NHL-kausi huipentuu uskomattoman finaalikattauksen myötä arvoisellaan tavalla. Viasat Hockey Finlandin tehokaksikko Antti Mäkinen ja Esko Seppänen odottavat jo Los Angelesissa ensimmäistä finaalia. Nyt on enemmän kuin sopiva aika niputtaa kaikki tarvittava fakta Stanley Cupin loppuotteluista pöytään. Jatkoajan puolelta katsaukseen osallistuu valitettavasti kotimaassa päivystävä toimittaja Miika Arponen.
Mieletön ottelutaakka taustalla
Kings on pelannut 21 ottelua, kun taas Rangers on luutinut 20 matsin edestä. Kummalla loppuu polttoaine aikaisemmin?
Mäkinen: Se ei lopu kummaltakaan. Kyse ei ole enää fyysisestä jaksamisesta, vaan siitä, että intohimo ja voitontahto täyttävät bensiinitankkia vaihto toisensa jälkeen. Väsynyt urheilija ei ole koskaan rento, ja täällä Staples Centerillä näkyy ainoastaan huippurentoja urheilijoita. Mikäli taakka olisi tässä vaiheessa liian suuri, eivät ilmeet olisi tätä luokkaa median edessä.
Seppänen: Kyse on tässä vaiheessa siitä, kumpi kykenee pitämään perustasonsa. Uskon henkisen puolen merkitykseen samalla tavalla kuin Mäkinen, mutta fyysinen väsymys tuo mukaansa uudenlaisia rasituselementtejä. Se joukkue voittaa, kumpi kykenee pitämään perustasonsa pienimuotoisen kuukahduksen keskellä. Isossa kuvassa tämä on NHL-huipentuma, joka saa Teemu Selänteenkin tanssimaan polkkaa. Mikäli 43-vuotias NHL-legenda on näin innoissaan NHL-finaaliparin fantastisesta lätkästä, on sinunkin syytä olla varpaillasi.
Arponen: Kauden viimeiset metrit vedetään adrenaliinihuuruilla. Kysymys ei ole enää kuntopohjasta tai siitä, kumpi on saanut kuntohuipun hiottua viimeisen päälle kohdalleen. Tämä ottelusarja ratkaistaan korvien välissä - isolta osin vielä maalivahtien korvien välissä.
Onko Kingsillä riittävästi nälkää huumaavan Blackhawks-sarjan jälkeen?
Mäkinen: Viime vuoden konttaus Chicagoa vastaan konferenssifinaalissa petasi tämän kevään valmiiksi. Nälkä on varmasti huipputasolla. Kingsin piti tehdä tämäkin asia jälleen vaikeamman kautta, mutta juuri nyt saavuttamisentarve on huikeissa lukemissa. Uskon peräti niin päin, että Chicago-riemuvoitto vain kasvatti nälkää. En ole lainkaan epäileväinen kuninkaita kohtaan. Tässä joukkueessa on jälleen sitä tuttua mestaruuden arvoista draivia ja otetta.
Seppänen: Ei ole. Koko NHL janosi Chicagon päänahkaa. Kings sai sen. Näittekö, miten Drew Doughty juhli seitsemännen ottelun jatkoaikavoittoa? Siitä ei puuttunut kuin Stanley Cup. Kings koki voittaneensa jotakin äärimmäisen suurta, kun taas Rangers ei ole voittanut vielä yhtikäs mitään. Mentaaliasetelma liputtaa voimakkaasti haastajien suuntaan.
Arponen: Ai että onko jääkiekkoilijoilla riittävästi nälkää Stanley Cup -finaaleihin? Seuraava kysymys.
Pääsikö Rangers Montrealia vastaan liian helpolla?
Mäkinen: Ei päässyt. Itse asiassa oli Rangersille pieni lottovoitto, että se pääsi pelaamaan tunnevetoista joukkuetta vastaan. Kings edustaa samoja perusarvoja kuin Montreal. Tästä syystä taisteluvoitto kanadalaisyllättäjästä oli pelkästään positiivinen seikka newyorkilaisten kannalta. Yksikään ottelusarjavoitto ei napsahda lapaan helposti tai vaivattomasti. Ei ainakaan konferenssifinaaleissa.
