisen jälkeen Mika pelasi kymmenen ottelu, saldona kahdeksan voittoa. Lähes jokaisessa ottelussa Pietilä on ollut parempi kuin vastustajan kassari – ja mikä tärkeintä myös selvinnyt taistoista voittajana. Kahta tappiollista ottelua lukuunottamatta Pietilä on pelannut lähes huikaisevasti, yhdessäkään muissa otteluista ei Bodyn selän taakse ole tehty kahta maalia enempää.

Hiljaa haastajana, kovalla työnteolla

Siinä HPK:n slogan kauteen lähdettäessä toimitusjohtaja Risto Korpelan suulla sanottuna. Joukkueen valmentaja Jukka Jalonen on pitänyt huolen kovasta työnteosta, kun taas kiekkomediat pitivät huolen siitä, että HPK lähti kauteen ilman fanfaareja haastajan asemasta. Tavoitteena oli kuudes sija runkosarjassa ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että sen saavuttaminen ei tule tuottamaan ongelmia. Ennen kauden alkua ei Jukka Jalosen nimi herättänyt kiekkopiireissä suuresti luottamusta, mutta HPK-luotsi on näyttänyt kyntensä päästyään kykenevän joukkueen ruoriin.

HPK:n alkukausi on ollut todella suuri menestystarina. Lähes kaikki on mennyt nappiin, pahoja loukkaantumisia lukuunottamatta. Maalivahdit ovat selvinneet urakastaan hyvin, vaikka sillä rintamalla onkin tapahtunut vaika mitä. Pakisto on hoitanut oman toimenkuvansa luotettavasti ja hyökkäyspään tykistö on huolehtinut siitä, että pisteitä on kertynyt lähes ennätystahtiin. Vielä kun kakun kuorrutukseksi lisätään se kuinka hyvin Jalonen on käsitellyt joukkuettaan sekä miten johto on onnistunut kasaamaan hyvin tasapainossa olevan ryhmän, niin koko HPK:lle täytyy antaa syksystä kiitettävä arvosana.

Missään vaiheessa ei joukkue ole joutunut tappioputkeen ja varsinkin loistavasti mennyt viimeinen kuukausi ennen taukoa nostaa odotuksia entistä ylemmäksi. Viimeisistä 11:sta ottelusta tuloksena on ollut yhdeksän täyttä pistepottia. Ainoa hieman huolestuttava seikka Kerhon syyskaudessa ovat olleet ottelut suurimpia mestarisuosikkeja Tapparaa ja Jokereita vastaan. Mansen miehiltä HPK on saanut kylmän suihkun kahdesti, tosin molemmissa otteluissa Kerho oli taistossa hyvin mukana. Jokereiltakaan ei voittoa ole herunut, mutta vierasottelussaan HPK oli todella lähellä kaikkien aikojen ensimmäistä voittoaan Hartwall Areenalla, kuitenkin menettäen johtoasemansa viimeisessä erässä. Kevään kamppailuja ajatellen HPK:n olisi tärkeätä todistaa itselleen, että ryhmä pystyy kukistamaan myös pahimmat demoninsa.

Myös hämeenlinnalainen kiekkoyleisö on kiittänyt joukkuettaan saapumalla runsaslukuisesti Kerhon kotipeleihin ja kannustamalla omiaan kovaäänisesti. Urheilullisten tavoitteiden saavuttaminen on vielä kysymysmerkki – joskin kuudes sija on jo lähes varma -, mutta taloudellisten tavoitteiden kohdalla lienee jo selvää, että kaudesta tulee plusmerkkinen.

HPK:n syyskausi on ollut siis yhtä nousukiitoa, mutta miten joukkue pystyy keväällä sopeutumaan ennakkosuosikin asemaan. Alkukaudesta HPK oli vain yksi keskikastin pikkuryhmistä, nyt keväällä Kerho on se joukkue, jonka kaikki muut haluavat voittaa. Ulkolaisektorilla kysymysmerkit ovat Harderin ja Smidin tilanteiden kohdalla. Valmentaja Jalonen on yhä valokeilan alla, vaikka mies onkin jo kannuksensa ansainnut. Jaloselta odotetaan nyt tosissaan ryhmänsä luotsaamista jopa finaalipeleihin asti.

» Lähetä palautetta toimitukselle