60 minuuttia
Jääkiekko-ottelu kestää 60 minuuttia. Muutaman minuutin herpaantuminen voi muuttaa pelin kulun täydellisesti. Ei riitä, että hallitsee pelin alkua, kuten Jää-Kotkat tänään. Kun vastustaja pääsee takaa-ajoasemaan, se voi samalla vauhdilla pyyhkäistä ohi ja ulottumattomiin. Näin oli tänään
käydä uusikaupunkilaisille. Voisi hyvällä syyllä todeta, että nyt olivat kaikki onnettaretkin Jää-Kotkien puolella.
Pelin alku antoi tosiaankin olettaa, että SaPKoa viedään kuin liekanarussa. Minuutin pelin jälkeen Joni Aurasuo ja Hannu Pajunen pääsivät ylivoimahyökkäykseen ja Aurasuo teki johtomaalin pienen harhautuksen jälkeen. Jatkoa oli seurata, kun Sami Häätylä pääsi laidalta irti ja harhautti SaPKon maalilta Tomi Nymanin jo ulos veräjän suulta. Häätylä ajautui kuitenkin niin pieneen nurkkaan,
että ainoa mahdollisuus oli enää syöttö maalin eteen. Tyhjän maalin edestä ei paikalle ennättänyt sinipaita saanut kiekkoa maaliin. Sama ketju oli asialla seuraavan kerran kun oli kentällä. Nyt
Häätylä pääsi itse tykittämään kohti avointa maalia, mutta laukaus meni ohi. Avausmaalin tekijä Aurasuo onnistui toistamiseen erän puolivälissä. Nytkin hän pääsi Pajusen kanssa lähes kahdella
yhtä vastaan ja Aurasuo paukautti kiekon puolustajan jaloista maskissa olleen Nymanin taakse.
Kaikki näytti hyvältä ja odotettavissa oli tätä vauhtia selvä voitto savonlinnalaisista. Erän loppua
kohti ote hieman hiipui, mutta ote oli edelleenkin Jää-Kotkilla. Molemmat joukkueet saivat pelata yhden ylivoiman tässä erässä, kuitenkin ilman tulosta. Jää-Kotkien ylivoimapeli oli edelleenkin
yllättävän tahmeaa. Vastuuta jaettiin kaikille kentällisille, mutta kiekon ylöstuonti oli tasapuolisen
hermostunutta. Ei SaPKonkaan vastaava suoritus mitään häikäisevää toki ollut.
Seuraavaan erään kentälle luisteli taistelevampi vierasjoukkue. Olivatko isännät jo siinä luulossa, että kahden maalin etumatka riittää pelin voittamiseen? Pikku hiljaa erän vanhetessa alkoi peli tasaantua. Savonlinnalaispelaaja pääsi lähes peräkkäisissä vaihdoissa yksin läpi, mutta epäonnistui ratkaisuyrityksessään. Puolustajat pelasivat liian ahnaasti ja jättivät kyttäävät hyökkääjän liiaksi
taakseen siniviivalle.
Kolmas kerta sitten toden sanoi. Jussi-Pekka Leinonen pääsi kiekonpurun jälkeen yksin läpi ja harhautettuaan Valavuon, viimeisteli kavennusosuman. Tilannetta edelsi melkein jo varma maali SaPKon päädyssä, mutta roikkukiekko saatiin viime hetkessä mailan varrella ohjattua väljemmille vesille - kylläkin tuhoisin seurauksin Jää-Kotkille.
Kotikatsomoa kylmäsi seuraavan kerran, kun vajaat viisi minuuttia oli erää jäljellä. Savonlinnalaispelaaja laukoi tulisesti kohti maalin oikeata ylänurkkaa ja kiekko meni kilahtaen
maalin poikki- ja pystytolpan nurkkaukseen. Päätuomari Tero Toivola oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä punavalo ei syttynyt. Seuraavan katkon aikana savonlinnalaiset kävivät kysymässä kävikö kiekko maalissa. Päätuomari tarkisti asian maalituomarilta ja maalia ei ollut syntynyt. Jälkeenpäin, lehdistötilaisuudessa todettiin, että kiekko tosiaankaan ei käynyt maalissa, vaan oli osunut rautoihin maalin ulkopuolella.
