Palloseuran meno on tällä hetkellä melkoisen konemaista. Joukkue on viimeksi hävinnyt marraskuussa ja ottanut sen jälkeen vähintään pisteen 15 perättäisessä ottelussa. Rutiinitaso on siis melkoinen ja sen sai tänään viimeisimpänä havaita HIFK, joka ei onnistunut saamaan Turussa maaliakaan aikaiseksi. Melkoisen tasapaksun ja vaisun kuvan itsestään antanut vierailija oli maalivahtipeliä lukuunottamatta jokaisella osa-alueella hieman kotijoukkuetta huonompi, eikä olisi tänään voittoa ansainnut. Myöskään kotijoukkue ei esittänyt mitään elämää suurempaa, mutta hyvä kokonaisuus tuotti jälleen kaksi pistettä sarjakärjessä jatkavien turkulaisten pistepussiin.
TPS ottaa ohjat käsiinsä
Ottelun avauserä oli TPS-merkkinen. IFK:sta positiivisesti erottunut maalivahti Dave Stathos sai alusta asti olla hereillä, sillä laukauksia tuli IFK-maalia kohti tasaiseen tahtiin. Ottelun alun paras paikka koitti Mikko Elorannalle, joka kolisutti Jarno Kultasen jäähyn aikana ylivoimapelissä tolppaa. Myös Antti Aalto pääsi pariin otteeseen kokeilemaan onneaan, mutta Stathos veti pidemmän korren. Peli oli avauserässä kohtuullisen elävää, koska kumpikaan joukkue ei erityisemmin sumputtanut peliä, vaan molemmat pyrkivät pelaamaan ylöspäin.
Ensimmäinen – ja lopulta lähes ottelun ainoaksi jäänyt – maali nähtiin erän loppupuolella. Kai Nurminen jakoi kiekon Mika Alatalolle, joka lähti nousemaan laidasta ylös. Maalin kulmalla Alatalo syötti kiekon maalin eteen vapaana odottaneen Kimmo Peltosen lapaan. Peltosella oli helppo työ iskeä kiekko voimattoman Stathoksen selän taakse Toni Söderholmin ollessa tilanteesta hieman myöhässä. Ote oli TPS:llä myös erän loppuajan, mutta lisäosumia ei nähty.
Vaisu toinen erä
Toiseen erään ottelun taso ei ainakaan noussut. Tilastomerkintöjä saatiin aikaiseksi jäähy per joukkue, mutta kumpikaan joukkue ei maalinteossa onnistunut. Harkinsin pelätty ketju pelasi IFK-ylivoiman lähes kokonaisuudessaan, mutta ilman tulosta. Ottelun jälkeen Aravirta kiisti kuitenkaan ylipeluuttaneensa avainpelaajiaan:
- En mä nyt niin ylikuormittanut sitä. Pikkusen heiteltiin sitä aina joihinkin väleihin, mutta neljän rytmillä mentiin käytännössä, voi sanoa että läpi ottelun. Extraminuutit tuli käytännössä ylivoimalla.
Kentällisen jääaika kokonaisuutena oli ottelussa 20 minuutin hujakoilla. Minuutit eivät siis todellakaan olleet tolkuttoman korkeat, ja vaikka ketju olisikin pelannut hieman tavallista enemmän niin moinen ilmiö olisi toki helppo ymmärtää. Ketju Pärssinen-Harkins-Kuhta erottui edes jotenkin muuten kovin tasapaksusta HIFK-nipusta. Maaleja eivät hekään silti saaneet aikaan muutamasta hyvästä yrityksestä huolimatta.
Toinen erä oli kokonaisuutena hieman sekava ja useasti peli oli yllättävän heikkotasoista, jopa roiskimista. Parhaat maalintekotilanteet siunaantuivat isännistä Niko Mikkolalle sekä (jälleen) Aallolle, HIFK:sta lähimpänä oli Pärssinen. Maalivahdit pelasivat kuitenkin molemmat erittäin varmasti, joten kolmanteen erään jatkettiin jalkapallolukemista 1-0.
Jännitys säilyy loppuun asti
Kolmanteen erään saatiin sentään hieman väriä ja tapahtumia. Noin seitsemän minuutin kohdalla Koivun luja laukaus oli jo mennä Stathoksen kautta maaliin, mutta IFK:n onneksi Jarno Kultanen ehätti pelastamaan maalia kohti lipuneen kiekon pois maaliviivalta. Hieman myöhemmin Marco Tuokko yritti herätellä horroksessa ollutta turkulaisyleisöä taklaamalla komeasti Pärssistä ja kohta oli Koivun vuoro aiheuttaa jälleen lisäväristyksiä vierailijoille. Nurmisen upeasta lättysyötöstä yksin läpi päässyt Koivu pääsi toistamiseen kalkkiviivoille asti, mutta lopulta videotarkistus osoitti kiekon pysähtyneen Stathoksen torjunnan jälkeen kentän eikä maalin puolelle.
Hieman reilut neljä minuuttia ennen loppua nähtiin hieman kuumentuneita tunteita kentällä. Vaisusti pelannut Jere Karalahti tuli keskialueella taklaamaan kädet ylhäällä Mikko Elorantaa, joka nosti omat kätensä kasvojensa suojaksi. Karalahti sai tilanteessa osuman huuleensa, mutta tuomaristo ei tilanteeseen reagoinut. Pelin painopiste siirtyi IFK:n puolustusalueelle, jossa Karalahti kosti Elorannalle taklaamalla tätä maalin edessä suoraan päähän. Kun vielä samaan aikaan Jiri Vykoukal ampui maalia kohti hieman paitsiovihellyksen jälkeen, näytti hetken aikaa siltä että otteluun saatettaisiin ehkä saada rähinä loppuun. Pelaajien hermo kuitenkin kesti, eikä kukaan halunnut kunnostautua ratkaisevan jäähyn ottajana. Pienen nuhjauksen ja suunsoiton jälkeen sekä Eloranta että Karalahti passitettiin jäähypenkille rauhoittumaan.