Seppänen: Sehän oli helppoa kuin kouvolalaisten kritisointi. Ei. Tässä vaiheessa ei pelata helppoja ottelusarjoja. Rangers pääsi ytimeen ratkaisevalla hetkellä, ja tuli korkeimman mahdollisen aidan yli voittoon.
Arponen: Ei päässyt. Rangersille voi olla jopa hyötyä siitä, että he eivät joutuneet varsinkaan fyysisesti aivan äärirajoille konferenssifinaaleissa.
Kuka on tällä hetkellä kevään tosipelien MVP ja miksi?
Mäkinen: Kingsin superpuolustaja Drew Doughty. 21 matsia, 16 tehopaunaa ja jatkuvasti joukkueensa vaarallisin pelaaja hyökkäyssuuntaan. Nosti tasoaan Chicago-ottelusarjassa merkittävällä tavalla, ja jätti samassa hulinassa esimerkiksi Duncan Keithin varjoonsa. Doughty on itse asiassa tällä hetkellä finaalien ainoa yksilö, joka kykenee luomaan jotakin mahtavaa tyystin tyhjästä.
Seppänen: Henrik Lundqvist. Hän on ollut ratkaisuotteluissa koko NHL:n paras pelaaja suurin piirtein kuukauden ajan. Enempää ei voi pyytää tahi vaatia. MVP-valinta on tällä hetkellä itse asiassa sangen vaivaton työ.
Arponen: Isken supersankarin viitan Slovenian ihmeen Anze Kopitarin selkään. Hän puolustaa ja uhrautuu joukkueensa eteen kuin Patrice Bergeron, mutta luo hyökkäyspäässä tilanteita vielä pari napsua vaarallisemmalla tahdilla.
Kumpi kantaa ennakkosuosikin viittaa ennen ensimmäistä finaalia?
Mäkinen: Kings on ennakkosuosikki, koska se on parempi joukkue ja sillä on kotietu vyöllään. Se myös tietää, mitä voittaminen tässä hetkessä vaatii. Asetelma on tasainen, mutta suosikki on silti suosikki.
Seppänen: En ole varma, mitä esimerkiksi vedonvälittäjät ajattelevat, mutta sijoitan pula-ajan säästöporsaani Rangersin puolesta. Paremman ja ennen kaikkea varmemman maalivahdin porukka voittaa melko usein nämä kähinät.
Arponen: Kyllä ennakkosuosikin viitta on puettu Kingsin harteille. Lievästi alavireisen runkosarjankin jälkeen heitä ei missään vaiheessa aliarvioitu, ja joukkue on täynnä kokeneita, joskin nuorehkoja, pudotuspeliveteraaneja. Rangers nousi finaaleihin hieman yllättäen, joten altavastaajan asema lankeaa heille.
Kahden kuninkaan kohtaaminen
Kumpi on tällä hetkellä NHL-veskarimaailman alfauros, Jonathan Quick vai Henrik Lundqvist? Kumpi olisi sinun aloittava maalivahtisi ja miksi?
Mäkinen: Vaikea valinta, mutta lähtisin talkoisiin Henrik Lundqvistin kanssa. Quick ei ole samalla tasollaan kuin kaksi vuotta sitten. Silloin nousi ilmaan kaikki arvometalli viimeisen ottelun jälkeen. Lundqvist on enemmän mukavuusalueellaan kuin kollegansa. Tästä syystä etu pullahtaa ohuesti vierasjoukkueen puolelle.
Seppänen: Lundqvist on tällä hetkellä kiistatta parempi. Paluukiekkokontrolli, perustorjunnat, isot voitonpelastajat, kaikki. Quick on ollut itse asiassa yllättävänkin epävarma. On aivan selvää, että Rangers-duunarit ajavat Chris Kreiderin johdolla oitis Kings-vahdin syliin. Häntä on horjutettava oikeassa suhteessa välittömästi.
