NHL-kiekkoa tällä hetkellä isoin henkäyksin nauttivat Viasatin tehomiehet Antti Mäkinen ja Esko Seppänen iskivät jälleen NHL-viikon Jatkoajan NHL-toimituksen eteen. Kotijoukkuetta tällä kertaa edustavat NHL-toimituspäällikkö Lauri Meriläinen, sekä tulokaskauttaan NHL-toimituksessa takova Elmeri Salo.
Erityisen suurennuslasin alla tällä kertaa on Anaheimin ankkalauma superveteraaninsa johdolla. Entä mikä kotimaisestakin Liigastammekin tuttu ilmiö on havaittavissa myös Panthersin kotihallin lehtereillä?
| Maple Leafs |  |
23.10.2013 02.00 |
 |
Ducks |
Mäkinen: Joffrey Lupulille, 30, lyötiin viime kaudella A-kirjain rintaan. Valinta herätti taiteilijan kohdalla lähinnä huvittuneisuutta, mutta sehän oli sittenkin mitä parhain motivointikeino. Juuri nyt Leafs-sotisovassa viilettää todellinen joukkuepelaaja, joka on vähintään samalla pelillisellä tasolla kuin parhaimmillaan Anaheimissa. Lupul on luonne, joka piti saada hereille ja ojennukseen yhdellä liikkeellä.
Hänet otettiin rohkeasti mukaan kapteenistoon, ja nyt keräillään hedelmiä menestyksen muodossa. Seuratkaa erityisesti, miten hän käyttää vankkaa luisteluvoimaansa Anaheimin mikkihiiriosastoa (Sami Vatanen ja kumppanit) vastaan. Lupul on tämän lisäksi äärimmäisen ulottuva pelaaja ykkössektorilla. Vaikea pala Vataselle.
Seppänen: Ankkapataljoona tarjoaa napakan läpileikkauksen urheilun ammattiylpeydestä. Kun tapetille nostetaan 22-vuotias Sami Vatanen ja 43-vuotias Teemu Selänne, päästään itse pihviin käsiksi. Oli järkyttävää seurata viime kaudella, miten talipalloposkin höystetty Vatanen raahasi itsensä tulokkaana NHL-kaukaloihin mukaan. Ylipainoinen, epäryhdikäs ja ”Joo, tää riittää mulle” -asenteella esiintynyt nuorukainen yllätti suomalaisen lätkän sisäpiirin junnumaisella kapinallaan auktoriteetteja kohtaan.
Ja sitten on Teemu Selänne. Ensimmäinen hallilla, viimeinen hallilla. Kropan täydellinen huolto, ruokavalio, fysioterapia, valmistavat harjoitukset, keskittymisharjoitukset, vastustajan puolustajien ja maalivahdin väsymätön analysointi. Selänne on pelannut viime ottelut todella vahvasti. Hän on ollut illasta toiseen yksi kentän parhaista pelaajista – eikä nyt puhuta ainoastaan hänen leipätyöstään, eli viimeistelystä. Selänne on laittanut itsensä niin ammattimaisella tavalla kuntoon viimeistä sesonkiaan varten, että hän on jatkuvalla syötöllä yksi Anaheimin ratkaisupelaajista. 43-vuotiaana.
Se on käsittämättömin Selänne-fakta koko hänen uskomattoman uransa mittakaavassa. Se on peräti pysäyttävää sorttia. Ja kaikki lähtee liikkeelle ammattiylpeydestä.
Toivottavasti Sami Vatanen ottaa lippalakkinsa kouraan, ja katsoo tarkalla silmällä joka ikinen päivä oppien, miten mestari toimii hänen rinnallaan samassa pukuhuoneessa. Vatanen on oikealla polulla tällä hetkellä, mutta emme ole nähneet häneltä vielä yhtikäs mitään. Hän on suomalaisen jääkiekon kirkkain lahjakkuustimantti jopa yli Aleksander Barkovin ja Olli Määtän. Joku voisi kertoa sen hänelle pikapostiaikataululla.
Meriläinen: Jatketaan käsittämättömillä Teemu-faktoilla: Selänne on nähnyt NHL-pelaajana kolme työsulkua joista toinen pelasti hänen uransa ja viimeisin meinasi sen lopettaa. Syksyllä 2005 Selänne hyppäsi itsensä kuntouttaneena askiin ja antoi oman lausuntonsa. 90 pistettä ja Ducksin sisäisen pistepörssin voitto.
