Filip Forsberg on NHL-alkukauden kenties puhutuin nimi. Kuinka hyvä hän todellisuudessa on ollut? Onko hän sensaatio vai onko ruotsalaistähti pelannut vain omalla tasollaan? Viasatin Esko Seppänen ja Jatkoajan Miika Arponen pureutuvat otsikon väitteeseen kahdelta eri kantilta.
Forsberg on NHL-syksyn suurin sensaatio
Forsberg on NHL-syksyn suurin sensaatio
Nashville Predatorsin Filip Forsberg on tällä hetkellä pysäyttämättömässä vireessä. Onko kyseessä vain kehityksen loppusumma vai yllättävä läpimurto?
Puolesta
Muistan elävästi, kuinka Filip Forsberg romahti jään pintaan U20-MM-finaalissa vajaa vuosi sitten Malmössä. Rasmus Ristolainen juhli jatkoajan hurmoksellista kultamitalimaalia tyystin mykistyneessä jäähallissa. Se oli yksi huikeimmista hetkistä, jonka olen saanut urheilun kanssa vierekkäin viettää.
Rehellisesti sanottuna en uskonut Forsbergiin tuolloin juurikaan. Jumalaton määrä taitoa, mutta lopullinen halu kipualueen saavuttamiseksi puuttui. Paljon näyttävyyttä, vähän todellista johtajuutta kokonaisvaltaisen pelaamisen saralla. Tässä kohdin tulee muistaa, että nämä viiltävät arviot tehtiin 19-vuotiaasta raakileesta, joka oli pelannut vasta kourallisen NHL-otteluita.
On kuitenkin aivan selvää, että Forsbergin syksyyn suhtauduttiin maltillisesti. Askel kerrallaan, vaihto kerrallaan. Ei kuuta taivaalta, vaan pikemminkin sisäänajosesonki, jonka turvin voi ponnistaa pysyvästi NHL-pestiin kiinni. Forsberg päätti kuitenkin riuhtaista heti alkutahdeissa marssijärjestyksen selväksi.
20-vuotias ruotsalaissentteri on hilannut nimettömän haastajajoukkueensa Keskisen divisioonan kärkeen. St. Louis, Chicago ja Minnesota ovat joutuneet myöntämään jo tässä vaiheessa, että Predators on tuoreen johtajansa kanssa tosissaan.
Nostan Forsbergin syksyn kovimmaksi sensaatioksi siitä syystä, että hän on saanut joukkueensa voittamaan nimenomaan vieraskentällä. Forsberg on tällä hetkellä NHL:n paras ja tehokkain vieraspelaaja. Se on jotakin, mitä ei voi opettaa tai valmentaa. Suuri pelaajaluonne osoittaa MVP-tasonsa nimenomaan vierasjäällä.
Forsbergin alkukauden korkealennon ylittää vain yksi faktaseikka: Se, että Washington Capitals antoi hänet käytännössä ilmaiseksi pois. Martin Erat ja Michael Latta toki liikahtivat toiseen suuntaan, mutta tämä kauppa tullaan muistamaan vielä jonain päivänä 2000-luvun suurimpana NHL-farssina.
Sitä odotellessa ei voi kuin nauttia Forsbergin tajunnanräjäyttävästä suoritustasosta. Kannattaakin jo valmistautua siihen, että sensaatio muuttuu perustasoksi. Ja silloin NHL-jäillä viilettää uusi supertähti, joka kantaa sangen tuttua sukunimeä.
Vastaan
Aivan aluksi, ei en halua kiittää kaikkia, vaan todeta, että Filip Forsberg on ehdottomasti hyvä jääkiekoilija ja tulee pysymään NHL-kartalla vielä pitkään. Siitä ei ole epäselvyyttä.
Supertähti Forsberg ei kuitenkaan vielä ole, pistepörssin kolmannesta sijasta huolimatta. Nykyinen pistetahti ei kanna mitenkään kauden loppuun asti. Oikeastaan epäilen, että joulunakaan ei Forsberg ole enää piste per peli -tahdissa.
Ja tähän löytyy vielä hyvät tilastolliset perustelutkin.
Forsberg on laukonut alkukauden 17,3% tehokkuudella. Se on lukema, joka tulee hyvin todennäköisesti alaspäin. Viime kaudella vain muutama hiemankaan enemmän laukonut pelaaja, kuten Steven Stamkos, laukoi moisella prosentilla.
Sen lisäksi Forsbergin PDO-lukema, eli Predatorsin yhteenlaskettu laukaus- ja torjuntaprosentti tasakentällisin miehen ollessa kentällä, on peräti 113,4%. Tämä on selkeästi suurin koko sarjassa, ja tulee aivan pomminvarmasti vielä alaspäin kohti sataa. Seuraavana tilastossa ovat muuten Flames-hyökkääjät Markus Granlund, Joe Colborne ja Johnny Gaudreau. Samaa ilmiötä voi odottaa heidänkin kohdalleen.
Itse asiassa PDO-lukema on koko Nashville Predatorsin osalta liian korkea, peräti 104,2%. Viimeisen seitsemän kauden ajalta, kun kyseistä tilastoa on ollut saatavilla, korkein lukema on ollut Washington Capitalsilla kaudella 2009-10, 103,3%. Predators on siis selkeästi ylisuorittanut alkukauden omaan tasoonsa nähden.
Tätä ilmiötä kutsutaan regressioksi, ja siitä voi jokain googletella itse lisää. Tilastollisilla arvoilla on kuitenkin tapana tasaantua keskiarvoa kohti, ja se tulee väistämättä käymään myös sekä Forsbergin että Predatorsin kohdalla.
PDO:ta kutsutaan usein myös onnen määrää mittaavaksi tilastoksi. Tasaisesti omalla tasollaan suorittavat pelaajat ja joukkueet ovat usein hyvinkin tasaisesti sadan tienoilla, mutta erityisen huonoa tai hyvää tuuria kokeneet tunnistaa matalasta tai korkeasta PDO-arvosta. Tolppa sisään, tolppa ulos näkyy nimenomaan tässä numerossa.
Ja mikäpä sen tyypillisempää, kuin että nimenomaan ruotsalaisella on käynyt Hannu Hanhen säkä.
