Mielipide

Kunnioittakaa enemmän Kanada-maljan kaltaisia instituutioita ja vähemmän hämyisiä kunniakoodeja

LIIGA / Kolumni
Arvokasta kiertopalkintoa saa kohdella kuin räkäistä nenäliinaa ilman lajin sisäisiä sanktioita, mutta auta armias, jos satut lämäämään tyhjään maaliin.

Jääkiekossa puhutaan kunnioituksesta enemmän kuin B-luokan mafiaelokuvassa.

Kirjaimellisesti verisimpiä tapoja loukata lajin epämääräistä kunniakoodia on lämätä tyhjään maaliin, koska näin epäkunnioittavasti toimivaa on sallittua – ellei jopa suotavaa – lyödä mailalla päähän.

Kanssapelaajien kunnioittamista käytetään argumenttina, kun kritisoidaan sääntöjen vastaisia taklauksia tai niin sanottua rottamaista tökkimistä. Seuraavaksi kanssapelaajaa kunnioitetaan niin kovasti, että hänet haastetaan nyrkkitappeluun ja taas kirjaimellisesti taotaan oppia päähän.

On mahdoton ymmärtää logiikkaa, jonka mukaan lyöntilaukaus tyhjään maaliin on osoitus suuremmasta epäkunnioituksesta kuin arvokkaan palkinnon jatkuva hajottaminen.

Kunnia tai kunnioitus on näissä yhteyksissä yhtä irvokas ilmaus kuin 'demokraattinen' Pohjois-Koreana tunnetun valtion virallisessa nimessä.

Jääkiekossa on toki myös kunnioitettavia asioita, kuten saavutukset ja instituutiot, mutta esimerkiksi Liiga-mestarille luovutettavaa Kanada-maljaa ei kunnioiteta edes vähän alusta.

Päinvastoin, tuntuu olevan kunnia-asia saada kotimaisen kiekkoilun tavoitelluin palkinto pahemmin hajalle kuin edellisenä vuonna.

On mahdoton ymmärtää logiikkaa, jonka mukaan lyöntilaukaus tyhjään maaliin tai ylipäänsä laukominen vihellyksen jälkeen ovat osoitus suuremmasta epäkunnioituksesta kuin sekä rahallisesti että institutionaalisesti arvokkaan palkinnon jatkuva hajottaminen.

Hetken olin jo toiveikas, että rationaalinen ajattelu saisi jääkiekossa jalansijaa primitiiviseltä uholta, kun Tapparan kapteeni Otto Rauhala kommentoi Pelicansin Saku Salmisen kiistatta törkeää ryntäystä päin maalivahti Christian Heljankoa, ettei "näissä voi oikein lähteä mihinkään noutohommiin tai tämmöisiin, kun pelataan tiukkoja maalin pelejä".

Muutama päivä eteenpäin, ja pojat oli taas poikia. Huoh.

Olisi varmaan lätkän kunniakoodin mukaista, että Kanada-maljan vaurioita monia kertoja korjannut kultaseppä saisi haastaa palkinnon rikkojan eli tiettävästi viimeisimpänä Joni Tuulolan nyrkkitappeluun.

Fiksua sen sijaan olisi, ettei rikottaisi arvokkaita asioita eikä tapeltaisi. Se olisi myös kanssaihmisten kunnioittamista.

» Lähetä palautetta toimitukselle