Viime kausi tiiviin pelitahdin myötä oli vaikea ja Selänteen tähti näytti viimein hiipuneen. Kesän jälkeen, kuin taikaiskusta, meno näyttää taas aivan käsittämättömältä. Johtava pelaaja isossa roolissa, yhdessä NHL:n kovimmista joukkueista. Mennään sille alueelle, jossa kenen tahansa käsityskyky hämärtyy.
Salo: Kotijoukkueen Tyler Bozak tulee aina mieleen Maple Leafsin pelaajalistalta ensimmäisenä. Omissa papereissa pian jo yliarvostettu, mutta laajalti aliarvostettu sentteri on alkukaudesta pelannut huimia peliminuutteja. Kaikki mahdolliset ylivoimista alivoimiin pelaava kanukki tekee kiusaa Ducksin puolustukselle. Toivottavasti se näkyy myös pistetilastoissa.
Ducks on voittanut lähes kaiken alkukaudesta, vain Colorado Avalanche osoittautui hieman liian vaikeaksi palaksi. Maaleja on luvassa, kuten aina Ducksin peleissä, mutta kumpaan päähän tällä kertaa. Vai molempiin jopa?
| Sabres |  |
24.10.2013 03.00 |
 |
Bruins |
Mäkinen: Ville Leino on palannut joukkueensa harjoituksiin. Buffalo kaipaa luovuutta hyökkäysalueelle, ja Leino on tässä mielessä kuin täsmälääkettä uinuvaan puhvelilaumaan. Leino ei ole – ei missään nimessä – onnistunut Sabres-nutussa vielä lainkaan. Hän ei ole pelannut kahta vahvaa ottelua putkeen. Mikä osa-alue Buffalon pelaamisessa ontuu eniten? Jatkuvuus. Leinolla on johtavan pelaajan palkkanauha. Onko hänellä johtajan luonne? Se on tultava vähitellen selväksi, ennen kuin Buffalo voi alkaa keskittyä ensi kesän ykkösvarausbingoon.
Seppänen: Tätä ottelua on syytä seurata tarkoin suurennuslasein läpi kotisohvien. Ei tarvitse olla johtava meedio, jotta osaa käsikirjoittaa tapahtumat etukäteen. Ensin Buffalo esittää, että se olisi tosissaan. Sitten Boston menee 2–0-johtoon. Tämän jälkeen jokainen Sabres-pelaaja lyhenee kentällä tasan 15 senttiä, ja luovuttaa matsin kesken. On todella irvokasta puhua NHL:n lokakuusta ja luovuttamisesta samaan aikaan, mutta sitä Buffalo tekee. Illasta, päivästä ja viikosta toiseen.
Paras ja pahin esimerkki on toki Thomas Vanek. Yli 7 000 000 dollaria cap-hittiä kaudessa, ja mitä äijä saa aikaan sillä hetkellä, kun pitää kääntää kolmannen erän tasaiset ottelut voitoiksi? Ei yhtikäs mitään. Itävaltalaistähti jättää tilanteita kesken, ja istuu vain katetussa pöydässä maalinedustalla toivoen, että saisi nimensä edes kerran illassa tilastoihin. Zell am Seen alppimaisemissa kasvanut sniper laskettelee kohti sitä hetkeä, ettei hänen urastaan jää kenellekään mitään kerrottavaa. Niin, paitsi ne miljoonat ja se yksi 43 maalin sesonki.
Meriläinen: Ville Leino ei ole ollut palkkansa arvoinen pelaaja, eikä hänestä sellaista tulekaan, jos katsotaan koko NHL:n mittakaavassa. Paluu kaukaloon olisi kuitenkin hyvä aloittaa olemalla nuoren Sabresin ykköspelaaja. Toivon paitsi Buffalon kiekkoylpeyden, myös koko sarjan viihdearvon nimissä, että Leino myös nuo ykköstähden saappaat täyttää.
Harva asia on suomalaisittain niin hienoa seurattavaa, kuin pelistä täysin siemauksin nauttiva isolla itseluottamuksella pelaava Ville Leino.
