Stadin kirkkaat valot, viikko 47

LIIGA / Artikkeli
Ville Husso pelasi keskiviikkona loistavasti Tapparaa vastaan.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com
HIFK:n kahden ottelun viikko tuotti maukkaan kotivoiton Tapparasta ja niukan vierastappion Porissa. Viikkokatsauksessa fiilistelemme Teemu Ramstedtin otteita, minkä lisäksi otamme kantaa joukkueen sisäiseen kilpailutilanteeseen.

HIFK:lla oli avaimet kuuden sarjapisteen viikkoon, mutta hyvä vieraspeli Porissa kääntyi kolmannessa erässä Ässille. Kotonaan HIFK oli totutun vahva Tapparaa vastaan, ja ainoastaan Juha Metsolan vahvat otteet tekivät ottelusta yhden maalin pelin.

Tapparaa vastaan pelattu ottelu paljasti, kuinka tasaisesti Antti Törmänen peluuttaa miehistöään kotiotteluissa. Yhdelläkään pelaajalla ei ollut keskiviikkona yli kahdenkymmenen minuutin peliaikaa, mutta jokainen pääsi kymmenen minuutin paremmalle puolelle.

Viikon otteluissa esiintyivät vahvasti välillä päällään seissyt maalivahti Ville Husso, sekä molemmissa otteluissa pisteiden teossa onnistunut Arttu Luttinen. Luttinen on muutenkin löytänyt ison vaihteen. Viimeisessä kymmenessä Liigaottelussa tehopisteitä on kertynyt kahdeksan (5+3).

HIFK koki kirvelevän tappion Ässien vieraana. Mikä meni Porissa pieleen?

Henri Havusela: Pienestähän se oli kiinni. HIFK kilisteli maalirautoja Juuso Riksmanin selän takana, minkä lisäksi joukkue tuhri muutaman tuhannen taalan paikan itse.

Ässille toki kaikki kunnia tehokkaasta kotiottelusta. Ottelu oli tasainen alusta loppuun, mutta kotijoukkue onnistui ylivoimalla yli 60 prosentin varmuudella. Yleensä noilla lukemilla voittaa ottelun.

Sami Iilomo: Kummallekin joukkueelle tuomittiin kolme rangaistusta. Ässät teki kaksi ylivoimamaalia ja HIFK nolla. Ässät toki ansaitsi voittonsa, mutta tasakentällisin pelatessa HIFK jopa hallitsi ottelua, eikä voitto toiseen suuntaankaan olisi ollut huutava vääryys. Eli erikoistilanteet ja viimeistely kaatoivat HIFK:n toiveet voitosta. Siinä missä HIFK kilisytteli maalirautoja useampaankin otteeseen, Ässät latoi kiekot kylmän viileästi reppuun.

Teemu Ramstedt on ollut viime aikoina HIFK:n tärkein hyökkääjä. Miten tämän päivän Ramstedt eroaa aikaisemmasta?

Havusela: Ramstedt tunnettiin HIFK:ssa aiempina vuosina taiteilijana, joka sortuu jatkuvasti tekemään kiekon kanssa ratkaisuja joukkueen pelitavan vastaisesti. Näistä aiheutui vastustajille vastahyökkäyksiä ja takaiskuja HIFK:lle. Tästä syystä Ramstedt ei mahtunut mestaruuskauden kokoonpanoon pudotuspeleissä.

Tällä kaudella pelkästään Ramstedin keskittyminen ja joukkueen edun mukaisesti pelaaminen on noussut uudelle tasolle. Ramstedt ei ole enää taitojansa todisteleva kiekkotaituri, vaan vahvasti ja kypsästi esiintyvä joukkueen liideri.

Ja onhan Ramstedt yksi Liigan taitavimmista pelaajista. Keskiviikkona Ramstedt piti Tapparan pelaajia suorastaan pilkkanaan.

Iilomo: Ramstedtin kokemus on karttunut. Mies pelaa tällä hetkellä todella kokonaisvaltaisesti ja johtaa viisikkoaan kummassakin kenttäpäädyssä. Juuri kiekottomassa pelissä on tapahtunut suurin harppaus. Kiekolliset valmiudet ovat aina olleet olemassa ja tiedossa, mutta tällä hetkellä itseluottamus on korkeammalla, kuin koskaan aiemmin HIFK-uralla. Itseluottamus taas näkyy pelirohkeudessa. Mies uskaltaa ja haluaa ratkaista otteluita ja korkean taitotasonsa ansiosta hän on noussut korvaamattomaksi osaksi HIFK:n hyökkäystä.

