Oikeastaan koko touhu on ollut jo parilla menneellä kaudella hyvin sekavaa ja vailla minkäänlaista punaista lankaa. Silti pienen pieni toivo elää varaustilaisuuden lähestyessä etenkin kun Blackhawksilla on hallussaan historiallinen ensimmäinen varausvuoro.
Kenties tulevaisuudessa Blackhawks-lupaukset ja organisaation nuoret pelaajat pystyvät kääntämään seuran suunnan, paikkaamaan puutteet ja luomaan joukkueelle selkeän identiteetin. Eikä mitään Disneyn kokoperheen hupailua, vaan vankan, kunnioitusta herättävän ja Original six -joukkueen arvon mukaisen identiteetin.
Väärät palat palapeliin
Koko 2000-luku on ollut Blackhawksilta pelottavaa hapuilua. Uuden vuosituhannen edetessä on käynyt yhä selvemmäksi, että kunnioitettavat 81 ikävuotta saavuttanut Chicago Blackhawks potee identiteettikriisiä.
Joukkue on ollut erittäin sekavassa tilanteessa ainakin niin kauan kuin niin sanottua jälleenrakennusta on yritetty. Ja tätä kuuluisaa jälleenrakennusta on yritetty jo lähes kymmenen vuotta.
Joukkueen rakentaminen on ollut kuin palapelin kasaamista, jossa jokainen pala on peräisin eri palapelistä. Vääriä palasia on yritetty saada sopimaan toisiinsa väkipakolla, jolloin lopputulos on ollut vaikeaselkoisempaa kuin moderni taide. Tämän ovat osoittaneet alakanttiin sujuneet edelliskaudet.
Kovanaamoja ja smurffeja
Väärät palat olivat käytössä jo ennen NHL:n ja NHLPA:n välistä työehtosopimusta ja niin sanottua uutta NHL:ää. Kovuus, kova taistelutahto ja esimerkillinen asenne lanseerattiin 2000-luvun Blackhawks-identiteetin peruspilareiksi.
Joukkueeseen hankittiin kovia raatajia ja esimerkillisiä roolipelaajia kuten Martin Lapointe, Matthew Barnaby, Curtis Brown ja Jassen Cullimore. Johtoportaan ideana oli palauttaa vanhan ajan kovaa pelaava ja viihdyttävä Blackhawks United Centeriin, mutta viihdearvo jäi lähinnä harrastelijalätkän tasolle.
Joukkue saattoi pelata kovaa, mutta puukätiset raatajat, roolipelaajat ja kovanaamat eivät kyenneet minkäänlaiseen taitokiekkoon tai maalikarkeloihin. Työsulun jälkeisessä NHL:ssä hidas ja kankeakätinen Blackhawks vietti aikansa jäähyaitiossa, ei saanut kiekkoa maaliin ja kynti yhä NHL:n pohjamudissa.
Blackhawks-organisaation jääräpäisyyden ja vanhoillisuuden tietäen johtoporras heräsi yllättävän nopeasti todellisuuteen. Uusi GM Dave Tallon huomasi, joskin viipeellä, uudistuneen NHL:n vaatimukset ja ryhtyi toimiin.
Uusiksi iskusanoiksi valittiin nopeus ja taito. Kokoonpanoa muokattiin, valmentajaksi vaihdettiin hyökkäävää tyyliä suosiva Denis Savard ja lopulta kauden 2006-07 päätyttyä joukkueen kovuudesta vastasivat enää Lapointe ja Tuomo Ruutu.
Iskusanat, uudet nopeammat pelaajat kuten Martin Havlat ja Tony Salmelainen sekä kesken kauden vaihtopenkin taakse tullut Savard näyttivät paperilla vastaavan uusiin vaatimuksiin. Todellisuus oli jälleen kerran jotain aivan toista.
Joukkueen materiaali saattoi olla taitavampaa ja nopeampaa kuin aikaisemmin. Se saattoi olla jopa hieman viihdyttävämpää, mutta se oli silti yhä aivan liian heikkoa suureen menestykseen.
Taitotasoltaan rajallinen pelaajisto ei kyennyt iloiseen hyökkäävään peliin. Pelkkä Martin Havlat ei yksinkertaisesti riittänyt, varsinkin kun tshekkitaituri vietti lähes puolet kaudestaan sairastuvalla.
Blackhawks-pelikirja olikin äärimmäisen ohut, kun kiekkoa lyötiin ties kuinka monetta kautta putkeen päätyyn ja toivottiin, että vihdoin edes joku pelaajista luistelisi sen perään. Valitettavasti pienikokoisista smurffeista eli niin sanotuista Blackhawks-taitopelaajista ei ollut kiekon perässä rymistelemiseen.
Heikko Blackhawks-materiaali olisi saattanut sopia parhaiten jonkinlaiseen trap-kiekon muunnelmaan, mutta kyseisen vaihtoehdon romuttivat liian kokematon ja yhä hapuileva puolustus sekä täysin sekaisin olevan hyökkäys.
Sekaisin oli tosin koko Blackhawks-pakka. GM Tallon toi kokoonpanoon pehmeitä ja pienikokoisia pelaajia samalla kun päävalmentaja Savard peräänkuulutti repimistä, raatamista ja kovuutta.
Kauden 2006-07 päätyttyä Blackhawks oli yhä vailla identiteettiä sekä toimivaa ja pelaajamateriaaliin sopivaa pelisysteemiä.
Pakka järjestykseen
Kesän varaustilaisuuden lähestyessä Blackhawks-pakan tohtisi olevan edes jonkinlaisessa järjestyksessä. Identiteetin rakentaminen pelkästään kovuuden tai nopeuden varaan kun ei toiminut.
Nuori joukkue on toki yhä käymistilassa. Pelaajamateriaali elää rajusti ja menestyvä koostumus muodostuu vasta tulevaisuudessa. Jälleenrakennusvaiheessa olisi kuitenkin elintärkeää tietää mitä ollaan rakentamassa ja miten rakennetaan, koska juuri nyt luodaan tulevaisuuden kivijalkaa.
Tulevassa varaustilaisuudessa ja tulevilla kausilla Blackhawksilla on elämänsä tilaisuus löytää palapeliinsä täysin oikeat palat - sekä se kadotettu Original six -identiteetti.