Arponen: Kysymyksessä asetetaan vastakkain kaksi molaria aivan NHL:n terävimmästä kärjestä, joten marginaalit ovat väistämättä pienet. Antaisin kuitenkin pienen edgen Henrik Lundqvistille. Ruotsalaisvahdin rutiinitaso on tällä hetkellä Quickia korkeampi. Mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun Quick pääsee flow-tilaan ja voittaa otteluita joukkueelleen yksin.
Kuinka paljon annat arvoa maalivahtitilastoille tässä vaiheessa sesonkia?
Mäkinen: Vain yhdellä tilastolla on merkitystä, ja se on voittotilasto. Maalivahdin tulee "vain" tarjota avaimet voittoon. Tapa, tilastot tai muut lottokupongit ovat toissijaista kauraa. Nyt puhutaan vain voittamisesta.
Seppänen: En pätkääkään. Mikäli kolmannen erän tai jatkoerän gamesaver-torjunnoista saadaan tilasto, niin sitten saatan olla kiinnostunut. Nyt tarkastellaan vain voittamista.
Arponen: Tilastoista voi laskea todennäköisyyksiä, mutta paras seitsemästä -ottelusarja on lopulta silti niin lyhyt, että näillä marginaaleilla ei 0,05 prosenttiyksikön ero torjuntaprosentissa ehdi vaikuttaa mitään. Voittotilasto on ainoa, mikä merkitsee.
Kumpi näistä supertähdistä saa laadukkaampaa apua pakeiltaan?
Mäkinen: Lundqvist. Rangersin viisikkopuolustus on ripauksen tasapainoisempaa ja tarkempaa. Se on myös maalinedustalla yhden hauiksenmitan vahvempi. Tämä saattaa olla vain tuntuma, mutta vaikuttaa monin paikoin siltä, että sinisten maalivahtitähti näkee kiekot paremmin kuin Quick. Tämäkin juontaa tasapainoiseen viisikkopuolustamiseen.
Seppänen: Tämä menee Rangersin vaakakupposeen pakkien jämäkän maalinedustapelaamisen johdosta. Katselin tuossa muutama tunti sitten Rangersin TOP4-pakkeja Staplesin käytävällä, niin ei olisi itsekään hienoa joutua heidän mankeliinsa. Kovia jätkiä. Todella kovia. Osa jopa ilkeitä.
Arponen: Nimenomaan puolustuspäässä Rangersin puolustajakalusto ottaa niskalenkin losangelesilaiskollegoistaan. Hyvin liikkuva mutta fyysinen ryhmä tarjoaa Lundqvistille parhaan mahdollisen tuen.
Quick ei ole pelannut koskaan(!) Madison Square Gardenilla. Kuinka paljon tällä on merkitystä?
Mäkinen: Tällä ei ole mitään merkitystä. Maalivahti ei näe suorituksensa aikana omaa siniviivaa kauemmas. Kaikki sen ulkopuolella on vain utuista sumua.
Seppänen: Totta kai sillä on siinä vaiheessa merkitystä, kun Quick päästää ensimmäisen kaaliperhosen taakseen. MSG:n haamut kaappaavat nuoren sielun siinä kohdin haltuunsa.
Arponen: Se riippuu aivan siitä, miten pelit siellä lähtevät käyntiin. Maalivahtipeli on niin herkkää, että tällainenkin asia voi helposti alkaa kolkuttaa Quickin takaraivossa. Ja sitten se on menoa.
Yhden miehen sirkus nimeltä Drew Doughty
Miten Rangersin tulee pelata Drew Doughtya vastaan?
Mäkinen: Fyysisesti. Ensimmäisen taklauksen tai prässin on osuttava kerta toisensa jälkeen maaliin. Mikäli taikuri saa liikaa tilaa, alkaa hän nykiä hatustaan jäniksiä esiin. Kuumaa pelaajaa vastaan tulee olla rohkea. Erikoisvartioinnit ja muut vastaavat tekijät ovat sivuseikkoja. Kaikki lähtee aggressiivisuudesta ja fysiikasta.
Seppänen: Pakottaa hänet tavalla tai toisella ylipelaamaan. Oli kyse sitten kiekollisuudesta, taklaamisesta tai oman alueen puolustamisesta. Kun Kingsin 8 alkaa juosta pitkin kaukaloa suu vaahdossa, on Rangers merkittävän askeleen lähempänä isoa kanisteria.