Salo: Nyt Tuukka Raskin on aika pysäyttää Thomas Vanek ja Cody Hodgson, jotka viime keväällä useampaan otteeseen herkutteli Raskin kustannuksella. Kotimaansa parhaimpiin jääkiekkoilijoihin lukeutuva Vanek pelannee viimeistä kauttaan Sabresin paidassa, häntä kannattaa vielä ihastella alkuperäisseurassaan kun vielä voi. Pelaakohan se Rasmus Ristolainen vai ei? Sabresin alkukauden perusteella joukkue ei menisi ainakaan taaksepäin, vaikka Ristolainen saisi kerrankin suurta roolia puolustuksessa.
| Wild |  |
25.10.2013 03.00 |
 |
Hurricanes |
Mäkinen: Jeff Skinner on plussalla! Piti oikein käyttää huutomerkkiä erikseen. Skinner kirjasi viime kaudella 42 ottelussaan teholukeman -21. Ei hyvä. Nyt hän on selkeästi plussalla (kirjoitushetkellä +6), ja se heijastuu koko joukkueen pelaamiseen. Skinner ei juokse enää itseään ulos oman alueen kiekottomassa puolustuspelaamisessa eikä kyttää irtopaloja mahdollisen riiston muodossa. Hän puolustaa oppikirjan mukaan ensimmäistä kertaa NHL-urallaan. Hurricanes ottaa ykköstaituristaan mallia, ja lopputarina on luettavissa pistetaulukosta. Carolina ei voi lähteä maalintekokilpailuun. Sen on puolustettava juuri niin viisaasti kuin Skinner on tähän saakka tehnyt.
Seppänen: Minnesota-fanaatikkojen kanssa keskustelu on tällä hetkellä likimain parasta viihdettä, mitä jääkiekkomaailma voi tarjota. Olen todennut jo aikoja sitten, ettei tuollaisella jääkiekolla voiteta yhtikäs mitään, mutta annahan olla: Wild on kuin onkin kehittänyt peliään syksyn mittaan. Nostan esiin tosin vain yhden pointin.
En ollut missään vaiheessa hurraten mukana pelitapakelkassa, jossa pakit avaavat suolasyötöin kiekkoa lähtökohtaisesti vain laitaan. Mikko Koivu ja Mikael Granlund olivat tässä katsannossa liiaksi pelin ulkopuolella – olkoonkin, että Koivu on oivallinen sentteri reagoimaan oman alueen voitettuun laitaneppiin. Nyt vaikuttaa (HUOM! Vasta vaikuttaa) siltä, että pakeille on painotettu enemmän kolmen rytmin syöttämistä.
Aikaisemmin Wild-puolustajat vaihtoivat puolta kerran, ja jatkoivat orjallisesti kiekkoa painollisen puolen laitaan seisovalle laitahyökkääjälle. Nyt pelataan useammin pakki-pakki-pakki-syöttöketju, mikä avaa Koivulle ja hänen sentterikollegoilleen enemmän kaistaa kentän keskiputkeen. Wild tuottaa täten monipuolisempaa hyökkäyspelaamista, mutta tulostaululla se ei näy kuin pitkäjänteisen työn kautta. Onneksi saamme jälleen tällä viikolla Minnesotan matseja ruutuun, että voin lyödä jälleen ensi viikon NHL-haasteessa faktat pöytään.
Meriläinen: Pari viikkoa sitten kerroin saamastani OEL-valistuksesta. Näitä nuoria ruotsalaispakkejahan tuntuu riittävän, sillä myös Jonas Brodinissa on ilmeisesti sitä jotain? Oliko se nyt niin, että Suter veti Nashvillessä Shea Weberin siivellä? Onko sama tilanne nyt Wildissä Brodinin kanssa?
Vaikka Hurricanes-puolustus viliseekin Jay Harrisonin ja Ron Hainseyn kaltaisia nimiä, on siellä sentään jotain mikä ei välttämättä aiheuta silmien sumentumista tuskasta. Taisin pari viikkoa sitten kehaista Bruinsin minipuolustaja Torey Krugia. Kausi ei ole "Freddyllä" mennyt aivan putkeen, se myönnettäköön, mutta katsokaa tällä kertaa Ryan Murphyä!
