Kahden hyvän alkukauden pelanneen joukkueen kohtaamisesta oli odotettavissa tiukka ja tasainen taistelu kolmesta sarjapisteestä. Ja sellainen ottelu Kisapuistossa nähtiinkin, vauhtia riitti läpi ottelun, kun joukkueet painoivat kaukalossa mitään säästelemättä. Molemmat joukkueet pyrkivät pelaamaan läpi ottelun tarkkaa puolustuspeliä, mutta täyttä aikaa se ei onnistunut kummaltakaan.
Blues aloitti ottelun todella vahvasti ja sinipaidat esittivät parasta jääkiekkoa mitä tällä kaudella on Lappeenrannassa nähty. Jokaiselta pelaajalta löytyi liikettä ja kun tuohon liikkeeseen yhdistetään nopea ja hyvin toiminut syöttöpeli, niin peli painui väkisinkin SaiPan päätyyn. Vaikka Blues peliä suvereenisti veikin, niin minkäänlaiseen paniikkiin ei SaiPakaan joutunut, varsinkin Rob Zepp oli maalillaan itse rauhallisuus ja se rauhoitti kenttäpelaajiakin.
- Koko tämän pelin pohjalla, että tämä pystyttiin kääntämään voitoksi, oli tietysti maalivahtipeli, jonka ansiosta yleensä oltiin edes pelissä mukana, totesi Heikki Mälkiä taiston tauottua.
Kaikkea ei Zepp pystynyt torjumaan, sillä Blues onnistui hyödyntämään kahden miehen ylivoimansa juuri kun SaiPan neljäs mies laski luistimensa jään pintaan. Steve Kariya laukoi Esa Pirneksen syötöstä kiekon Zeppin suojien kautta maaliin, helpotusta maalintekoon toi Zeppin mailan menetys hetki ennen maalia. SaiPa ei tilanteesta lannistunut, vaikka Blues jatkoikin vahvaa menoaan. Tilaisuus tasoitukseen tuli, kun Tuomas Eskelinen koukkasi itsensä jäähylle. Bluesin alivoimanelikko intoutui hyökkäämään hieman liian innokkaasti ja SaiPa pääsi kolmella kahta vastaan hyökkäykseen. Ville Viitaluoma jätti ja Olli Malmivaara tälläsi illan komeimman osuman hirmulämärillä maalin yläkulmaan, hyvin pelannut Neil Little oli tilanteessa voimaton.
SaiPa kääntää pelin itselleen
Toiseen erään luisteli ryhdistäytynyt keltapaitainen joukkue, Mälkiä oli ensimmäisellä erätauolla muistuttanut kuinka puolustuspeliä pitää pelata ja pelaajat ottivat opikseen. Ensimmäisen erän merkkausvirheet loistivat poissaolollaan ja Bluesilla alkoi olla suuria vaikeuksia saada kontrolloituja hyökkäyksiä aikaiseksi. SaiPan rohkeasti karvanneet hyökkääjät aiheuttivat jatkuvasti päänvaivaa Bluesin isoille puolustajille. Kun tiiviiseen puolustuspelaamiseen lisätään vielä SaiPan läpi ottelun jatkunut voimakas taklauspeli, niin Bluesin taitaville pelaajille ei jäänyt aikaa hienoihin kiemuroihin.
Erityisesti viisikko Paakkarinen-Koho-Skyttä puolustajinaan Palomäki-Grönholm, onnistui Bluesin nimivahvan ykkösviisikon pysäyttämisessä erinomaisesti. Varsinkin Ossi-Petteri Grönholm oli vahvalla pelipäällä ja jykevä pakki jyräsi useita sinipaitoja seinäkoristeiksi Kisapuiston kaukalon laitoihin.
Kun Bluesin peli oli saatu sekaisin, niin kolmannessa erässä SaiPa otti lopullisesti ohjat käsiinsä. Vierailijoilla oli suuria vaikeuksia päästä pois omalta alueeltaankin ja vaarallisia tilanteita alkoi syntyä liukuhihnalta Littlen vartioimalle maalille. Eleettömän varmasti torjunut Little kuitenkin oli kuin muuri. SaiPan myllytys vain koveni, kun Timo Hirvonen koukki itsensä jäähylle. Kotijoukkue järjesti hirvittävän tulituksen ja lopulta Ville Koho laukoi Harri Tikkasen laukauksen paluukiekon maaliin.