Arponen: Komppaan toveri Mäkistä. Kun otetaan pois kaikki tila ja annetaan fyysistä painetta vaihdosta toiseen, alkaa suuremmankin supertähden vartalossa väkisinkin tuntua.
Mikä selittää Ryan McDonagh'n tasonnoston pudotuspelien sisällä?
Mäkinen: Peruspelaajalle tyypillinen playoff-tarina. Alku hieman tukkoista, mutta sitten taso vain nousee, kun muilla alkaa aavistuksen jalka painaa tai fokus kadota. McDonagh sai kenties ansaitsematontakin rapaa niskaansa Phila-sarjassa, mutta nyt on kriitikoilla toinen ääni kellotaulussa. Nokkelalla treidillä Rangersiin siirtynyt puolustaja pelaa tällä hetkellä huikealla tasolla.
Seppänen: Tämä on kieltämättä suuri yllätys. Yläkropan vamma, epävarmat otteet – ja sitten kuin sumun keskeltä huumaava parannus kaikkeen tekemiseen. On suorastaan ironista, että yksi pelaaja kykenee olemaan saman kevään aikana joukkueensa suurin uhka ja mahdollisuus. Itse puolustaja uhkui ja hehkui itsevarmuutta tiistaina median edessä Staplesilla. Hän on selvästi löytänyt lopullisesti paikkansa profiilipakkien katraasta.
Arponen: McDonagh'han nosti vain tasonsa hänen omalle tasolleen, sille, jota hän pääasiassa pelasi jo koko runkosarjan. Merkkejä tästä on näkynyt jo parin vuoden ajan, ja nyt vain itseluottamus napsahti kohdalleen. McDonagh ei ole bryanbickellmäinen kevään tähti, vaan hän on noussut puolustajaeliittiin pysyvästi.
Keneltä rivipakilta odotat nousua parrasvaloihin?
Mäkinen: Kevin Klein nökötti mediapäivänä vailla yhtäkään toimittajaa ympärillään, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi esiintynyt tähän saakka vahvasti. Stay at home -puolustaja on vahvasti plussalla, ja pelaa vaihdosta toiseen väkevää peruspeliä. Klein elää uutta kevättä vaikeiden Nashville-aikojensa jälkeen. Treidi oikeassa saumassa voi saada ihmeitä aikaan. Ottakaa tämä peruspakki seurantaan. Annan tehtaan takuun siitä, että Klein ei katoa kuvista tässäkään vaiheessa.
Seppänen: Käännän koko asetelman päälaelleen. Odotan, että kukaan ei ala uudeksi pekkasaravoksi tai janneniinimaaksi. Eli siis sylkykuppipelaajaksi yksittäisen erheen takia. Odotan kummankin joukkueen sinikauluspelaajilta virheetöntä pariviikkoista. Mutta kuitenkin siten, että he eivät pakoile tai välttele virheitä.
Arponen: John Moorella on eväät paljon parempaan, kuin mitä hän tähän asti on esittänyt. Vahva peruspeli on toki puolustajan kivijalka, mutta Moorelta voi putkahtaa vaikka rasmusristolaismainen ratkaisumaali jatkoajalla.
Kuka on finaalisarjan paras puolustava pakki?
Mäkinen: Anton Strålman puhui haastattelussamme niin viisaita sanoja ennen ensimmäistä finaalia, että hän sai todellisen vaikutuksen aikaan. Tasapainoinen puolustaja näkee oman uransa kehitysaskeleet aikuismaisella tavalla. Tämä huokuu balanssina myös kentän puolella. Ruotsalaispakki pelannee paljon Kingsin ykköshevosia vastaan. Eikä Rangers-fanien tarvitse taaskaan pettyä.
Seppänen: Jake Muzzin on uuden ajan mahtava peruspakki kaikkinensa. Loistava tasapainottaja Doughtyn arvaamattomuudelle ja voimakas kulmapelaaja sekä merkkaaja omalla alueellaan. Tällaiset pelaajat ovat mestaruuden kannalta suurin piirtein kaikki kaikessa.