Olettaa voisi, että moinen kilahdus olisi herättänyt Jää-Kotkat samaan vauhtiin kuin pelin alussa, mutta junnaava vaihde pysyi edelleenkin päällä. SaPKo sai erän lopulla pelata kolme ylivoimaa lähes peräkkäin, mutta kaukolaukaukset kilpistyivät Valavuon patjoihin. Muutenkin koko touhu oli
kiekon siirtelyä ja Jää-Kotkien purkukiekkoja. Jos oli päätuomari Toivola ollut hyvä ensimmäisessä
erässä, oli toiseen erään jäänyt varmasti lukulasit päälle. Tuomiot olivat kovin epätasaisia ja mm. Rami Kaupinsalon saama rangaistus oli selvä kosto viheltämättä jääneen vilpin jälkeen. Kosto oli tietysti Kaupinsalolta väärä ratkaisu, mutta sitä ei olisi tullut, jos häntä ottanut vastustaja olisi sitä ennen vihelletty rangaistusaitioon.
Viimeinen erä jatkui samaan tahtiin kuin edellinenkin rupeama. Maalivahtien torjunnatkin kuvastavat hyvin pelin painopistettä. Aluksi Nymanilla oli enemmän torjuntoja ja tasaisen toisen
erän jälkeen enemmän kiekkojen eteen joutui ehtimään Valavuo toisessa päässä. Seitsemän minuutin pelin jälkeen kilahti taas kiekko Jää-Kotkien maalin tolpassa ja jonkun ajan kuluttua
syttyi jo punalamppukin. Jää-Kotkien ylivoiman loppusekunneilla, Jari Torkin kiekonmenetyksen jälkeen - pääsi Lauri Heinonen Jarno Tiilikaisen kanssa ylivoimahyökkäykseen. Vastassa olivat
vain Jari Laihi ja Valavuo. Laihi ei voinut tilanteessa mitään ja Heinonen vei SaPKon tasoihin Tiilikaisen varmasta syötöstä.
Tämän maalin jälkeen sai Jää-Kotkien ykkösketju hyvän pyörityksen heti aikaiseksi SaPKon maalille. Keinonen tiivisti pelin kolmeen ketjuun ja hieman se toikin sykettä lisää pelaajiin. Toisen erän hieman pimennossa ollut Häätylän kenttä loi pari hyvää tilannetta Nymanin maalille ja etenkin Häätylä teki lujasti töitä joukkueen eteen. Työnteko toi lopulta tulosta, kun Topi Riutta ajautui
kiekon kanssa laitaan. Juuri kuin hän aikoi syöttää laatan maalinedustalle, kaatui karvaava puolustava pelaaja hänen eteensä. Tilanne näytti valuvan hukkaan, mutta Riutta onnistui
kiertämään jäissä makaavan pelaajan ja etenemään kohti Nymania. Napakka jäänuoliainen sujahti maaliin Häätylän ja Kaupinsalo tehdessä hyvin häirintää maalin edessä.
Loppu oli enää kotijoukkueen taistelua aikaa vastaan. Etenkin puolustajapari Mikko Mäkiranta Jari Laihi pelasi uhrautuvasti ja taistellen nämä tärkeät loppuhetket. SaPKo koetti vielä sinnitellä vastaan, mutta potku ja taito ei enää riittänyt toistamiseen rinnalle tulemiseen. Loppusummeri oli
helpotus, jos ei pelaajille, niin ainakin kotikatsomolle.
