TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00

Espoon Bluesin välitodistukset

LIIGA / Artikkeli
Bluesin alkukausi oli kaksijakoinen. Ensin vajottiin syvälle, ja tätä tapahtumaa seurasi valmentaja Tuomen erottaminen, mutta Hannu Kapasen ja etenkin uusien NHL-kokemusta omaavien vahvistusten tulo sytytti joukkueen uuteen liekkiin, joka vei sen aina kuudennelle sijalle ennen joulutaukoa. Parhaimmat arvosanat joukkueesta menivät hyökkäykselle.

Espoon Bluesin kausi alkoi varsin pirteästi. Voitto HIFK:sta ensimmäisellä kierroksella nostatti tunteita, mutta sitten alkoi alamäki. Tappiot SaiPalle, JYPille ja kaiken kruununa 1-5 kotona Pelicansille sinetöivät Timo Tuomen uran Bluesin peräsimessä. Hannu Kapasen otettua vastuu valmennuksesta, on Blues pelannut paljon paremmin, ja kesken kauden tulleet vahvistukset Cory Murphy, Mike Stapleton ja Ladislav Kohn ovat olleet kaikki huippuluokan ammattilaisia. Viimeistään loka-marraskuun tappioton putki kertoi kaikille, että Blues on nousussa. Vaikka loppua kohden meno hieman taantuikin, päätti Blues alkukauden hienoon voittoon TPS:sta kotijäällään, ja lähtee uuteen puoliskoon kuudennesta lähtöruudusta. Pelaajien parhaimmistoa olivat ehdottomasti tietyt hyökkääjät sekä varauksella myös molemmat maalivahdit. Sen sijaan puolustus petti usempaankin otteeseen.

Maalivahdit

Jarmo Myllys 8+

Suurella kohulla Luulajasta Espooseen tullut kokenut maalivahti täytti paikkansa odotetusti. Torjuntaprosentti jäi alle 90%, mutta kaikki Bluesin otteita seuranneet tietävät, ettei tämä johtunut Jamosta. Myllys torjui minkä pystyi ja vähän enemmänkin, mutta puolustuksen törttöilyt pilasivat osaltaan Jamon hyviä suorituksia. Piti joukkuetta pystyssä vaikeina aikoina. Johtohahmo, jonka avaukset kenties parempia kuin useimmilla joukkueen puolustajista, ja mailankäsittely maailmanluokkaa. Ailahteli välillä, mutta melko harvoin.

Mika Oksa 8

Oksa sai sitä enemmän vastuuta mitä pitemmälle kaudessa mentiin. Pelasi lopulta kahdeksan peliä, joissa torjuntaprosentti kipusi hienosti yli 91%. Oksa tuurasi Myllystä hienosti. Ailahtelevaisuus on ollut Oksan ongelma, mutta tällä kaudella sitä ei juurikaan ole ollut havaittavissa. Rauhallinen ja isokokoinen maalivahti, joka on jälleen ottanut yhden askeleen eteenpäin. Tulee nykyisillä otteillaan haastamaan Myllyksen tosissaan ykkösvahdin paikasta.

Puolustajat

Juha Gustafsson

”Gussella” oli tähän kauteen puhdas harjoittelukausi takana, ja painokin oli pudonnut. Tämä näkyi selvästi otteissa, jotka olivat edelliskautta pirteämpiä. Armeija on takana, ja liike parantunut painon putoamisen myötä. Edelleen kuitenkin lievää epävarmuutta otteissa, eikä missään nimessä ole sillä tasolla, millä hän oli toissakaudella. Fyysisyys ja parantunut liike valtteja, mutta miestä viedään yhä liian usein vipuun. Kaiken kaikkiaan parannusta tapahtunut mutta sitä on tapahduttava lisää.