Arponen: Itsekin käännyn Muzzinin puoleen. Häntä voisi käyttää oppitunnilla esimerkkinä modernin ajan puolustajasta, joka liikkuu sulavasti, mutta osaa myös fyysisen pelin. Eikä mailalla ja sijoittumisella puolustaminenkaan ole Muzzinille vierasta.
Iloinen jälleennäkeminen
Marian Gaborik johtaa playoff-maalipörssiä. Kuinka suuren näytönhalun pauloissa hän on entistä seuraansa vastaan?
Mäkinen: Hän on erittäin pidetty pelaaja Rangers-leirissä, kuten GM Glen Sather asian ilmaisi median edessä ennen ensimmäistä finaalia. Gaborik tai Rangers ei kanna puolin tai toisin kaunaa. Mutta kyllähän fakta on se, että Gaborik hankittiin länsirannikolle tasan yhdestä syystä – siksi, että hänellä on kultainen kyky astua esiin maalintekijänä. Iso rooli, parhaat pelaaja rinnalla, tulosta on synnyttävä. Oli vastassa sitten Rangers, Columbus tai vaikkapa Puolangan Ryhti.
Seppänen: On jääkaapinkylmä tosiasia, että Gaborik veti idän finaalit pari vuotta sitten tyystin vihkoseen. Rangers oli tuossa korpivaelluksessa suurin häviäjä. Taakka on täten äärimmäisen suuri, vaikka paita onkin eri värinen.
Arponen: En usko erityiseen näytönhaluun tässä tapauksessa. Kyseessä ovat Stanley Cupin finaalit, ja ylimääräistä motivaatiota ei tarvita. Mahtuuko sitä enää edes lisää voitonjanon päälle?
Löytyykö Rangersin hyökkääjistöstä Justin Williamsin kaltaista kovien tilanteiden ratkaisijaa?
Mäkinen: Ei löydy. Martin St. Louis on nähnyt samat maisemat, mutta hänkään ei yllä aivan Mister Game 7:n kanssa samalle jakkaralle. Williams on mahtava esimerkki siitä, mitä voittaminen merkitsee amerikkalaisessa urheilussa. Se on kaiken lähtökohta, kaiken alku ja loppu. Williams on kuin Esa Tikkanen aikoinaan. Parhaimmillaan sillä hetkellä, kun muut alkavat varmistella.
Seppänen: Samaan tasoon ei yllä kukaan. Ei oikeastaan lähellekään. Brad Richards on joskus käynyt samoilla atmosfääreissä ratkaisupelaajana, muut eivät.
Arponen: Ei ainakaan vanhojen meriittien perusteella. Tonttia olisi kyllä tarjolla, esimerkiksi Chris Kreider voisi sopia tähän muottiin.
Onko Rangers liikaa Martin St. Louisin reppuselässä?
Mäkinen: Ei sentään. Hän on kirkkain helmi laadukkaan jalokivihyllyn päällä. Rangersin vahvuus on silti tasaisuus ja viisikkopeli. Siellä ei olla kenenkään reppuselässä. Pois lukien tietenkin maalivahtipeli, mutta ilman taikaa ei mennä Stanley Cupin finaaleihin keväällä 2014. Veskarin on pakko olla timanttia.
Seppänen: Ylivoimalla Rangers on liikaa pikkukonkarin kannettavana. Se on tosiasia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Olikin osuvaista, että Rangers harjoitteli tiistaina Staplesilla nimenomaan ylivoimapelin eri variaatioita, jotka EIVÄT kulkeneet Martyn kautta. Rangersin ylivoima on ollut luokatonta isossa kuvassa. Nyt on pakko saada vihdoin jotakin aikaan. Derek Stepan lupasi Mäkiselle parempaa otetta. Katsotaan, onko KalPa-legenda sanojensa mittainen kalakukko.
Arponen: En sanoisi liikaa. Reppuselässä kyllä, mutta mikä ettei? Ei NHL:stä kovin montaa parempaa reppua löydy, missä olla.
Anze Kopitar ja Brian Boyle muodostavat kenties finaalien mielenkiintoisimman taisteluparin. Kumpi vetää pidemmän korren?
