Numeroista huolimatta tasaista
Ei pelin lopputulos täysin kuvasta kenttätapahtumia. Ensimmäinen erä oli Ahmojen hallintaa ja kiekko pysyi sitkeästi Jää-Kotkien puolustusalueella. Ainoastaan kaksi maalia meni Matias Valavuon taakse. Valavuo olikin tänään huippuvireessä ja rumemmat numerot olisivat olleet
taululla ilman hänen loistavia pelastuksiaan. Torjunnat maalivahdeilla tässä erässä menivät tilanteita hyvin mukaillen 17-1 vieraille. Kotijoukkue antoi aivan liian paljon tilaa ahnaasti
liikkuville hyvinkääläisille. Ei oikein uskallettu mennä mieheen tarpeeksi kärkkäästi kiinni ja purkukiekot olivat roiskaisuja, jotka välillä tuurillakin menivät vastustajan mailan lapaan.
Kuitenkin vain kaksi maalia Jää-Kotkien päätyyn osoitti, että puolustus ei aivan kädetön ollut loistavan Valavuon lisäksi.
Toinen erä olikin jo huomattavasti tasaisempaa peliä. Jää-Kotkien asenteessa oli tapahtunut erätauon jälkeen muutos positiiviseen suuntaan. Karvaus oli tehokkaampaa ja koko joukkue pyrki innokkaasti taklaamaan vastustajaa aina kun oli mahdollisuus. Tämä selvästi rikkoi vieraitten peliä
ja samalla avautui Jää-Kotkillekin omat paikkansa avata maalitili. Erän ensimmäisestä osumasta vastasi kylläkin taas Ahmojen ykköskenttä, oikeastaan kesken Jää-Kotkien hyvän otteen. Vaikka
kolme maalia olikin jo Valavuon taakse mennyt, ei isäntien pää notkahtanut kuten niin monesti ennen on tapahtunut. Etenkin Joni Aurasuon asenne oli koko pelin ajan kunnossa ja hän pyrki aina
kun mahdollisuus tuli haastamaan vastustajan pelaajat. Aurasuo vastasikin Jää-Kotkien avausmaalista ja antoi näin lisää toivoa omilleen. Loikas ja kumppanit löivät jäätä niskaan
tekemällä hetken päästä neljännen osumansa. Surullisen hahmon ritareita olivat Jää-Kotkien ykköskentän pelaajat, jotka olivat Ahmojen toisen, kolmannen ja neljännen maalin aikana kentällä. Ero joukkueitten ratkaisuviisikoilla oli kuin yöllä ja päivällä. Toisella luistin ja ajatus kulki, toisella oli reidet hapoilla ja ajatus kesälaitumilla.
Kolmas erä oli lähes toisinto toisesta erästä. Tasaista peliä ja Ahmat latasi enimmät maalit. No, jotain eroa sentään oli. Ahmojen ykkösviisikko oli kai matkalla Uuteenkaupungiin päättänyt, että kaksi maalia erässä on riittävä tahti tähän peliin, heidän viimeisestä maalistaan näet vastasi kakkosketju. Erä oli hieman edellistä kuumempi ja pieniä juttutuokioita nähtiin aika usein
tilanteitten päätteeksi. Onneksi päätuomari Tero Toivola ei yltynyt jokaisesta nuhjauksesta jäähyjä
antamaan, sillä aika harmittomia nuo hampaitten kiristelyt kuitenkin olivat. Ja maalivahtien torjunnatkin menivät jo Jää-Kotkien eduksi kahden kopin erolla.
Maalit a’la Ahmojen ykköstrio
0-1, Ahmojen ylivoimahyökkäys kahdella yhtä vastaan ja Miikka Jäsken kova veto meni Valavuon mukana maaliin.
0-2, maalinedushässäkän ja molemminpuolisen kiekon sohimisen jälkeen peliväline ajautui
Juha-Pekka Loikakselle, joka tykitti ruuhkan takaa kiekon sisään.
0-3, Miikka Jäske polki liian avoimen Jää-Kotka-puolustuksen laidalta läpi ja ohitti Valavuon.
1-3, Hannu Pajusen heitto laidalta maalille ponnahti Joni Aurasuolle, joka hetkeäkään empimättä todella tykitti kiekon raajojaan levitelleen Sami Kitinpramin taakse, niin että verkot kitisivät.
1-4, Jukka Penttinen pääsi Loikaksen kanssa kahdestaan Jari Laihia ja Valavuota vastaan. Ensin Valavuo torjui, mutta lopulta Penttinen ronkki kiekon maissa olleen Valavuon alta maaliin. Missä oli toinen Jää-Kotkien pakeista?
1-5, taas Jäske asialla, toisinto 0-2 osumasta. Nyt kiekko Jäsken lapaan Valavuon torjunnasta.
1-6, Penttisen löysähkö kaukoveto muutti suuntaa pelaajasta ja Valavuo melkein sai kiekon haltuunsa, mutta ei sittenkään riittävästi.
1-7, kamala vaihtovirhe tai mikälie nukahdus Jää-Kotkien pakilta. Mikko Rantanen tuli vaihtoon ja viittoili uutta miestä kentälle, ketään ei kuulut eikä näkynyt. Sami Häätylä loikkasi hätiin kentälle, mutta Kim Sjöblom ehti jo tekemään pahojaan Valavuon nenän alle.
2-7, pelin ainoa ylivoimamaali. Maksim Ivanov antoi poikittaisyötön Topi Riutalle, joka ei erehtynyt.