Jermu Pisto 8-

Jermu aloitti kauden hyvin. Hänen otteensa Blues-paidassa ovat parantuneet aikaa myöten, ja viime kaudella maajoukkuekin kutsui. Viime kausi oli miehelle kuitenkin rikkonainen loukkaantumisten vuoksi, ja sama näyttää toistuvan tälläkin kaudella. Aivotärähdys piti miehen sitkeästi poissa kehistä pitkään eikä kukaan tunnu tietävän koska mies palaa kehiin. Kunnossa ollessaan Pisto on kenties joukkueen paras puolustava puolustaja joka liikkuu suhteellisen hyvin ja on fyysinen. Hänen panostaan joukkueen riskialtis ja varsin heppoinen puolustus kaipaisi.

Cory Murphy

Pienikokoinen mutta erittäin hyvin kiekkoa käsittelevä purkkaa jauhava kanadalaispakki tuli joukkueeseen kesken kauden Lukas Zibin tilalle yliopistojoukkueesta. Murphy oli ensin koeajalla, mutta sittemmin hänen otteensa antoivat aihetta jatkaa sopimusta kauden loppuun. Alkuun arvoitus, mutta nykyisessä puolustuskalustossa parhaimmistoa. Todella hyvä kiekollisena ja tukee hyökkäyksiä hyvin, josta todisteena myös kelvollinen pistesaldo. Pahimmat heikkoudet epäilemättä omassa päässä, mutta saa sielläkin puhtaammat paperit kuin monet muut pakeista. Ei kovin fyysinen ja yllättävän helposti kierrettävissä. Hinta-laatusuhde lienee Murphyn kohdalla kuitenkin hyvä, ja häntä voidaan pitää kelpo hankintana alkukauden hyvien otteiden perusteella.

Matti Kuusisto 6-

FPS:sta peräisin oleva pienikokoinen peruspakki täytti tyydyttävästi odotukset. Peliaikaa tuli kenties odotettua enemmän avainpelaajien loukkaantumisten takia, ja hoiti oman hommansa useimmiten kunnialla. Kokemattomuus kuitenkin paistoi otteista, ja Kuusiston suoritukset heilahtelivat pelistä toiseen. Pieneksi pakiksi kiitettävän fyysinen, mutta usein ongelmia vastustajan nopeiden ja teknisten hyökkääjien kanssa, mikä ilmenee surkeasta +/- sarakkeestakin. Pisteitä ei ole vielä kertynyt yhtäkään. Peliaika vähenee automaattisesti mm. Piston kuntoutuessa.

Niclas Hedberg

Kauden alussa maajoukkueessakin debytoinut Espoon kasvatti pelasi varsin kaksijakoisen alkukauden. Niclaksen parhaat avut ovat hyökkäyspäässä ja kiekollisena, se tiedettiin, mutta tällä hetkellä hän on omassa päässä liian useasti liian suurissa ongelmissa kiekottomana. Blues-fanien kauhuskenaario, jossa vastustajan isokoinen hyökkääjä paiskaa susikädellään Niclaksen seinälle, on toteutunut lukuisat kerrat tällä kaudella. Niclaksella on hyvä pelikäsitys, ja hänen kiekonkäsittelynsä on pehmeää, mutta niin on valitettavasti myös hänen puolustuspelinsä. Liian suuri riski takalinjoilla. Voimaa saatava rutkasti lisää.

Jani Virtanen 6-

Virtasen peliaika jäi erittäin vähiin, etenkin Kapasen aikakaudella. Hänet vuokrattiin yhdessä Teemu Sirénin kanssa pois joukkueesta joulutaukoon asti, ja nyt hän siis on taas mukana Bluesissa. Virtanen on ns. poliisi joukkueessa, jos sellaisesta SM-liigassa voi puhua. Erittäin fyysinen ja aggressiivinen tarvittaessa. Saa erittäin vähän, jos yhtään peliaikaa, ja on hoitanut vähät hommansa tyydyttävästi. Tietynlainen kankeus vaivaa. Tuskin paljoa tulee pelaamaan jatkossa.