Tomas Zaborsky tervehti vanhaa kotiyleisöään yhdellä maalilla.
Kuva © Mikko Ruohola http://mikko.ruohola.org/

Joukkueessa on pelaajia, jotka sortuvat liikaa henkilökohtaisiin virheisiin, mutta pitävät pelipaikkansa. Onko kilpailutilanne joukkueen sisällä hyvällä mallilla? 

Havusela: HIFK:n puolustuksen vinksahtaneesta tilanteesta on puhuttu niin paljon, että posket puutuvat, mutta jatketaan silti. Törmäsellä ei ole tällä hetkellä tarpeeksi puolustajia, jotta tasapainoinen koostumus löytyisi.

Ensin kokoonpanossa oli pitkään Sebastian Moberg, jonka pelaamisesta näki heti, ettei hän ole vielä tällä kaudella valmis. Hannu Pikkaraisen hankinta toi sille tontille selkeän parannuksen. Tällä hetkellä kokoonpanosta löytyy Juuso Salmi, jolla ei pitäisi Ässät-ottelun jälkeen mitään asiaa kokoonpanoon.

Hyökkäyksen suhteen tilanne on parempi, ja siellä pystytään jopa kierrättämään pelaajia tilanteen ja vastustajan mukaan.

Iilomo: HIFK:lla on huikea ero hyökkäyksen ja puolustuksen välillä oikeastaan jokaisella osa-alueella, niin myös tässäkin. Hyökkäyksessä kilpailu on tervettä ja alemmista ketjuista löytyy runsaasti pelaajia, jotka pystyvät harppaamaan suurempaankin rooliin ja haastamaan hierarkiassa ylempänä oleviaan.

Puolustuksessa taas terveen kilpailun tilalla on lähinnä selviytymistaistelu. Mutta vaikea sieltä on ketään pudottaakaan, kun meritoituneita liigapuolustajia on vain kourallinen. Ennemminkin ihmetyttää, onko kokoonpanon salliman seitsemän puolustajan käyttäminen tasaisesti järkevää. Parit vaihtuvat ja vaikea kuvitella pelaamisen ainakaan kokemattomien puolustajien kohdalla helpottuvan, kun se tuttu pari puuttuukin siitä vierestä.

Miihkali Teppo on ansainnut paikkansa joukkueessa. Sankarinviitta oli käsissä perjantaina, mutta terävä laukaus osui tolppaan.
Kuva © Mikko Ruohola http://mikko.ruohola.org/

Kuka oli viikon onnistuja? Entä pettymys?

Havusela: Ville Husso oli jäätävä Tapparaa vastaan. Sekaan mahtui muutama torjunta, joista näki, että kyseessä on tulevaisuuden NHL-maalivahti.

Myös Teemu Ramstedt ansaitsee kehuja. Yhteispelaaminen Nikolai Goldobinin kanssa paranee ilta toisena jälkeen. Näiden kahden taiturin välillä alkaa olla jo sellaisia syöttöketjuja, että tästä duosta voi vielä kauden aikana muodostoa yksi Liigan vaarallisimmista koostumuksista.

On epämiellyttävää kaataa loskaa yhden miehen päälle, mutta olihan Juuso Salmen esiintyminen Ässiä vastaan aivan karmeaa, Ei siellä ollut montaa avausta, jotka olisivat menneet omille hyökkääjille, vaan Salmi löi toistuvasti paniikin omaisia pitkiä kiekkoja. Lisäksi hävitti kulmissa oman miehensä jatkuvasti ja otti kaksi jäähyä, joista molemmista Ässät iski maalit.

Iilomo: Viikon ja oikeastaan alkukauden onnistujaksi lasken Arttu Luttisen. Nykymiehistöstä eniten pelejä HIFK:ssa pelannut Luttinen on kahden pisteiden valossa vaisumman kauden jälkeen salakavalasti matkalla kohti yli 20 maalin kautta. Lisäksi Luttinen on tärkeä osa ketjuaan, jossa toimii tasapainottavana osana Ramstedtin ja Nikolai Goldobinin hyökkäysinnokkuudelle.

Pettymyksenä täytyy mainita Juuso Salmen kehityksen pysähtyminen. Otteita vaivaa pehmeys ja vaikeudet pelinluvussa. Jäähylläkin Salmi on ehtinyt istumaan jo seitsemään otteeseen, mikä on suht suuri määrä ottaen huomioon, että joukkueelle on tuomittu vain 71 kahden minuutin rangaistusta. Perjantaina Ässät iski kaksi maalia juuri Salmen istuessa rangaistujen penkillä. Toki puolustukseksi pitää sanoa, että usein juuri Salmi on ollut siinä seitsemännen puolustajan tontilla, jossa tuntuman ylläpitäminen on haasteellista.

» Lähetä palautetta toimitukselle