| lisämateriaalia Isona rehtoriksi?
[lue lisää] Värikäs liigavisiitti
[lue lisää] Niin lähellä, mutta niin kaukana
[lue lisää] Kultainen kevät 2007
[lue lisää] |
Tampereella vuonna 1979 syntynyt Nikoskelainen oppi luistelemaan kaksivuotiaana. Kiekkoharrastus alkoi Keravalla, kun naapurissa asunut jäähalliguru Seppo Leimio pyysi Nikoskelaisen isältä lupaa viedä poika harjoituksiin.
Keravalta Nikoskelainen siirtyi nuorempana C-juniorina Helsinkiin ja pelasi C:n SM-sarjaa narripaitojen 1978-syntyneen ikäluokan mukana. Jokereihin Nikoskelainen päätyi Pohjola-leirin ja alle 15-vuotiaiden maajoukkue-edustusten kautta.
- Yhteydenottoja tuli ympäri Suomea, mutta päädyin Jokereihin. Myöhemmin on monta kertaa kaduttanut, etten valinnut IFK:ta.
- Jokereilla oli tuolloin ihan hirmunippu. Joukkue eli kulta-aikaa, eikä juniorina ollut paljon mahdollisuuksia nousta edustukseen, Nikoskelainen jatkaa.
Maajoukkueurallaan Nikoskelainen pukeutui leijonapaitaan Kankaanpäässä pelatuissa Tshekki-maaotteluissa sekä Saksassa pelatussa uudenvuoden turnauksessa, jossa mukana olivat isännän lisäksi Sveitsi, Ruotsi ja Venäjä.
-17-vuotiaana oltiin Kanadassa epävirallisissa MM-kisoissa. Mukana oli Quebecin ja Ontarion joukkueet Kanadasta sekä Suomi, Ruotsi ja Venäjä. Tultiin toiseksi ja se oli tosi hyvä reissu, joka kesti muutaman viikon.
- Maajoukkueesta jäi hyviä muistoja ja kokemuksia. Nuorena poikana oli kova juttu vetää leijonapaita päälle ja olla pois kotoa pari viikkoa, Nikoskelainen jatkaa.
Nikoskelainen edusti Jokereita A-junioreihin asti. Sen jälkeen tie vei muihin maisemiin.
- 18-vuotiaiden EM-kisajoukkueessa olin viimeiseen asti mukana, mutta sitten loukkaannuin kun peukalo meni osiin. Harjoittelin kesän Jokereiden liigajoukkueen mukana, mutta tiesin, ettei siellä ole mahdollisuuksia, joten lähdin try outille TuToon Bogdanovin kiekkokouluun.
TuTossa oli tarjolla vain neloskentän paikkoja, joten Nikoskelainen suuntasi Juha Pajuojan kutsusta Keski-Pohjanmaalle ja Kokkolan Hermekseen Karo Koivusen kanssa. Sieltä matka jatkui lopulta Kuopioon ja KalPan Suomi-sarja-joukkueeseen kaudeksi 2001-02.
- Sinne päädyttiin Kalle Kermanin ja Tatu Miettisen kanssa. KalPalla oli silloin huikea nippu pelimiehiä, kuten Laakkosen Janne ja Nissisen Tuomas. Ei hävitty yhden yhtä peliä sillä kaudella edes karsinnoissa, Nikoskelainen muistelee kuopiolaisten Mestis-nousuun päättynyttä kautta.
Vuosi venähti neljäksi
Kuopiosta Nikoskelainen palasi Etelä-Suomeen. Opettajanopinnot olivat jo tuolloin kirkkaana nuoren miehen mielessä, ja kun Tuusulasta tarjottiin opettajan sijaisuutta vuodeksi, oli edessä siirto Kiekko-Vantaan paitaan.
- Sijaisuudesta sai pisteitä OKL:n pääsykokeita varten, ja vuosi venähti neljäksi. Pelailin sitten Kiekko-Vantaassa.
Vantaalla Nikoskelainen saavutti Mestis-hopeaa keväällä 2003. Kultakin oli lähellä, mutta sen aika tuli neljä vuotta myöhemmin Kajaanissa, jonne OKL-paikan saanut Nikoskelainen olisi halunnut siirtyä jo syksyllä 2004.
- Pääsin OKL:ään. Hokki kasasi juuri sille kaudelle ”kaikkien aikojen joukkuetta”, ja manageri Hakkarainen sanoi, että mielellään otetaan, mutta rahaa ei ole. Tule vuoden päästä.
Ja Nikoskelainen tuli. Maisemanvaihto piristi miehen mukaan kummasti, ja tämä näkyy jo tilastoja katsomalla. Parhaalla Vantaan-kaudellaan Nikoskelainen tehtaili runkosarjassa pisteet 10+16. Jo ensimmäinen Hokki-kausi toi runkosarjassa pisteet 14+19 ja toinen 14+30.
- Meillä oli huippukenttä Virtalan Teemun ja Hapon Kimmon kanssa. Sain Vladolta ison roolin ja paljon yv-aikaa. Kausi ei kuitenkaan mennyt loppuun asti putkeen. Sairastuin kriittisellä hetkellä 40 asteen kuumeeseen ja olin sivussa viimeisen välierän ja pronssiottelun, hyökkääjä muistelee.