Mäkinen: Boyle virnuili hallilla tiistaina siihen tahtiin, että hän on valmis tekemään kaikkensa tähden sammuttamiseksi. Boylen tulee vain pysyä pelin sisällä huippukuntoista slovenialaishyökkääjää vastaan. Sanoisin silti näiltä osin, että Kopitar vetää jatkuvan vaarallisuutensa johdosta pidemmän tikun talteen.
Seppänen: Kopitar pelaa tällä hetkellä niin korkealla tasolla, että häntä ei pysäytä edes itse Jere Lehtinenkään. Boyle on loistava työmies, mutta Kopitar huitelee kuitenkin eri tasoilla juuri nyt. On jopa kyseenalaista, mikäli Alain Vigneault kiskaisee nämä sentterit vastakkain.
Arponen: Kaikki kunnia Boylelle, mutta Kopitarin pysäyttäminen voi olla jopa mahdotonta, mikäli Slovenian ihme pääsee pelin päälle.
Penkin takana jylhää läsnäoloa
Darryl Sutter ja Alain Vigneault ovat jylhän kuvaston päävalmentajia. Kumman pokeri pettää ensimmäisenä?
Mäkinen: Ei kummankaan. Kumpikin valmentaa zonessa. Kumpikin on antanut pelaamisen avaimet pelaajiensa käsiin. Tämä ei ole päävalmentajien show tai rivitanssi. Tämä on pelaajien peli, jota valmentajat vain ohjaavat hienovaraisesti etukäteen sovittuun suuntaan.
Seppänen: Tiistain mediatilaisuuksien perusteella on pakko vastata Sutter. Rangersin jengi oli muutenkin huomattavasti vapautuneempi. Ehkäpä koti- ja ennakkosuosikkipaineet näkyvät lännen kuninkaissa sittenkin. Tai ehkäpä hekin ovat vain ihmisiä.
Arponen: Ei kummankaan. Kaksi kokenutta valmentajaa tietävät missä ovat, ja osaavat astua sivuun oikealla hetkellä, kun pelaajat pelaavat omaa peliään. Finaalisarja on se hetki kaudesta, kun päävalmentajan merkitys on pienimillään.
Kuinka merkittäviä taktiset tekijät ovat tässä finaalisarjassa?
Mäkinen: Kumpikin on tunnejoukkue. Paljon aggressiivisuutta, prässiä, työtä, taklauksia, blokkauksia ja niin edelleen. Tunne määrittelee yksinkertaisen taktiikan peruskuvaston. Kumpikaan ei satavarmasti lähde peruuttelemaan tai kiekottelemaan pelin luota karkuun.
Seppänen: Kumpikin puhui mediapäivänä väsymiseen saakka "game plan" -nimisestä hengentuotteesta, mutta kukaan ei osannut tai halunnut avata sanallakaan sen sisältöä. En anna taktisille tekijöille kovinkaan suurta arvoa, vaan nostan tikunnokkaan peluutuksen, aggressiivisuuden ja aloitteellisuuden.
Arponen: Molemmat joukkueet tuntevat toistensa taktiikat läpikotaisin, ja pitkän kauden jälkeen erityisesti NHL:ssä reagointi on avainsana. Tietenkin aina on se mahdollisuus, että jompikumpi joukkue vetää ässän hihasta ja voittaa ottelun-pari vain yhden taktisen neronleimauksen ansiosta. Todennäköisesti kuitenkaan ei.
Kumpi hallitsee ratkaisuhetkien peluutuksen paremmin?
Mäkinen: Sutter on kotietunsa voimin tässä kategoriassa aavistuksen verran edellä. Hänellä on myös hitusen verran paremmat työkalut pakissaan peluutusasioissa. Jokaiseen ruutuun löytyy täsmällinen erikoismies. Sutter uskaltaa myös vetää peluutusnaruista rohkeammin kuin arvostettu kollegansa.
Seppänen: Vigneault. Hän on kyennyt tuomaan kentälle ratkaisuhetkillä pelaajia, jotka eivät päästä takaiskuja verkkoonsa. Sutter ei ole onnistunut vastaavassa.