Tero Määttä

Suuri järkytys monille faneista loistavan viime kauden jälkeen. Määtän kehitys on mennyt alaspäin ja vauhdilla. Viime vuonna sai vastuuta, ylivoimaa jne., mutta nyt on toiminut pujottelukeppinä vastustajille. Isokokoinen ja kankea. Usein suorastaan naurettavat avauket jotka ovat 90 prosenttisesti roikkukiekkoja keskialueelle. Nuori ja lupaava pelaaja, jota armeija häiritsee tällä kaudella. Sen syyksi ei kuitenkaan kaikkea voi laittaa. Ajoittain väläytellyt hyvilläkin otteilla, useimmiten ei. +/- saldo pahasti pakkasella. Roimasti parannettavaa.

Arto Laatikainen 7-

”Lada” on ollut kauden aikanan jokseenkin näkymätön. Kaudesta piti tulla miehelle viimeinkin se läpimurtokausi, jolloin mies nousee esille puolustuksesta ja alkaa tekemään myös pisteitä. Parhaat avut ovatkin kiekon käsittelyssä ja hyökkäyksien tukemisessa. Ei kuitenkaan unohda puolustuspeliä, mutta miestä vaivaa osin sama ongelma kuin montaa muutakin Blues-pakkia, ei ole oikein tarpeeksi iso ja fyysinen tapellakseen isoja hyökkääjiä vastaan maalin edessä tai kulmissa. Joulutaukoa edeltävällä kierrokella Lada kuitenkin kiitti luotosta ja vetäisi Bluesin avausmaalin pahassa maskissa olleen Niittymäen taakse. Hyvä suunta, paljon mahdollisuuksia.

Jiri Vykoukal 8

Espoolaisten suursuosikki, ikoni, legenda, jne. Nämä sanat kuvaavat Jiriä. Fanien rakastama huippupakki. Kuuluu Euroopan ehdottomaan eliittiin kiekollisena. Tavaramerkkinä loistavat pystysyötöt. Tällä kaudella, kuten osin viime kaudellakin, Jirin peliä varjostivat loukkaantumiset. Viimeksi kyse oli vanhasta vihoittelevasta nivusesta, ja jossain sillä suunnalla ongelmat ovat nytkin. Varsinkin syyskauden loppupuoliskolla Vykoukal pelasi suunnilleen vain joka toisen pelin. Ollut tutun tehokas ja aktiivinen hyökkäyspäässä, mutta pelannut ajoittain yllättävän riskialttiisti omassa päässä ja ollut suurissakin vaikeuksissa vikkelien hyökkääjien kanssa. Tämä voitaneen osittain selittää loukkaantumisilla, sillä Vykoukalin taso on tippunut jonkin verran huippuvuosista. Hän on silti äärettömän tärkeä pelaaja joukkueelle sekä henkisesti, että myös konkreettisessa mielessä, ja tekee edelleen tasaiseen tahtiin pisteitä. Jos pystyy pelaamaan, on miehelle luvassa kevätkaudeksi jälleen suurta vastuuta.

Hyökkääjät

Teemu Virkkunen 6-

Alkukausi ollut suuri pettymys. Virkkunen, jonka piti tehdä jopa suuri läpimurtonsa hyvin sujuneen tulokaskauden jälkeen, seurasi Pirneksen jalanjälkiä ja floppasi totaalisesti. Esitykset eivät ole antaneet aihetta kehuihin. Virkkunen on pelannut lähinnä kolmos- ja nelosketjuissa, eikä tulostakaan ole syntynyt. Potentiaalia miehessä epäilemättä on, mutta nyt ei ole sujunut eikä aina kenties sydänkään ole ollut täysillä mukana. Armeija tosin voi olla haittatekijä, mutta Virkkuselle jää paljon kirittävää kevätkaudelle mentäessä.

Marko Sakko 7+

Bluesin omia junioreita, jonka peliaika ei ole huippulukemia lähennellyt. Sakon rooliksi on jäänyt pelata muutamia minuutteja ottelussa kolmos- tai nelosketjuissa, tai sitten istua viltissä. Ne minuutit, jotka on pelannut, on Sakko kuitenkin käyttänyt hyväkseen ja esiintynyt varsin mallikkaasti. Isokokoinen pelaaja, jolla on tulevaisuus edessään jos vain saa näyttöpaikan.