Yhtenä tekijänä Hokin menestykseen Nikoskelainen nostaa nykyisin KooKoota luotsaavan tshekkivalmentaja Vladimir Kolekin.
- Harjoittelu nousi eri tasolle. Koko porukka oli Vladon koulussa hirmu hyvässä fyysisessä kunnossa.
Hyvä päätös ja huikea kausi
Hokki oli keväällä 2006 lähellä seuran historian ensimmäistä Mestis-mitalia, mutta TuTo oli lopulta vahvempi ja vei pronssiset mitalit Markku Vuorisalon jatkoaikamaalilla. Vuorisalo murskasi tuolloin Hokin unelmat jo kolmantena pudotuspelikeväänä peräkkäin.
Nikoskelainen päätti jatkaa Kajaanissa – osin opiskelujen takia – vielä vuoden ajan.
- Se oli hyvä päätös. Kausi oli täydellinen, ja alkukausi poiki näyttöpaikan liigatasolla.
Monien sattumusten jälkeen Nikoskelainen palasi syksyllä 2006 TPS:n ja KalPan kautta takaisin Hokin paitaan. Sitäkään päätöstä ei ole tarvinnut jälkeenpäin katua.
Nikoskelaisen poissaolo ja Jarkko Hattusen saapuminen Kajaaniin muokkasi Hokin ketjuja niin, että Rauman-kausiltaan toisensa tunteneet Hattunen ja Virtalan veljekset Teemu ja Marko istutettiin samaan ketjuun.
- Pääsin tuolloin Kangasniemen ja Erkinjuntin kanssa samaan ketjuun. Kaikki toimi hienosti, ei voi valittaa. Pisteitäkin tuli kuin itsestään, maali tai kaksi, vaikka ei edes pelannut hyvin. Ketjukaverien rooli näkyi.
Hokki eteni syksyn aikana voitosta voittoon ja murskasi aiempia seuraennätyksiään. Jo tuolloin joukkue antoi näytteen iskukyvystään ja piti hallussaan Mestiksen kärkipaikkaakin lähes puolentoista kuukauden ajan.
- Onnistuimme kovissa peleissä, itseluottamus kasvoi ja uskalsimme yrittää vaikeitakin temppuja.
Kaksi ulosajoa herrasmieskiekkoilijalle
Yksi silmiinpistävä asia Nikoskelaisen tilastoja tutkaillessa on kauden 2006-07 jäähymäärä. Miten aiemmilla kausilla enimmillään 36 jäähyminuuttia ottanut rehti pelimies hankkii yhtäkkiä jäähyjä 74 minuutin edestä?
- Kahdesta ulosajostahan ne minuutit suurelta osin kertyy, kun niistä tulee jo se 50 minuuttia. Toinen ulosajo Kouvolassa oli täysin aiheeton, KooKoo-pelaaja päätti filmata minut suihkuun. Taklasin lonkalla, ja pelaaja jäi pitelemään polveaan ja kasvojaan. Tuomari ajoi suihkuun, mutta kuulin heti tilanteen jälkeen, että videokuvan mukaan taklaus oli puhdas ja jäähy aiheeton.
- Ikävä tapaus sattui sitten Vaasassa tv-pelissä, kun taklasin kovalla vauhdilla Markus Lainetta. Mötö on hyvä kaveri junnumaajoukkueen ajoilta, enkä yrittänyt vahingoittaa häntä tahallani. En ole semmoinen pelaaja, joka vahingoittaa toisia pelaajia tahallaan, Nikoskelainen vakuuttaa.
Nikoskelainen tuomittiin Sport-pelin taklauksesta peräti viiden ottelun mittaiseen pelikieltoon. Uran ensimmäinen pelikielto oli samalla kauden kovin tuomio.
- Minun ja aika monen muun mielestä suht kohtuuton tuomio. Tilanne näytti pahalta, mutta se oli vahinko. Kiellon pituus oli lähellä sarjan ennätystä, ja liiton olisi pitänyt säilyttää sama linja loppukauden tuomioissakin.
- Olen samaa mieltä O-P Hakkaraisen kanssa, että isot seurat pääsevät näissä asioissa vähemmällä, Nikoskelainen jatkaa.
Kausi päättyi Nikoskelaisen ja muun Hokki-joukkueen kannalta onnellisesti Mestiksen mestaruuteen. Nikoskelainen oli Hokille kauden aikana käyttökelpoinen pelaaja sekä tasakentällisin että erikoistilanteissa kovan laukauksensa ansiosta. Laukaus onkin asia, jonka mies nostaa erityiseksi vahvuudekseen.
- Sen lisäksi vahvuuksiin kuuluu liikkuminen. Lisäksi pystyn taklaamaan tarvittaessa, mutta en kuitenkaan ole semmoinen pelaaja, joka hakemalla hakee taklauksia.
- Heikkoutena on varmaan se, että puolustuspäässä tulee vähän liikaa ajateltua asioita hyökkäyksen kautta.
