Tähtipelaajat tehdään runkosarjassa. Se on kylmä fakta. Jos kysytään pubivisassa pelaajien NHL:ssä tekemiä tehopisteitä, saadaan vastauksiksi runkosarjan pistesaldoja. Wayne Gretzkyn pistemäärä runkosarjauraltaan, 2857 pistettä, tulee ulkomuistista; montako hän teki pudotuspeleissä? Ei aavistustakaan, se pitäisi luntata jostain.
Pudotuspelien onnistujat muistetaan, mutta heillä on erilainen status kiekkokansan mielen lokeroissa. Esa Tikkanen voitti viisi Stanley Cupia ja oli useasti isossa roolissa pudotuspeleissä, mutta ei häntä silti ole nostettu tähtipelaajien joukkoon. Hyvä pelaaja, kyllä. Tähtipelaaja, ei aivan.
Justin Williams on ollut parhaimmillaan runkosarjassakin erittäin hyvä pelaaja. Carolina Hurricanesin Stanley Cupiin päättyneellä kaudella Williams iski runkosarjassa pisteitä lähes piste per peli -tahdilla Se ei silti riittänyt pistepörssissä kuin hädin tuskin neljänkymmenen parhaan joukkoon, mikä on Williamsin uran paras runkosarjasuoritus.
Tikkasen lisäksi toinen hyvä vertailukohta Williamsille on Jean-Sébastian Giguére. Conn Smythe Trophyn ja Stanley Cupin Anaheimin maalilla voittanutta Giguéreä harva laskee tähtimaalivahtien joukkoon. Pudotuspelikeväiden huikeat suoritukset ovat toki muistissa, mutta silti tähtistatuksen estää "se oli vain kaksi kuukautta" -ajattelu. Tähdet suorittavat tasaisesti myös runkosarjassa.
Joukkueet osaavat kyllä arvostaa Justin Williamsia ja hänen tyyppisiä pelaajiaan. En usko kenenkään Kings-organisaatiossa olevan huolissaan Williamsin vaisusta alusta tämän kauden runkosarjassa. Hän ansaitsee palkkansa sitten keväällä. Tilanne on sama kuin Bryan Bickellillä Blackhawksissa: runkosarjan voi höntsäillä, neljän miljoonan dollarin palkkasekki kuitataan sitten keväämmällä.
Tähteys on mielikuva, sitä ei perustella suoraan pistesaldoilla tai voitetuilla pokaaleilla. Williams saatetaan nostaa tähtien joukkoon keväällä, mutta jo syksyllä hänet syrjäyttävät runkosarjan tähdet.