Jan Caloun

Todellinen taitelija Caloun pääsi vauhtiin toden teolla vasta Stapletonin ja Kohnin tulon jälkeen, jolloin mies alkoi mättämään maaleja ja pisteitä tutun tappavaan tahtiin. Alkukausi meni syötellessä, eikä varsinaisesti vastannut odotuksia. Huonosti Caloun ei alussakaan kuitenkaan pelannut. Muodosti uusien vahvistusten kanssa todellisen tehoketjun, jonka peli oli huipussaan Lappeenrannassa, jossa Tsekit tekivät yhteensä kuusi maalia ja syöttivät neljä. Pelasi selvästi muita vähemmän otteluita, sillä Caloun sai kolmen ottelun pelikiellon lokakuussa yritettyään potkaista vastustajaa, ja joulukuun TPS-pelissä mies loukkasi taklaustilanteessa olkapäänsä, jonka vuoksi hän oli sivussa joulutaukoon asti. Erittäin tärkeä pelaaja Bluesille. Pelasi jopa alivoimaa, ja oli monissa peleissä ihailtavan monipuolinen ja uhrautuvainen. Nykyään pelaa enemmän joukkueelleen kuin koskaan ennen.

Markku Hurme

Hurmeen alkukausi sujui kaksijakoisesti. Aloitti ykkösketjussa Calounin vierellä, muttei saanut itsestään juurikaan tehoja irti. Luonnollista tässä tilanteessa oli tiputus alempiin kentällisiin, ja Hurmeesta tulikin loppukaudesta lähinnä kova duunari ennemmin kuin maalintekijä. Tämä roolitus onkin tehnyt Hurmeesta joukkueelleen paljon tärkeämmän pelaajan. Yritystä on, mutta pisteitä saisi tulla enemmän. +/- saldo joukkueen huonoin, sen on parannuttava kevättä kohden mentäessä.

Valeri Krykov 9+

Nappiin mennyt alkukausi teki kapteeni Krykovista kenties joukkueen tärkeimmän pelaajan. Pelaa ylivoimaa ja alivoimaa. Puolustaa ihailtavalla asenteella ja tällä kertaa myös hyökkäsi samoin. Piti pitkään hallussaan kultaista kypärää, ennen kuin Caloun innostui pistetehtailusta. Pelaa kenties uransa parasta kautta, ja on jo nyt saalistanut 24 tehopistettä, joista 13 maaleja. Laantunut hieman uusien vahvistusten tultua, mutta toisaalta tämä saattaa johtua vain siitä, että nyt Krykov katsoi voivansa keskittyä enemmän puolustavaan rooliin. Toisaalta teki jälleen kerran mahtavan suorituksen viimeisessä pelissä TPS:aa vastaan ennen joulutaukoa, joten on vireessä edelleen. Äärettömän tärkeä pelaaja, ja kaikeksi onneksi harvoin sivussa. Loistava alkukausi.

Mike Stapleton 9

Kokenut NHL-mies Mike Stapleton liittyi joukkueen vahvuuteen lokakuun loppupuolella pelissä TPS:aa vastaan, jossa mies aloitti heti tekemällä tärkeän maalin. Huippukunto jatkui läpi alkukauden, ja Stapletonista tuli joukkueen ykköstykki loistavine harhautuksineen ja terävine vetoineen. Viimeisteli yli piste/peli tahdissa, joka ylitti kaikki odotukset. Stapletonin piti olla puolustava sentteri. Kaiken lisäksi mies toi omalla olemuksellaan ja johtajuudellaan uudenlaista ilmettä joukkueeseen; pelit paranivat välittömästi, ja Stapletonin tulosta alkoi Bluesin historian pisin tappioton putki. Se kertonee jotain miehen alkukaudesta, joka oli siis loistava, joskin omassa päässä oli jonkun verran vaikeuksia.