Salo: Nyt nähdään taitoa kentällä! Tai ainakin toivottavasti, sillä Aleksandr Sjominin asenne on aina kysymysmerkki. Iskeekö tällä kertaa Wildin verkkoon kolme yksilösuoritusmaalia vai ottaako muutaman turhan kaksiminuuttisen ja katselee loppuottelun minnesotalaisia tanssityttöjä.
Entäs sitten Jiri Tlusty? Viime kaudella tämä mies yllätti kaikki ja johdatti välillä yksin joukkojaan, nyt vaeltelee omissa maailmoissaan.Jos vastustaja esittelee yleisölle taitojaan, niin kotijoukkue Wild esittelee Ryan Suterin, pelaahan hän taas puolet ottelusta. Niin ja Matt Cooke taklannee taas muutaman sikataklauksen. Jos siis ei olisi aloittanut kauttaan pisteiden valossa erinomaisesti, nyt on helppo keskittyä omaan tekemiseen kun peli luistaa ja kansa tykkää.
| Senators |  |
26.10.2013 02.30 |
|
Ducks |
Mäkinen: HIFK:ssakin viime kaudella pyörähtänyt Mathieu Perreault on aloittanut kautensa aivan uudenlaisella otteella. Hän on ottanut paikkansa Anaheim-pelintekijöiden joukosta orastavan ketjuruletinkin keskellä. 25-vuotias hyökkääjä osaa tehdä peliä kentän keskikaistalta. Ja nimenomaan oikeassa rytmissä esimerkiksi siihen, miten ankkapakit tukevat hyökkäyksiä Sami Vatasen johdolla. Perreault ei kiirehdi kiekollisena, vaan antaa pelin tulla hänen luokseen. Se on laatusentterin merkki sillä hetkellä, kun ympäriltä löytyy oikeassa suhteessa nopeutta.
Seppänen: Erik Karlsson ollut jälleen todellinen suonenvetopelaaja. Hyvänä iltanaan maailman paras, kun taas heikolla hetkellään Mestis-tasoa. Nautin seurata näitä korkean varianssin yksilöitä, jotka uskaltavat kävellä yksittäisen tilanteen merkeissä pelitapojen ja -vihkojen ylitse. Karlsson on erityisesti siksi mahtava urheilupersoona, että hän on täysin sinut virheidensä kanssa. Hän totesi viime kevään pudotuspeleissä, ettei tule koskaan muuttumaan. Se on itseluottamusta, jolla lyödään vielä 2–3 kertaa Norris Trophy takanreunukselle.
Mutta kuinka paljon Karlsson saa tulitukea rinnaltaan? ABC-huoltoasemien kummipelaaja Kyle Turris on likimain paras hyökkääjä hänen edessään. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että jääkiekko-otteluiden voittaminen ei ole järin vaivatonta. Siihen vielä ailahtelevat ja isokokoiset rightit (Jason Spezza, Bobby Ryan) kylkeen, niin johan on kattaus vivahteikas.
Meriläinen: Ducksissa on jotain, mistä minun on jostain syystä helppo pitää, jopa ilman Selännettä. Superärsyttävä Corey Perry, josta ei oikeasti voi olla kuitenkaan pitämättä, eihän? Parhaimmillaan maaginen Ryan Getzlaf, jolle on kuitenkin kiva naureskella kun ei esimerkiksi MM-kisoissa välttämättä nappaa. Katsokaa miten kaksikko on aloittanut kautensa ja missä Ducks majailee sarjataulukossa. Takalinjoilla vielä Francois Beauchemin jakamassa penkkaripäivän karkkia epäonnisille vastustajille.
Salo: Ducksin Jakob Silfverberg tekee paluun Ottawaan. Onhan sekin maininnan arvoinen Bobby Ryanin ohella. Ryan Getzlafja Corey Perry kohtaavat ensi kertaa rakkaan kilpakumppaninsa myös NHL:ssä, ennen nämä veijarit pelasivat vastakkain jääkiekkoa vain olympialaisissa. Ryan muistetaan Ducksissa, kuinka hauskutti yleisöä Getzlafin ja Perryn kanssa monessa eri lajeissa paitsi jääkiekossa.