HIFK:n loppukiri ei lopussa ollut kummoinen. Aravirta otti aikalisän hyökkäyspään aloituksen yhteydessä ajassa 57.58 ja veti Stathoksen pois maaliltaan. Roman Vopatilla vahvistettu ykkösketju sai aikaan yhden hyvän tilanteen, mutta Kimmo Kuhdan laukaus meni hyvästä paikasta täysin harakoille. Lopullinen niitti IFK-arkkuun koitti ajassa 58.53, kun Mikko Koivu riisti Harkinsilta kiekon keskialueella ja Antti Aalto onnistui – ties kuinka monennen yrityksensä jälkeen – vihdoin toimittamaan kiekon maaliin asti.
Loppuyhteenvedot IFK-leiristä
Kun joukkue jää nollille, on ongelmien suunta selvä sokeallekin. HIFK oli tänään suorastaan oudon tehoton ja toisaalta TPS pelasi erittäin vakuuttavan puolustuspelin. IFK-leirin osalta Aravirta veti ottelun lyhyesti pakettiin seuraavasti:
- Nolla maalia kun tekee niin ei voi voittaa peliä. Tepsi puolusti hyvin ja meillä ei ollut riittävästi voimaa eikä juonikkuutta hyökkäyksissä. Laukaukset tuli suurin osa suhteellisen helposti Karjalaiselle. Olihan siellä muutama maalinpaikka meille ihan viimeisillä minuuteillakin vielä, mutta kokonaisuutena Tepsi oli sen verran terävämpi että ansaitsi voittonsa.
Lehdistötilaisuuteen hieman turhautuneen oloisena saapunut Aravirta ei ryhtynyt kuitenkaan millään tavalla ruoskimaan omiaan vaan kommentoi leveän kaukalon mahdollisesti aiheuttamista vaikeuksista näin:
- En mä sitä nähnyt millään tavalla. Mun mielestä pelattiin ihan kohtuullinen vieraspeli. Ollaan huonompiakin pelejä pelattu, niin kotona kuin vieraissa. Ei tämä missään nimessä mistään alakategoriasta ollut. Ehkä se (kaukalon leveys) sitten erikoistilannepelaamisessa tulee esille, tilaa on enemmän. Tänään ei kyllä sitä pystytty hyödyntämään.
- TPS:lla on hyvä joukkue. Pelaajien peli tämä on ja hyvin valmennettu se on varmaan kun ne pelaa noin hyvin molempiin suuntiin. Tepsihän on erittäin laadukas joukkue pelaajalistaltaan tällä hetkellä nyt kun porukka alkaa olla suurin piirtein ehjänä. Siellä on kokemusta ja sitten nämä kolmos- ja nelosketjun kaverit on olleet kolmesta viiteen vuotta mukana tuossa välillä vähän isommissa rooleissa ja välillä vähän pienemmissä. TPS on erittäin vahva kokonaisuus, kommentoi Aravirta vastustajaa.
TPS-juna jyrää tasaisesti eteenpäin
Palloseuran valmentaja Jukka Koivu kertoi pelin jälkeen illan teeman olleen paineensietokyvyssä ja uskalluksessa pelata suosikin asemassa:
- Me oltiin uudessa asetelmassa siinä mielessä, että ollaan tässä syksyn mittaan saatu kutittaa sarjakärkeä. On ollut IFK kärjessä, on ollut Jokerit kärjessä, on ollut Kärpät kärjessä. Ollaan päästy haastajana siihen juttuun. Nyt me lähestyttiin sitä asetelmaa ikään kuin toisesta näkökulmasta eli siitä, että joudutaan itse nyt kantamaan se juttu jonka nämä sarjajohtajat on aiemmin joutuneet kantamaan. Se oli meille iso askel, että pystytäänkö me hoitamaan se kun meidät on haastettu - otetaanko haaste vastaan ja miten käyttäydytään sen mukaan. Mä olen totta kai tyytyväinen kahteen pisteeseen ja tietysti tähän puolustuspelaamiseen ja täytyy joukkuetta kiittää. Muutama ihan selvä maalinpaikka tosin hukattiin vielä.
Koivu ei lähtenyt korostamaan omaa rooliaan voittoputkessa ja joukkueen hyvässä vireessä, vaan painotti pelaajien osuutta. Parannettavaakin Koivun mukaan vielä löytyy, sillä osa pelaajista ei vielä loukkaantumisten jäljiltä ole parhaassa vireessä:
- Kuten Ara tuossa sanoi, niin kyllä se sieltä joukkueesta itsestään tulee, ne luo ne säännöt joukkueen sisällä. Täytyy tosiaan muistaa se, että kun tullaan kolmen, kuuden tai kahdeksan kuukauden sairaslomalta niin ei tämä juttu vielä läheskään valmis ole. Kyllä meidän täytyy näille yksilöille antaa kerta kaikkiaan aikaa.
Joni Lius palaa pelaavaan kokoonpanoon pitkän tauon jälkeen jo seuraavassa pelissä, lauantaina Lukkoa vastaan. Tomi Sykön paluuta sen sijaan saadaan odotella hieman pidempään:
- Sykön nenää suoristetaan uudestaan huomenna. Sitten on vielä korvien kanssa jotain hommaa, ne tutkii sen. En tiedä miten se vaikuttaa, mutta… varmaan neljä viikkoa on Sykkö peleistä pois, lopetti Koivu.