Jo ennen maalia kotijoukkueen pelaajien itseluottamus oli korkealla, mutta maalin jälkeen tuo tunne vain voimistui ja Kisapuistossa nähtiinkin tämän kauden parasta SaiPaa, tuon myönsi myös Mälkiä.
- Kolmas erä tosi hyvä, väittäisin melkein että kauden parasta peliä tuo kolmas erä meiltä. Kärsivällistä ja hyvää työtä koko joukkueen leveydeltä. Tosi tyytyväinen.
Johtomaalin jälkeen SaiPa jatkoi vahvaa pelaamistaan, eikä alkanut niin usein nähtyyn passiiviseen varmisteluun, joka usein on sitten kostautunutkin. Nyt jatkettiin rohkeaa pelaamista ja Blues ei pystynyt enää lähellekään samanlaiseen esitykseen, jota se esitti ottelun ensimmäisessä erässä. SaiPa yksinkertaisesti oli parempi joukkue jäällä, kuten Kari Heikkiläkin ottelun jälkeen myönsi.
- Eka erä oli meiltä hyvä, siinä oli maalintekopaikkoja ja muutama oli ihan avopaikka, mistä jos, jos ja jos, ois joku menny maaliin niistä, niin ehkä peli olisi ollut erilainen. Mutta tokasta erästä lähtien SaiPa vei kyllä ottelua, meillä loppui työnteko ensimmäiseen. Ihan oikeudenmukainen päätös ottelulle, parempi joukkue voitti.
SaiPan voitto alkoi varmistua viitisen minuuttia ennen päätöstä, kun Janne Kolehmainen harhautti Kari Haakanan, joka taklasi Kolehmaista polvella. Tuloksena Kolehmaiselle puujalka ja Haakanalle matka kohti pukukoppia. Saamansa ylivoiman SaiPa pelasi maltilla loppusummeria odottaen ja Blues yritti alivoimaisenakin hakea tasoitusta kovalla riskillä. Tuo riskinotto päättyi sekunttia ennen täyttä aikaa, kun Teemu Paakkarinen iski kiekon tyhjään maaliin.
Fyysinen SaiPa
Harvoin ovat lappeenrantalaiset kiekkokatsojat saaneet nähtäväkseen sellaista SaiPaa, joka tänä iltana kaukalossa esiintyi. Koko joukkue pelasi suurella sydämellä, joka tilanteessa kaikkensa antaen ja ennen kaikkea fyysisesti. Taklauksia jakoivat kaikki ja koko ajan ajettiin aivan vastustajan iholle. Vastaavaa taklaustulitusta on yleensä nähty vain vierasjoukkueiden toimesta.
SaiPan isokokoiset puolustajat hallitsivat oman maalinsa edustaa vakuuttavin ottein, Rob Zepp sai torjua kiekkoja rauhassa, kun Malmivaara, Grönholm, Kudroc ja Palomäki pitivät Bluesin pelaajat kaukana maalista. Vierailijalla ei ollut irtokiekkoihin mitään asiaa.
Kotijoukkueessa ei heikkoa lenkkiä ollut, tasaisen hyvin pelanneesta joukkueesta esiin nousivat uskomatonta syksyään jatkava Ville Viitaluoma ja jo mainitun Kohon ketjun lisäksi upeasti taistellut kolmikko, Sinisalo-Vänttinen-Kolehmainen.
Vierasjoukkueen ehdottomasti parasta antia oli vakuuttavaa maalivahtityöskentelyä esittänyt Neil Little, mies tulee samalla tasolla jatkaessaan torjumaan vielä useita pisteitä Bluesille. Kenttäpelaajista ketju Uhlbäck-Eriksson-Hurme oli vahva ja se loikin useita hyviä pyörityksiä SaiPan maalille. Varsinkin ketjun sentteri Joakim Eriksson, oli hyvä pelin jokaisella osa-alueella.
Loppuun vielä Heikki Mälkiän esimerkki siitä kuinka helppoa valmentaminen SM-liigassa oikeasti on, eli kuinka ottelut voitetaan.
- Mie sanoin siinä että tehdään yksi maali ja sitten ne teki. Sehän menee silleen, sen kuin sanoo mitä tehdään.