Ennusmerkit kolmanteen otteluun eivät ole juurikaan muuttuneet kahdesta ensimmäisestä pelistä, vaan samat lainalaisuudet pätevät joukkueiden keskinäisissä voimasuhteissa. Ehkä ottelusarjan yllätyksenä toistaiseksi voitaisiinkin pitää juuri sitä, että mitään yllätyksiä ei kaukalossa ole vielä nähty. HPK on kotijäällään ennakkosuosikin viitta harteillaan, mutta HIFK ei varmasti luovu taaskaan helpolla.
Pelitavallisista asioista mielenkiintoisimmaksi nousee ottelun toinen erä. Molemmissa otteluissa HPK on vienyt IFK:ta lähes kuin pässiä narussa pelien toisissa erissä. Pallokerhon pelitavallinen etulyöntiasema kukistaa toisten erien aikana HIFK:n suvereenin henkilökohtaisen taidon, jonka avulla helsinkiläiset ovat muuten laittaneet hämäläiset tiukoille. Kun matka vaihtoaitioon kasvaa, korostuu myös IFK:n viisikoiden sisäisen koheesion puute, jota ei enää pystytä pelkällä liikkeellä paikkaamaan.
HPK vyöryy toisessa erässä päälle, ja molemmissa otteluissa keskimmäiset kaksikymmenminuuttiset ovatkin olleet kaikkein kontrolloiduinta ja selväpiirteisintä jääkiekkoa - aspekti, joka sopii erinomaisesti Kerho-luotsi Jukka Jaloselle. Toinen erä on kuitenkin vain kolmasosa kiekko-ottelusta, joten IFK:n voitontoiveet lepäävät yksilöiden taidon hyödyntämisessä avauserässä. Pallokerho ei kykene vastaamaan HIFK:n henkilökohtaiseen osaamiseen, mutta hallittu pelitapa jauhaa maalipaikkoja kuin automaatti.
Herätyskello soimaan
Kun siirrytään taktisista asioista käsittelemään joukkueiden pelaajatilannetta, nousee ykkösenä framille molemmille joukkueille hyvin tuttu nimi: Toni Mäkiaho. HPK:n kultakypärä on toistaiseksi ollut joukkueensa heikoin pelaaja molemmissa otteluissa. Helsingissä Mäkiahon saldoksi jäi puolentusinaa vastustajan maalipaikkoihin johtanutta harhasyöttöä sekä videotaululla pyörineet kapakkamainokset. Mäkiahon alavireen myötä yksi HPK:n ketjuista on käytännössä täysin lukossa.
Onnistujien sektorilta löytyvät molemmat maalivahdit. Andy Chiodo on ollut pudotuspeleissä juuri niin vakuuttava kuin mistä kanukki herätteli toiveita runkosarjan loppumetreillä. Chiodon aggressiivinen ja itsevarma pelityyli ruokkii koko HPK:n joukkueen luottamusta vahtiinsa. Tosin Kerho-vahdin itseluottamus mailapelaamiseensa seilaa ajoittain liian korkeissa sfääreissä, joka vielä saattaa kostautua sarjan aikana.
Myös HIFK:n Jan Lundell keräsi itsensä Hämeenlinnan tappio-ottelun jäljiltä nopeasti ja tuloksena oli kertakaikkisen upea suoritus Nordenskiöldinkadulla. Lundell oli juuri sellainen viimeinen lukko, jota IFK kaipaa, jotta helsinkiläiset pystyvät haastamaan HPK:n tasaväkisesti. Erityisesti ottelun lopun pitkän 3-5-alivoiman aikana IFK-vahti venyi jokaisen kiekon tielle todella tärkeässä paikassa.
Muun pelaajiston osalta kehuja ansaitsevat ainakin kaksi itseluottamusta puhkuvaa nuorukaista: IFK:n Janne Keränen ja HPK:n Janne Lahti. Molemmat pelaavat kuin varmoina voitosta ja henkilökohtaisista onnistumisista. Samalla kummatkin ovat pystyneet tartuttamaan samaa tinkimätöntä asennetta myös ketjukavereihinsa.
Molempien joukkueiden puolustuksesta löytyy jonkin verran kysymysmerkkejä ennen maanantain otatusta. HPK-pakistossa viime kevään luottomiehet Mikko Jokela ja V-P Laitinen ovat seilanneet kaukana omasta tasostaan ja varsinkin kapteeni Jokelan täytyy pystyä parantamaan pelaamistaan todella paljon. HIFK:n peräpäässä puolestaan mielenkiinto kohdistuu Cory Murphyn ja Pasi Saarisen pelikuntoon ja loukkaantumistilanteeseen. Kun Jere Karalahti huilaa ottelurangaistuksensa vuoksi vähintäänkin maanantain pelin, täytyy Murphyn ja Saarisen kyetä paikkaamaan Karalahden minuutteja tai muuten IFK on vaikeuksissa.
Karalahden rumalla polvitaklauksella teloma Joonas Vihko ei kykene pelaamaan Rinkelinmäellä polven sivusidevammansa takia. Todennäköisesti Vihkon kausi on ohi, mikäli vamman laatu maanantaina suoritettavissa tarkemmissa tutkimuksissa osoittautuu odotetuksi. Vikkelän Vihkon paikan HPK:n ykkösketjussa ottaa Jani Hassinen ja Hassisen tilalle kokoonpanoon nousee puolestaan Jari Sailio.