Palkkakatto ei anna armoa. Se koettiin Chicagossa alkusyksystä 2014, mutta Blackhawks näyttää jälleen selättävän tilanteen joukkuetta fiksusti vahvistavalla siirrolla.

Kaupan keskeinen palanen Nick Leddy nakutti mukavat 31 tehopistettä viime kaudella. Se on kova tulos kolmosparin pakille. Suomalaistulokas Ville Pokalle kyseinen saldo voi olla vielä tulevalla kaudella liian kova tavoite.

Blackhawksille tämä siirto on kuitenkin viisas liike. Ensinnäkin, tehopisteistään huolimatta Leddyn vastuu Blackhawksissa oli hyvin yksisuuntainen. Siinä missä nuoren puolustajan taitava pelaaminen tuotti mukavasti tehopisteitä, ovat vastustajan parhaita pelaajia vastaan kentällä viihtyneet aivan muut miehet. Leddyn rooli oli olla "vain" viitospakki, ei enempää.

Kiekonhallintatilastojen perusteella kärkinelikko pelasi kentällä myös selkeästi Leddyä enemmän ottelun ollessa tasainen. Ero Duncan Keithiin, Brent Seabrookiin, Johnny Oduyaan sekä Niklas Hjalmarssoniin on ollut selkeä. Tämä nelikko jatkaa kyseisessä roolissa ainakin seuraavan kauden ajan.

Tämä on ensimmäinen perustelu sille, miksi Blackhawks luopui Leddystä ennen Oduyaa. Ruotsalaispuolustaja Oduyan palkka ensi kaudesta on lähes 700 000 dollaria Leddyä suurempi, mutta samalla lailla kuormitettuun rooliin Leddy ei ole onnistunut nousemaan. Puolustavaan rooliin tarvitaan siihen rooliin soveltuva pelaaja.

Oduyasta luopuminen olisi jättänyt Blackhawks-puolustukseen Leddyä suuremman aukon nimenomaan roolituksen kannalta. Kyseinen rooli kasvoi entisestään viime vuonna, kun päävalmentaja Joel Quenneville kasvatti Oduyan ja Hjalmarssonin puolustuskuormaa.

Hiotun peluutuksen avulla kärkipakit Keith ja Seabrook pystyivät tuottamaan enemmän hyökkäyspään onnistumisia. Tämä toimi, sillä molemmat pelasivat pisteiden valossa parhaan kautensa pitkään aikaan. Keithin kohdalla muutos auttoi voittamaan parhaalle kahden suunnan puolustajalle annettavan Norris-palkinnon.

Michal Rozsivalin kohdalla syy lienee pelkästään kiinnostuksen puute. Vaikka tšekkipakki on pelannut Blackhawksissa myös hyviä otteluita, on hänen NHL-uransa jo auringonlaskun puolella.

Oduyan, Rozsivalin ja Leddyn sopimukset päättyvät ensi kesänä. Tuolloin astuvat voimaan myös Jonathan Toewsin ja Patrick Kanen isot jatkosopimukset, jotka kuormittavat Blackhawksin palkkakattoa entistä enemmän.

Pokka-kaupan ansiosta Blackhawks pääsee palkkakaton alle nyt − ja helpommin myös ensi kesänä. Kesällä 2015 Blackhawksilla on vakiorooliin tarjolla sopimuksen alla oleva suomalaispuolustaja, eikä kalliimpaa rajoitettua vapaata agenttia, kuten Leddy.

Kumpi on sitten parempi puolustaja? Pelaajatyyppinä Pokka on Leddyä moniulotteisempi. Pokalla on potentiaalia nousta pistemiehenä Leddyn tasoiseksi pelaajaksi viitosrooliin, mutta kenties jopa pidemmälle. Liigassa Pokka ihastutti hyökkäystaidoillaan, mutta myös kylmäpäisellä ja virheettömällä pelaamisella omassa päässä kaukaloa.

Kiekonhallintaa ja hyvää puolustamista − kultakimpaleen aineksia. Ja totuuden nimissä, myös Pokalle askel lähemmäksi Stanley Cupin voittoa.