Hakametsässä kohtasi tiistai-iltana kaksi hyvin erilaisessa tilanteessa olevaa joukkuetta. Hyvässä pelivireessä viime viikot ollut, runkosarjan kolmatta sijaa isännöivä Tappara toivotti vieraakseen sijalla yksitoista naukuneen, viime aikoina melko kesyksi äityneen punakissan. Erityisesti ylivoimapelissä joukkueiden esitykset ovat olleet tällä kaudella kuin eri maanosista. Tappara oli rokottanut vajaamiehistä vastustajaa ennen illan peliä kuusitoista kertaa, kun HIFK oli onnistunut ylivoimalla vain seitsemästi. Kertoimet olivat siis kirvespaitojen puolella.
| style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9; border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9; padding: 3px;">kuvat |
HIFK harjoitteli ylivoimaa
Ottelu kuitenkin alkoi melko tasaisesti ja ponnettomasti. Pois Tapparasta siirtyvältä Nicholas Angellilta virtaa löytyi, mutta puolustaja kanavoi sen väärin taklaamalla viiden minuutin paikkeilla kyynärpäät ylhäällä. HIFK pääsi harjoittelemaan ylivoimaa, mutta sai aikaiseksi vain yhden helpon kopin hyvän vireen löytäneelle maalivahti Mika Lehdolle.
HIFK:n luistin liikkui tamperelaishokkaria kepeämmin ensimmäisessä erässä, mutta kiekolle ei osattu tehdä sitä, mitä pitäisi. Joukkue sai yrittää tulosta ylivoimalla lähes kuusi minuuttia, mutta yhtään vaarallista paikkaa ei aikaan saatu. Hyvin liikkunut, mutta epävarmasti kiekkoa liikuttanut Tommi Kovanen symboloi hyvin oman joukkueensa tilaa illan pelin alkupuolella: Liikettä ja yritystä oli, mutta kiekko ei tahtonut totella. Vaikeudet tiedosti myös kapteeni Kimmo Kuhta.
– Kun itseluottamus on alhaalla, ei maalintekokaan tahdo onnistua. Vaikeina hetkinä maalinteko on tuplasti vaikeampaa.
Raipemaisen rauhallinen ratkaisu
Toisen erän alku ei ainakaan lisännyt vieraiden itseluottamusta. Tapparan ykkösketjulla sitä kuitenkin oli. Janne Ojanen sai Juha Kiilholmalta kiekon ja tarjoili namusyötön maalin kulmalle unohtuneelle kultakypärä Timo Koskelalle, joka liukui raipemaisen rauhallisesti Jan Lundellin sivuitse ja nosti rystyltä lätkän yläpesään ajassa 27.53.
Koskela koukki Tapparan muutaman minuutin päästä alivoimalle, mutta HIFK:n ylivoimapeli yski tuttua latuaan. Toisen erän loppupuolella Tommi Kovanen väläytti pelikäsitystään ja lähetti mahtavan avauksen kentän läpi nuorelle Eetu Pöystille, jonka kahvitustarjoukseen Mika Lehto ei kuitenkaan tarttunut. HIFK ei Tapparan maalista masentunut, vaan toisen erän loppu oli terävämpää peliä molemmilta joukkueilta. Lisämaalit jäivät kuitenkin puuttumaan.
Kolmas erä alkoi HIFK:n tuloksettomalla ylivoimaharjoittelulla. Janne Ojanen osoitti hyökkäyspäässä jalkojen välistä ohjatulla vedolla, että kädet eivät ole edelleenkään liian hitaat liigaan. Lundell oli kuitenkin tarkkana, kuten silloinkin, kun omat pakit hermoilivat täysin turhaan kiekkoa vastustajille.
HIFK lopetti rämpimisen
Kun ottelusta oli jäljellä vajaat viisi minuuttia, lopetti HIFK rämpimisen. Ryan Vesce suti kiekon aloituksen jälkeen Janne Keräselle, joka siirsi sen yhtä nopeasti eteenpäin Janne Laakkoselle. Liukkaan Laakkosen työksi jäi liukua Lehdon ohi ja kurottaa kiekko maaliin. Vierailijoille ei tasapeli riittänyt, sillä reilun kahden minuutin perästä Laakkosen osumasta kapteeni Kuhta teki omansa.
– Saatiin hyvä pyöritys. Luttinen syötti Remille ja minä huusin, että maalilla ollaan. Rem syötti heti. Vähän onnekkaastikin kiekko pomppi perille, kertasi Kuhta voittomaaliksi jääneen, lukuaan suuremman maalin syntyä.
Voitto oli erittäin tärkeä HIFK:lle, joka oli ottanut viimeksi täyden pistepotin yli kuukausi sitten. Kuhta myönsi, että onnistumiset – sekä joukkueen, että omat – lämmittivät nyt erityisen paljon.
– Mielettömät pinnat rämpimisen jälkeen. Ehjät kuusikymmentä minuuttia. Meidän joukkueella oli uskoa, siitä olen ylpeä. Jos lopettaa uskomisen, voi lopettaa pelaamisenkin.
Epäilyksiin valmentaja Paul Baxterin ja pelaajien välisestä kemiasta Kimellä oli selkeä kanta.
– Mitään konflikteja tai ongelmia ei ole valmentajan ja pelaajien välillä ollut.
Paul Baxterkaan ei välittänyt henkilökohtaista tilannettaan pohtia. Tärkeintä oli joukkueen voitto ja onnistuminen.
– Ansaitsimme voiton tänään. Teimme lujasti töitä ja loimme hyvin maalipaikkoja. Kaikki ovat varmasti saaneet lukea, että meillä on ollut maalinteko-ongelmia. On tärkeää, että saimme Janne Laakkosen takaisin. Hän on synnynnäinen maalintekijä. Ja Kimmo Kuhta on erinomainen pelaaja.
Tapparan valmentaja Rauli Urama ei peitellyt pettymystään, mutta myönsi HIFK:n ansainneen voittonsa.
– HIFK oli tänään valmiimpi. Ei pelattu huonosti, mutta emme saaneet samanlaista tunnetasoa kuin vastustaja, vaikka pysyttiinkin pitkään pelissä mukana. Tehokkuus puuttui, eikä keskittyminen riittänyt. Kiekkoa ei saatu tarpeeksi nopeasti liikkeelle omalta alueelta.
Tappara otti vasta lokakuun ensimmäisen tappionsa, joten Urama voi edelleen hengittää vapaasti. Oletettavasti myös Baxter voi taas keskittyä enemmän työhönsä, kun irtisanomishuhut laantuvat ainakin hetkeksi.