− Jääkiekkoon kuuluu tarinoita. Tässä ottelussa kohtasivat minun mielestäni kaksi tarinan mestaria.
Nämä Ville Niemisen sanat summaavat pronssiottelun hengen oikein hienosti. Jos yleensä pronssiottelussa on nähty kaksi pettynyttä joukkuetta, oli Mehtimäen keskiviikkoillassa kaksi todellista onnistujajoukkuetta.
Joensuulaisleirissä Mestis-pronssi on seurahistorian ensimmäinen. Joukkuetta arveltiin lähinnä alempaan keskikastiin, mutta runkosarjan hienoa kolmatta sijaa seurasi pronssin saavuttaminen.
− Aika tyhjäksi vetää. Elokuussa kun aloitettiin, niin oli varmasti paljon epäilyksiä, millainen Jokipojat tänä vuonna on, miten sitä valmennettaisiin ja miten se pelaisi. Silloin mietittiin, että aika kovaa saa mennä tässä maassa se joukkue, joka menee meitä kovempaa. Se kantoi meitä loppuun asti, päävalmentaja Ari Aaltosta paikannut joensuulaisten apuvalmentaja Eemeli Parikka kertasi.
KeuPa taas nousi kahdessa vuodessa hienosti neljän sakkiin. Viime kaudella noutaja tuli puolivälierissä, mutta tällä kertaa tie vei pidemmälle, vaikka syksyllä näytti synkältä.
− Marraskuun 5. päivänä oltiin viimesenä ja mietittiin, että mitä tässä maajoukkuetauolla tehdään. Ruvettiin hommiin, mitä tehtiin koko kausi sen jälkeen. Pelaajat alkoivat uskoa itseensä, antoivat itselleen ja toinen toiselleen mahdollisuuden. Me ollaan tarinan mestareita, Nieminen muotoili.
Jokipojat nappasi lopulta pronssimitalit kaulaansa maalein 4−3. Joukkue toipui keuruulaisten hurjasta alusta ja karkasi johtoasemaan jo avauserän aikana.
Toisessa erässä joukkueet tehtailivat maaleja vuoronperään, mutta keuruulaisten kiri ei tuonut enää tulosta. Etenkin ykkösvitjan Samu Pitkänen (0+2), Janne Väyrynen (1+2) ja Jesse Paukku (1+2) olivat jälleen ratkaisuhetkillä avainasemassa.
− Ei tämä ehkä meidän kauden paras pelimme ollut, mutta lopun taistelu ja se, miten äijät uhrautuivat lopussa, toivat vaihtoaition puolella melkein tipan linssiin. Niin taisi vähän tullakin, valmentaja Parikka paljasti.
− Meillä oli omat hetkemme, iskun paikat. KeuPan soturit jättivät taas jäälle kaikkensa. Lähelle päästiin. Olen niin ylpeä tuosta joukkueesta, Nieminen päätti.