Ruotsalaiset ovat suuressa roolissa. Senatorsilla maalilla on varmasti ruotsalainen, kenties myös Ducksilla. Ja kenttäpelaajista kyseistä kansalaisuutta edustavat tietysti Silfverberg, Erik Karlsson sekä Hampus Lindholm.
| Coyotes |  |
26.10.2013 22.00 |
 |
Oilers |
Mäkinen: Oilers-maalivahdit eivät saa mitään kiinni. Jokohan olisi aika ryhtyä pelaajakaupoille? Joukkueessa on vaikka kuinka paljon treidaus-voimavaraa nuorten tähtien osalta. Jordan Eberle johonkin OK-tason maalivahtiin? Soitto Buffaloon, että nyt se Ryan Miller tänne? Edmontonilta alkaa loppua tekosyyt kesken. Eturivin varaukset eivät ole enää varsinaisesti mitään lapsia. Heille on annettu aikaa, ja jossain vaiheessa pitää syntyä tulostakin. Nuoren joukkueen kohdalla kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle luotettavasta maalivahtipelistä. Tärkein osa-alue ei saa vuotaa tällä tavalla – ei etenkään ailahtelevan Oilers-pakan tiimoilta.
Seppänen: Kun kirjoitan tätä lausetta, on Phoenixin maalivahti Mike Smith tehnyt enemmän maaleja tällä kaudella kuin Claude Giroux ja Mikael Granlund yhteensä. Mutta kuinka merkittävää laadukas mailapelaaminen todellisuudessa on? Erittäin tärkeää. Etenkin pelin rytmittämisen kannalta. Useimmiten veskareiden mailaräpellys on toimintaa, joka aiheuttaa (kummankin joukkueen) kenttäpelaajien keskuudessa lähinnä silmitöntä pelkoa.
Smith on täysin poikkeuksellinen tapaus. Hän kykenee antamaan tyystin valideja avaussyöttöjä pakkien lapoihin, vaikka hän olisi kovankin prässin alaisena. Tämä sallii sen, että Phoenix voi turvata kiekollisessa pelissään tietynlaiseen jatkettuun alakolmioon. Ja se tekee karvauspelaamisesta todella hankalaa. Katsokaa tarkasti, miten NHL:n paras mailankäsittelijäveskari juoksuttaa Edmontonin koulupoikaprässiä pitkin puolustusaluettaan.
Meriläinen: Phoenix Coyotes on niin tylsä porukka, että muistuttaakseen joukkueen olemassaolosta Mike Smithin piti tehdä maali. Oilersin pitäisi taas sitä vastoin olla dynaaminen ja kiinnostava ryhmä nuoria tähtiä. Taitoa ja ilotulituksia. Lätkässä ei kuitenkaan jaeta tyylipisteitä.
TJEU: sarjataulukko.
Salo: Oilers kohtaa pelätyn maalitykin, Mike Smithin. Monta ottelua ehti Smith taistella, ennen kuin viimein uran avausmaali syntyi Red Wingsin verkkoon. Se näkyi tuuletuksessa kuinka apina putosi harteilta jäälle. Ennen sitä jäälle putosi lähinnä Smith itse. Nyt ei tarkoiteta torjuntatilanteita, vaan myös sitä kuuluisaa sukellusta, joka aiheutti närää Red Wingsin väessä. Näistä Smith kyllä muistetaan.
Oilersin alkukauden perusteella siellä metsästetään jälleen korkeaa varausnumeroa. Hienosti Oilers on jo hyvissä ajoin ajautunut divisioonan hännille ja muut ovat jo eroa kasvattaneet miehekkäästi. Heräämisen merkkejä Oilersin olisi näytettävä, erityisesti maalivahti Devan Dubnyk on nukkunut.
| Panthers |  |
27.10.2013 23.00 |
 |
Lightning |
Mäkinen: Kesän 2009 kakkosvaraus Victor Hedman onnistui Boston-ottelussa mahdottomassa. 5-0-tappiossa tehosarakkeeseen -5. Menkäähän kokeilemaan. Ei ole helppo haaste. Mutta tosiasia on se, että Hedmanin pitää nostaa pelillistä profiiliaan oitis. 22-vuotias pakki ei ole enää pelkästään poika – hänen pitää astua johtavaan rooliin. Ruotsalaisnuorella on hallussaan kaikki vahvuudet: Koko, liikkuminen, syöttö, peliäly, laukaus. Mutta miten hän jää suosiolla tapahtumien ulkopuolelle ottelukohtaisesti? Anteeksipyytelyn pitää loppua viimeistään heikkoa Panthersia vastaan.
