Yli 7000 katsojaa oli saapunut seuraamaan kotijoukkue Bluesin ja Helsingin IFK:n välistä mittelöä Espoon Areenalle. Itse pelin tasoon saattoi moni kuitenkin pettyä. HIFK on joukkue, jolta on totuttu näkemään aggressiivista peliä, taklauksia, provosointia ja toisinaan myös tappelunujakoita. Tänään kaikki se, mitä IFK on yleensä Espoonkin Areenalla esittänyt puuttui tyystin. Kaiken kukkuraksi pelistä puuttuivat myös maalit. Tämän jälkeen on helppo kysyä: Mitä pelissä sitten tapahtui? Vastauskin on yhtä helppo antaa: Ei yhtään mitään.
| kuvakooste Illan otokset.
[katso kuvat] |
-Mun mielestä me pelattiin eka erä varsin hyvin, vaikka olikin 0-1 taululla. Meillä oli 25 laukausta, joista kahdeksan meni maalia kohti, joten siinä olisi ollut vähän sihdissä parantamista. Maalintekotilanteita kyllä luotiin pelissä riittävästi voittoon, mutta vastustajan hyvä maalivahtipeli ja meidän pieni jäätyminen ratkaisevilla hetkillä olivat syitä siihen, että maaleja ei tullut tänään enempää, kommentoi ottelua Blues-luotsi Kari Heikkilä.
-Silloin, kun sitä maalia lähdetään hakemaan väkisin, eikä sitä tule, peli lähtee usein aaltoilemaan ja iskee pieni paniikki päälle varsinkin omassa päässä. Muutoin ihan ok suoritus meiltä varsinkin puolustuspäässä, Heikkilä jatkoi.
Hauhtonen viimeistelee IFK:n johtoon
Ottelun ensimmäinen erä alkoi tasaisissa ja jokseenkin sekavissa tunnelmissa. Kotijoukkue Bluesilla oli alla kaksi tappiota, ja käsittämättömät viisi erää ilman ainoatakaan osumaa. Myös vierailija IFK:lla oli tappio alla tiistailta paikallispelistä Jokereita vastaan, ja se pelasi ilman kapteeniaan Jere Karalahtea.
Blues oli muuttanut kentällisiään siten, että ykkösnyrkkiin Pirneksen ja Kariyan rinnalle oli nostettu hyviä otteita esittänyt Jaakko Uhlbäck, ja Ladislav Kohn oli siirtynyt kolmosketjuun Olli Ahosen ja Kari Kalton seuraksi. Kakkosessa pelasi kultakypärä Joakim Eriksson laidoillaan kapteeni Timo Hirvonen ja Markku Hurme.
Ottelun avausmaalin iski HIFK:n Janne Hauhtonen kotijoukkueen kakkosketjun nukahdettua täydellisesti. Hauhtonen sai hyvän syötön laidasta, ja oli täysin vapaana Neil Littlen vartioiman maalin edessä. Hauhtosella olikin helppo työ iskeä kiekko läheltä ylös, kuten sanonta kuuluu. Ottelussa tuuliviirin lailla tuominnut päätuomari Markku Kruus antoi vielä erän loppuun Bluesille kaksikin mahdollisuutta tulla tasoihin IFK:n jäähyillessä, mutta tutun tehoton ylivoima jatkoi perinteitään, eikä tahtonut saada kiekkoa edes vierailijoiden päätyyn asti.
Toisessa erässä Bluesin lievähkö painostus jatkui. Joskin tämän voidaan sanoa olleen jollain asteella näennäistä, sillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta parhaalle sektorille ei päästy. IFK hyökkäsi nopeasti ja terävästi vastaan, mutta joutui niinikään pyörimään lähinnä kulmissa.
Erän ainoa maali ja Bluesin tasoitus nähtiin viimein ajassa 38.48. Ottelussa erittäin pirteästi pelannut nelosvitja Niko Nieminen-Joni Töykkälä-Semir Ben-Amor väänsi väkevästi IFK:n maalin takana, Ben-Amor heitti kiekon Tom Askeyn vartioiman maalin eteen, ja lopulta Niko Nieminen survoi sen sisään.
-Se oli sellainen tahtomaali. Semir (Ben-Amor) pelas todella hyvin kiekon maalin eteen ja vähän tuli vastustajalta poikkaria samalla selkään, mutta onnistuin runttaamaan sen sisään. Kiekko oli kyllä näkyvissä koko ajan, sanoi maalin tehnyt Nieminen.
Pitkään maalittomaan putkeen Niemiselläkään ei ollut vastausta. Paljon puhuttu Kari Heikkilän kova syystreenikään ei selitykseksi kelpaa:
-Ei se nyt siitä ole kiinni. Eiköhän kaikki treenaa yhtä kovaa. Joskus se vaan menee ja joskus ei. Tänään kyllä vastustajan maalivahtikin pelasi todella hyvän pelin. Paikkoja meillä kyllä oli ihan tarpeeksi.
-Oli kyllä erilainen IFK kuin ennen. Ei ollut niin aggressiivinen kuin yleensä. Ehkä sieltä on sitten niin paljon nimimiehiä lähtenyt pois, totesi Nieminenkin illan vastustajasta.
