HPK ja HIFK kohtasivat toisensa edellisen kerran vain reilu kaksi viikkoa sitten maaottelutauon jälkeisessä ensimmäisessä ottelussa. Tuolloin HPK nöyryytti HIFK:ta Helsingissä rumin 2-8-lukemin, ja helsinkiläisillä onkin varmasti näyttää etteivät nuo numero heijasta joukkueiden välistä oikeaa tasoeroa.
Hakusessa on myös jonkinlainen henkinen etulyöntiasema pudotuspelejä silmällä pitäen. Jos HPK voittaisi HIFK:n kotijäällään, olisi sillä kolme voittoa kauden keskinäisistä otteluista ja ritariryhmä olisi selvästi niskan päällä - vielä kun muistetaan viime kevään välieräsarja, josta Pallokerho eteni viidessä ottelussa finaaleihin. Vaikka pudotuspelien alkaessa runkosarjan otteluilla ei enää ole mitään merkitystä, kummittelevat kauden aikaiset tulokset varmasti niin pelaajien kuin valmentajienkin mielissä.
Samalla kun HPK ja HIFK setvivät keskinäisiä asetelmiaan, hakevat molemmat varmasti runkosarjan viimeisten kolmen pelin aikana pelaamisen saamista oikeille raiteille. Sekä Jukka Jalosen että Paul Baxterin suojatit ovat maajoukkuetauon jälkeen pelanneet hyvää, mutta eivät erinomaista peliä. Kumpaisenkin palapeli on siis vielä keskeneräinen, vaikka palikat melko hyvässä järjestyksessä ovatkin molemmissa leireissä.
Erilaiset rakenteet
HIFK:n potentiaaliset heikkoudet nyt ja pudotuspeleissä kohdistuvat joukkueen rakenteeseen: kärki on todella terävä, mutta sen jälkeen on tyhjää ja pitkään. Edellisissä otteluissaan Baxterin ryhmä on pelannut lähes vain kahdella puolustajaparilla, kun Cory Murphy, Jere Karalahti, Teemu Laakso ja Pasi Saarinen ovat saaneet urakoida. Tommi Kovasen ja Mikko Turusen loukkaantumisten takia helpotusta ei ole näkyvissä ainakaan tiistain otatukseen.
Murphy ja Karalahti varmasti selviävät lähes puolen tunnin peliajastaan, mutta miten on esimerkiksi nuoren Teemu Laakson laita pudotuspelien paineessa tuollaisella vastuukuormalla? Ja vaikka tähtipelaajat minuuttinsa urheasti kantaisivatkin, putoaa heidän pelaamisensa taso myös peliajan noustessa. Hyökkäyspäässä HIFK:n tilanne lähentelee pakiston asemaa, mutta ei ole kuitenkaan aivan yhtä korostunut.
HPK puolestaan nojaa tasavahvaan miehitykseen, jossa ratkaisijapelaajat saattavat aivan yhtä hyvin löytyä kolmos- kuin ykköskentällisestä. Jalosen joukkojen isoin kysymysmerkki leijuu lopullisten ketjukoostumusten yllä, sillä tuleva maajoukkueluotsi ei ole vielä 53 ottelunkaan jälkeen ole löytänyt sitä ryhmitystä, jolla pudotuspeleihin lähdetään.
Rauman murskavoitto-otteluun HPK kasasi täysin uuden ketjun Ville Leinon kahden ottelun pelikiellon vuoksi. David Moravec pelasi toisen ottelunsa keskushyökkääjänä erinomaisesti ja Janne Lahti sekä Joonas Vihko vipelsivät laidoilla tehokkaasti. Jalosella on kolme ottelua aikaa jäljellä tehdä päätöksensä sen suhteen millaisilla ketjuilla ja puolustuspareilla mestaruutta lähdetään puolustamaan. Kuvioita monimutkaistavat vielä Leinon paluu pelikiellosta sekä Hannu Väisäsen ja Jonas Anderssonin mahdollinen toipuminen pelikuntoon.
HIFK:n maalinsuulla tilanne puolestaan on itsestäänselvä: Jan Lundell pelaa kaikki loput ottelut - tai muuten Baxter on pahoissa vaikeuksissa. HPK:n veräjää vartioi jälleen Andy Chiodo, joka on omilla vakuuttavilla otteillaan istuttanut itsensä ykkösvahdin tontin. Tosin sairastuvalla tilaisuuttaan kyttää yhä viime kevään pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittu Miika Wiikman.
Illan ottelusta on odotettavissa pudotuspelihenkinen kovavauhtinen ja fyysinen taisto, jossa molempien ryhmien todellista kanttia mitataan. Molemmat joukkueet pääsevät torstain otteluun vapautunein tuntein, kun kummallakin on alla selvät voitot tiistailta, joissa sekä HPK että HIFK mättivät kahdeksan osumaa. Keskinäisestä koetoksesta tullee tosin huomattavasti vähämaalisempi peli.