Ladislav Kohn 8+

Nopea NHL-kokemusta omaava tsekkilaituri aloitti lähes yhtä maagisesti kuin Stapleton. Jonkun ajan päästä Kohnin pistesaldo kuitenkin heikkeni, ja hän jäi lopulta jonkun verran Stapletonin pistesaldosta. Maaleja kuitenkin kertyi lopulta saman verran, ja lopetti tyylikkäästi viimeistellen onnistuneesti syksyn viimeisessä pelissä. Kohnin otteet olivat monissa peleissä loistavia, mutta monissa erittäin vaisuja. Hänet otettiin melko tarkoin, ja hän joutui luonnollisesti kokemaan myös kovaa kahvausta, joka selvästi sai hänet pois tolaltaan. Tällaiseen peliin ei oltu totuttu Pohjois-Amerikassa. Kaiken kaikkiaan onnistunut alkukausi Kohnilta, mutta parempaankin mies varmasti pystyy.

Miika Elomo 7

Toinen Elomon veljeksistä siirtyi joukkueeseen TPS:sta vasta joulukuussa, ja ehti pelata vain neljä ottelua ennen taukoa Bluesissa. Pelasi normaalilla tasollaan, ei loistanut muttei varsinaisesti pettänytkään. Tuo joukkueeseen kovuutta, ja omaa hyvän vedon. Kunhan pääsee kunnolla sisälle, voi olla hyvä vahvistus lähinnä kolmoskenttään.

Tero Lehterä 9-

”Tertsi” palasi takaisin kotiin yhden Tampereella vietetyn menestyksekkään vuoden jälkeen. Tällä kertaa paluusta tuli menestys. Nousi yhdeksi yleisön suosikeista viihdyttävällä pelityylillään ja hienolla asenteellaan. Näytti myös mallia miten tuuletetaan. Pisteitä kertyi alkukaudesta varsin kiitettävään tahtiin, ja +/- saldo on joukkueen ylivoimaisesti paras. Se on hyvä osoitus Lehterän tasosta. Kylkivamma rokotti hieman loppupuolella, mutta palasi kehiin viimeisessä pelissä TPS:aa vastaan. Tärkeä pelaaja joukkueelle. Muodosti loistavan kakkosketjun yhdessä Krykovin ja Elomon kanssa, josta on vielä paljon iloa joukkueelle.

Teemu Sirén 7

Espoon oma kasvatti pääsi kunnolla valmistautumaan uuteen kauteen, mutta peliaika jäi varsin vähäiseksi varsinkin verrattuna siihen, mitä se toissakaudella parhaimmillaan oli. Sirénin otteet olivat kuitenkin mallikelpoisia peliaikaan nähden. Vuokrattiin Tapparaan, ja siirtyi nyt takaisin Espooseen kuten myös Virtanen teki. Peliaika jäänee vähäiseksi, ja siitä hän taistelee lähinnä Marko Sakon kanssa.

Timo Hirvonen 8

Todellinen iki-Espoolainen duunari ”Hire” Hirvonen pelasi hienon alkukauden. Hirvoselta saatiin juuri sitä mitä häneltä odotettiinkin. Kovaa taistelua, kovaa rikkomista ja kovaa karvausta. Siinä sivussa hän ehti tehdä myös erittäin tärkeitä maaleja joukkueelleen. Parhaiten Hire onnistui Tampereella joulukuussa, jossa mies viimeisteli kaksi osumaa. +/- saldo pakkasella, mutta Hirvosen alkukautta voidaan silti pitää hyvänä. Tärkeä omassa roolissaan, ja loistava joukkuepelaaja niin kentällä kuin myös sen ulkopuolella.

Janne Seva 7+

Rauman Lukosta täksi kaudeksi Espooseen tulleesta Sevasta odotettiin korvaajaa Toni Koivuselle niin puolustuspelin kuin myös pisteiden muodossa, mutta alkukaudesta tulikin pettymys. Alussa täysin pimennossa, omissa soi jatkuvasti eikä pisteitä tullut juuri yhtään toiseen päätyyn. Sevaa oltiin jo kaupittelemassa muualle, kun mies yht’äkkiä alkoikin pelaamaan. Kauden loppu meni Jannelta selvästi paremmin, ja hänen ketjunsa pelikin parani selvästi. Sevan ehdottomasti parasta osaamista ovat aloitukset, joita hän häviää harvoin. Lopetti syyskauden lupaavasti, ja toivottavasti jatkaa siitä mihin jäi. Koko alkukausi kuitenkin kaiken kaikkiaan selvä pettymys.

