Ilveksen tappion syypäänä ei ollut tänään ensimmäisen SM-liigaottelunsa torjunut Tuukka Rask, eikä siistissä ottelussa kaiken mailahäirinnältä vaikuttaneenkin viheltänyt Aleksi Rantala, vaan joukkue itse. Voisi todeta, että noin laiskaa Ilves-joukkuetta ei ole nähty koskaan Helsingin Jäähallissa. Ei koskaan.
Raskilla synkkä alku
IFK tiesi, että Ilveksellä on nuori maalivahti maalillaan ja laukoi siksi erässä todella paljon. Ensimmäinen helppo nosto upposi Raskin selän taakse, kun ottelua oli pelattu alle kaksi minuuttia. Kim Hirschovits nousi maalin takaa ja heitti rystyltä kiekon päin Raskia, jonka varusteista kiekko pomppi maalin ylänurkkaan.
-Tarkoitus oli pelata melkoisen erilaista jääkiekkoa, mutta IFK sai ensimmäisen maalinsa niin aikaisessa vaiheessa, että olimme ongelmissa. Varsinkin ensimmäisessä erässä olimme aivan liian passiivisia, kuvasi Ilves-valmentaja Vaclav Sykora joukkueensa tuskaa.
Ilves sai kuitenkin pian IFK:n avausmaalin jälkeen yrittää pelin tasoittamista päätuomari Rantalan vihellettyä IFK:lle kaksi jäähyä alle minuutin välein. Ilves ei kuitenkaan tämän ylivoiman aikana saanut kiekkoa kunnolla edes lauottua, vaan joukkuetta piinasi varsinainen vastuunsiirtelykammo.
Minuutti näiden jäähyjen päättymisestä Ilves otti kaksi jäähyä, ensin Jesse Niinimäki ja sitten Sami Helenius, joka oli jatkuvasti helsinkiläisyleisön hampaissa. Helenius ehti istua jäähyaitiossa vain kymmenen sekuntia, kun Marek Zidlickyn tämän kauden avausmaali SM-liigassa näki päivänvalon. Zidlickyn kova lämäri meni suoraan Raskin vartioiman maalin yläkulmaan, josta sitten pomppasi ulos. Zidlicky pommitti Raskia tällaisilla laukauksilla koko ottelun ajan, tosin ilman tulosta.
-Rask joutui vaikeaan paikkaan, mutta nuori pelaaja tarvitsee kokemusta. Pelimme ei kuitenkaan häneen kaatunut, puolusteli nuorta maalivahtiaan Sykora.
Oikeassa Sykora olikin, sillä pelkästään ensimmäisessä erässä Rask torjui 15 kertaa, kun vastapäädyssä Dave Stathos torjui kolme kertaa. Tämä siitäkin huolimatta, että Ilves pääsi pelaamaan kahden miehen ylivoimallakin. Kertonee jotain Ilveksen tahtotasosta.
IFK ratkaisee ja tuudittautuu
Toisessa erässä ottelu ratkaistiin IFK:n hyväksi, mutta onnistui kotijoukkueen kuitenkin muutaman kerran jo nukahtaakin. Molemmat maalinsa IFK teki erikoistilanteista ja ne molemmat tulivat saman miehen lavasta.
Kimmo Kuhta oli tuo IFK:n illan sankari. Ottelun ensimmäisensä hän laukoi Zidlickyn antaman loistavan syötön jälkeen Raskin maalin yläkulmaan. Zidlickyltä upea suoritus, mutta niin oli Kuhdaltakin.
-Marek (Zidlicky) näytti ensimmäisen kerran siltä mieheltä jonka minä tunnen kentällä, huippupakistaan kertoi Aravirta.
Kuhdan maali syntyi Ilvekselle pahaan paikkaan, sillä Ilves oli päässyt jälleen pelaamaan viidellä kolmea vastaan, eikä ollut tälläkään kertaa Stathoksen ohittamisessa. Nyt joukkueella kuitenkin oli jo jotain yritystä ylivoimallaan, mutta tähän Kuhdan maaliin se alkoi jo hyytyä.
Seuraavan maalinsa Kuhta pääsi nimittäin tekemään Jarkko Ruudun tekemän upean esityön jälkeen. Ruutu luisteli Ilves-pakeilta karkuun Ilveksen pelatessa ylivoimaa ja pääsikin maalipaikkaan. Tässä vaiheessa mies kaadettiin ja näin Rantala päätti antaa IFK:lle rangaistuslaukauksen.
IFK otti tällä kertaa rankkariinsa tekijämiehen laukomaan ja Kuhta kiitti kunniasta. Lähelle Raskia ja sitten yhdellä kädellä kiekko ohi nuorukaisen.
IFK:n jo tuudittautuessa helpon voiton tunnelmiin teki Ilves ottelun ainokaisensa. Muuten ottelussa lähinnä jäähyillyt Steve Kariya pääsi nokikkain Stathosin kanssa ja harhautti miehen helposti. Näin tämä pienikokoinen kanadalainen teki kauden viidennen maalinsa.
Lopun odottelua
Kolmas erä oli lähinnä loppusummerin odottelua, mutta muutama IFK-maali silti nähtiin. Viimeisessä erässä pelaamaan herännyt Roman Vopat teki upean taistelumaalin karattuaan kesken Ilves-ylivoiman läpiajoon. Vopat seurasi oman laukauksensa ja iski taululle reboundista 5-1 lukemat.
Maalista syöttöpisteen sai Lasse
Pirjetä, mutta tosiasiassa maali oli Vopatin taistelunäyte ja toisaalta osoitus Ilveksen taistelunpuutteesta tänä iltana. Keskiviivalla kaksi Ilveksen puolustajaa oli vielä samalla tasolla Vopatin kanssa, mutta muutamalla potkulla Vopat oli jo karistanut puolustajat ja kasvokkain Raskin kanssa.
Ottelun viimeisen niitin iski Eetu Holma, joka nousi maalin takaa ja laukoi tarkasti kiekon alanurkkaan.
-Paras pelimme tällä kaudella ja tasapäistä peliä muutenkin meiltä. Nyt tuli toinen voitto putkeen ja se on hyvä homma. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella pukukopissa oli iloinen fiilis. Meillä on tietyt tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tämä alkukausi ei ole ollut kovinkaan otollinen, viittasi Hannu Aravirta joukkueensa tavoitteesta olla kolmen parhaan joukossa joulutaukoon mennessä.