Arponen: En osaa tehdä eroa näiden kahden välille. Molemmilla on kokemusta ratkaisupaikoista, ja pelaajamateriaalissa riittää leveyttä tehdä vaikka hieman vääriäkin valintoja.
Entä henkisen sodankäynnin maailman?
Mäkinen: Odotan jo nyt vesi kielellä Sutterin mediapeliä. On mielenkiintoista nähdä, miten hän hakee edun puolelleen. Tästä tulee jotakin erityisen mahtavaa.
Seppänen: Merkillepantavaa oli tiistain mediapäivän osalta se, että GM Glen Sather veti huomion itseensä. Oli kyseessä sitten Dolanin toiminta Rangersin taustalla, MSG:n rakennuspuuhat tai mikä tahansa. Sather suorastaan varasti valokeilan itselleen. 70-vuotias kettu on mielettömässä vedossa.
Arponen: Kings osasi mediapelin kaksi vuotta sitten, mutta Satherkin on asiantuntija tällä alalla. Uusi sarja, uudet kujeet. Peli on auki.
Sutter kivipesi AV:n kaksi vuotta sitten pudotuspeleissä. Onko historialla mitään merkitystä tässä katsannossa?
Mäkinen: Ei ole. Vancouver ei kuulu samaan lauseeseen Rangersin kanssa. Vigneault on puolestaan, totta kai, erityisen näytönpaikan edessä. Hän haluaa saada päänahoista tylyimmän rintataskuunsa.
Seppänen: Sutter ainakin tietää, missä vaiheessa ja millä eväillä AV alkaa ontua. Se on merkittävä tekijä tällaisessa merimiespainissa.
Arponen: Kuten jo aiemmin totesin, ei päävalmentajan merkitys ole missään muussa kauden vaiheessa niin pieni kuin finaaleissa. Rangersin kokoonpanosta löytyy kokemusta laittaa vastaan, jos Vigneault osoittaa epäröinnin merkkejä.
Himotuin malja jakoon
Kuka voittaa finaalien pistepörssin?
Mäkinen: Kopitar ottaa toiminnan haltuunsa. Sekä peruspelaamisen että pistemerkintöjen kautta.
Seppänen: Derek Stepan lyö mustaa nuottaan ilman leukaakin koko rahan edestä. Hän ottaa keskikaistan haltuunsa ja kohentaa ylivoimapeliään, kuten hän meille vakuutteli ennen ensimmäistä finaalia. Uskon, että Stepanin puolihidas pelitempo täsmää oivallisella tavalla Kingsin ankaraa prässiä vastaan.
Arponen: Anze Kopitar. Yksi nykyajan täydellisimmistä jääkiekkoilijoista, Euroopan Jonathan Toews.
Kuka tekee eniten maaleja?
Mäkinen: Kyllähän tämä on pedattu kaikkinensa koko tarinaa myöten Marian Gaborikin varaan, joten otan slovakkitähden kiinni. En siis luistelemalla, vaan tässä arviossa. Hän saa seinävarmasti tarvittavat tekopaikat. Se on sitten eri asia, laittaako uuden kevään löytänyt sniper pajatson hoilaamaan.
Seppänen: Rick Nash yllättää kaikki. Hän myös hiljentää epäilijänsä. Stepan tarjoilee ja Nash naulaa. Näin se on tarkoitettu. Kaksi hyljeksittyä pelaajaa kiskaisevat pussillisen vehnäjauhoja kriitikoidensa suuvärkkeihin.
Arponen: Gaborik on niin kovassa vireessä, että en uskalla lyödä vetoa häntä vastaan.
Kumpi nostelee Stanley Cupia ilmaan ja kuinka monta ottelua siihen vaaditaan?
Mäkinen: Kingsin mestaruus vaatii yhteensä kuuden ottelun taakan. Eli MSG hiljenee parin viikon kuluessa.
Seppänen: Rangers. 6 ottelua. Manhattan on tänä kesänä sininen.
Arponen: Rangers ei vaan riitä. Kings voi lyödä naulan arkkuun jo viidennessä ottelussa, mutta lyödään nyt viralliseksi veikkaukseksi varman päälle kuusi ottelua.