Käskyttäjien kommentit ja kolumnistin kooste
Ahmojen valmentaja Janne Tormonen ei erityisemmin hehkuttanut omiensa voittoa. Ensimmäisessä erässä saatiin mylläkkää Jää-Kotkien maalille ja kaksi maalia aikaiseksi. Sen jälkeen toisessa erässä alkoi oma peruspeli ontua ja Jää-Kotkat sai painetta peliinsä, totesi Tormonen. Ilman
ensimmäistä erää peli oli tasainen taistelu, mutta maalit jakaantuivat omalaatuisesti, hän jatkoi.
Tormonen myönsi, että oman joukkueen ykkösketju oli tänään hyvässä iskussa ja ratkaisi pelin.
Matti Keinonen kertoi, että joukkue oli selvästi pirteämpi kuin ennen, sen oli huomannut jo harjoituksissa. Ainoa huono puoli oli joukkuetta vaivannut kuume- ja vatsatautiaalto. Nytkin oli kokoonpanosta poissa Olli Havikari ja Hannu Pajunen joutui jättämään pelin kesken. Keinonen totesi myös, että
joukkueen pelitapaa on muutettu arhäkkäämäksi ja hän oli tyytyväinen taktiikan toteutumiseen. Siihen hän ei ollut vastaavasti tyytyväinen, että jotkut pelaajat eivät vieläkään toteuta kentällä yhteisesti sovittuja kuvioita. Vaikka vatsataudit vielä iskisivätkin joukkueeseen, sillä ei ole väliä, koska lisämiehiä on tulossa Lukosta totesi Keinonen. Lopullinen kokoonpano selviää vasta perjantaina.
Keinonen katsoi luottavasti ukilaisen kiekkoilun tulevaisuuten. Tämä joukkue ei enää rämmi, hän jyrähti. Kevät tulee olemaan kaikinpuolin kovaa aikaa joukkueelle, mutta hän uskoi kaiken
kääntyvän paremmaksi sarjapaikan suhteen. Samoin hän luottaa, että yhteinen sävel löydetään Jää-Kotkien ja Rauman Lukon kanssa yhteistyöstä seurojen kesken.
Ahmoilla tosiaankin kaikki kaikessa tässä pelissä oli heidän ykkösviisikkonsa. Harvoin on
Uudenkaupungin jäähallissa nähty yhtä suvereenia koostumusta ratkaisemassa peliä. Tätä suoritusta kirkastaa se, että kaikki hyökkääjät ketjussa ovat seuran omia kasvatteja - eivät kalliita ostomiehiä! Kaikki kolme pelaajaa ansaitsevat eittämättä kaikki vieraitten tähdet tästä pelistä. Ahmat oli etenkin pelin alussa vahvasti luisteleva kokoonpano. Kahdessa viimeisessä erässä liike ei enää tehonnut niin hyvin, joka kylläkin johtui vastustajan tehostuneesta karvauksesta, ei niinkään liikkeen
hiipumisesta.
Jää-Kotkat oli ensimmäisessä erässä melkein jäädä jyrän alle, mutta erätauko toi lisää potkua pelaajiin. Ainoa huono puoli oli se, ettei ykkösketju pystynyt vastaamaan Ahmojen vastaavan yhdistelmän vauhtiin. Esimerkillisiä onnistujia olivat Joni Aurasuo hyökkääjistä ja pakkipari Mikko
Rantanen - Mikko Mäkiranta. Aurasuo jaksoi puurtaa koko pelin hyvällä asenteella ja laukaus lähti
terävästi. Kun vielä maalijyvää hieman viilataan tarkemmaksi, alkaa kassi vastustajan päässä valittaa. Pakeista etenkin Mikko Rantanen on joulun jälkeen kohentanut esityksiään todella paljon. Nytki toisen erän seitsemännellä minuutilla ennakkoluuloton ja kova taklaus oman maalin takana ja isompi vastustajan pelaaja oli hätää kärsimässä. Maasta (tai jäästä) se pienikin ponnistaa. Matias Valavuo oli yksinkertaisesti hyvä, vaikka maaleja menikin taakse. Jos edessä oleva kenttä vuotaa,
niin vaikea yksin on pitää joukkuetta pystyssä. Monen jo varman näköisen maalin eteen hän ehti kuin ehtikin aivan ihmeen kaupalla ponnahtamaan Ahma-hyökkääjien pettymykseksi. Pasi
Reunanen pelasi kovaa, mutta piti päänsä kylmänä. Kolmannessa erässä vain yksi epäpuhdas taklaus ja sekin ehkä sittenkin hieman kyseenalainen jäähy.
Niin, kuten Keinonen kertoikin, lisää pelaajia on Raumalta tulossa Uuteenkaupunkiin. Kerrataan
nyt vielä kerran nämä vahvistukset: puolustajat Juuso Akkanen ja Ilkka Heikkinen, hyökkääjät Juha-Pekka Ketola, Jaakko Hagelberg ja Petteri Lotila. Eiköhän se kevät kohta ala koittaa Jääkotkallekin kunhan kaikki sulat on saatu suittua ja järjestykseen.
Parhaina joukkueista palkittiin Joni Aurasuo Jää-Kotkista ja Miikka Jäske Ahmoista. Oikeammin ei olisi voinut mennä. Päätuomari Tero Toivola oli - jos ei hyvä - niin ei huonokaan.