Seppänen: Aleksander Barkovin otteluiden seuraaminen on tavallaan mahtavaa ja toisaalta myös kivuliasta. Floridaa ei tunnu kiinnostavan pätkän vertaa, että osavaltiossa pelataan lätkää. Kotiyleisö on olutbuffetissa katsomassa baseballin ratkaisuotteluita samaan aikaan, kun pantterilauma yrittää rakentaa huomispäiväänsä kaukalossa. Barkov ei tule koskaan saamaan valtakunnallista huomiota Floridasta käsin. Hän olisi jo nyt vaikkapa Coloradossa tai Minnesotassa tähti. Nyt hän on vain ”se joku suomalainen jätkä, joka pelaa siinä jengissä, jota omat fanitkaan eivät jaksa seurata”.
On mielenkiintoista seurata, aloittaako Panthers jossakin vaiheessa alennusmyynnin. Se kun sattuu olemaan kylmä fakta, että tällä porukalla ei NHL:ssä menestytä. Suomalaisittain tilanne on peräti paradoksaalinen, kun 18-vuotias lukiolainen joutuu kiskaisemaan illasta toiseen koko porukan reppuselkäänsä ja päävalmentaja antaa tulikivenkatkuisia kommentteja loukkaantuneesta (Sean Bergenheim) pelaajastaan. Barkov ei ole missään olosuhteissa myynnissä, mutta Bergenheimin tilanne saattaa olla huomattavasti mutkikkaampi.
Meriläinen: Edellisen kohtaamisen yhteydessä kyselin Barkovin rinnalle tarvittavan sniperin perään. Olisiko Brad Boyes vastaus tähän? Kuvastaa Panthersin tilannetta, kun tällaista edes puolivakavissaan pohtii.
Surullista on kyllä huomata mökkikauden vaikutukset myös Panthersin kotihallissa. Kyllä ne katsojaluvut siitä varmasti lähtevät nousuun, kun marraskuu koittaa ja illat pimenevät.
Salo: Floridan derby, tuo NHL:n aliarvostetuin paikalliskamppailu. Viime kevään itäiset heittopussit kohtaavat toistamiseen alkaneella kaudella ja Panthersilla on nyt paljon näytettävää. Edellisessä kohtaamisessa rumasti turpaan saanut kotijoukkue on tehnyt Brad Boyesin kanssa saman kuin Islanders viime kaudella. Halvalla löytyi kokenut pistemies. Tai helppoahan se on iskeä kun Tomas Fleischmann tarjoilee niin maukkaita passeja.
Aivan, onhan Panthersilla riveissään myös Dmitri Kulikov. Enpä olisi huomannut ilman tarkastamista, niin pimennossa tämä venäläispuolustaja on ollut. Jäähyminuutteja koottuna nyt jo enemmän kuin viime kaudella ehti kertyä.
NHL-viikon timantti:
Mäkinen: Saanko olla itsekäs? Hienointahan on tietenkin se, että pääsen selostamaan kaksi prime time -telkkarimatsia viikonlopun aikana. Niissä on aina oma viehätyksensä, kuten viikonloppuna saimme huomata erityisesti Pittsburghin ja Vancouverin kohtaamisessa. Saimme nähdä parhaaseen katseluaikaan sinetin Olli Määtän NHL-uralle. Mikään ei ole sen hienompaa lätkämaailmassa.
Seppänen: Rangersin ja Philan kohtaamiset ovat aina rautaa. Yksi NHL-kartan kauneimmista viha-rakkaus-suhteista. Mutta nyt on jotenkin ironinen tunne lähestyä tätä jumbofinaalia. Odotankin, että fanit ottavat kollektiivitasolla kantaa joukkueidensa esityksiin legendaarisella ”Both suck!” -vihellyschantilla.
Meriläinen: Hieman jo jännittää etukäteen pelaako Rasmus Ristolainen, ja jos pelaa, kuinka sekaisin Mäkisen selostuskoppi menee jos RR55 sattuu osumaan tolppien väliin.
Salo: Red Wingsin Daniel Alfredsson kohtaa ensi kertaa Senatorsin. Pitkäaikainen kapteeni jätti seuran kesällä ja näkee nyt ensi kertaa Senatorsin miehet vastustajina. Myös Cory Schneider kohtaa Canucksin ja Roberto Luongon.