Rönsyilevää peliä ja taktiikan vaihtoa
- No jaa, väsynyt joukkue ja kymmenisen pelaajaa nuhaisena kentällä, aloitti SaPKon käskyttäjä Timo Turunen. Ensimmäinen erä pelattiin seisovilla jaloilla ja Jää-Kotkat pääsi hallitsemaan peliä. Taktiikkana oli pelata keskialueen paikkapeliä, koska Jää-Kotkien pakit hautovat kiekkoa oman
maalin takana ja etsivät avauspaikkaa. Tämä taktiikka epäonnistui, kun vastaavasti omat pakit alkoivat seisoa myöskin. Toiseen erään muutettiin taktiikka ja alettiin pelata paineettomammin ja hyökkävämmin. Se
tehosi. Tehdyt maalit tulivat vastustajan virheistä ja virheistähän ne maalit yleensä syntyvät, myönsi
Turunen. UJK:lla oli selvästi kovemmat paineet pelissä ja se näkyi. Voitolla SaPKo olisi vielä ollut mukana nousutaistelussa. Viimeinen maali omiin tuli purkuvirheestä, UJK oli parempi yhdellä maalilla, päätti Turunen analyysinsa.
Matti Keinonen odotteli jo saunaan pääsyä, mutta ehti luonnehtimaan omiensa peliä seuraavasti. Hänen mielestään joukkueen peli on ollut rönsyilevää johtoasemassa. Onko se sitten hyvän olon tunnetta tai eikö ole totuttu pelaamaan johtoasemassa. Nytkin peli olisi voinut olla 6-0 ensimmäisen
erän jälkeen. Joka tapauksessa kaikki on vielä omissa käsissä ja kaksi peliä on jäljellä. Sitten homma on ohi.
Kysymykseen ylivoimapeluuttamisesta, Keinonen totesi, että ykköskenttä ei päässyt tänään omalle tasolleen. Siksi se ei saanut muita enempää vastuuta ylivoimissa. Myöskin ns. juniorikentän peli oli liian innokasta kiekon pyörittelyä. Kolmeen ketjuun siirryttiin, jotta saadaan peliin lisää yritystä ja halua, Keinonen vastasi.
Aikamoisen puurtamisen takana voitto tosiaankin tänään oli. On aivan selvä asia, että pelaajat ovat kovan paineen alla näissä peleissä. Jää-Kotkilla on puolustettavanaan sarjapaikka ja vastustajilla on vain voitettavaa. Nytkin alku taisi olla liian helppo ja se tuuditti joukkueeseen liiallisen
turvallisuudentunteen. Ensimmäisessä erässä olisi pitänyt pystyä tekemään tarjoutuneista avopaikoista ne SaPKon selkärangan katkaisseet maalit. 4-0 tilanne erän jälkeen olisi ollut täysin
oikeutettu ja se olisi voinut vapauttaa joukkueen pelin. Katsomosta käsin kaikki näyttää niin kovin helpolta, tilanne alhaalla jäällä voi olla täysin toisenlainen. Nytkin tuhlatut avopaikat olisivat vaatineet aivan pienen hitusen verran malttia ja loppupeli olisi ollut jo paljon helpompaa.
Jää-Kotkien parhaana palkittiin kahden maalin tekijä Joni Aurasuo. Sami Häätylä pelasi karsintapelien parhaan pelinsä ja Matias Valavuo oli maalissa varmana tärkeillä hetkillä. Paras
ketju oli Häätylän johtama, jossa hänen laidoillaan viilettivät Rami Kaupinsalo ja Topi Riutta. Kakkosketjussa Joni Aurasuo ja Hannu Pajunen pelasivat hyvin yhteen, mutta Jari Torkki otti
välillä turhia riskejä ja yksi niistä johtikin takaiskuun. Jari Laihi ja Mikko Mäkiranta saivat pelin lopussa vastuuta ja kestivät sen. Taisteluvoitto kokonaisuudessaan joukkueelta.
SaPKo näytti alussa täysin vastaantulijalta, mutta onnistunut taktiikanvaihdos toi joukkueen
mukaan peliin. Huono viimeistelytaito ja huono onni veivät voiton ja mahdollisuuden ylemmästä
sarjatasosta vähintään vuodeksi eteenpäin. Joukkueen parhaana palkittiin avausmaalin tekijä Jussi-Pekka Leinonen. Lauri Heinonen teki maalin ja pörräsi muutenkin mukavasti. Tomi Nyman esti pelin alussa, ettei isompaa repsahdusta tapahtunut.
Päätuomari Tero Toivola oli hyvä ensimmäisessä erässä ja kahdessa viimeisessä toivoton.