Rankkarispesialisti Salmelainen sinetöi IFK:n voiton
Toisen erän jälkeen päätuomari Kruus kadotti lopullisesti pillinsä, eikä jäähyjä ollut tulla enää juuri mistään. IFK tuli kovalla sykkeellä kolmanteen erään, ja painoi pelin vahvasti Bluesin päätyyn. Vierailijoidenkin pyöritykset nähtiin kuitenkin lähinnä laidoissa, ja Blues-puolustus pelasi erittäin hyvin tukkien keskustan ja hyvät syöttölinjat.
Erän edetessä pidemmälle Heikkilä päätti ottaa aikalisän päättääkseen IFK:n myllytyksen, ja siinä hän myös onnistui. Blues alkoi loppua kohden saada otetta pelistä, ja sai muutaman erinomaisen maalipaikan. Surkea viimeistely ja loistava Tom Askey kuitenkin pitivät huolen siitä, että tänään ei lisämaaleilla mässäilty.
Maalittoman ja hengettömän jatkoajan jälkeen mentiin jo Espoonkin Areenalla monesti tutuksi tulleisiin rankkareihin, jotka loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Ensin Tony Salmelainen iski Neil Littlen jalkojen välistä tarkan vedon Blues-maaliin, ja heti perään viime kotiottelussa HPK:ta vastaan onnistunut Markku Hurme täräytti oman yrityksensä Tom Askeyn suojuksiin. Pistejako: Blues 1, IFK 2, yleisö 0.
Paljon palstatilaa viime aikoina kerännyt IFK-luotsi Doug Shedden oli ottelun jälkeen omiinsa ja mitä ilmeisimmin kohteliaisuudesta myös pelin tasoon tyytyväinen.
-Olen erittäin tyytyväinen voittoon. Bluesilla on loistava joukkue. He ovat taitavia, hyvin liikkuvia ja kovasti töitä tekevä joukkue. Tom Askey auttoi meitä todella paljon tänään torjumalla erinomaisesti varsinkin ratkaisuhetkillä. Mielestäni paransimme huomattavasti varsinkin kolmanteen erään, jossa saimme rakennettua hyviä tilanteita, mutta sitten taas puolestaan siellä päässä oli esteenä Neil Little.
-Kaksi tasavahvaa joukkuetta kohtasivat hyvässä kiekko-ottelussa, ja valitettavasti nykysäännöt ovat tällaiset, että rankkarit ammutaan, pidit siitä tai et. Tony (Salmelainen), jolle tuli hetkeä aiemmin astmakohtaus penkillä ratkaisi lopulta hienolla suorituksella pelin meille, Shedden jatkoi.
Katsojan näkökulmasta peli tuskin näytti yhtä ruusuiselta, eikä takuulla ollut parasta mahdollista mainosta Bluesin otteille. Kyseessä oli myös TV-peli. Bluesin otteita leimaa täydellinen kipsi ja tehottomuus maalintekotilanteissa. Vedot, silloin kun ne ylipäänsä saadaan kohti maalia, ovat luokattomia, ja suuntautuvat usein päin vastustajan maalivahtia.
Tähtihyökkääjiksi kaavaillut Esa Pirnes ja Steve Kariya vaeltavat varjojen mailla, ja tsekkilaituri Ladislav Kohnia tuskin kentällä edes huomaa. Ainoina valopilkkuina hyökkäyspäässä olivat ruotsalaissentteri Joakim Eriksson, joka jakeli jälleen loistosyöttöjä turhaan tehottomille pelikavereilleen, sekä yritteliäs Jaakko Uhlbäck. Myös edellä mainittu nelosketju toimi yllättävän hyvin.
-Kyllä Töykkälä-Nieminen-Ben-Amor oli meidän paras osamme tänään. Pojat pelasivat tasaisesti läpi ottelun. Muut oli pikkuisen viiveellä liikenteessä. En tiedä johtuiko se sitten ketjumuutoksista tai siitä, että on ollut pari takkuista peliä alla. Ehkä tässä liikaa ajateltiin matkan varrella. Tämä on kuitenkin refleksiurheilua, pitäisi vain reagoida, Blues-luotsi Heikkilä sanoi.
-Kyllä täällä on hyvä fiilis pelata täyden yleisön edessä, ja pelaajistakin aistii, että he nauttivat täyden hallin edessä pelaamisesta ja kotiyleisön tuesta. Laadukkaita pelejä ollaan kotona pelattukin, hän jatkoi.
Valitettavasti tuo Heikkilän mainitsema "fiilis" ei yltänyt katsomoon saakka. Itse asiassa suurimmat tunteet tapahtuman yhteydessä taisi suuri yleisö kokea parkkipaikoilla yrittäessään runnoa ulos Tapiolan liikennemotista pelin jälkeen.
Kaikesta huolimatta ottelut jatkuvat normaaliin tapaan kotijoukkue Bluesin osalta jo lauantaina sen saadessa vieraita Porista. HIFK puolestaan matkaa Raumalle Lukon vieraaksi. Espoon Areenalla jännitetäänkin lauantaina, nähdäänkö pelissä ylipäänsä maaleja enää edes rangaistuslaukausten jälkeen, mikäli nykytrendi jatkuu. Rivikatsoja voi nykyään myös seurata lehdistötilaisuuksia Areenan mediakuutiolta ottelun jälkeen ja arvuutella montako latteutta joukkueiden valmentajat tällä kertaa onnistuvat lauseisiinsa tunkemaan.