Teemu Elomo

TPS:sta joukkueeseen tullut nopea ja ärhäkkä laituri vakiinnutti nopeasti paikkansa kahdessa hyökkäävässä vitjassa, ja on pelannut kenties uransa parasta kautta. Pisteitä on tullut jo nyt enemmän kuin koko viime kaudella TPS:ssa yhteensä. Myös maajoukkue on kutsunut Elomoa, ja mies on tälläkin hetkellä maajoukkueen mukana. Erinomainen luistelija ja taitava pelaaja. Tärkeä lenkki Bluesin kakkosketjussa kevätkautta ajatellen. Alkukausi yli odotusten, vaikkakin miehen potentiaali oli selvillä.

Mikael Jämsänen 7-

Espoon Asterix Jämsänen ei saanut alkukaudesta yhtä suurta roolia jarrukentässä kuin mitä hän sai viime kaudella. Jämsänen on tässä roolissa parhaimmillaan, mutta nyt joukkueeseen on tullut lisää leveyttä, ja Jämsänen on saanut taistella paikastaan auringossa. Aiemmin valmis ketju Kalton ja Hirvosen vierellä on rikkoutunut. Pienikokoinen mutta erittäin vahva, ja pelaa suurella sydämellä. Taklaa hyvin. Aika näyttää pystyykö hankkimaan itselleen kevätkaudella enemmän peliaikaa. Alkukausi lievä pettymys.

Kari Kalto 8

Kalton alkukauden voidaan sanoa menneen nappiin. Parannettavaa riittää aina, mutta Kalton monipuolisuus ja fyysisyys pienestä koosta huolimatta tekee hänestä tärkeän pelaajan joukkueelle. Kalto voidaan heittää lähes mihin ketjuun vain, ja tulos on aina sama: kovaa työntekoa ja kovia niittejä. Jos mies pelaa kahdessa ensimmäisessä ketjussa, osaa mies myös tarpeen tullen tehdä maaleja. Hyvin mennyt alkukausi takaa hyvät asetelmat myös keväälle.

Muut kauden aikana joukkueessa pelanneet

Tommi Jäminki

Jämingin osaksi jäi pelata muutama ottelu lähinnä kauden alkupuoliskolla. Tulosta ei syntynyt, mikä sinänsä on ymmärrettävää pienellä peliajalla pienessä roolissa. Aika näyttää mikä Jämingin tulevaisuus joukkueessa on.

Lukas Zib

Lukeutui pelaajiin, jotka eivät Timo Tuomea miellyttäneet. Sai ensimmäisten otteluiden jälkeen todella niukasti peliaikaa, osin syyttä, eikä pystynyt näin ollen ihmeitä esittämään. Hyvä laukaus eikä muutenkaan jättänyt itsestään kovin huonoa kuvaa. Palattuaan Tsekkeihin on esittänyt loistavia otteita.

Jiri Zelenka

Zelenka teki Bluesille monta tärkeää maalia, mutta kuten Zib ja Turek, myös Zelenka joutui Tuomen valmennustyylin uhriksi, eikä saanut itsestään kaikkea irti. Selvä maalintekijä, joka ei saanut haluamaansa roolia eikä luottoa, ja kaikki uusien pelaajien kohdalla tuntui menevän pieleen alusta lähtien alkaen huonoista lähtötiedoista.

Filip Turek

Isokokoinen ja taitava Tsekkisentteri väläytteli useaan otteeseen varsinkin kauden alussa, mutta jo olemuksesta näki, ettei kaikki ollut kohdallaan kaukalon ulkopuolella. Asenne oli heikko, ja mieheen pätevät suurin piirtein samat sanat kuin Zibiin ja Zelenkaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle