Viasat-kiekkoa eteenpäin vievien kiekkomiesten Esko Seppäsen ja Antti Mäkisen seurassa ovat tällä kertaa Jatkoajan päätoimittaja Antti Wennström sekä NHL-toimittaja, haastatteluistaan tuttu Ville Hokkanen.
Kolmas viikko alkaa olla jo henkselien ja ovien paukuttelun aikaa. Yksi valmentaja kengittiin jo pihalle Philadelphia Flyersista, mutta samasta toimenpiteestä aletaan puhua pian muuallakin – ainakin fanaattisten kannattajien toimesta.
Suurimmaksi jännitysmomentiksi nousee kuitenkin myös se, jatkaako Olli Määttä kauden loppuun asti NHL:ssä. Viikon ottelut voivat vielä vaikuttaa Määtän kohtaloon puolustajakalustoltaan syvässä Penguinsissa.
| Lightning |  |
16.10.2013 02.30 |
 |
Kings |
Mäkinen: Näittekö, miten kliinisen voiton kuninkaat hakivat Aleksander Barkovin kotisalista? Täydellinen puolustuspelaaminen, vahva vastahyökkääminen ja ankaraa äijälätkää koko illan mitassa. Vaikka Kings on nimenomaan kollektiivitasolla vahva joukkue, on sille elintärkeää, että ykköskorin pelaajat ovat jo tässä vaiheessa kautta kentän parhaita yksilöitä.
Jeff Carter uhkuu maalinälkää, Anze Kopitar taikoo syöttösuunnat auki, Mike Richards tekee uskomattoman määrän töitä. Vielä kun Drew Doughty ilmoittautuu talkoisiin mukaan, nousee Kings omalle paikalleen lännen kärkilaumaan.
Seppänen: Kohotin valtterifilppulamaisia kulmakarvojani sangen korkealle, kun kuulin suomalaissentterin jättisopimuksesta Tampa Bayn kanssa. Pohdin tarkasti Valtteri Filppulan markkina-arvoa suhteessa hänen viimeisimpiin Detroit-kausiinsa. En nähnyt suoritustason ja hintalapun välillä realistista korrelaatiota. Sille on kuitenkin syynsä, miksi meikäläinen kirjoittaa Jatkoaikaan ja miksi Stephen Gregory Yzerman on NHL-seuran GM.
Kaikkien aikojen suurin punasiipi tiesi, mitä hän teki. Hän ymmärsi Filppulan merkityksen suhteessa salamapoikien pelitapaan. Filppula on aivan eri sentteri kuin Detroitissa. Nyt hän pelaa luontaisilla vahvuuksillaan, ja tekeminen on illasta toiseen korkealla tasolla. Filppula on tällä hetkellä Leijonien ykkössentteri kaikilla Sotshi-listoilla. Hänen on pakko olla.
Hokkanen: Los Angeles Kingsin puolustus ei anna yhdellekään vastustajalle armolahjoja, mutta Tampa Bay Lightningin työkalupakista löytyvät aseet tämän muurin murtamiseen. Steven Stamkos, Martin St. Louis, Teddy Purcell sekä elämänsä kiekkoa pelaava Filppula pääsevät todelliseen testiin. Jos diesel-koneistolla varustetut kuninkaat sattuvat vähänkin nukahtamaan, löytyy limppu nopeasti Kings-maalin ylähyllyltä.
Yksi puolustaja, joka ei kuitenkaan nuku koskaan kantaa nimeä Willie Mitchell. Pahoista loukkaantumisista kärsinyt puolustaja raataa illasta toiseen tyylilleen uskollisena antaen ja ottaen iskuja sekä syöden kiekkoja aamupalaksi, päivälliseksi, lounaaksi ja vielä iltapalaksikin. Mitchell on ehdottomasti vanhan liiton puolustajien aatelia.
Wennström: Kingsin tavaramerkeistä nostaisin esille viisikon lyhyet etäisyydet. Se on kaiken suola. Pakka ei hajoa, vaikka kokonaisuutena mennäänkin lähinnä lihapullia ja perunaa sisältävällä pelitavalla. Joukkueestä löytyy tähän juuri sopiva sekoitus painivoimaa ja nopeutta. Erityismaininta ärsyttävälle Jordan Nolanille. Valmentaja Ted Nolanin poika, joka pelaa vain yhdeksän minuuttia, mutta jää aina mieleen suoraviivaisuudellaan.
| Ducks |  |
17.10.2013 05.00 |
 |
Flames |
Mäkinen: Corey Perryn ja Ryan Getzlafin asennemaailmat ovat ikuinen NHL-puheenaihe Suomessakin. Täällä kun pitäisi puristaa jatkuvasti hammasta ja olla jokaisen asian kanssa mahdollisimman tosissaan. Perry ja Getzlaf ovat taiteilijoita, jotka voittavat Anaheimille lätkäpelejä.
Toisinaan on hankalaa, mutta ilman näitä herroja Ducks ei ole juuri mitään. Kaksikko on parantanut kotipelaamistaan, ja se on äärimmäisen positiivinen merkki koko ankkaparvelle. Pitäisikö nämä kaverukset laittaa ruotuun? Ei, koska silloin kuolee liian iso osa luontaista luovuutta.
Seppänen: Mikähän lottokone Calgaryn veskarikoutsin kopissa pyörii. Karri Rämö ansaitsi treenimatsikauden aikana ykköspussarin viitan niskaansa. Hän lähti runkosarjaan ykkösenä. Calgary pelasi kuin vanhan ajan Neuvostoliitto avausottelussaan Capitalsia vastaan. Kunnes alkoi paniikki. Koko porukka jähmettyi Rämön edessä, roikkui ja juoksi itsensä alivoimalle – ja AO8-tykistö riipaisi taululle viisi (5) vastaansanomatonta ylivoimamaalia.
Yksikään niistä ei ollut Rämön otettavissa. Rämö ei ole torjunut tämän jälkeen kiekkoakaan. Itselleni on ainakin varsin tuhti mysteeri, miksi Flames ei osallistu jääkiekko-otteluihin parhaalla maalivahdillaan.
Hokkanen: Flames-leiristä kannattaa ehdottomasti ottaa seurantaan vasta 19-vuotias Sean Monahan. Ennen kauden alkua monet varmasti miettivät olisiko iso ja paha NHL oikea paikka nuorelle pojanklopille. Eivätpä mieti enää. Monipuolinen Monahan on löytänyt yhteisen sävelen myös joukkueen nuoriso-osastoon kuuluvan Sven Baertschin kanssa. New Jersey Devilsiä vastaan Baertschi namutti upean syötön takatolpalle, ja Monahan kiitti lapioiden ottelun voittomaalin. Kaksikosta molemmat ovat koko Flames-organisaation kasvot - nyt ja tulevaisuudessa.
Wennström: Hienoa! Vihdoinkin ottelu, jossa itäisen konferenssin joukkue ei häviä. Jaa, molemmat tulevat lännestä, joten perun puheeni. Kysynkin siis: kummalla joukkueella on ottelussa enemmän paineita? Flames, joka pelaa vapautuneesti vailla menestyspaineita, vai Ducks, jonka keulakuvat eivät välillä ota paineita mistään?
Paineettomuuden symbolina nostaisin ottelusta esiin Dennis Widemanin. Samettikätinen pakki, joka on jonkinlainen NHL-versio J-P Laamasesta. Wideman on omassa päässä karvauksen alla paikoittain karmea, mutta etenkin nuorelle joukkueelle hyvä esikuva siitä, miten pitää olla rohkea ja uskaltaa tehdä ratkaisuja jäällä.
| Flyers |  |
18.10.2013 02.00 |
 |
Penguins |
Mäkinen: Tässä rivalryssa on sitä jotakin. Muistan ikuisesti selostamani ottelut kevään 2012 pudotuspeleissä. Claude Giroux vastaan Sidney Crosby, maali-iloittelut, fyysinen lätkä, Hulk Hogan ja kaikki mahdollinen. Olen seinävarma, että "Phila" nousee tässä vaiheessa omalle tasolleen. Pens on suurin mahdollinen haaste ja päänahka idässä. Ja se on Pennsylvanian paikallisvihollinen. Flyersin kausi kääntyy tästä, mikäli se on ylipäätään kääntymässä.
Seppänen: Pensin profiilipuolustaja Olli Määttä on mielenkiintoinen tapaus. Hän on pelannut urallaan nolla ottelua SM-liigassa. Hän on sen sijaan kiskaissut pöytään kahden viime kauden aikana yli 155 ottelua huipputempoisen OHL-junnuliigan ytimessä. Siihen vielä päälle Memorial Cupin kiivaat kohtaamiset. Tällainen ottelumäärä on tehnyt Määtästä NHL-valmiin pelaajan. Oletko kuullut koskaan, että Määttä pelaisi verkaan puoliväsyneen "Tämä on aivan eri laji NHL:ssä" -kortin? NHL:ään matkaavilta SM-liigakasvateilta emme kuule ensimmäisen kauden osalta mitään muuta.
Olisiko suomalaisten junnulahjakkuuksien otettava mittavammassa määrin Määtästä mallia ja lähteä tekemään itsestään aggressiivisen, nopeatempoisen ja fyysisen lätkän kautta NHL-valmiita yksilöitä? Liigan peruuttelulätkä ja jätön-jätön-jättö-palautussyötöt eivät valmista nuorta pelaajaa siihen tilanteeseen, kun Zac Rinaldo antaa aktiivipainetta Wells Fargon hornankattilassa. Määttä on seuraava suomalainen NHL-tähtipelaaja.
Hokkanen: Flyers ja Penguins. Giroux'n ja Crosbyn välinen vastakkainasettelu tuntuu olevan kaukaista historiaa, sillä Flyers-tähti on yllättäen hiipunut lähes olemattomiin. Kuudessa ottelussa kasatut 0+1 -tehot on luvattoman kehnosti joukkueen ykkösdynamolta. Mikäli näin suuri yksittäinen tekijämies uinuu, nukkuu koko joukkue väkisinkin ruususen unta.
Nyt Craig Beruben onkin saatava Flyers-kiekko takaisin uomiinsa. Joukkueen tekeminen on ollut alkukaudesta kaukana siitä kiimasta, mitä Philadelphiassa on totuttu näkemään. Giroux'lla onkin nyt paikka laittaa juna raiteilleen. Vaikkapa näyttämällä muille, miten se ensimmäinen vaihto tulisi taas hoitaa.
Wennström: Määttää odotellessa sananen nykyisestä suomalaisesta tähtipuolustajasta. Flyers on aloittanut kehnosti, mutta Kimmo Timonen ei. Täytyy mainita jälleen kerran, että joukkue vain pärjää paremmin aina kun Kimmo on jäällä. Suomessa ei ole todennäköisesti vieläkään käsitetty, kuinka hyvä Timonen on vartioivassa roolissa kovimpia vihulaisia vastaan. Se kuorma, se älykkyys, se sijoittuminen.
Samaan aikaan kaipaan hänen parasta puolustajatoveriaan Chris Prongeria. Hänellä oli lisäksi ulottuvuutta ja ilkeyttä. Puheet Luke Schennistä edes jonkin tason korvaajana Prongerille jäävät ikuisesti lunastamatta.
| Penguins | |
19.10.2013 20.00 |
 |
Canucks |
Mäkinen: Jussi Jokisen pelaamista on hienoa seurata tällä hetkellä. Kalajoen oma poika pitää kentällä hauskaa. Hänellä oli naamataulu mutrussa pitkään Carolinassa. Nyt hän kykenee tuomaan pihapeliominaisuutensa maailman kovimman pelinopeuden mukaan.
Tuloksen voi lukea seuraavan päivän sanomalehdestä. Jokinen on tällä hetkellä Pensin avainhyökkääjien joukossa, ja hän kykenee profiilirooliin kenen kanssa tahansa. Se on monipuolisen hyökkääjän merkki. Tämä on Jokisen kausi. Sanokaa Mäkisen sanoneen.
Seppänen: Prime time Viasatilla. Nyt on aika ottaa osakatsaus Crosbyn ja Jevgeni Malkinin välienselvittelyyn. Tämän kauden osalta on fakta, että Crosby on koko liigan paras pelaaja. Malkin on jokseenkin kuutamolla pelinsä kanssa. Okei, hän on kiskonut jälleen pinnan per matsi tauluun, mutta pelin ydintä Malkin ei ole saavuttanut vielä kertaakaan. Hän haahuilee väärässä rytmissä etsien syöttölinjoja, joita ei ole olemassakaan. Malkin on vasta tekeytymisen tilassa.
Sen sijaan Crosby on Hart-formissa jo nyt. Hän edustaa täysin omanlaista pelitempoaan lokakuisessa NHL:ssä. En muista, milloin viimeksi NHL:ssä olisi louhinut yksilö, joka luo jonkinlaisen laukaisutilanteen jokaisessa vaihdossaan. Nova Scotian kultapoika lyö tällä hetkellä ankaraa näyttöä lavetille. Vaikka en olekaan hänen fanikerhonsa kunniapuheenjohtaja, nautin silti tämän supertähden uskomattomista esityksistä.
Hokkanen: Penguins keikkuu odotetusti itäisen konferenssin kärjessä, mutta Canucksin eteneminen on ollut huomattavasti hiljaisempaa. Vancouverilaisten tahmea startti on tosin yhtä lailla odotettua, sillä joukkue koki kesällä suuria muutoksia John Tortorellan hypättyä joukkueen peräsimeen. Muun muassa Ryan Keslerin konttaminen kertoo karua kieltä Canucksin ongelmista. Kuusi ottelua, 1+0 ja tehotilasto pakkasella viiden pykälän verran. Eikös tämän kaverin pitänyt olla joku Selke-tason tekijä? Ehdottomana luottohyökkääjänä tunnetun Keslerin onkin noustava takaisin tasolleen, sillä muuten koko joukkueen eteneminen jatkuu tahmeana. Herätys! Siellä on peli menossa!
Wennström: Marc-Andre Fleury ei muuten ole erityisen hyvä maalivahti. Tai lähellekään NHL:n parhaimmistoa. Parhaimmillaan näyttävä, mutta hyvin epätasainen suorittaja.
Melkoinen epäsuhta muun materiaalin kanssa. Katsokaa myös suurta epätasapainoa Fleuryn komeimpien torjuntojen ja pahimpien perustason hörppyjen välillä. Jos lyöt vetoa, älä yliarvosta Fleuryn tasoa tai varsinkaan hyvää aloitusta kauteen.
| Blue Jackets |  |
21.10.2013 01.00 |
|
Canucks |
Mäkinen: Canucks-käskyttäjä Tortorella on erikoinen tapaus. Yhden Stanley Cup –sormuksen päävalmentaja on eräänlaisen kulttikoutsin maineessa, mutta hän ei ole saanut aitiossaan mitään aikaan muutamaan vuoteen. Rangers ei yltänyt missään vaiheessa potentiaalinsa aallonharjalle, kun taas kuherruskuukausi Vancouverissa on alkanut luvalla sanoen vaihtelevasti.
Riittääkö NHL:ssä pelkästään se, että puretaan kiekkoa mahdollisimman kauas omasta maalista ja hypitään kuolemaa halveksuen jokaisen laukauksen linjalle? Tortorellan jääkiekko sisältää hyvin ohuesti lisäelementtejä. Tässä on vastakkain kaksi suoraviivaista ryhmää. Heiluuko Tortorellan palli, mikäli pinnat jäävät isännille?
Seppänen: Mitä näet edessäsi, kun pohdit jääkiekkomiestä nimeltä Jarmo Kekäläinen? Aina ryhdikäs ja siisti julkiasu. Aina asiallinen. Aina tuoreena, aina kiinni itse asiassa. Ei rönsyile, ei vitsaile väärissä tilanteissa, ei pokkuroi eikä mielistele, mutta ei ole kuitenkaan ylimielinen. Kekäläinen luottaa itseensä. Ja sama koodisto alkaa vähitellen imeytyä koko Blue Jackets -organisaatioon.
Vielä muutama vuosi sitten oli OK, mikäli hävittiin kotiluolassa. Enää ei ole. Pitää olla ylpeä, pitää uskaltaa puolustaa reviiriään. Atleettinen sinitakkikaarti on kuin johtajansa. Mikään ei ole vielä valmista, vaan kaikki on suuren prosessin alkukattausta – niin pukukopissa kuin toimitusjohtajankin työhuoneessa. Olen varma, että Columbus-nippu on tässäkin ottelussa valmis tärkeimpään – siihen, että joukkue otetaan koko liigan mittakaavassa tosissaan. Se vaatii uskallusta, asennetta ja työtä. Eikä Kekäläinen pelkää työntekoa.
Hokkanen: Cam Atkinson on malliesimerkki Blue Jackets -kiekosta. Noin 170-senttinen hyökkääjä joutuu illasta toiseen painimaan isompien ja vahvempien vastustajien seassa, mutta runttaa itsensä esille raudanlujan tahtonsa turvin. Hän on pelaaja, joka haluaa kiekkoa ja tekee samalla kaikkensa joukkueensa eteen. Äärimmäisen nopeiden jalkojensa turvin 24-vuotias hyökkääjä on aina siellä missä tapahtuu. Ei taka-askelia eikä peruuttelua. Atkinsonin kädetkin käyvät tarvittaessa kuin virkkauksen maailmanmestarilla, joten tätä kaveria kannattaa ehdottomasti pitää silmällä!
Wennström: Olen kerran katsonut Tortorellaa lehdistötilaisuudessa silmiin ja säilynyt siitä hengissä. Näen hänen pelitavastaan hyvät puolet vähän positiivisemmin. Oman alueen puolustuspelissä on nähtävissä samaa Rangers-ajan yhdistelmää alue- ja miespuolustuksesta, enkä näe Canucksin laadukkaan puolustajamateriaalin sillä pitkässä juoksussa epäonnistuvan.
Canucks-kauden avainkysymys onkin luonnollisesti se, saako puolustuskoutsi luotua hyökkäystä pelaajilla, jotka ovat eläneet hyökkäysalueelta alkavista vaihdoista ja ylivoimapelistä.
NHL-viikon timantti:
Mäkinen: Menen tarkoituksella asioiden edelle. Odotan, että Flyers ja Pens heittävät kohtaamisessaan pudotuspelivaihteen silmään. Vaadin, että kumpikin haluaa lyödä statementin tiskiin. Tästä tulee monessakin mielessä mahtava NHL-peliviikko.
Seppänen: Pensin Olli Määttä saa ensi maanantaina yhdeksännen NHL-ottelunsa vyölleen. Silloin pitää tehdä organisaatiotason päätös. Joko pelataan loppukausi NHL:ssä tai OHL:ssä. Toivottavasti tällä asialla ei tarvitse vitsailla määräänsä enempää. Määttä kuuluu vain ja ainoastaan NHL:ään.
Hokkanen: Tulokkaat. Nuoriso-osaston liito ei varmasti jatku tällaisena läpi kauden. Odotan kuitenkin, että pääsemme jälleen todistamaan jotakin todella kihelmöivää näiltä tulevaisuuden lupauksilta. Jalkakisua, neljää byyriä tai Barkov-tyylistä koko kentän dominointia. Jotain sieltä on taas luvassa, joten silmiä ei kannata ummistaa.
Wennström: Toivokaamme kaikki yhdessä, että Joe Thornton tekisi neljä maalia.
