Venäjän ennakkosuosikin asema kumpuaa jo siitä faktasta, että joukkue ei ole hävinnyt ainuttakaan ottelua Minskin MM-kisoissa. Se ei ole joutunut kertaakaan edes jatkoajalle tai voittomaalikilpailuun. Maaliero on yhdeksän ottelun jälkeen 37-8. Tilastot kertovat kaiken oleellisen.
Kokoonpanosta löytyy useita laatuluokan pelimiehiä. Maalitolppien välissä seisoo Vezina Trophy-voittaja Sergei Bobrovski. Puolustuksessa vastuuta ovat kantaneet muun muassa Anton Belov ja Jevgeni Medvedev. Hyökkäyspäässä Aleksander Ovetškin, Jevgeni Malkin, Viktor Tihonov ja Sergei Plotnikov edustavat pisteidenteon ja pelitaidon terävintä kärkeä. Leijona-puolustuksella riittää varmasti päänvaivaa näiden miesten kanssa.
Venäjän maajoukkueiden suurena ongelmana on vuosien varrella tunnettu liiallinen yksinyrittäminen ja joukkuepelaamisen puute. Suuret egot ja pelitaidot eivät aina ole mahtuneet samaan pelisysteemiin ja erinäisiä kahnauksiakin on nähty.
Joukkueen tällä kaudella aloittanut päävalmentaja Oleg Znarok on kuitenkin pystynyt luomaan venäläisille yhtenäistä joukkuehenkeä ja on saanut pidettyä tähdet kurissa. Znarok on kuitenkin sivussa finaalista, sillä mies teki Ruotsia vastaan pelatun välieräottelun kiihkeinä hetkinä todella hölmön tempun. Mies näytti kurkunleikkaus-elettä Ruotsin vaihtopenkin suuntaan ja jäi siitä kiinni.
Tuomio Znarokin tempusta annetaan sunnuntaina ennen finaalin alkua. Venäjän mestaruushaaveiden kannalta onkin erittäin oleellista, kuinka Znarokin katsomokomennus ja poissaolo penkin takaa vaikuttavat joukkueen peliesitykseen.
Joukkueella on kolme muutakin valmentajaa, mutta saavatko he pidettyä joukkueen aisoissa? Vaikka joukkue kaatoikin Suomen alkusarjassa, ei finaali tule olemaan laisinkaan läpihuutojuttu.
Leijonat jahtaa kolmatta kultaansa
Suomen MM-esityksistä on puhuttu, analysoitu ja spekuloitu ennen turnausta ja sen aikana mielin määrin. Nimettömän joukkueen kisoihin valinnut päävalmentaja Erkka Westerlund on saanut osakseen suuret määrät kritiikkiä, mutta finaaliin pääsy taittoi varmasti ainakin osan kritiikistä.
Leijona-kapteeni Olli Jokinen summasi joukkuetta vastaan kohdistetun kritiikin tehokkaasti Tšekki-välierän jälkeen.
− Täällä pelataan tuloksesta. Millään muulla ei ole mitään merkitystä. Mielestäni tämä turnaus on osoittanut sen, että materiaali riittää, kun pelaamme joukkueena.
Suomen ehdottomasti suurin ase ja yksittäinen tähti seisoo maalinsuulla. Maalivahti Pekka Rinne kuuluu maailman parhaisiin maalivahteihin. Miehen NHL-kausi oli todella rikkonainen sairastelusta johtuen ja Rinteellä on varmasti intohimoa päättää kausi hienoon kruunuun.
Suomen puolustus on suoriutunut tiukentuvissa paikoissa hyvin. Konkarit Jere Karalahti ja Tuukka Mäntylä ovat kantaneet isoa roolia ja esimerkiksi nuori Ilves-puolustaja Tommi Kivistö on parantanut peliään huomattavasti turnauksen edetessä.
Suomi päästi itse asiassa neljänneksi vähiten maaleja alkusarjassa ja vain kaksi maalia tähän mennessä pudotuspeleissä, joten nimetön puolustusosasto on esiintynyt loppujen lopuksi vallan hyvin. Osansa on tietenkin ollut erinomaisella Rinteellä ja joukkueen viisikkopuolustamisella, mutta osa kunniasta kuuluu myös puolustajille.
Hyökkääjistön osalta pätevät samat sanat kuin puolustajistostakin. Suuria nimiä ei juuri ole, mutta hyvän joukkuepelaamisen avulla Suomi on pystynyt tekemään tarvittavat maalit.
NHL-miehet Jokinen ja Erik Haula ovat kantaneet oman roolinsa, mutta suurimman pisteidentekovastuun ovat kantaneet Jori Lehterä ja Petri Kontiola. He ovat ainoat vähintään piste per peli-tahdissa olevat pelaajat. Muuten pisteet ovat jakautuneet tasaisemmin.
Suomi on tehnyt tähän mennessä vain 24 maalia, joka tekee noin 2,7 maalia per peli. Leijonat ei ole siis juhlinut maaleilla, mutta tarvittavat maalit on pystytty tekemään. Nyt on vastassa vain kahdeksan maalia koko turnauksessa päästänyt Venäjä. Haasteita tulee siis Leijonilla varmuudella olemaan.
Finaalin kantavia teemoja tulevat siis olemaan kahden huippumaalivahdin kamppailu, Venäjän huippuluokan hyökkäyskaluston vyöryminen Suomen puolustusalueelle ja Suomen puolustuspelin kestävyys sen alla sekä Suomen hyökkäyspelin ja tehojen riittäminen Venäjän puolustusta vastaan. Oman mausteensa soppaan tuo myös Venäjän päävalmentaja Znarokin puuttuminen penkin takaa.
Suomi ei kuitenkaan lähde nöyristelemään ennalta kovempaa vastustajaa vastaan. Kapteeni Jokinen totesi osuvasti välierän jälkeen, että Suomella ei ole mitään hävittävää ja Venäjä on lyötävissä.
− Pysymme jäähyaitiosta poissa ja pelaamme samalla lailla kuin pelasimme tänään. Siten, että pelirohkeus löytyy. Meillä ei ole mitään hävittävää, me voimme mennä sinne ja nauttia. Tässä on monta sellaista jätkää, jotka ovat näitä kisoja katsoneet ja halunneet olla tässä paikassa. Tämä on mahtava juttu joka jätkälle, että he pääsevät kokemaan tämän.
Taktiikka tulee pysymään samana kuin aiemminkin, eikä Jokinen sitä millään tapaa piilotellut.
− Lyömme nimenomaan keskustan tukkoon ja annamme puolustajien tuoda kiekkoa. Lyömme pienen paineen päälle punaviivalla ja he joutuvat heittämään kiekon päätyyn. Pelisysteemimme toimii hyvin ja olemme tulleet koko ajan paremmaksi siinä ja noudattaneet sitä joukkueena. Tätä kautta olemme voittaneet pelejä.